Koeajossa uudistuksen kokenut Mercedes-Benz EQA 300

Kävin ihan vain katselemassa autoliikkeissä juttuideoita, kun vastaani tuli Mercedes-Benz EQA 300. Olin aikaisemmin muutaman kerran ajanut Mercedeksen EQA:lla, mutta en uudistuksien jälkeen, joten avaimet oli tietysti pyydettävä.

Ulkonäöllisesti EQA:n tunnistaa edelleen Mercedeksen pienimmän pään sähköautoksi. Mallimerkinnän numerointi paljastaa, ettei auto ole aivan miedoin, sillä kolmesatasen alapuolella on EQA 250 ja yläpuolella EQA 350. Olen aikaisemmassa vaiheessa ajanut kaikki tarjolla olevat mallit, ja todennut, että tehojen osalta eron huomaa käytännössä. Nyt ajoon lähtenyt kolmesatanen on 4Matic, mikä tarkoittaa nelivetoa. EQA 300 ja 350 ovat nelivetoja aina. Jos autonsa haluaisi ilman nelivetoa, on tarjolla malliston miedoin 250.

Ulkonäöllisesti uudistuneen mallin erottaa vanhasta, tottakai. Huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi etupuskuriin. Uudistuksia on tullut myös auton komponentteihin. Kuljettajan paikalla auto tuntuu edelleen tutulta Mercedekseltä, eikä mitään yllättävää ilmene.

Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mieluisasti kuntoon. Taajamassa auto on leppoisa ajaa, kokonaisuus on hyvin balanssissa. Myös moottoritiellä homma toimii, vaikka sisätilat ei ole mitkään järin suuret. Jos auton kokoluokka on oikea, on EQA näpsäkkä kulkine vaikka työmatkoille tai arjen liikkumiseen. Jos auton kokoluokkaa haluaa vertailla muuhun Mercedeksen mallistoon, kannattaa vertailuun ottaa GLA.

Kolmesatanen EQA pitää sisällään 66,5 kilowattitunnin ajoakun, ja tehoa autosta löytyy 228 hevosvoimaa. Vääntöä on 390 Newtonia, ja WLTP mitattu toimintamatka 453 kilometriä. Jos WLTP mitatun toimintamatkan haluaa optimoida, kannattaa silloin valikoida autoksi malliston miedoin EQA 250+, jossa toimintamatka on 557 kilometriä. Ero selittyy sillä, että miedommasta autosta puuttuu neliveto, jolloin on vähemmän sähköä kuluttavia osia, lisäksi ajoakku on tällöin 70,5 kilowattituntia.

Esimerkiksi EQA 250 latautuu 10% - 80%:iin 30 minuutissa, kun hyödyntää suurimman mahdollisen 100 kilowatin lataustehon, joten lataustauon aikana ehtii hyvin vaikkapa lounaalle.

Mercedeksen halvin EQA maksaa 54 390 euroa.

Auton lainasi: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - Koeajossa Renault Megane RS

Olin hetken katsellut autoliikkeessä Renault Megane RS:ää. Kyseessä oli etuvetoinen, manuaalivaihteinen, ja kaksilitraisella bensakoneella varustettu ranskalainen auto. Tehoa moottorista löytyi 250 hevosvoimaa. Väritys keltamusta, mikä kieltämättä tuo autoon lisää näyttävyyttä. Myös keltaiset turvavyöt olivat mielestäni varsin hienot, ja sopii auton mustan värin kanssa hyvin yhteen.

Vuosimalli 2011, ajettu 106 000 kilometriä. Autotietoiset ihmiset tietävät toisinaan sanoa, että parhaat ransakalaiset saa grilliltä - tätä päätin uhmata, ja pyysin avaimet autoon koeajoa varten. Olin kyllä aikaisemmin ajanut Renault Meganea, mutta en RS:ää. Auto kiinnosti, olisiko tästä mihinkään?

Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta. Kuljettajan paikalla on perusmukava olla, ja peruspalikat on kohdillaan. Hallintalaitteet löytyy järkeviltä paikoilta. Taajamassa auto on letkeä ajaa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Myös moottoritiellä homma toimii, eikä valittaa voi. Paketti on sopivasti balanssissa.

Renault Megane RS ei enää tässä vaiheessa liikoja maksa. Hintalapussa lukee 13 980 euroa, joten kalleimmat kilometrit on taatusti keretty ajamaan pois. Siihen rahaan saa tunnepitoisen auton, josta tuskin on lapsiperheen käyttöautoksi, mutta joka kuitenkin käy työmatkakulkineeksi jollekkin, joka kulkee työmatkansa joko yksin tai kaksin.

Renault Megane RS on myös kohtuudella ajettu, jos kilometrit suhteuttaa auton ikään. Se tekee vuositasolla noin 10 000 kilometriä. Moneen muuhun autoon verrattuna ranskalaisissa autoissa on se etu, että kohtuudella ajetun ranskalaisen voi saada autoliikkeestä edullisemmin, kuin jonkun toisen, laatuautona pidetyn auton. Liekkö syy sitten ranskalaisten autojen maineessa.

Minun mielestäni Renault Megane RS on koeajon perusteella varsin mukava ajaa. Jos autoa kohtaan on mielenkiintoa, kannattaa ainakin koeajolenkki käydä ajamassa, ja perehtyä autoon tarkemmin.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Tähän luottaa myös HUS - koeajossa Ford Mustang Mach-E GT

Törmäsin otsikkoon, missä kerrottiin, että HUS on tilannut jollekkin onnekkaalle työsuhdeautoksi härskin tehokkaan auton, mikä totteli nimeä Ford Mustang Mach-E GT. Otin asian puheeksi Fordin liikkeessä, josta sainkin samalta istumalta vastauksen, että heillä on myyntihallissaan vastaavanlainen auto. Minulle kerrottiin, että koeajo on kyllä mahdollinen. Sitä mahdollisuutta ajattelin hyödyntää heti, koska kelit olivat todellakin suosineet.

Koska mallinimessä lukee Mustang, kaikki eivät hoksaa sitä, että 487 hevosvoimaisen auton voisi saada omakseen hyvän matkaa alle sadantuhannen euron. Lähtökohtaisesti oletuksena tuntuu olevan, että auto maksaa huomattavasti enemmän kuin mitä se oikeasti maksaakaan, kun legendaarinen ponilogo laitetaan autoon, ja mallinimeen lisätään kirjaimet GT. Nyt ajoon lähtenyt auto löytyy jo vaihtoautorivistä, ja hintaa on jäljellä enää 64 890 euroa. Ajettu autolla on 15 000 kilometriä, ja historiassaan yksi omistaja.

Auton tiedot on kaikkineen sisällöntuottajan syntilistaa pidempi listaus - neliveto, Brembon jarrut, panoramakattoikkuna.. Suurin sallittu perävaunun vetopaino on vain 750 kiloa, joten venetraileria tai asuntovaunua tällä autolla ei vedetä. Konehuoneesta löytyy vääntöä naurettavat 860 Newtonia, ja sähköautoille tyypilliseen tapaan kaikki teho ja vääntö on käytettävistä nopeasti. Nollasta sataan auto kiihtyy naurettavat 3,7 sekunissa. Aika hyvä lukema, kun huomioidaan suurin sallittu kokonaispaino, mikä on 2717 kiloa.

Taajamassa auto tuntuu todella brutaalilta ajettavalta. Ford Mustang Mach-E on jo perusversiona loistava auto ajaa, mutta GT lisäkirjaimilla varustettu versio tekee autosta todella sairaan kulkineen! Ratti on todellakin syytä pitää siihen suuntaan, mihin aikoo mennä - oli määränpäänä sitten oja tai pysyä tiellä. Tuntuu siltä, että jos autolla ajaa neljääkymppiä, saa keskittyä huolella, ettei virkavalta vie ajokorttia.

Moottoritiellä lysti vasta alkaakin, kun syöttöpedaalia uskaltaa painaa edes aavistuksen enemmän. Auto kiihtyy aivan sekopäisen nopeasti! Huh huh, helposti valahtaa kalpeaksi jos ei ole näin nopeaan autoon tottunut. On sentään hyvä, että tähän tehotykkiin on saatu neliveto, sillä Mustang Mach-E:n hinnat alkaen malli on vain takavetoinen.

Koeajon päätteeksi joudun palauttamaan auton takaisin autoliikkeeseen, kuten tuloluokassani monella muullakin kerralla aina tapahtuu.

Ford Mustang Mach-E GT kätkee sisälleen 91 kilowattitunnin ajoakun, joten arkikäyttöä ajatellen ajoakku on jo uskottavan kokoinen. Akku latautuu 10%:sta 80%:iin 45 minuutissa. Voisin kuvitella, että koeajon perusteella uuden työsuhdeauton haltija on tällä hetkellä tohkeissaan, kun pääsee autonsa rattiin.

Auto myynnissä: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

1300 ajettua autoa! Koeajossa Audi A3 vuosimallia 2013

Kiertelin eräs tiistai autoliikkeitä, ja mietin asiaa siltä kantilta, että ajettujen autojen listallani oli 1299 euroa. Seuraava ajamani auto olisi numero 1300. Katselin autoja ja mietin, mikä olisi kiva, kun sataset vaihtuvat ajettujen autojen listalla. Paljon oli tuttua kalustoa, jollaista olin jo ajanut - jos en juuri samalla autolla, niin sitten ainakin jotain vastaavaa.

Vastaan tuli vuosimallin 2013 Audi A3, minkä konehuoneessa mylvii 1,4 litrainen bensakone, tietysti turbolla. Tehoa 121 hevosvoimaa, ja etuveto. Vaihteistona kuusivaihteinen manuaali, ja ajettu autolla on 93 000 kilometriä. Värinä tylsän harmaa, mutta entä sitten? Mielestäni idea oli tärkeä - halusin ajaa laadukasta autoa. Päällisin puolin arvioituna auto oli siistin oloisessa kunnossa, joten kiinnostuin.

Viimeksi olin ajanut vuosimallin 2010 Audi A3:sta, ja silloin kun auto oli aivan uusi, joten edellisestä A3:n koeajosta olikin vierähtänyt jo tovi aikaa - yli vuosikymmen! Päätös oli valmis, kävin pyytämässä auton avaimet koeajoa varten. Halusin käydä fiilistelemässä jotain, mitä en ollut hetkeen fiilistellyt.

Ensin koekilvet autoon, sitten kuljettajan paikalle istumaan. Ajoasento käsisäätöjen kautta kohdilleen, ja auto käyntiin perinteiseen tyyliin avaimella. Taajamassa auto on letkeän oloinen ajaa, ja peruspalikat on kohdillaan myös sen jälkeen, kun moottori on lämmennyt. Myös moottoritiellä menohaluja on arkikäyttöä ajatellen toimivan oloisesti, eikä valittaa voi.

Audeja olen ajanut melkoisen vähän, jos vertailuun otetaan kilpailevat merkit Mercedes-Benz ja BMW. En oikein osaa selittää asiaa sen tarkempaa, onko kyseessä fiiliskysymys vai mikä. Mutta nyt, nyt kuitenkin ajoin Audilla. Audi A3 on auto, minkä voisin jopa harkita ostavani itselleni, jos olisin auton tarpeessa.

Harmi hieman, koska ensimmäisen ajamani Audi A3:n tarkat tiedot eivät ole enää muistissa, koska alkuvuosina pitämäni kirjanpito saattaa joiltain osin olla hieman vajaa. Automallin ja vuosimallin olen kirjannut jokaisesta 1300:sta ajamastani autosta, mutta en esimerkiksi sitä, onko auto neliveto vai etuveto. Nykyään kirjanpito ajamistani autoista on paljon tarkempi.

Hintaa tällä autolla on 13 490 euroa, joten hinta on hyvin synkassa 1300 ajetun auton kanssa.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Koeajossa uusi Ford Ranger Raptor

Fordin lava-autoja tuntevalle Raptor on tuttu lisänimi Rangerin ja F150:n mallinimissä. Kun vihdoin bongasin uudistuneen Ford Ranger Raptorin autoliikkeen esittelyautojen rivissä, halusin käydä pyytämässä auton avaimet. Halusin ehdottomasti tietää, miltä toiseen sukupolveen ehtinyt Ranger Raptor tuntuu!

Niille joille liikanimi Raptor ei sano mitään, kyseessä on Rangerista jatkojalostettu, näyttävämpi painos. Ulkonäöllisesti Ranger Raptorin erottaa perus-Rangerista esimerkiksi keulamaskista. Alunperin Raptor tunnettiin Ford F150:n malliversiona, mutta mallisto laajeni sittemmin kattamaan myös lavamalli Rangerin.

Ford Ranger on perusmallinakin maastokykyinen ja hieno auto ajaa, raptorisoinnin tuodessa lisää ulkonäköä ja fiilistä. Nyt konehuoneessa mylvii kaksilitrainen dieselkone, mistä löytyy tehoa 210 hevosvoimaa. Jos tämä tuntuu liian miedolta, mallistossa on myös kolmelitrainen V6 - tietysti bensakoneena. Vaihteistona on kymmenenvaihteinen automaatti, neliveto on luonnollisesti vakiotavaraa. 

Koska auto on viisipaikkainen, on se veroteknisistä syistä rekisteröity kuorma-autoksi. Tästä johtuen autossa rajoitin on asetettu 89 kilometrin tuntinopeuteen. Myös B-kortillinen versio on tarjolla sitä haluavalle. Verotekniseen kikkailuun saattaa jollakin olla haluja, koska varsinkin hinnastossa olevan kolmelitraisen V6 koneen kohdalla autovero on ruhtinaalliset 61 536 euroa. Itse jouduin katsomaan hinnastoa useamman kerran, että ymmärsin näkemäni. Luulin aluksi, että kyseessä on Ford Ranger Raptorin veroton hinta, mutta näin ei todellakaan ole!

Vanhaan verrattuna uusiksi on mennyt kaikki, ja sen huomaa. Volkswagen Amarok ja Ford Ranger ovat nyt keskenään sukulaisia, ja sen kieltämättä huomaa - joitakin yksityiskohtia sisällä on muutettu, mutta kannattaa katsoa esimerkiksi vaihdekeppi ja ovenkahvat sisällä, sillä ne nimittäin ovat yksi yhteen Volkswagenissa ja Fordissa. Jos istuisi autojen kyydissä ja pistäisi silmät kiinni, voi olla hankala erottaa, onko autona Volkkari vai Ford.

Taajamassa Ford Ranger Raptor on letkeä ajaa, paketti tuntuu olevan balanssissa. Ajotuntuma on kuin isossa henkilöautossa, eikä työkalumaisuutta ole lainkaan. Myös moottoritiellä meno on varsin toimivaa, jos kestää rajoittimen. Jos ajaisin paljon pitkää matkaa, harkitsisin B-kortillisen version ostamista, koska silloin saa ajaa tiellä vallitsevan nopeusrajoituksen mukaan. Onneksi B-kortillista versiota ostaessa takapenkki on valinnainen varuste, eikä sitä tarvitse ottaa niiden, jotka eivät sitä koe tarvitsevansa.

Ford Ranger on kaikkineen niin mukava ja miellyttävä ajaa, että se käy jopa tavallisen ihmisen arjen käyttöautoksi. Myös kiinteistönhoitoa tekevä yritys pärjää varmasti Rangerilla oikein mainiosti, koska lavalle laittaa helposti lumikolat, lapiot ja muut työkalut, jätesäkit ja muut kuljetettavat tavarat. Tarvittaessa myös hiekoitin ja lumiaura kulkee mukana.

Ford Rangerista on saatavilla paljon muitakin varustetasoja, esimerkiksi Wildtrak ja Limited. Myös erilaisia ohjaamomalleja on Rangeriin saatavilla tarpeen mukaan, mutta Ranger Raptor on aina Double Cab ohjaamolla. Halvimmillaan B-kortillinen uusi Ranger Raptor lähtee omaksi 117 400 eurolla. Jos autonsa haluaa kuorma-autona, silloin edullisin Ranger Raptor maksaa 78 600 euroa.

Yli sadantuhannen euron pick-up on toki kallis, ja elämäntapa-autoilijat saavat rahalleen vastinetta silloin, kun haluaavat ostaa fiilistä.

Auton lainasi: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Auto on uusi ja fiilis on hyvä - Koeajossa Hyundai Ioniq 5

Hyundai Ioniq 5 on auto, jollaista testasin viimeksi muutama vuosi sitten. Nyt kun keli suosi ja kevät teki tuloaan, fiilis oli kallellaan siihen suuntaan, että haluan hakea auton uudelleen keoajoon. Hyundai Ioniq 5 on siitä kiva auto, että se erottuu mutoilullaan massasta. Auto tuntuu olevan mielestäni futuristinen pläjäys, jollaista automaailma kaipaisi valtavasti lisää. Ja koska väriä se on mustakin, niin siksi tämä auto on musta väriläiskä.

Myös 800 voltin latausjärjestelmä vaikuttaa ainakin paperilla mielenkiintoiselta, koska akun koon lisäksi sähköautoa valikoidessa kannattaa ainakin vilkaista latausnopeus ja kulutus. Ajoakun koko on 77,4 kilowattituntia, ja 800 voltin laturilla sen saa ladattua 10%:sta 80%:iin 18 minuutissa. WLTP mitattu toimintamatka takavetoisessa autossa 507 kilometriä, nelivetoisessa 481 kilometriä.

Hyundai Ioniq 5 on alkuun kuljettajan paikalla hieman jännän oloinen. Jännä siksi, että auto on tältä vuosituhannelta, ajalta jolloin autot tuntuvat kopioilta toisista. Vertaileppa vaikka Skoda Octaviaa, Volkswagen Golfia tai Seat Leonia. Tämä ei vaikuta varsinaisesti minkään nykyauton kopiolta, koska Hyundai on selkeästi päättänyt, että Ioniq 5 on rehti ja rehellinen oma itsensä. Hallintalaitteiden sijoittelu on kuitenkin järkevää, ja 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon kohdilleen mieluisasti. Vaihteen valitsin löytyy viiksestä ratin oikealta puolelta. Koeajo voi alkaa.

Nyt ajoon lähtenyt auto on tehoiltaan isompi ja nelivetoinen. Taajamassa auto on leppoisa ajaa. Sähköautolle tyypilliseen tapaan tehot on käytössä nopeasti. Ioniq 5 kiihtyy nopeimmillaan nollasta sataan kilometriin 5,1 sekunissa. Myös moottoritiellä auto on tasapainoisen oloinen ajettava, mutta sähköautot tuntien tämäkin tapaus on optimaalisempi taajamassa, missä voi tilanteiden salliessa käyttää myös moottorijarrua. Viimeistään sitten kun autoon on saanut hieman totutella, vaikuttaa Hyundai Ioniq 5 hauskalta autolta ajaa! Voisin ajaa tällä paljon pidempäänkin.

Hyundai Ioniq 5:ssä on mukavaa myös se, että esimerkiksi sisään kuuluvat äänet ovat vähintäänkin kohtuulliset. Jos auton kokoluokka vain on riittävä, voisin itsekkin autoa ostaessa harkita Ioniq 5:sta, ja käydä ostohousut jalassa koeajolla. Paljon erilaisia autoja koeajavana sisällöntuottajana pidän siitä, että auto ei sulaudu massaan.

Onko Ioniq 5:ssä sitten mitään valittamista? Ei minun mielestäni. Tietenkään tämä ei ole farkku, joten korimallina hatchback voi rajoittaa joitakin ostajia. Myös farmarimallisten sähköautojen määrä tulee ajan mittaan kasvamaan.

Auton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - Koeajossa Opel Adam Rocks

Olin hetken katsellut rättikattoista Opel Adam Rocksia autoliikkeen pihalla. Kovakattoisena olin Opel Adamia muutama vuosi sitten ajanut, mutta rättikatolla en kertaakaan. Kun keväiset kelit sallivat, oli todellakin pyydettävä autoon avaimet pientä koeajolenkkiä varten. Jokin tässä rättikattoisessa autossa houkutteli - ja halusin tietää, että mikä?

Ajoon vuosimallin 2017 Opel. Auto on manuaalivaihteilla ja yksilitraisella bensakoneella. Aivan kuten edellinenkin koeajamani Adam. Ajettu autolla on noin 96 000 kilometriä. Normaalisti Adam on minun mielessäni vain jokin sieluton pikkuauto, siinä missä muutkin tämän kokoluokan autot usein ovat, eivätkä ne yleensä herätä liikoja tunteita. Mutta se kangaskatto - sen saa auki! Monena keväänä olen kevätkauden aloittanut avoautolla ajaen, ja nyt se sai luvan hoitua Opel Adamilla. Jos tästä autosta ei innostu, on syytä jättää Opel Adam väliin. Autossa tuntui olevan fiilistä! Minä ainakin innostuin autosta paljon!

Auto on silmämääräisesti arvioiden siistissä kunnossa. Kuljettajan paikalla auto vaikuttaa kaikkineen järkevältä, ajoasento löytyy kohdileen käsisäätöjen kautta. Mikään ei yllätä kielteisesti. Katon avausmekanismi toimii hyvin. Taajamassa Opel Adam on varsin hauska auto ajaa! Myös moottoritiellä kävin ajamassa lenkin, mutta auto on kokonsa takia kaikkein mukavimmillaan leppoisassa kruisailussa taajamassa. Myös rättikatto auki on varsin mukavaa ajaa, enää ei puutu kuin kaveri kyydissä. Mikään ison kaveriporukan auto tämä ei ole, koska takapenkki jää melkoisen pieneksi aikuista ihmistä ajatellen, ja sinne pitää kömpiä etuoven kautta.

Myöskään mikään perheellisen ykkösauto tämä ei ole, vaan ehdottomasti kakkosauto. Jos autoa pitää ykkösautonaan, sopii se silloin lapsettomaan talouteen. Autolla on hintaa enää 10 500 euroa, ja parasta siinä on hauskuus yhdistettynä kohtuulliseen hintaan! Ostaisinko minä tämmöisen auton? Miksi en, jos tarkoituksena on pitää samalla hauskaa, kun siirtyy paikasta A paikkaan B.

Nykyään Opel Adamia ei enää uutena saa, vaan automerkin perustajan mukaan nimetyt Opel Adamit pitää etsiä vaihtoautorivistä. Jos autolle haluaa jotain edes lähelle olevaa vastinetta etsiä, niin vastaavanlaisia, edes lähelle osuvia avoja on esimerkiksi Citroen DS3 Cabriolet, sekä Fiat 500 Cabriolet. Mainituista autoista Citroenia olen ajanut aivan bloggaajaurani alkuaikoina.

Tästä on hyvä jatkaa - törkeän hyvä jatkaa! Nyt jouduin peruuttaamaan auton takaisin autoliikkeen myyntiriviin, mutta ehkä jonain päivänä omistan minäkin jonkun vastaavan!

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki