Viikon vaihtari - Koeajossa Chevrolet Silverado 2500 HD

 

Chevrolet Silverado on auto, jonka koeajoa olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Jostain syystä se oli saanut aina tehdä tilaa muille autoille - Fordin F -sarjalle sekä Dodge RAM:ille. Silveradon koeajo oli lähellä jäädä tälläkin kertaa vain haaveilun asteelle, koska autosta oli kaupanteko kesken silloin, kun satuin autosta kysäisemään.

Lopulta eräs iltapäivä puhelimeni kuitenkn soi. Vaikka en heti tunnistanut numeroa, päätin kuitenkin vastata. Puhelu tuli autoliikkeestä, josta olin katsellut Silveradoa koeajoon. Jostain syystä suunnitelmat olivatkin muuttuneet, ja pääsin sittenkin ajamaan koeajolenkin Chevrolet Silveradolla. Asiakas ei ollut halunnutkaan tätä autoa, koska se oli niin iso. Tottakai Chevrolet Silverado 2500 HD on iso, varsinkin jos se on korotettu kuten tämä.

Chevrolet Silverado 2500 HD - Minkälainen se on?

Auto on vuosimallia 2016, joten se löytyy autoliikkeen vaihtoautorivistä. Ajettu sillä on 132 000 kilometriä, mikä on yllättävänkin kohtuullinen lukema. Kävelykierros auton ympäri osoittaa, ettei autossa silmämääräisesti mitään kummallisuuksia ilmene.

Konehuoneessa mylvii kuusilitrainen V8, bensakone tietenkin. Tehoa siitä löytyy 364 hevosvoimaa. Vaihteistona on automaatti, ja auton mukana tulee suorastaan syntisen pitkä varustelistaus. Auton esittelytekstin mukaan autoa on korotettu 3,5 tuuman verran, vaikka auto ei ole vakionakaan mikään pieni. Isommat renkaat on merkattu rekisteriotteeseen, joten mitään rakenteellisia muutoksia korotuksessa ei ole tehty. Auto on mahdollista palauttaa normaaliin korkeuteen, mikäli auton omistaja sitä haluaa.

Kokoluokaltaan auto on jo niin iso, että ajokortista on löydyttävä vähintään merkinnät BC1 tai BC. Jos vetäisi yli 750 kg:n peräkärryä, ei BE -kortti todellakaan enää riitä. Pitäisi olla C1E tai CE. Vaade kuorma-autokortista on sikäli hyvä, että se tekee autosta veroedullisemman ylläpidettävän. Esimerkiksi takapenkit olisi veroteknisesti aivan järjetön asia, jos kokonaispainoa olisi alle 3500 kiloa. Ajokorttiasia toisaalta rajaa ostajakuntaa, koska kaikilla ei ole kuorma-autokorttia.

Jos Silveradonsa haluaisi pienempänä, pitäisi mallimerkinnässä olla numerosarja 1500. Jos Silveradon 2500 on olevinaan liian pieni, voi aina pistää hakuun vaikkapa pykälää isomman Silveradon - sen mallimerkinnässä on 3500.

Koeajo - Miltä tuntuu General Motorsin valmistama jenkkijärkäle?

 

Avaimesta käyntiin, "käsijarru" eli oikeammin seisontajarru on Jenkkityyliin pedaalimallinen. Vaihteet löytyy viiksestä, mistä niitä on yllättävänkin luontevaa käyttää, kun asiaan vain ensin tottuu. Kuljettajan paikalta auto näyttää melkoisen isolta, ja sitä se todella on myös sen perusteella, mitä seisoin auton vieressä. Olen 170 -senttinen, ja olo tuntui nätisti sanoen aika pieneltä. Kokoiseni koeajokuski joutuu jo kiipeämään autoon sisälle.

Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta kohdilleen. Kun ajoasento on kohdillaan, on olo kuljettajan paikalla kuin kuninkaalla. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää, eikä mistään voi valittaa myöskään sen jälkeen, kun liikkeelle on lähdetty.

Taajamassa Chevrolet Silverado on miehekäs auto ajaa. Isoon kokoon tottuu nopeasti, mutta toki kannattaa muistaa, että itse olen aika isoilla autoilla ajanut ennenkin. Kone on toimivan oloinen sen jälkeen, kun se on ajettu lämpimäksi. Myös vaihteisto pelaa toimivan oloisesti.

Myös isommalla tiellä poikkesin ajamaan autoa. Meno on toki toimivaa, mutta rajoitin saattaa jonkun mielestä pilata fiiliksen siksi, koska tämä on kuorma-auto. Yli yhdeksääkymppiä tällä ei pääse, koska laki on laki. Kolikolla on toki kääntöpuoli myös nyt, auto on kuitenkin huomattavan veroedullinen siihen verrattuna, että se olisi B-kortillinen. Matka-ajossa rajoittimen takia tulee äkkiä ajoaikaa lisää tunti tai pari, mutta toisaalta nykyisillä bensan hinnoilla tällä tuskin matkaa tulee taitettuakaan.

Koeajon perusteella Chevrolet Silverado on autoharrastajan auto. Auto soveltuu sellaiselle joka tietää mitä haluaa ja mitä saa. Kaikkien autoihmistenkään käyttötarpeisiin se ei sovellu. Mielestäni koeajo Silveradolla oli kokemuksen arvoinen, jota on kiva muistella jatkossakin.

Ostaakko sitten Dodge RAM, Ford F-Sarjalainen, vai Chevrolet Silverado? Tämmöisen auton ostaja haluaa fiilistä, joten koeajoja kannattaa suorittaa, itse saattaisin lähteä kotiin Silveradon kauppakirjan kanssa.

Chevrolet Silverado - Onko siitä mihinkään?

Jos kestää rajoittimen ja arvostaa kunnon Amerikan tunnelmaa, on autossa todellakin asennetta. Jos rajoitin on liikaa, voi olla hyvä pohtia vielä peliliikkeitä. Voi olla, että tämän auton kanssa kaikkein parasta antia on ajaa vaikkapa kavereiden kanssa jätskille kauniina kesäpäivänä - sadepäivän kulkineeksi valikoitunee sitten joku toinen. Ehkä ostajakandidaatti saattaa olla myös jokin koneyrittäjä, joka hakee firmalleen maskotiksi autoa. Autossa on niin iso sallittu kokonaispaino, että tällä kuljettaisi helposti vaikkapa työkoneiden polttoaineet työmaalle, eikä työkoneita tarvitse sitten lähteä tankkaamaan muualle.

Vaikka auto on käytetty, mikään edullinen tämä ei ole - hintalapussa lukee hinnaksi 56 780 euroa. Kyllä sitä joku kuume itselläni on jenkkimallin pick-upia kohtaan. Lopulta autokuume lähtee ehkä vain sillä millä se on tullutkin, eli ostamalla auton. Jos polttomoottoriautoa itselleen hakee, niin kiitos EU:n jatkuvasti kiristyvien päästönormien, autoon kannattaa iskeä kiinni nyt, ennenkuin ne tappavat jenkkiautoharrastuksen Suomessakin.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtoauto - Koeajossa Cadillac Seville STS

Olin hetken kärkkynyt Forecaa ja kalenteria siksi, että pääsisin koeajamaan jälleen autoa, jollaista en ole koskaan aiemmin ajanut. Olen useimmiten kelin osalta tarkka siksi, koska vesisateella likaista autoa ei ole kivaa kuvata. Sadepäivän koittaessa voi sitten mennä kotitoimistoon tai muualle kirjoittamaan juttua, kuten nyt tein.

Olen kerran aikaisemmin ajanut Cadillacilla, mutta mallina oli tuolloin Escalade, johon oli tehty kaasumuunnos. Nyt minua odotti autoliikkeesä Cadillac Seville STS, joka oli autoliikkeen myynnissä aivan alkuperäiskuntoisena. On hienoa, että vanhempia Cadillaceja on säästynyt myös näin, ilman mitään kaasumuunnoksia tai muutakaan tuningeja. Kun minä menin koeajolle, auto oli toki pesty, mutta mitään muuta fiksausta ei ollut autoliikkeen toimesta tehty.

Tämän Cadillac Sevillen historia on mielestäni varsin mielenkiintoinen - se on myyty uutena Helsingin Metro-autosta, ja päätynyt silloisen omistajan matkassa Ranskaan. Ranskasta auto on viety Sveitsiin, ja Sveitsistä aikanaan palannut tänne Suomeen. Hanskalokerosta löytyy edelleen, kuluneiden vuosikymmenien jälkeen kuitteja ja papereita Ranskan ja Sveitsin vuosien ajalta, sekä edelleen auton uutena myyneen myyjän käyntikortti. Myös Cadillacin alkuperäinen kynä, laskin, ja korkkaamaton muistikirja on edelleen tallessa. Laskinta vilkaisin senverran, että se toimii edelleen.

Minkälainen auto on Cadillac Seville STS?

Auto on vuosimallia 1995, ja konehuoneessa mylvii 4,6 -litrainen bensapata, tottakai V8. Varusteiltaan auto on ollut uutena varsin messevä, sillä ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta. Näihin aikoihin istuimen sähkösäädöt eivät olleet vielä mitenkään yleisiä. Se mikä on mukava huomata, on se, että kaikki kuljettajan istuimen sähkösäädöt toimii. Myöskin vilkaisu mittaristoon tuottaa epäuskoisen tunteen siitä, että onko auto todella yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä?

Varustelistaus käsittää niin ilmastointiautomatiikan, nahkaverhoilun, yhdet renkaat, ja kaikkea muuta varsin mielenkiintoista yksityiskohtaa. Yksityiskohdista mainittakoon, että bensatankin luukku avataan hanskalokerosta löytyvän napin kautta!

Ikäänsä nähden auto on erittäin maltilla ajettu, sillä matkamittarin mukaan Seville STS on nähnyt tietä vain 68 000 kilometrin verran. Siis anteeksi, mitä? Ihmettelen asiaa siksi, että auto on uutena ollut enemmän käyttöauto kuin harrasteauto. Mutta toisaalta, pienet kilometrit tuskin haittaavat ketään. Auto on niin hienossa kunnossa, ja myyntihinta enää vajaan kymppitonnin, että se tulee varmasti päätymään vielä johonkin hyvään kotiin harrasteautoksi.

Juttua kirjoittaessa vilkaisu netin myyntipalstoille osoittaa, että Cadillac Sevillejä on Suomessa myynnissä aavistuksen vajaa parikymmentä. Myytävien autojen joukosta saattoi jonkun melko kohtuullisillakin kilometreillä olevan Sevillen löytää, mikäli tälle autolle haluaa vertailuksi jonkun myytävän vastineen etsiä. Tämä oli Keski-Suomen ainut myynnissä oleva Cadillac Seville. Muut vastaavat autot mitä näillä nurkilla on, löytyvät harrastajien talleista.

Koeajo - Mitkä fiilikset?

Auto lähtee avaimesta käyntiin, ja ajoasento löytyy edelleen mallikelpoisesti kuntoon. Käsijarru, mikä oikealta nimeltään on seisontajarru, löytyy jenkkityyliin pedaalimallisena vasemmalta puolelta. Kasikoneen käyntiääni on varsin miellyttävää kuultavaa. Teholukema on 299 hevosvoimaa, mikä ei nykymittapuulla ole mitenkään järisyttävä - mutta kolikolla on tässäkin tapauksessa kääntöpuoli. On mahtava kuunnella, kuinka bensa palaa moottorissa! Eikä tämä mikään urheiluauto ole, vaan nautiskelijan auto.

Menopuoli on taajamassa herraskainen. On erittäin helppo kuvitella, kuinka joku on ollut Sevillestään erittäin tohkeissaan, kun auto on ollut uusi. Siitäkin huolimatta, että Seville STS oli malliston miedoin versio. Perusautoihin tottuneelle on helppo kuvitella suuren pörssiyhtiön toimitusjohtajan matkustavan Cadillacinsa takapenkillä kohti seuraavaa palaveria.

Myös moottoritiellä meno on toimivan oloista - joskin kulutus on nykymittapuulla ja bensan hinnoilla niin järjetön, että pitkälle matkalle autoa ei kannata todellakaan viedä. Toinen syy on se, että autovanhusta kannattaa jo säästellä ja varjella ylimääräisiltä kilometreiltä. Ajaa toki täytyy, ettei esimerkiksi moottori ja jarrut jumiudu käytön puutteesta.

Myyjän kertoman mukaan yksi vika autosta on havaittu - nimittäin keskuslukitus ei toimi apukuskin puoleiseen oveen. Koeajon perusteella kaikki muu vaikuttaakin olevan kunnossa, oli moottori kylmä tai lämmin. Osa vioista kun saattaa ilmetä moottorin ollessa kylmä, osa taas kun moottori on lämminnyt.

Kaikkineen Cadillac Seville STS:n parasta antia on miellyttävä ajotuntuma ja loistofiilis! Myös takapenkkitilat voi laskea Sevillen hyviksi ja miellyttäviksi puoliksi, sillä siellä tuntuu aikuinenkin matkustavan mielikseen paikasta A paikkaan B. Ainakin matka määränpäähän on miellyttävä.

Onko Sevillessä sitten mitään huonoa? Ehkä huonoin puoli näkyy huoltoasemalla tankatessa, sillä bensakauppiaan kanssa kannattaa olla hyvää pataa.

Lopputulema - Harrasteautoksi todella miellyttävä

Nykyinen asenneilmapiiri ei tietenkään tue isomoottorisia autoja. Mutta toisaalta, harrasteautoissa joissa isot moottorit ovat, ei yleensä ajeta paljoa. Kesän aikana kilometrejä tulee se mitä tulee, kun talvikaudeksi auto laitetaan seisontaan. Monelle autoharrastajalle ajamista tärkeämpää saattaa olla autoharrastuksen sosiaalinen puoli, ja siksi järjestetäänkin kokoontumisajoja ja harrastetapahtumia.

Jos itsellä olisi mahdollisuus, ostaisin mielelläni tämmöisen auton harrastekäyttöön. Tähän mahtuu hulppeasti kaverit kyytiin, ja voisi poiketa vaikkapa jätskille kauniina kesäpäivänä. Mikään avoauto tämä ei ole, mutta ei aina avoa tarvitakkaan. Myös kohtuuhintaan on ostettavissa erittäin miellyttävä harrasteauto, ja tämä Cadillac Seville STS on siitä loistava esimerkki. Hintaa tällä on enää 9880 euroa.

Nykymittapuulla tämä ei ole mikään varsinainen järkiostos, vaan hintalappu sisältää noin kymppitonnilla pelkkää fiilistä. Siitä joku autonörtti on valmis maksamaan. Ostaja tietää mitä haluaa ja mitä saa, ja järkiautoa hakeva ajaisi ennemmin Toyota Corollalla tai Seat Leonilla.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / https://www.rinta-jouppi.com/

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki