Viikon vaihtari - Koeajossa Infiniti FX35

Oho! Siinä oli ensimmäinen ajatukseni, kun bongasin kotini lähellä olevasta autoliikkeestä Infinitin! En ollut aikaisemmin ajanut Infinitillä metriäkään, en edes istunut sellaisen sisällä, joten autoa oli todellakin lähdettävä katsomaan. Olen erittäin paatunut automies, joten ei ole enää täysin selvää, että näillä kilometreillä löytyisi ajettavaksi automerkki, jollaista en ole ajanut metriäkään elämäni aikana. Jos minulle löytyy ajettavaksi jokin automerkki, jollaista en ole vielä ajanut, on kyseessä varmasti suht harvinainen auto. Infiniti täyttää tämän määreen mennen tullen ainakin Suomessa. Jos mopoauto lasketaan mukaan, ajettuja automerkkejä on listallani nyt 57.

Mutta mikä ihme on Infiniti? Kyseessä on Nissanin luksusmerkki, joka on suunnattu varsinkin Amerikan markkinoille. Keajopäivänä Infinitejä löytyi Suomesta netin myyntipalstoilta kaikkineen 7 kappaletta, ja ne kaikki ovat tuontiautoja. Autoliikkeestä löytynyt ja koeajoon lähtenyt auto oli Infiniti FX35, jossa moottorin virkaa hoitaa 3,5 litrainen V6 - tottakai bensakoneella. Tehoja löytyy 280 hevosvoimaa, päästöjä 289 grammaa sadalle kilometrille. Vaihteistona on automaatti, ja auto on nelivetoinen. Auton vuosimalli on 2007, ja ajettu sillä on jo 239 000 kilometriä.

Ajoasento löytyy täysin sähkösäätöjen kautta. 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon mieluisaksi. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Kun säätää rattia kohdilleen, tuntuu jännältä se, että mittaristokin liikkuu samalla! Kun auton lopulta käynnistää, tarjoilee kutoskone varsin uskottavan ja mieluisan äänimaailman. Valittaa ei voi. Taajamassa meno on varsin mukavaa, vaikka autolla rupeaakin olemaan jo ikää jonkun verran. Arkikäyttöä ajatellen myös takapenkki on järkevän kokoinen, ja siellä viihtyy myös aikuinen.

Moottoritiellä meno on varsin toimivaa, paketti on toimivan oloisesti balanssissa. Paketti vaikuttaa kokonaisuutena ajatellen toimivalta senkin jälkeen, kun moottori on ajettu lämpimäksi. Ainoa sanominen tulee kuljettajan puolen sivulasista, minkä sähkömekanismi tuntuu helposti vekslaavan ikkunaa ylös alas, kun ikkunan yrittää laittaa kiinni. Kokonaisuutena ajatellen auto on kuitenkin ikäisekseen ja kilometreihin nähden järkevässä kunnossa.

Infiniti FX35 maksaa 8880 euroa. Jos mietitään sitä, ostaisinko mieluummin Teslan tai vanhan Infinitin, ostaisin mieluummin vanhan Infinitin, ja 100 000 eurolla bensaa. Koska Tesloja näkee kotinurkilla oleellisesti enemmän kuin Infinitejä, löytyy Infinitistä sen takia oleellisesti enemmän fiilistä. Auto on tuotu Suomeen vuonna 2018. Toisaalta on hyvä, ettei kaikkia automerkkejä näe Suomessa liikaa, jotta paanuteellakin automiehellä riittää vielä autounelmia ainakin vielä hetkeksi.

Muiden myynnissä olevien Infinitien hintoja katsellessa huomaa, että autojen hintataso on noin kymppitonista ylöspäin. Muita myynnissä olevia malleja on esimerkiksi QX ja EX.

Ensimmäisestä ajelusta Infinitillä jäi hyvä fiilis. Tuttavapiirissäni on Nissan-ihmisiä, joten koen, että tämän koeajon jälkeen minulla jäi heille jotakin kerrottavaa. Kenelle minä suosittelen Infinitiä? Jos olet fanaattinen autoihminen, niin silloin sinulle! Jos olet järkevää autoilua kannattava henkilö, suosittelen silloin ajamaan Skoda Octavialla.

Ja lopuksi vielä, avatkaapa minulle, mistä toi Infinitin logo juontaa juurensa?

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Parempi kuin koskaan ennen - Koeajossa Toyota Prius

Kun aikoinaan suoritin Valokuvaajan ammattitutkintoa, muistan opettajan kommentoineen, että "kamalaa jos auto on keltainen, ja jokin muu kuin Lamborghini". Kun katson uutta Toyota Priusta, tietysti keltaisena, on uhmattava tuota kommenttia, ja todettava keltaisen värin sopivan autoon hyvin. Muutenkin pidän uuden Priuksen muotoiluja varsin onnistuneena. En tiedä mitä Toyotan taikapajalla on tehty, mutta selkeästi kuitenkin jotakin.

Uusi Prius on niin houkuttelevan näköinen, että on todellakin käytävä hakemassa auton avaimet. Auto suoraan sanottuna kutsuu ajamaan! Omissa asenteissani Toyota on perinteisesti ollut teknisesti hyvä ja toimintavarma auto, mutta tylsän harmaa, ostohalut on pitänyt hakea muualta. Prius vaikuttaa selvästi olevan tähän poikkeus! Auto näyttää haluttavalta - niin haluttavalta, mitä arkiauto voi vain olla.

Sama haluttava linja jatkuu auton sisällä. Ajoasento löytyy kohdilleen käsisäätöjen kautta, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. 170 senttinen koeajokuski ei voi valittaa. Kaikki vaikuttaa olevan arkikäyttöä ajatellen varsin kohdillaan. Pakko korostaa, että tämä on täysin oma mielipiteeni, Toyotan maahantuoja tai jälleenmyyjä eivät ole maksaneet, lahjoneet tai ympäripuhuneet minua. Myös takapenkillä on aikuisenkin ihmisen hyvä olla, ja tavaratila on arkikäyttöä ajatellen järkeävästi muotoiltu.

Taajamassa auto on miellyttävä ja hiljainen ajaa, koko paketti on hyvin balanssissa. Myös moottoritiellä meno on varsin toimivaa, eikä valittamista löydy. Jos ajaisin edellisen korimallin Priuksella, auto todellakin menisi tämän neprusteella heti vaihtoon - en epäröisi asiaa hetkeäkään! Prius on mielestäni haluttavin tämän hetken uusi Toyota, mitä Euroopan markkinoille on saatu.

Myös pelkällä sähköllä auto kulkee hyvin, sillä optimioloissa sähköllä voi ajaa noin 70 - 80 kilometriä. On hyvä huomioida, että talvella pakkasherra ottaa tästä osansa. Syy sille, miksi Toyota ilmoittaa toimintamatkan tuollaisella toleranssilla, löytyy eri varsutetasojen mukana erilaisista varusteista. Esimerkiksi vanteet on eri varustepaketeissa eri kokoa - Active varustetason mukana toimitettavat vanteet on 17 tuumaiset, Style ja Premium varustetasoissa 19 tuumaiset.

Toyota Prius on mennyt kaikkineen täysin uusiksi, ja sen huomaa.

Tällä kertaa Toyota Prius saapuu myyntiin vain lataushybridinä. Siihen syy on puhtaasti siinä, että päästöt on saatava alas. Näin on päästöt saatu painettua jopa 11 grammaan sadalle kilometrille. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen bensakone, joten ilman sähköistä voimalinjaa päästöt olisivat selkeästi isommat. Tehoa löytyy 223 hevosvoimaa.

Latasin koeajolta kuvamateriaalia LinkedIniin heti tuoreeltaan. Näyttökertoja tuli minun mittapuulla varsin hyvin, ja autosta saatiin aikaan hyvät keskustelut. Uutuuden suurin puute tällä hetkellä vaikuttaa olevan se, että vetokoukkua ei ole tarjolla. Markkinoilla kuitenkin on jo hybridejä ja täyssähköautoja, joilla peräkärryä saa vetää. Jos tämän asian kanssa pystyy elämään, Prius tarjoaa paljon vastinetta rahalle. Vielä kun malttaa odottaa vuoden tai pari, niin tämänkin korimallin Priuksia rupeaa pikkuhiljaa ilmaantua vaihtoautoina myyntiin, joista kalleimmat kilometrit on ajettu pois.

Toyota Prius maksaa halvimmillaan 43 939 euroa. On helppo kuvitella, että autolla ajaa esimerkiksi taksiyrittäjä, tai lataushybridiä arvostava työmatkalainen. Miksei myös lapsiperhe silloin, kun auton ei ole pakko olla farmari.

Tästä on hyvä jatkaa. Toyota näytti jälleen kerran omaavansa kyvyn tehdä hyviä ja toimivia autoja. Kunhan on muistanut tankata autonsa, ongelmaa ei pitäisi olla.

Auton lainasi: Ok Auto, Jyväskylä / www.okauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Uutta ja aivan mahtavaa - Koeajossa Mercedes-Benz E300e

Mercedeksen uusi E-sarjalainen oli jälleen auto, jollaisen koeajo olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Varsinkin merkkiasiantuntijat huomaavat vanhan ja uuden erot heti, mutta tuttuja Mercedeksen piirteitä on havaittavissa varisnkin silloin, kun menee istumaan kuljettajan paikalle. Ensimmäisen kerran otin Mercedeksen uudesta E-sarjalaisesta tyypit syksyn koeajokiertueella, mutta jutuntekoon pääsin kunnolla vasta hetkeä myöhemmin.

Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta, ja penkin säätöihin löytyy napit Mercedekselle tyypillisesti ovesta. Myös ratin osalta säädöt on sähköiset. Hallintalaitteiden sijoittelu toimivaa, ja moni asia on uudempia Mercedeksiä ajaneelle jo ennestään tuttua. Ratin vasemmalta puolasta löytyy digimittariston säädöt, oikealta puolelta oikeanpuoleisen näytön säädöt. Vaihteet on Mercedekselle tyypillisesti viiksessä. Autojen digitalisoitumisessa on se mukava puoli, että nyt kun olen Mercedeksen järjestelmiä oppinut käyttämään, niin esimerkiksi mittaristoa saa mukautettua mieleisekseen. Myös mittariston kautta saa näkyviin haluamansa datan.

Tuntuu että aiemmin autojen ajettavuudessa oli isompia eroja kuin nyt, nykyään eroja löytyy enemmän autojen ohjelmistoista, koska bloggaajaurani aikana digitaalisten ominaisuuksien määrä on kasvanut uusissa autoissa valtavasti. Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2014 alkaen. Automaailma on muuttunut noin kymmenessä vuodessa paljon, ja muutos tulee edelleen jatkumaan, koska päästömääräykset ajan kanssa väistämättä kiristyvät.

Taajamassa ajotuntuma on leppoisan miellyttävä, eikä valittamista ole. Varsinkin sähköllä ajotuntuma on hiljainen ja todella tasainen! Pelkällä sähköllä pääsee ajamaan optimioloissa noin sata kilometriä. Paketti on miellyttävästi balanssissa. Homma toimii hyvin myös moottoritiellä. Polttomoottorin ja sähkömoottorin kautta tehoa saadaan irti yli 300 hevosvoiman edestä, mikä riittää arkikäyttöä ajatellen sopivasti.

Myös auton äänentoisto on varsin uskottavalla tasolla. Maahantuojan tuotepäällikkö esitteli koeajokiertueella äänentoistoa mielellään, ja sitä koeponnistettiin oikein huolella parkkipaikalla. Dolby Atmos mudossa oleva ääni on erittäin vakuuttava, eikä häviä Finnkinon elokuvateatterille pätkääkään! Hauska ominaisuus on lisäksi se, kun auto tottelee puhekomentoja - tosin vain englanniksi. Puhekomennot on aloitettava sanomalla "Hey Mercedes", ja sen jälkeen voi vaikkapa kysyä, "How you think about BMW?". Vastaavaa voi kysyä vaikkapa Audista, ja vastauksiin on piilotettu kuitteja kilpailijoille. Tästä olen jakanut esimerkkivideon sosiaalisen median kanaviini.

Mallimerkintä E300e tarkoittaa sitä, että auto on lataushybridi ja bensakoneella. Konepellin alla mylvii kaksilitrainen ja neljäsylinterinen polttomoottori. Kaukana alkaa olemaan ne ajat, jolloin Mercedeksissä mallimerkinnän numerosarja kertoi moottorin litratilavuuden. Mallimerkinnän numerosarja nykyään lienee jotakin korkeampaa matematiikkaa, mitä minä en vielä ymmärrä. Esimerkiksi mallistossa oleva E400e on myös kaksilitraisella bensakoneella, josta on vain otettu enemmän tehoa ulos.

Halvimmillaan uusi E300e maksaa 77 314 euroa. Jos autonsa haluaa dieselkoneella, jää hinnaksi enää 68 345 euroa. Paljon rahaa toki, mutta rahalle saa vastinetta. Uusi E-sarjalainen on hieno auto ajaa, jos tähän maailmantilanteeseen vielä polttomoottoriauton haluaa ostaa. Tai no hybridejähän kaikki uudet E-sarjan Mercedekset nykyään on.

Auton lainasi: Käyttöauto Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtoauto - Koeajossa Audi TTs

Eräs maanantai menin autoliikkeeseen katselemaan autoja. Mielessä oli alunperin Mercedeksen S-sarjalainen auto, mutta se olikin ehditty jo myydä. Onneksi autoja on kuitenkin maailma täysi, ja ajoon löytyi auto, jollaista olen ajanut huomattavasti vähemmän - Audi TTs vuosimallia 2016! Niinpä päätin kysyä koeajolle Audia.

Olen kerran aikaisemmin ajanut Audi TT:llä, vuosi taisi olla 2014 tai 2015 - tarkkaan en enää muista. Tuolloin oli kuitenkin kyseessä Audin koeajotilaisuus, jossa pääsin tekemään nopean 20 minuutin koeajolenkin autolla. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun pääsin heittämään pidemmän, useamman tunnin lenkin Audin pikkuhirviöllä.

Jos Audi TT ei ole ennestään tuttu, on se Audilta kohtuuhintainen sporttiauto silloin, kun R8 on saavuttamaton unelma. Varsinkin uudehkoa TT:tä haluavan kannattaa pitää kiirettä, sillä TT:n tuotannon on ilmoitettu päättyvän, ja tekevän tilaa uudelle.

Audi TTs on perus TT:tä jytkympi tapaus. Konepellin alla mylvii kaksilitrainen bensapata, josta irtoaa tehoa 370 hevosvoimaa. Neliveto löytyy, vaihteistona on automaatti. Jos tämä on olevinaan liian mietoa, niin mallistossa on myös TTRS.

Kun auton käynnistää, on äänimaailma uskottavalla tasolla. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille järkevästi kuntoon, hallinalaitteiden sijoittelu on järkevällä tasolla. Autossa on takapenkki, mutta sisätilat on senverran ahtaat, ja autossa istutaan senverran matalalla, että selkävikaisen tai perheellisen käyttöauto tämä ei ole. Takapenkille laittaa lähinnä kauppakassin, aikuinen siellä ei huvikseen istu.

Taajamassa meno on varsin leppoisan oloista - tosin alustatuntuma on jäykkä, kuten tämmöisessä autossa kuuluu ollakkin. Moottoritielle mentäessä lysti vasta alkaakin - tuntuu, että autoa pitäisi päästä ajamaan radalle! Audi TTs on myös sikäli jännä tapaus, että auto pistää todellakin kampoihin Audi R8 V8 mallille. Jotta R8 pärjäisi tehokkaimmille TT:n versioille, pitäisi olla R8 V10.

Vaihtoautorivistä löytyvä Audi TTs on vakuuttava tapaus. Olen autoiluhistoriani aikana ajanut huomattavasti enemmän Bemareita ja Mersuja kuin Audeja. Nyt kuitenkin on pohdittava uudelleen, olenko sittenkin hieman Audienkin perään?

Autolla on hintaa vielä 42 880 euroa, ja kalleimmat kilometrit on jo keretty ajamaan pois. Auto on kuitenkin silmämääräisesti arvioiden siistin oloisessa kunnossa, ja auto on ajettu vain 115 000 kilometriä, joten elämää on vielä edessä. Uskaltaisin myös itse ostaa auton, mikäli pankinjohtaja myöntäisi minun tuloillani autolainan. Sitä hetkeä kuitenkin saa vielä tovin odottaa.

Tälläkin erää joudun palauttamaan auton tuttuun tapaan takaisin autoliikkeen myyntiriviin. On tehtävä lisää töitä, jotta jonain päivänä saisin autorahoituksen.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Tutustumisen arvoinen auto - Mercedes-Benz G 400d

Ferrarin lisäksi on olemassa yksi toinenkin auto, johon olen aina halunnut päästä tutustumaan tarkemmin. Se on Mercedeksen G-sarja, jollaista ei näe Keski-Suomen alueella ainakaan liian usein - toisinaan kyllä. Kun kerrankin tuli mahdollisuus tehdä autoon lähempää tuttavuutta, mahdollisuus oli todellakin käytettävä!

Mielenkiintoista Mercedeksen G-sarjalaisessa on se, että auto suunniteltiin ja julkaistiin alkujaan jo 1970 luvulla. Sen jälkeen auton ulkonäkö ja perusfilosofia on pysyneet suurinpiirtein samoina, suurimpien päivityksien löytyessä pellin alta. Auto on myös digitalisoitunut vuosien saatossa, kuten on moni muukin malli automaailmassa.

Testiin lähtenyt auto oli Mercedeksen G 400d, mikä on hinnaston mukaan miedoin tämän hetken Suomessa tarjolla oleva G-sarjan malli. Kyseinen auto on dieselkoneella. Myös G-sarja on sähköistymässä, ja EQG on tekemässä tuloaan, joten mielenkiinnolla odotan, mitä on luvassa sitten kun EQG on virallisesti julkaistu. Tämän hetken tilanne on se, että G 400d maksaa ilman lisävarusteita 225 000 euroa, ja hinnasta autoveroa on noin 100 000 euroa.

G 63 AMG maksaisi 406 000 euroa, josta autoveron osuus on noin 200 000 euroa. Tästä johtuen Suomesta löytyy G-sarjan Mercedeksiä, jotka on muutettu kuorma-autoiksi. Vaikka muunnoksella onnistuu välttämään Suomen poskettoman autoveron, virallinen maahantuoja ei tarjoa C-kortillista muunnosta. Mallistosta löytyy myös bensakoneella oleva G 500, mikäli haluaa bensakoneisen auton, mutta G 63 AMG tuntuu liian kalliilta. Selvää kuitenkin on, että valmistaja ja maahantuoja haluaa siirtää katseen vaihtoehtoisiin voimanlähteisiin.

Koska auto maksaa paljon, ja autoveron osuus on aivan järjetön, herää kysymys, miksi tämmöisiä autoja pitää sitten valmistaa? Vastaus on helppo - koska kysyntää, ja toisinaan myös tarvetta on. On ihmisiä, joihin auton suorat linjat ja kulmikas muotoilu vetoaa.

G-sarjalainen on kohtuullisen maastokykyinen auto, joka on ollut valtakunnan mediassa esillä poliisin ostaessa sellaisia panssariautoiksi.  Myös Jyväskylässä on voinut bongata poliisin G-sarjalaisen panssari-Mersun. Lisäksi tarkkasilmäiset on voineet nähdä ainakin menneiden vuosikymmenten G-sarjalaisia Puolustusvoimien käytössä.

Historian saatossa miedompiakin G-sarjalaisia on Suomessa ollut, ja näitä voi löytää edelleen netin automyyntipalstoilta. Hintahaarukka vaihtelee vajaasta 20 000 eurosta noin 500 000 euroon. Jos haluaa edullisen auton, on katseltava 1980 ja 1990 luvuilla valmistettuja autoja. Näitä on kohtuudella tarjolla edelleen, mikäli autostaan ei halua maksaa samaa hintaa kuin hyvästä omakotitalosta. Yhteenlaskettuna Mercedeksen G-sarjalaisia löytyy netin myyntipalstoilta muutamia kymmeniä.

Sisätiloiltaan G-sarjalainen ei ole millään mittapuulla Mercedeksen isoin malli. G-sarjalaisen omaan henkilökohtaiseen käyttöön hankkivat varmasti lähinnä ne, jotka haluavat ostaa itselleen paljon fiilistä. Fiilis on suoraan sanottuna erilainen kuin missään GLC:n ja GLE:n versiossa, jotka tuntuvat G:hen verrattuna aivan kaupunkiautoilta.

Aikoinaan Mercedeksen S-sarja säväytti minua paljon. Mercedeksen Ässällä olen päässyt ajamaan useampiakin kertoja. G-sarjalainen on Mercedekseltä toinen, mikä säväytti minua huomattavan paljon. Pieni tutustumislenkki autolla on asia, minkä muistan taatusti vielä vanhainkotiin saakka. Tulavaisuudessa uusien autojen voimanlähteenä kuitenkin jotain muuta kuin fossiilisia polttoaineita, siirtymä on jo täydessä vauhdissa. Lopulta vain muutos on pysyvää.

Maahantuojan sivusto: www.veho.fi

Autoliikkeen sivusto: www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Mukavaa kyytiä Ranskasta - koeajossa Citroen C5X

Nykypäivän mittapuulla Citroen C5X on jännä tapaus. Ford Mondeo ja moni muu saman kokoluokan auto on tässä maassa kuopattu, koska maastoautot ja crossoverit myyvät hyvin. Citroen on päättänyt mennä vastavirtaan ja julkaista C5 kokoluokan farmarin takaisin - tosin kevyesti maastomeikattuna. Idea on sama mitä tarjoilee Volvo XC70 ja Audi A6 Allroad. Pääsin ajamaan Citroenin C5X:ää ensimmäisen kerran kesällä 2022, ja nyt kun kamerarepusta löytyi uusi Gopro, oli mielenkiintoista tehdä koeajo uudelleen. Nykyisellään Citroenilla on tarjota C5:stä parikin eri variaatiota - C5X:n lisäksi C5 Aircross. Myös Aircrossilla on tullut ajettua ja toimivaksi todettua.

Ajoon lähtenyt auto oli lataushybridi, joten päästöt on saatu pienennettyä vain 27 grammaan sadalle kilometrille. Pelkällä sähköllä pystyy päästelemään 55 kilometriä, joten kaupungissa ja taajamassa pärjää sähkölläkin. Talvella pakkasherra ottaa osansa, joten silloin latauspisteellä joutuu käymään useammin. Sähkömoottorin ja bensamoottorin yhteisteho on 225 hevosvoimaa, mikä riittää käytännössä arkiajoon hyvin.

Taajamassa Citroen C5X on leppoisa tapaus ajaa. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille käsisäätöjen kautta mallikkaasti kohdilleen, valittaa ei voi. Varsinkin pelkällä sähköllä ajaessa kyyti on miellyttävän hiljainen ja tasainen. Myös moottoritiellä meno on mukavaa - valittaa ei voi. Koeajon aikana kävin Korpilahden Satamakapteenissa kahvilla, joten autoa tuli isommallakin tiellä testattua. Mikään ei pistä autossa häiritsevästi silmään.

Citroen C5X:n parasta antia on tavallinen arki silloin, kun arkeen tarvitsee miellyttävän ja hyvillä sisätiloilla varustellun käyttöauton. Myös valkoinen väri sopii autoon mallikelpoisen hyvin. Jos itse olisin ostamassa Citroen C5X:ää, ostaisin oman autoni juuri tällä valkoisella sävyllä. On myös helppo kuvitella Citroen C5X esimerkiksi taksikäyttöön.

On hyvä että Citroen C5X löytyy nyt mallistosta, jotta on olemassa massasta erottuvia ja arkikäyttöön toimivia automalleja. Moni auto tuntuu liian samanlaiselta, ja siksi vaikuttavat olevan vähintään tylsiä. Citroen ei ole ainakaan tylsä.

Koeajetun auton hinta on 55 204 euroa. Halvin lataushybridi lähtee hinnaston mukaan omaksi 50 729 eurolla.

Auton lainasi: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki