Koeajossa Cupra Born

Cupra eriytettiin Seatista omaksi merkikseen joitakin vuosia sitten. Nyt vuonna 2023 on saanut lukea otsikoista, kuinka emomerkki Seatia ollaan ajamassa alas, ja valmistaja haluaa siirtää painopistettä Cupraan. Ensirekisteröintitilastot on olleet selkeästi Cupran puolella.

Tästä syystä halusin käydä koeajamassa Cupra Bornia, ja fiilistelemässä sitä, mihinkä autoala on tulevaisuudessa menossa. Sähköauto sopi koeajettavaksi hyvin myös siksi, että EU on tehnyt päätöksensä polttomoottoriautojen valmistuksen lopettamisesta. Autoala on isoimmassa muutoksessa sataan vuoteen - edellinen iso muutos oli 1900 luvun alussa, kun Henry Ford kehitti liukuhihnan, millä valmistaa autoja.

Cupra Bornia ajoin ensimmäisen kerran vuonna 2021. Tuolloin tuntui jotenkin jännältä, että Cupra oli lainannut mallin pohjaksi perusrakenteen Volkswagenilta, kun Cupra merkkinä pohjautuu vahvasti ninemomaan Seatiin. Vähän niinkuin Polestar on lähtöisin Volvolta ja DS taas Citroenilta. Nyt kuitenkin ajatukseen on tottunut, että Cupra Born on vahvasti sukua Volkswagenille.

Koeajoon lähtenyt Cupra Born on 58 Kilowattitunnin ajoakulla. Tehoa löytyy 170 Kilowattia, eli 231 hevosvoimaa. Auto on kahdesta tehovaihtoehdosta tehokkaampi, johon on halukkaille tarjolla myös 77 Kilowattitunnin ajoakku. Jos miedompi teholukema riittää, on tarjolla myös 204 hevosvoimainen versio. Cupra Born on takavetoinen, eikä etuvetoa tai nelivetoa ole tarjolla.

Tekniikaltaan Cupra Born on kuten virkaveljensä Volkswagen ID.3. Cupra Born on lähinnä meikattu sporttisemmaksi ja nuoremmaksi. Toimintalogiikka ja hallintalaitteet on molemmissa autoissa samat - autolla lähdetään ajamaan painamalla jarrupedaali pohjaan, ja laittamalla vaihde pesään. Auto sammutetaan laittamalla vaihde P asentoon, nousemalla autosta pois, ja laittamalla auto lukkoon. Vastaavaa olen nähnyt muissakin autoissa, kuten Volvo XC40:n täyssähköversiossa sekä Skoda Enyaqissa. Tämä on tavallaan kätevää, mutta käytännössä joku voisi pohtia kyseisen tekniikan kestävyyttä. Kyseessä on myös ominaisuus, joka esimerkiksi minulta on vaatinut alkuun hieman totuttelua, mutta nykyään useamman ajokerran jälkeen sujuu ongelmitta.

Auton varustelistaus on arkikäyttöä ajatellen toimiva - on navigaattoria, ilmastointia sun muuta.

Taajamassa Cupra Born on letkeä tapaus ajaa - moni asia tuntuu olevan balanssissa. Sähköautolle tyypillisesti tehot on käytössä heti eikä kohta. Myös moottoritiellä autolla ajaa, mutta taajamassa sähköauto on kaikkein tehokkaimmillaan, koska virtaa pystyy keräämään takaisin ajoakulle moottorijarrutuksen kautta. Toki toisinaan on hyvä muistaa jarrupedaaliakin käyttää, koska jarrut jumiutuvat käyttämättömyyden takia.

Olen menneinä aikoina ollut tunnettu sähköautovastaisena ihmisenä. Edelleen toki olen sitä mieltä, että polttomoottorissa ei ole mitään pahaa, vaan se mitä siinä poltetaan. Oma sähköautovastaisuuteni on senverran alkanut murenemaan, että pakko todeta Cupra Bornin olevan miellyttävä auto ajaa. Kyyti on tasainen, eikä autoa varsinkaan uutena voi moittia. Kysymys siitä, pitäisikö ostaa Volkswagen ID.3 vai Cupra Born, selviää koeajamalla autot, ja pohtimalla sitä, mitä autoltaan odottaa? Myös tarjoukset voi pyytää autoista, ja jos päättäminen on vaikeaa, voi antaa tarjouspaperin puhua. Selvää on, että Volkswagen ID.3 ja Cupra Born kosiskelevat hieman erilaista ostajakuntaa.

 
Koska uusien polttomoottoriautoja ei enää tulevaisuudessa saa myydä, on siirtymä vaihtoehtoisiin voimanlähteisiin väistämätön. Monelle ihmiselle se tarkoittaa varmasti uuden opettelua ja matkanteon suunnittelua tarkemmin. On varmasti hyvä ruveta orientoitumaan siihen, että matkanteko saattaa vaatia pari kahvikuppia enemmän, kuin mihin on polttomoottoriautolla matkatessa tottunut.

Cupra Bornissa valmistajan kertomat toimintamatkat on ihan hyvllä mallilla, sillä lyhimmillään luvataan 404 kilometriä täydellä latauksella. Kun vertailuun otetaan Cupra Born e-Boost, missä konehuoneesta potkua löytyy 231 hevosvoimaa, ja ajoakussa virtaa 77 kilowattituntia, on mahdollista päästä jo 544 kilometrin toimintamatkaan. Mainitut toimintamatkat on WLTP mitattuja, joten talvella pakkasherra ottaa osansa, ja laturilla joutuu käydä useammin. Kesällä taas oikeilla ajotavoilla voi päästä jopa pidemmälle.

Halvin Cupra Born maksaa 48 990 euroa. Koeajettu auto löytyy Jyväskylän Autotarvikkeelta. / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Mitä autohuollossa tapahtuu? Tarjoilen yhden vastauksen

 

Autohuolto on sellainen asia, että siitä tasaisin väliajoin minultakin kysytään - missä kannattaisi huollattaa, ja mitä huollossa tehdään? Nyt sain mahdollisuuden antaa yhden vastauksen kysymyksiin. Koska omat autonhuoltokokemukset rajoittuvat nyrkkipajalle, sekä kavereideni ja vanhempieni autotalleihin, lähti yhteistyöhön Autohuolto Biltec ja BG tuotteiden Suomen maahanatuoja.

BG:n tuotteet olivat minulle vieraita vielä viime vuoden lopuille saakka, jolloin kuulin niistä LinkedInin kautta. Tuotteita on ollut Suomessa saatavilla virallisesti vuodesta 2012 alkaen. Maahantuontikuviot menivät uusiksi loppuvuodesta 2022, ja siitä alkaen maahantuoja on toiminut Jyväskylästä käsin. BG:n kotimaa on USA, mistä niitä myös toimitetaan niihin maihin, missä on toimiva maahantuonti. Jenkeissä valmistajan tuotteet myyvät hyvin, myös Suomesta löytyy isoja asiakkaita.

BG:n idea on valmistaa ja myydä eettisesti kestäviä autonhuoltotuotteita. Kyse on erilaisista huoltotuotteista, joilla voi esimerkiksi puhdistaa auton polttoainejärjestelmän. Tuotteita ei myydä suoraan kuluttajille, vaan tuotteet löytyvät yhteistyökumppaneiden hyllyistä, jotka käyttävät tuotteita huoltotoimenpiteiden yhteydessä.

 
Myönnän olleeni joskus jopa skeptinen tällaisia tuotteita kohtaan. Kaikkien valmistajien tuotteet eivät aina ole olleet hyviä, mutta kun asiaan perehtyy, on hyviäkin tuotteita tarjolla. Tuotteissa toimiva kemia on tärkeää, ja tarvittavaa kehittämistyötä BG on tehnyt itse. Jos esimerkiksi öljyn sekaan laitettava tuote olisi liuotinpohjainen, se ei silloin puhdistaisi kunnolla öljynvaihdon yhteydessä, vaan järjestelmään jäisi likaa.

BG myös vastaa tuotteiden valmistuksesta itse, eikä valmistuta niitä muualla, kuten moni muu alan tuotteiden myyjä tekee. Tällä pystytään varmistamaan laatu. BG on nykymuodossaan perustettu 1971, joten yritys ei ole alalla mikään uusi tekijä. Aikaa tuotekehitykselle on ollut.

Eräs helmikuinen tiistai otin vanhempieni auton koepotilaaksi, ja lähdin käymään Vaajakoskella toimivalla Autohuolto Biltecillä. Potilaana oli vuosimallin 2007 Skoda Octavia 1.9 TDI. Autolla oli ajettu 288 000 kilometriä. Autolle tehtiin BG Performance huolto, johon kuuluu moottorin puhdistus polttoainepuolelta ja öljypuolelta, sekä öljyn ja suodattimen vaihto, sekä uuden moottoriöljyn suojaus.

 
Huollossa moottorin on hyvä olla lämmin, koska muuten se ei puhdistu kunnolla. Tätä voisi verrata siihen, ettei kukaan tiskaa astioitakaan kylmällä vedellä. Huolto aloitetttiin lisäämällä ensimmäiset tuotteet auton polttoainetankkiin ja öljyn sekaan. Polttoainetankkiin meni lisäaineena Fuel System Performance Restoration niminen huoltotuote, öljyn sekaan BG:n listalta EPR tuotenimeä kantava puhdistustuote. Sen jälkeen auton annetaan käydä 15 - 30 minuuttia. Huollon tekevä asentaja nostaa kierroksia, koska silloin saadaan lisättyä öljyn virtausta. Se auttaa maksimoimaan puhdistuksen osalta hyvän lopputuloksen.

Kun ensimmäinen työvaihe on tehty, on aika ottaa auto nosturille. Siinä suoritetaan normaali öljynvaihto. Jos käytetty puhdistusaine on ollut hyvää, voi dieselauton kohdalla nähdä öljyn harmaasta väristä, kuinka noki lähtee öljyn mukana pois. Näin kävi myös nyt. Kun vanhat öljyt on pois, vaihdetaan öljynsuodatin, ja laitetaan uudet öljyt BG:n huoltotuotteen kanssa tilalle. Huoltotuotteen tuotenimi oli tällä kertaa BG:n listalta Doc. Sitten autoaan voi koeajaa pienen lenkin, ja tarkistaa vielä öljyt. On myös hyvä muistaa, että jos polttoainetankki ei ole täysi, saa huollosta parhaan hyödyn irti, kun käy huoltokäynnin jälkeen tankilla.

 
Miksi ja milloin auton moottori on hyvä puhdistaa? Moottorin puhtauteen kannattaa kiinnittää huomiota aina huoltojen yhtetydessä. Puhdistus on paikallaan myös silloin, kun auto on hylätty katsastuksessa päästöjen takia. Tämän takia yksi iso katsastusketju Suomessa tarjoaa BG:n tuotteita. Esimerkiksi diagnostiikkajärjestelmä ei kerro sitä, onko moottori likaantunut, mutta likaantuminen voi ajan kanssa aiheuttaa ongelmia. Kun mahdollista vikaa lähdetään hakemaan, saattaa moottorin puhdistaminen säästää ison kasan euroja, kun turha osien vaihtaminen ja vianhaku jää pois. Tehdyt huoltotoimenpiteet eivät lisää huoltoaikaa, vaan menevät kätevästi muun toiminnan ohessa. Moottorin puhdistuksen jälkeen esimerkiksi puristuspaineet palautuvat, joten lopputulos näkyy käytännössä auton ajettavuuden parantumisena. Myös päästöt alentuvat, mikä on helppo todentaa esimerkiksi auton määräaikaiskatsastuksessa. Moottorin puhdistaminen on mahdollista myös bensakoneelle ja hybridille. Näitä varten on olemassa omat, kyseisille autoille optimoidut huoltotuotteet.

Koska auton moottori käytännössä likaantuu ajan myötä, saa huollosta parhaan hyödyn irti säännöllisesti tehtynä. Oikeassa elämässä blogijutun huoltotoimenpiteet ovat senverran joutuisia, että odotellessa asiakas voi juoda vaikka aulassa kahvit.

Entä se oma skeptisyyteni? Siihen auttoi esimerkiksi tieto siitä, että katsastusalan merkittävä tekijä suosittelee ja käyttää BG:tä. Kun asiakkaan auto on ensin hylätty päästöjen takia katsastuksessa, ja ruvetaan ehdottamaan tuotetta kokeiltavaksi, on tuotteen parasta toimia. Asiakkaat eivät ole valittaneet, vaan käyneet katsastusasemalla jopa silloin, kun laki ei siihen velvoita. On aika kova suoritus, jos ihmisen saa vapaaehtoisesti astumaan katsastusaseman ovesta sisään. Katsastusasema ei ole ainakaan minulle ollut mikään mieluisa paikka, kun olen omaa autoani katsastanut.

Koska huolto tehtiin vanhempieni autoon, halusi isäni käydä testaamassa autoa samalla, kun tuli tarvetta käydä kaupassa. Esimerkiksi käyntiääni on aiempaan verrattuna parempi ja pehmeämpi, eron vanhaan verrattuna huomaa hänen mukaansa käytännössä. Hän kehui lopputulosta, eikä hänen kommenttiaan ole mitenkään lahjottu. Tämän perusteella käynti Biltecillä ja BG:n tuotteet olivat onnistunut valinta. Hintaa tehdylle huollolle kertyy 100 - 150 euroa, ja se suositellaan uusittavaksi 20 000 kilometrin välein.

Maahantuojan sivusto: Www.bgprod.fi
Autohouollon sivusto: Www.biltec.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Mehuisat koeajot - Part 2

Kerroin yhdessä aiemmassa blogipostauksessani mehuisimmista koeajoistani. Sain kommentin, että se oli mielenkiintoista luettavaa, joten päätin jatkaa valitsemallani tiellä. Tässä kerron taas muutamasta mieleen jääneestä koeajostani, joten olkaapa hyvä.

Tarinaa menneiltä koeajoilta löytyy huomattavan paljon, joten jos vain haluatte lukea tai kuunnella, niin kertokaa ihmeessä!

 Nissan Bluebird, vuosimalli 1988

Olin kesällä 2022 katsellut muutamilla käyntikerroilla autoliikkeessä Nissan Bluebirdiä. Autossa ei ollut lainkaan hintalappua, joten ajattelin, että mahdollisuuteni koeajoon menivät, koska joku oli ostanut auton. Koska auto vain oli ja oli autoliikkeen myyntihallissa, päätin yksi kerta kysyä autosta. Kävi ilmi, että tämä oli autoliikkeen myyntipäällikön harrasteauto. Hän lupasi minulle koeajon.

Auto oli varsin kotoisa ajettava, koska oma ensimmäinen autoni oli vuosimallin 1989 Nissan Sunny. Ajoin Synnylla vuosina 2008 - 2011 noin 50 000 kilometriä. Bluebird on kokoluokaltaan pykälää Sunnya isompi. Tuttu myyntipäällikkö kertoi ostaneensa auton, koska oli saanut kahdeksankymmentäluvun Bluebirdin edukkaasti, ja auto oli vain 100 000 kilometriä ajettu. Se on vähän siihen suhteutettuna, että nuoruudessaan auto on ollut käyttöauto, ei mikään harrasteauto.

Kun katsoin netin myyntipalstoille, niin tämmöiset on yleensä huomattavasti enemmän ajettuja, eikä hintalaputkaan sen edukkaampia ole. Tällöin esimerkiksi auton harmaasta väristä ei auta ruveta nirsoilemaan, vaan ostaa kannattaa se oikein hinnoiteltu yksilö, missä on tekniikka ja pellit kunnossa. Nämä kaikki yhdistyivät juuri tässä Bluenirdissä.

Auto on vielä ajalta, jolloin oli kansanperinne keksiä autoille lempinimiä. Bluebirdin lempinimi oli Luupää. Sittemmin Bluebirdin korvasi Nissan Primera, ja Sunnyn korvasi Nissan Almera. Nissan Bluebird oli menneinä vuosikymmeninä yleinen auto Suomen teillä, mutta nykyään käytäntö sanelee sen, että autot löytyvät enää harrastajien talleista.

Mercedes-AMG EQS 53 4Matic+

 
Tässä on yksi sellainen auto, jonka muistan varmuudella vanhainkotiin saakka. Olin hädin tuskin ehtinyt Jyväskylässä Mercedeksen liikkeeseen, kun silmiini osui Mercedes-AMG EQS 53 4Matic+. Näillä varusteilla auto maksaa uutena noin 200 000 euroa. Se oli saatu maahantuojalta autoliikkeelle lainaan koeajoa varten. Kysyin mahdollisuutta myös omaan koeajoon, ja niin tehtiin koeajolupa samalta istumalta. Lähdin koeajolle fiilistelemään Mercedeksen ökyhintaista täyssähköautoa.

Koeajo oli minulle aivan totaalinen yllätys, koska en tiennyt etukäteen, että tämä auto oli juuri kyseisenä päivänä liikkeessä. Oma olettamukseni oli, että minua vastassa olisi jotain selvästi tavallisempaa. Olen aiemmin ajanut myös miedomman EQS 450+ mallin, joka on tehoiltaan miedompi auto.

Mercees-AMG EQS 53 4Matic+ tarjoilee varmasti tarpeeksi vääntöä ja tehoa, sillä vääntömomentti on 950 Newtonia, ja tehoa löytyy 658 hevosvoimaa. Kiihtyvyys 0 - 100 km/h on lapselliset 3,8 sekuntia. Valmistajan lupaama toimintamatka on 569 kilometriä.

Tämä on myös auto, jonka otin esiin Radio Keskisuomalaisen haastattelussa, että voisin ottaa sellaisen itselleni. Saattaa olla hieman yllättävä valinta minulta, mutta toisaalta, siedätyshoito täyssähköautoja kohtaan on osaltani edennyt. Tämä on ensimmäinen ajamani AMG:n virittämä täyssähköauto.

Mercedes-Benz 250 W123, vuosimallia 1980

Bongasin netistä, että Jyväskylän alueella oli myynnissä museokatsastettu, vuosimallin 1980 Mercedes-Benz 250. Korimalliltaan auto oli W123. Koska autoa myyvä liike oli lähellä, suuntasin heti katsomaan autoa. Koska keli suosi, sain koeajon.

Myyjä kertoi, että autoa kohtaan oli ollut mukavasti mielenkiintoa sinä aikana, kun se oli ollut heillä myynnissä. Koeajopäivänä ensimmäiset puhelut olivat tulleet jo ennen liikkeen aukeamista. Kirjoitin autosta myös sanomalehteen jutun. Museoikäiset klassikkoautot kiinnostavat aina, koska monta kertaa auton takaa löytyy tarina. Tarina on minunkin mielestäni mielekkäämpää lukea kuin kylmät tekniset faktat. Tottakai teknisilläkin tiedoilla on väliä, mutta tarina on monta kertaa sitä mielekkäintä antia.

En muista enää tarkkaan, oliko tarkka koeajopäivä maanantai tai tiistai. Kun juttu julkaistiin perjantain autosivuilla, oli auto kuitenkin jo myyty. Sain välikäden kautta myöhemmin viestiä, että joku olisi perjantaina käynyt ostamassa auton, mutta autoa ei enää ollut. Selitin sitten hänelle, että autoa kohtaan oli ollut alusta alkaen valtavasti kysyntää.

Jos 123:sta Mercedeksestä etsii farmarimallia, sellainenkin on olemassa.

Olen toki ennenkin ajanut museorekisteröidyillä autoilla: Plymouth Reliant, Saab 99, Volkswagen Caravelle.. Mutta tämä oli ensimmäinen museorekisteröity Mercedes, jolla olen elämäni aikana ajanut.

Hyundai Genesis Coupe, vuosimalli 2009

 
Jälleen kerran olin kiertämässä autoliikkeitä ja etsimässä jutulle aiheita. Vastaani tuli Hyundai Genesis Coupe, joka oli tuotu Suomeen Etelä-Koreasta käytettynä. Sen huomaa, sillä konepellin alta löytyy kaksilitrainen bensapata. Suomeen näitä on maahantuojan kautta tuotu suurinpiirtein kourallinen, mutta kaikissa niissä on V6. Tuontimaa on mielestäni hieman yllättävä, koska oman kokemukseni mukaan yleisempiä tuontimaita on esimerkiksi Ruotsi, Saksa tai tietyissä piireissä USA. Jotkut ovat tuoneet autojaan Japanista tai Virosta.

Vuosimalliltaan auto on 2009, joten se ei koeajohetkelläkään, vuonna 2021 ollut enää mikään uusi. Sen huomaa, koska esimerkiksi digimittaristoa autossa ei vielä ollut. Auto oli myös manuaalivaihteilla.

Hyundai Genesis Coupe ei koskaan noussut Suomessa minkäänaliseksi hitiksi. Jenkeissä auto kuitenkin menestyi niin mukavasti, että Genesis on sittemmin eriytetty omaksi merkikseen. Vähän samaan tapaan, kuin Polestar eriytettiin Volvosta, tai DS eriytettiin Citroenista. Genesistä en ole omana merkkinään ajanut, mutta Polestar ja DS löytyvät toki listaltani.

Hyundai Genesis Coupe oli koeajokokemuksena miellyttävä. Voisin omistaa sellaisen, mikäli haluaisin erottua massasta autovalinnallani. Käytettynä se oli myös varsin kohtuuhintainen, ei mitenkään ylihinnoiteltu. Hintaa autolla oli 11 880 euroa.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Kiihtyy melkein kuin Ferrari Testarossa - Koeajossa Ford Explorer

Kuluvalla viikolla tein ensimmäiset koeajot sen jälkeen, kun sain uuden blogini pystyyn. Ford Explorerin lisäksi toinen koeajettu auto oli Kia Ceed, josta kirjoitan jutun lehteen. Aajattelin, että ensimmäinen virallinen, uuteen Mikon Autoblogiin julkaistu koeajo ei voi olla mikä tahansa auto, vaan sen on oltava kunnolla mehukas tapaus. Ford Explorer oli tarjolla olevista autoista lähimpänä tätä.

Ford Explorer on mielenkiintoinen auto - ja niin mehukas tapaus, mitä tavallisessa autoliikkeessä myytävä auto vain voi olla. Kun päästöjä pitää nistiä alaspäin, päätettiin Fordilla tuoda Eurooppaan pykälää järeämpi Explorer. Ajatus kuulostaa äkkiseltään jotenkin päinvastaiselta - joltain missä ei ole logiikkaa lainkaan. Ford Explorer on lisäksi omapainoltaan 2500 kilon painoinen möhkö, josta löytyy tehoa niin paljon, että kiihtyvyys on noin puoli sekuntia Ferrari Testarossaa hitaampi. Suurin sallittu kokonaispaino on 3160 kiloa, joten kiihtyvyyden vertaaminen Ferrariin ei tulisi ensimmäisenä mieleen, vaikka niin voi totisesti tehdä.

Pääsin ajamaan Exploreria ensimmäisen kerran vuonna 2021. Toinen mahdollisuus tuli vuoden 2023 alussa, kun bongasin sellaisen Jyväskyläläisen autoliikkeen pihasta. Avaimet oli lopulta käytävä pyytämässä, koska edellinen koeajo jätti niin mukavan fiiliksen.

Kolmelitrainen V6 ja sähkömoottori tuottavat tehoja yhteensä 457 hevosvoimaa. Polttomoottorin osuus tästä on 350 hevosvoimaa, ja sähkömoottorin osuus 107 hevosvoimaa. Neliveto kuuluu luonnollisesti asiaan. Auto on lataushybridi, joten päästöt on saatu sen varjolla puristettua 71 grammaan sadalle kilometrille. Käytännössä noihin päästöihin pääseminen tarvii latauspisteellä käymistä. Vääntömomentti on 825 Newtonia, joten vääntöä löytyy riittävästi. Pelkällä sähköllä pääsee 45 kilometriä, ja maavara on miedoimmillaan 167 milliä.

Varustetasoja Ford Exploreriin on tarjolla kaksi: ST-Line ja Platinum. Hintaeroa näillä on noin 1500 euroa, siinä missä halvin Explorer maksaa 93 489 euroa. Lisäksi hintaan tulee päälle asiakkaan toivomat varusteet, joten koko paketille saa kerrytettyä varsin ison hintalapun. Hinnasta arvioitu autovero on vähän yli 4000 euron suuruinen.

Koeajolle lähtiessä autoliikkeen myyntipäällikkö vain totesi, että älä sitten menetä ajokorttiasi! Taajamassa Ford Explorer on leppoisa auto ajaa, jos kaasujalka pysyy hallinnassa. Explorer on hyvä auto sellaiselle, jolla löytyy liikenteessä tarvittavaa malttia. Myös maantieajossa Ford Explorer on äärimmäisen miellyttävä tapaus ajaa. Myös kaupunkialueella kävin ajamassa Exploreria, ja auto on siellä koostaan huolimatta ylltättävän helppo ajettava, koska ulos näkee hyvin.

Peräkärryä on taatusti hyvä vetää Explorerilla, sillä suurin sallittu vetopaino on 2500 kiloa. Autossa on myös Blis, eli kuolleen kulman varoitusjärjestelmä, mikä huomioi myös perävaunun.

Olen monta kertaa sanonut, että auton voi ostaa joko tunteella tai järjellä. Ford Explorerissa vaikuttaa kohtaavan jossain määrin molemmat - ainakin jos pankkitilillä on tarpeeksi saldoa. Moottoriradalla tätä voisi olla mielenkiintoista koittaa, mutta parhaimmillaan tämmöinen maastomörkö on jossain muualla - kuten tavallisessa arjessa, jos arkeensa haluaa ripauksen luksusta. Osa tehoista ja kiihtyvyydestä menee Suomen teillä varmasti hukkaan, mutta toisaalta vannoutunut autoharrastaja haluaa taatusti kunnon auton, mikä herättää tunteita puolesta tai vastaan. Ford Explorer on näihin tarkoituksiin loistava tapaus, koska kylmäksi se ei varmasti jätä.

Tässä on auto, mistä varmasti jokaisella on jokin mielipide. Itse olen varsinkin menneinä vuosina ollut sähköautovastainen henkilö, mutta liikenteen sähköistyminen on ollut vain pakko sulattaa ja hyväksyä. Asennekuntoutus osaltani jatkuu vielä sähköautojen koeajojen merkeissä. Siirtymä sähköön on ollut viimeisen neljän vuoden aikana todella nopeaa. Kun huomioidaan se, mitä uutuuksia seuraavan kolmen vuoden aikana on tulossa, alkaa polttomoottoriautot olla enää vähemmistössä. Teoriassa polttomoottoriauton voisi vielä tehdä, mutta käytännössä kaikki päästörajat on vedetty niin tiukalle, ettei sellaista ole enää järkevää myydä. Koska jos päästörajat ylittyvät, tulee se autonvalmistajalle todella kalliiksi.

Ford Exlporerissa on tottakai hyvää myös sisätilat. Autosta löytyy kolme penkkiriviä, ja tavaratilan koko kasvaa heti sen jälkeen, kun kolmannen penkkirivin taittaa alas.

Jos aivan tavallinen arkiauto riittää, voi ostaa hyvillä mielin vaikkapa Nissan Qashqain ja Toyota Corollan. Kyseisissä autoissa ei ole mitään vikaa. Mutta jos haluaa yhden auton arkeen ja juhlaan, ja maksukykyä riittää, vastaa Ford Explorer tähän huutoon loistavasti. Itse ajan niin paljon erilaisella autokalustolla, että omaksi autoksi haluaisin ihan jonkun halvan perusauton, tai sitten jonkun todella kalliin luksusauton. Tämä siksi, että halpa perusauto voi vain seistä parkkipaikalla sen aikaa, kun lainassani on maahantuojan pressiauto. Luksusautoa on taas mielenkiintoa käydä ulkoiluttamassa omalla vapaa-ajalla.

 
Jatkossa ainakin minä koen lataushybridien tulevaisuuden mielenkiintoisena seurattavana asiana. Esimerkiksi leasingyhtiöillä on olemassa dataa, jonka mukaan leasingkäytöstä palautuneita lataushybridejä on ladattu liian nihkeästi. Se on johtanut siihen, että päästöt eivät ole olleet luvattuja. On helppo ajatella, että tällä saattaa olla vaikutusta tulevaisuudessa poliittisiinkin päätöksiin autoilun osalta. Autot ja varsinkin polttomoottori tuntuu tällä hetkellä muistuttavan jopa kirosanaa, senverran pahalta päästöt monen mielestä tuntuvat.

Oli miten oli, Ford Explorer on hieno auto ajaa, siitä ei päästä mihinkään. Jos Fordilta haluaa katsella miedompaa maastohenkistä autoa, on sellainen esimerkiksi Ford Kuga tai Ford Puma.

Auton lainasi: Käyttöauto Oy, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki