perjantai 19. maaliskuuta 2021

Koeajo: Scania P280 kaasuversiona on lempeä kulkija

 
Koska liikenne ja ilmastoasiat on yhdistelmänä päässeet kovasti otsikoihin, on mielenkiintoista lähteä tutkimusmatkalle etsimään erilaisia vaihtoehtosia tapoja entistä ympäristöystävällisemmän liikenteen tuottamiseen. Tältä pohjalta otin suunnaksi Vähälä Yhtiöiden Vaajakosken logistiikkakeskuksen, jossa minua odotti testiajoon jakelukäyttöön tarkoitettu kaasukäyttöinen Scania P280.

Vaihtoehtoisten voimanlähteiden tulo on väistämätön asia. Siksi onkin mielenkiintoista ottaa selvää, minkälainen kaasumoottorinen kuormuri on käytössä, ja kuinka jakolenkki tällaisella mahtaa sujua?

Mitä ja mihin tarkoitukseen?

Scanialla on laaja tarjonta erilaisia moottorivaihtoehtoja saatavilla niin dieselinä kuin kaasuna. Nyt koeajettava auto on malliltaan Scania P280 CP14L Gas. Vaikka auto on pääpiirteiltään samanlainen kuin dieselkäyttöinen sisarensa, kannattaa eroa lähteä perkaamaan käytännöstä: Kaasukone on jopa hiljaisempi, vähäpäästöisempi ja teholtaan saman kokoinen, vaikkakin ottomoottoritekniikalla toimivan koneen vääntömomentti onkin aavistuksen pienempi.

Selvimmin kaasuauton ulkoisesti erottavat kaasusäiliöt auton alustassa molemmin puolin. Isokokoiset säiliöt nostavat jonkinverran auton omapainoa ja laskevat hieman auton maavaraa. Koeajossa olleen auton säiliöiden yhteenlaskettu tilavuus on 944 -litraa, jolla päästään 500 - 600 kilometrin toimintasäteeseen. Jakeluajossa olevalle autolle tämä on riittävä, ja yhdellä tankilla pääsee hyvin päivän jos toisenkin.

Koeajoauton päällirakenteena on VAK:in valmistama 8,6 -metrinen kylkiaukeava lämmin jakelukori. Kuljettajan paikalla nappia löytyy kuin hävittäjälentokoneesta, joten perehtyminen oli paikallaan. Ajoon lähtöä helpotti huomattavasti myös se, että auto on automaattivaihteinen, ja kaikki hallintalaitteet olivat totutuilla normaaleilla paikoillaan.

Koeajo - Mitkä fiilikset?


Koeajon aluksi ajettiin tankkaamaan viereiselle Gasumin kaasuasemalle. Koska kyse oli paineistetun kaasun tankkauksesta, pyörätytettiin auto samalle asemalle, josta henkilöautotkin tankataan. Tankkausta varten liittimet on auton vasemmalla puolella, ja niitä on kahta eri kokoa. Tällä asemalla käytimme pienempää liitintä. Paineistetun kaasun tankkaus kävi helposti ja vaivatta, vaikkakin se kesti jonkinverran pidempään kuin perinteisen polttoaineen tankkaus olisi kestänyt.

Auton sisällä kaikki on ajateltu kuljettajaa varten. Ajotuntuma on vakaa ja käsittely kevyttä. Kun autolla ajaa, eroja voi huomata kaasuauton eduksi, sillä mukavuuspisteet alkavat kääntyä tämän kaasuauton puolelle. Kokonaisuudessaan auto yllätti tehokkuudellaan, hiljaisuudellaan ja käynnin pehmeydellään. Hankintahinnaltaan kaasuauto on perinteistä hieman kalliimpi, mutta pitkällä tähtäimellä varsin mielenkiintoinen hankinta.

Koeajon aikana ajettiin myös moottoritiellä, ja homma toimi sielläkin. Varsinkin taajamassa ja risteyksissä vähemmän ajaneiden on syytä muistaa auton akseliväli, joka on kuormurin pituuden vuoksi melkoisen pitkä.

Auton kuormatilasta on mainittava ehdottomasti työntekoa helpottavia seikkoja: korkean korin ylälippa kääntyy sisäänpäin, perälauta on karhennettu ja kyljellä on tikkaat helpottamassa nousua kuormatilaan. Myös kylkiovet toimivat kevyesti avustavien rullien ansiosta, ja taaksepäin näkymästä peilien lisäksi jeesaa avustusviivoin varustettu peruutuskamera.

Loppuun asti mietitty


Kun jakelukuljetuksissa haetaan vaihtoehtoja dieselille, on kaasuauto ammattikäyttöön yksi potentiaalinen ja toimiva vaihtoehto. Tulevaisuudessa kuljetuskaluston ympäristöystävällisyys on yhä ratkaisevammassa roolissa, ja uusia ratkaisuja pohditaan nyt todella huolella.

Vähälällä on ollut aiemmin käytössä jo useampia LNG käyttöisiä raskaampia yhdistelmiä, ja nyt lähialueen liikenteeseen otetaan koeajetun auton kanssa samanlaisia kaasukäyttöisiä jakeluautoja kolme Jyväskylään ja Ouluun. Näillä uusilla vähäpäästöisemmillä kaasuautoilla Vähälä Yhtiöt tarjoavat entistä vastuullisempaa ja ympärisöystävällisempää kuljetuspalvelua asiakkailleen.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki