Viikon uutuus - Koeajossa Toyota C-HR

Uudistunut Toyota C-HR oli yksi niitä autoja, minkä koeajo oli odottanut itseään. Lopulta vain menin Toyotan liikkeeseen kysymään koeajoa, ja koeajon myös sain. Toyotan uutta Priusta kävin ajamassa jo aiemmin, ja on todettava, että Toyotalla autot on muuttuneet vain ja ainoastaan paremmiksi - ainakin haluttavuuden osalta. Mielipidettäni ei ole lahjottu mitenkään. Myös vanha C-HR oli mielestäni haluttavan näköinen auto jo ennen uudistuksia, mutta nyt uusi on mennyt vahvasti uusiksi. On hyvä, että C-HR aikoinaan saatiin piristämään Toyotan joskus muinoin niin tylsän harmaata yleisilmettä.

Konehuoneessa mylvii nyt 1,8 litrainen bensapata, ja auto on hybridi. Ajoasento löytyy kohdilleen manuaalisäätöjen kautta, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon kohdilleen sopivasti. Taajamassa auto on leppoisan ja mukavan oloinen ajaa. Alustatuntuma on hyvin balanssissa, eikä ylimääräisiä häiriöääniä kuulu autoon sisälle.

Toyotan C-HR vaikuttaa kaikkineen olevan tasaisen vahvaa suorittamista, ja tulee fiilis, että jos suosituksiani kysytäisiin C-HR:ästä, suosittelisin käymään koeajolla. Lähinnä vain mietin, miksi olen odottanut uuden C-HR:n koeajoa näin kauan. Toisaalta, mitäpä väliä tuolla on, pääasia on se mikä fiilis autosta välittyy.

Moni asia on Toyota C-HR:n kohdalla niin balanssissa, ettei valittamiselle jää sijaa. Kyse on ennemminkin siitä, kuka tykkää mistäkin. Joku tykkää Toyotasta ja joku jostakin muusta. Toyota C-HR uppoaa arvioni mukaan paremmin nuorempaan väkeen, kuin vaikkapa Toyota Yaris Cross.

Myös moottoritiellä auto on toimivan olonen, ja kaikki toimii mukavuusalueen rajoissa. Mikään ei yllätä kielteisesti, sillä Toyota on aina osannut tehdä teknisesti hyviä autoja. Olen usein aikaisemmin ajatellut, että Toyotat ovat tylsän harmaita autoja, joiden kohdalla ostopäätös pitää tehdä järjellä. Muotoilullisesti Toyota on vihdoin oppinut tekemään haluttavia autoja, joten kehityskulku on sen osalta hyvä. Hyvä siksi, että on ostajia, joiden kohdalla tunnepuoli vie ostajaa todella paljon. Jos oikeaa fiilistä ei löydy, auto jää silloin kauppaan. Nyt fiilistä on yritetty löytää.

Ainakin tällä hetkellä Toyotan henkilöautoista Prius ja C-HR uppoaa minuun kaikkein parhaiten, voisin ajaa kummalla tahansa autolla mielelläni pidempiäkin aikoja. Aivan sama, käyttäisinkö autoa yksityishenkilönä, vai olisinko yrityspäättäjä, joka on hankkimassa firmalleen autokalustoa. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niinpä C-HR piti peruutella takaisin autoliikkeen esittelyautojen riviin. Valitettavasti tuloluokassani joutuu jäädä odottamaan seuraavaa koeajoa, milloin ikinä se sitten tuleekaan.

Auton parasta antia on ehdottomasti muotoilu ja teknisesti vahva maine. Toyotalla selvästi tiedetään mitä tehdään.  Priuksen ja C-HR:n koeajojen jälkeen huomaan hieman jo odottavani sitä, mitä uutuuksia Toyotalta vielä onkaan tulossa.

Halvin C-HR lähtee omaksi 35 994 eurolla. Hinta ei ainakaan vaikuta pahalta kun suhteutaa siihen, minkälaisen vastineen auto ostajalleen tarjoilee. Kannattaa poiketa itse tutustumassa autoliikkeessä autoon, ja kokeilla sopiiko auto omiin tarpeisiin.

Auton lainasi: Ok Auto Jyväskylä / www.okauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Törkeän hauska kampe! Koeajossa Hyundai i30N Fastback

Kun sisällöntuottaja bongaa autoliikkeen pihasta jotain mielenkiintoista, on asiaan tutustuttava. Nyt vastaan tuli vaihtoautona myytävä Hyundai i30N, josta oli aikaisempien koeajokokemuksien mukaan todella hyvät ja positiiviset fiilikset. Tällä kertaa auto oli ehkä jonkun mielestä tylsän harmaa, mutta pellin alta paljastuui kuitenkin mehevä pihvi, mikä on kaikkea muuta kuin tylsää ja harmaata! Avaimet oli käytävä hakemassa koeajoa varten - muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Aikaisemmin olen ajanut Hyindain sporttisemmista N kirjaimen omaavista autoista kolme: i30N:n lisäksi i20N ja Kona N. Tästä johtuen i30N lähti ajooni siis toistamiseen. Nyt ajoon lähtenyt auto on vuosimallia 2019, ja ajettu se on 89 000 kilometriä. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen bensakone, mistä löytyy tehoja 275 hevosvoimaa. Auto on etuvetoinen, ja vaihteistona on kuusivaihteinen manuaali. Jonkun mielestä neliveto voisi olla paikallaan, mutta onneksi ainakaan automaattivaihteistolla tätä ei ole menty pilaamaan.

Kuljettajan paikalla 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon käsisäätöjen kautta kohdilleen. Taajamassa auto on leppoisan oloinen ajaa niin kauan, kuin kuljettajalta löytyy malttia. Jos malttia ei löydy, karkaa nopeudet äkkiä liian korkeiksi. Alustatuntuma on urheilullisuuden nimissä kova, joten välttämättä kyseessä ei ole huonoselkäisten auto. Moottoritiellä se lysti vasta alkaakin, kun saa ajaa vauhdikkaammin kuin taajamassa! Nopeusrajoituksia on kuitenkin syytä noudattaa. Myös auton kosketusnäytön valikoita selatessa nykyihmisellä on hauskaa, sillä valikoiden kautta löytyy yhtä sun toista.

Olisi todella mielenkiintoista päästä testaamaan Hyundain N mallimerkinnän omaavia autoja radalle. Olen päässyt käymään Alastarolla ja Ahvenistolla kyllä, mutta aivan muissa merkeissä ja muiden tahojen kutsumana.

Koeajon jälkeen kaikkein harmittavinta oli peruuttaa auto takaisin autoliikkeen pysäköintiruutuun. Olisin halunnut ostaa auton itselleni! Mutta mutta, minun tulotasollani joutuu odottamaan seuraavaa koeajoa, jolloin saa pitää jälleen hauskaa edes hetken.

Kokonaisuudessaan Hyundai i30N on törkeän hauska auto ajaa! Jos ostaisin Hyundain, olisi i30N yksi potentiaalinen tapaus. Isoin miinus on nelivedon puute, mutta muuten mitään miinusta on hankala keksiä, jos auton pitää samalla toimia arjessa hyvin.

Hintaa autolla on 23 880 euroa.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Dethleffs XXL i9800-2 on todellakin XXL - koeajossa julmetun kokoinen asuntoauto

Autoliikkeen pihassa oli jo hetken pistänyt silmään julmetun iso asuntoauto. Katselin autoa jo ennen pääsiäistä sillä silmällä, että haluaisin koeajaa juuri tämän. Lopulta pääsisäisen jälkeen pyysin autoa koeajoon - ja koeajo järjestyi!

Auton alustana on Iveco, ja sen on varustellut asuntoautoksi Dethleffs. Mallimerkintä on todellinen nimihirviö - Dethleffs XXL i9800-2. Auto on niin iso, että se todellakin on XXL! Auton kokonaispainon takia kuljettajalla on oltava vähintään BC ajokortti. Myös pituutta on paljon, sitä löytyy noin 9 metriä. Takaylitys on merkittävä.

Myös auton hintalappu on näyttävä - reilu kymmenvuotiaasta autosta saa maksaa 89 980 euroa. Vuositasolla veroja autosta saa maksaa hieman yli 800 euroa.

Auton tiedoista voisi mainita, että konehuoneessa mylvii kolmelitrainen dieselkone. Vaihteistona on automaatti, ja auto on ajettu 76 000 kilometriä. Vuosimalli on 2013, joten ikäänsä nähden kilometrit on varsin kohtuulliset. Auto on takavetoinen, ja mukana tulee kesärenkaat ja talvirenkaat. Auto on rekisteröity kuudelle, samoin yöpymispaikat on kuudelle. Alustan merkiksi valikoitunut Iveco on sikäli jännä, että asuntoauton alustana näkee useammin joko Fiat Ducatoa tai Ford Transitia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ajan Ivecon asuntoautoa! Ivecoja olen kyllä muuten päässyt ajamaan, samoin asuntoautoja.

Autoon pääsee sisään vain yhdestä ovesta! Monta kertaa myös kuljettajan paikalle olisi oma ovensa, mutta nyt sitä ei ole. 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon mieluisaksi, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Käsijarru on kuljettajan vasemmalla puolella, mikä saattaa vaatia alkuun hieman totuttelua. Kun siihen tottuu, on käsijarrun sijainti tämän auton kohdalla ehkä hyväkin asia. Nyt se ei todellakaan ole tiellä, kun poistuu kuljettajan paikalta.

Taajamassa meno on toimivaa sen jälkeen, kun muistaa auton akselivälin ja pitkän peräylityksen. Ahtaalle parkkipaikalle autolla ei tee mieli joutua.

Moottoritiellä homma toimii sitten, kun pääsee vaihteistosta jyvälle. Nopeamminkin vaihtavia vaihteistoja on tässä maailmassa nähty, mutta tämänkin kanssa pärjää sen jälkeen, kun kuljettajalla on tarpeeksi malttia. Neljän tunnin mittaisella koeajolla ei ilmennyt mitään koeajossa havaittavia vikoja. Huomaan pitäväni autosta sitä enemmän, mitä enemmän autolla olen ajanut.

Kenelle tämä aivan julmettu asuntoauto sitten sopii? Varmasti jollekkkin, jolla on esimerkiksi kausipaikka jollakin leirintäalueella. Jos haluaa poistua leirintäalueelta vaikkapa autolla, voi olla hyvä pohtia joko asuntovaunua tai pienempää asuntoautoa. Onneksi kuitenkin tässä asuntoautossa on tarpeeksi säilytystilaa silloin, kun haluaa kuljettaa mukanaan vaikkapa polkupyöriä, joilla pääsee liikkumaan sujuvasti myös lähialueille.

Pidän myös siitä, että tämä on sen aikakauden auto, jolloin kuljettajan paikalla ei ollut niin älyttömästi digitaalisuutta. Perusmukavuudet löytyy, kuten Webasto ja ilmastointi, jotta matkustajilla on eri olosuhteissa mukavat oltavat. Matkutamon puolella tarjolla on myös televisio, jolloin leirintäalueella parkissa ollessa viihdykettä on tarjolla.

Ostaisinko minä tämmöisen julmetun ison asuntoauton? Se riippuu niin tilanteesta, minkälaisia keseäretkiä onkaan suunnitelmissa. Jollekkin tämä sopii, toiselle taas ei. Auton isot sisätilat on tietysti plussaa silloin, kun autossaan haluaa asumalla asua.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

American Car Show 2024 - hyvät autot näytillä!

American Car Show on ollut pääsiäsisperinteeni vuodesta 2009 alkaen. Välivuosista tulee mieleen ainakin 2017, milloin tapahtuma jäi välistä terveydellisistä syistä. Mutta nyt, vuonna 2024 tuli kuitenkin täyteen 15 vuotta ensimmäisestä käyntikerrastani tässä tapahtumassa. Myös tapahtumalle tämä oli juhlavuosi, kun tämä oli järjestyksessään tapahtuma numero 45.

American Car Show on Suomen suurin ja vanhin harrasteajoneuvotapahtuma. Se on myös pohjoismaiden mittapuulla yksi isoimpia. Itselleni tärkeä ja iso asia oli se, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun tiesin, että minun käytössäni ollut auto on ollut messuhallissa näytillä. Moni blogini sometilejä seurannut on varmaankin ärsyttävyyteen asti saanut seurata GMC Sierraa, josta kirjoitin blogiini aiemmin, ja julkaisin myös koeajovideon.

GMC Sierra tuli ennen tapahtumaa haettua koeajoon ihan tarkoituksella, kun halusin hakea ennakkomaistit tulevasta tapahtumasta. Koeajohetkellä ei vielä ollut täyttä varmuutta siitä, onko juuri ajamani GMC näytillä, sillä auton minulle lainannut autoliike kyseli Tiktokissa, että mitä autoja he veisivät näyttelyyn RAM TRX:n lisäksi.

Tämän vuoden näyttelystä mieleeni jäi ehdottomasti Risto Harvian omistama Mercedes-Benz 300 SL. Harvian Mersua on monikin media fiilistellyt jutuissaan tapahtuman jälkeen, ja aivan ymmärrettävistä syistä. Kun puhutaan Mersun lokinsiipimallista, tämä Harvian Riston Mercedes lienee Suomen ainut. Tämän vuosituhannen puolella nähty SLS AMG on rekisteröity Suomeen sentään hieman runsaslukuisemmin, mikä on lokinsiipi tietysti myös. American Car Show:ssa esillä ollutta SLS AMG:tä olen päässyt koeistumaan Jämsässä merkkikerhon tilaisuudessa, ja kyseisen hopean auton omistaa tietysti maahantuoja Veho.

Myös Rolls Royce Ghost jäi mieleeni, mikä löytyy Bilbutiken nimisen autoliikkeen valikoimista. Vaikka Ghostilla onkin hintapussaan noin 350 000 euroa, kyseessä on hinnat alkaen malli. Rolls-Royce on kuitenkin auto, jollaista ei liian usein vastaan tule. Kyseisen merkin auton olen nähnyt Keski-Suomessa varmaan yksi tai kaksi kertaa. En enempää. Jos olenkin nähnyt enemmän, niin määrä lasketaan yhfden käden sormilla. Koeajomahdollisuutta Keski-Suomen alueen autoliikkeissä on ollut erittäin harvoin jos koskaan.

Rolls-Royce olisi hienoa päästä testaamaan joskus. Vaikka sitten sitä kaikkein halvinta autoa:

Koska asun Jyväskylässä, niin on pakko nostaa esiin vielä yksi Jyväskylästä tuotu auto - Lamborghini Huracan Performante, mikä löytyy MPS Motorsilta. En ole tähän asti Lamborghiniakaan ajanut, ehkä vielä jonain päivänä. Tämän keltaisen, MPS-640 rekisteritunnuksella olevan Lambon olen joskus bongannutkin Jyväskylän liikenteestä, sen sinisen IOL-1 kilpisen Huracanin lisäksi.

MPS Motorsitla näytillä oli myös Ford Sierra Cosworth, hyvä valinta sekin.

Lopuksi vielä, kaiken kruunasi yhdessä hallissa esillä ollut helikopteri. Nähtävää ja koettavaa varsinkin yhden päivän kävijöille oli paljon. Minä olin tapahtumassa vain päiväseltään, vaikka mielelläni olisin toisenakin päivänä ollut. Myös pienoismallikauppiaita ja muita krääsäkauppiaita oli, mutta tämän vuoden tapahtumasta pienoismallikokoelmani ei kasvanut yhdelläkään autolla, joita muuten kotonani on moni paikka täysi.

Tänäkin vuonna messupäiväksi valikoitui viimevuoden tapaan pääsiäislauantai, vaikka monena kertana aikaisempina vuosina olen ollut pitkäperjantaina messuilla. Katsotaan taas tulevina vuosina sitä, palaanko ruotuun ja käyn tapahtumassa taas pitkäperjantaina. Selvää kuitenkin on se, että mahdollisuuksien salliessa ACS tulee käytyä, joten pääsiäisperinne jatkunee.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki