Oho, siinä oli ensimmäinen ajatukseni, kun bongasin Jyväskyläläisestä autoliikkeestä vuosimallin 1982 Plymouth Reliantin. Näitä ei Suomessa liikaa näe varsinkaan autoliikkeessä myynnissä. Mutta nyt oli, ja vieläpä museokatsastettuna, niin todellakin oli ruvettava kärkkymään koeajoa!
Syksyn märkä ja sateinen keli hieman hidasti tätä koeajoprojektia, mutta voi että sitä ilon päivää, kun sopivat koeajokelit tulivat! Plymouth on samalla myös viideskymmenes automerkki, jolla olen elämäni aikana ajanut. Sain sillä saralla kympit täyteen kera asiaankuuluvan arvokkuuden!
Lisäksi tämä oli ensimmäinen kerta, kun ajamani auto oli museorekisteröity. Se muuttaa esimerkiksi auton katsastusväliä, sillä Suomessa museoautot katsastetaan neljän vuoden välein, jos ne ovat yksityiskäytössä. Sen osalta laki on hiljattain muuttunut, sillä aiemmin katsastusväli oli tapauksesta riippuen joko 2 vuotta tai 4 vuotta.
Minkälainen on Plymouth Reliant?
Tämä on etuvetoinen, ja koneena on 2,2 litrainen ja neljäsylinterinen bensapata. Tehoja löytyy vain 84 hevosvoimaa, mikä on nykymittapuulla toki vähän. Ei tätä tietenkään nykautoon voi, eikä edes kannata verrata. Tämän auton idea perustuu täysin siihen fiilikseen, minkä tämä auto pitää sisällään. Ulkoisesti tämä näyttää Jenkkiautolta, mutta tekniikan puolesta ei niinkään - sylintereistä nimittäin puuttuu puolet. Ainakaan palkkapäivänä ei mene koko tili tankkiin, ja rahaa säästyy. Eikä V8 ole tämän auton kohdalla mikään pakollisuus, koska fiilistä löytyy muutenkin.
Takapenkille kömmitään etuovien kautta. Etupenkillä on yllättävänkin mukava istua, mutta takapenkillä ei enää niin paljoa tilaa olekkaan, kiitos korimallin. Tämä kuitenkin passaa hyvin, kun tämä auto myydään jollekkin vannoutuneelle autoharrastajalle. Arkikäyttöön tämä ei enää kenellekkään mene, vaan lähinnä sunnuntaiajeluun, ja on muun ajan sitten talliruusuna.
Koeajettu Plymouth Reliant saapui Suomeen muuttoautona vuonna 1992, joten meikäläisten maassa se on viettänyt suurimman osan elämästään. Ulkoisesti tämä auto on edelleen todella siisti, eikä autoliikkeen puheet auton siisteydestä ole bloggaajan mielestä mitenkään liioiteltuja.
Varustelistaus tässä on ollut vuosimallin 1982 autoksi todella hyvä: Esimerkiksi vakionopeudensäädin ja ilmastointi löytyvät jo! Itse en muista näitä kovinkaan monessa kahdeksankymmentäluvun autossa nähneeni, vaikka kyseisen vuosikymmenen autoilla olen jo kerennyt ajamaan.
Tämä auto on myös ikäisekseen vähän ajettu: Mittarissa on vain 200 000 kilometriä. Säästellä kannattaa, sillä uusien Plymouthien valmistus on jo lopetettu tovi sitten. Historiasta on mainittava, että Plymouth oli Chryslerin omistuksessa, ja kyseisen asian huomaa tämänkin auton kohdalla.
Koeajo - Miltä tuntuu liki 40 vuotias Plymouth?
Autoa starttaillessa saan myyjältä tyyppikoulutuksen Plymouthiin - avain on esimerkiksi startatessa oltava sahalaitakuvio ylöspäin. Moottorinlämmitintä tässä ei ole, joten myyntihallissa lämpimänä tämä lähtee käyntiin kuin palmun alta, mutta kylmänä starttaa vaikeammin. Niinpä, kesän lämpimät kelit on vaihtuneet jo syksyn pakkasöihin, jolloinka vain päivän aurinko lämmittää sen minkä lämmittää. Tämä on kesäauto, ei talviauto.
Kone käy tervekäyntisen oloisesti. Vaihteiston valitsin on ratin vieressä olevassa vivussa. Käsijarru, tai paremminkin seisontajarru on pedaalimallia vasemmalla jalalla. Ja valot on muistettava laittaa päälle manuaalisesti.
Taajamassa Plymouth Reliant on todella leppoisa auto ajaa. Ohjaus on miellyttävän tuntuinen, ja kaikki vaikuttaa muutoinkin olevan kunnossa. Koeajon aikana keskityin lähinnä nautiskeluun, enkä lähtenyt autovanhusta testailemaan mihinkään moottoriteille saati huonommille pätkille. Tämä on ehdottomasti nautiskelijan auto, silloin kun matkaa haluaa tehdä omaan tahtiin. Jos on kiire, tai haluaa ajaa huonoja teitä, kannattaa tottakai ottaa ajettavaksi joku muu auto.
Mukavaa Plymouth Reliantissa on myös koko - tämä mahtuu kauppareissulla hyvin lähikaupan parkkiruutuun! Missään limusiinin mitoissa tämä ei todellakaan ole. Kaikkineen tämä on sellainen auto, että tällä pystyisi päästämään myös mummon maitokauppaan.
Lopputulema - Mukava että näitä on olemassa!
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun minä muistan nähneeni Plymouth Reliantin. Myöskään varaosatarjontaa täällä Suomessa ei paljoa ole - Amerikan mantereelta osia toki saa tilaamalla. Välttämättä osat ei paljoa maksa, mutta siinä on aina se vaiva, että on etsittävä ja tilattava ulkomailta. Suomessakin toki joitakin firmoja on, mitkä huoltavat Amerikan autoja, ja myyvät niihin varaosia. Toki kyseisistä firmoista voi aina kysellä Plymouthiin varaosia, että sattuisiko olemaan.
Mutta sitten loppufiilikset Reliantista - kyllä minä tykkään! Kerrankin oli auto peltiä, eikä muovia kuten nykyautot. Historian saatossa, tai paremminkin kultaisella 1980 luvulla Plymouth Reliant oli tarjolla niin sedanina, coupena kuin farkkuna. Kun kuvia katsoin muista korimalleista, niin tämä nyt koeajettu korimalli on minun silmääni ainakin se kaikkein mieluisin. Ulkoasusta saattaa mieleen tulla vaikkapa tietyn aikakauden Lincoln Towncar.
Hintaa tällä autolla on 6880 euroa. Muitakin Relianteja on toki Suomessa historian saatossa ollut, mutta myynnissä muita vastaavia ei tällä hetkellä tahdo olla, joten Suomen myytävien autojen hintojen vertailu oli haastavaa. Yksi vaihtoehto on etsiä hintatietoja ulkomailta, tai myynnistä poistuneista kohteista.
