Viikon uutuus - Koeajossa Toyota C-HR

Uudistunut Toyota C-HR oli yksi niitä autoja, minkä koeajo oli odottanut itseään. Lopulta vain menin Toyotan liikkeeseen kysymään koeajoa, ja koeajon myös sain. Toyotan uutta Priusta kävin ajamassa jo aiemmin, ja on todettava, että Toyotalla autot on muuttuneet vain ja ainoastaan paremmiksi - ainakin haluttavuuden osalta. Mielipidettäni ei ole lahjottu mitenkään. Myös vanha C-HR oli mielestäni haluttavan näköinen auto jo ennen uudistuksia, mutta nyt uusi on mennyt vahvasti uusiksi. On hyvä, että C-HR aikoinaan saatiin piristämään Toyotan joskus muinoin niin tylsän harmaata yleisilmettä.

Konehuoneessa mylvii nyt 1,8 litrainen bensapata, ja auto on hybridi. Ajoasento löytyy kohdilleen manuaalisäätöjen kautta, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon kohdilleen sopivasti. Taajamassa auto on leppoisan ja mukavan oloinen ajaa. Alustatuntuma on hyvin balanssissa, eikä ylimääräisiä häiriöääniä kuulu autoon sisälle.

Toyotan C-HR vaikuttaa kaikkineen olevan tasaisen vahvaa suorittamista, ja tulee fiilis, että jos suosituksiani kysytäisiin C-HR:ästä, suosittelisin käymään koeajolla. Lähinnä vain mietin, miksi olen odottanut uuden C-HR:n koeajoa näin kauan. Toisaalta, mitäpä väliä tuolla on, pääasia on se mikä fiilis autosta välittyy.

Moni asia on Toyota C-HR:n kohdalla niin balanssissa, ettei valittamiselle jää sijaa. Kyse on ennemminkin siitä, kuka tykkää mistäkin. Joku tykkää Toyotasta ja joku jostakin muusta. Toyota C-HR uppoaa arvioni mukaan paremmin nuorempaan väkeen, kuin vaikkapa Toyota Yaris Cross.

Myös moottoritiellä auto on toimivan olonen, ja kaikki toimii mukavuusalueen rajoissa. Mikään ei yllätä kielteisesti, sillä Toyota on aina osannut tehdä teknisesti hyviä autoja. Olen usein aikaisemmin ajatellut, että Toyotat ovat tylsän harmaita autoja, joiden kohdalla ostopäätös pitää tehdä järjellä. Muotoilullisesti Toyota on vihdoin oppinut tekemään haluttavia autoja, joten kehityskulku on sen osalta hyvä. Hyvä siksi, että on ostajia, joiden kohdalla tunnepuoli vie ostajaa todella paljon. Jos oikeaa fiilistä ei löydy, auto jää silloin kauppaan. Nyt fiilistä on yritetty löytää.

Ainakin tällä hetkellä Toyotan henkilöautoista Prius ja C-HR uppoaa minuun kaikkein parhaiten, voisin ajaa kummalla tahansa autolla mielelläni pidempiäkin aikoja. Aivan sama, käyttäisinkö autoa yksityishenkilönä, vai olisinko yrityspäättäjä, joka on hankkimassa firmalleen autokalustoa. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niinpä C-HR piti peruutella takaisin autoliikkeen esittelyautojen riviin. Valitettavasti tuloluokassani joutuu jäädä odottamaan seuraavaa koeajoa, milloin ikinä se sitten tuleekaan.

Auton parasta antia on ehdottomasti muotoilu ja teknisesti vahva maine. Toyotalla selvästi tiedetään mitä tehdään.  Priuksen ja C-HR:n koeajojen jälkeen huomaan hieman jo odottavani sitä, mitä uutuuksia Toyotalta vielä onkaan tulossa.

Halvin C-HR lähtee omaksi 35 994 eurolla. Hinta ei ainakaan vaikuta pahalta kun suhteutaa siihen, minkälaisen vastineen auto ostajalleen tarjoilee. Kannattaa poiketa itse tutustumassa autoliikkeessä autoon, ja kokeilla sopiiko auto omiin tarpeisiin.

Auton lainasi: Ok Auto Jyväskylä / www.okauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Törkeän hauska kampe! Koeajossa Hyundai i30N Fastback

Kun sisällöntuottaja bongaa autoliikkeen pihasta jotain mielenkiintoista, on asiaan tutustuttava. Nyt vastaan tuli vaihtoautona myytävä Hyundai i30N, josta oli aikaisempien koeajokokemuksien mukaan todella hyvät ja positiiviset fiilikset. Tällä kertaa auto oli ehkä jonkun mielestä tylsän harmaa, mutta pellin alta paljastuui kuitenkin mehevä pihvi, mikä on kaikkea muuta kuin tylsää ja harmaata! Avaimet oli käytävä hakemassa koeajoa varten - muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Aikaisemmin olen ajanut Hyindain sporttisemmista N kirjaimen omaavista autoista kolme: i30N:n lisäksi i20N ja Kona N. Tästä johtuen i30N lähti ajooni siis toistamiseen. Nyt ajoon lähtenyt auto on vuosimallia 2019, ja ajettu se on 89 000 kilometriä. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen bensakone, mistä löytyy tehoja 275 hevosvoimaa. Auto on etuvetoinen, ja vaihteistona on kuusivaihteinen manuaali. Jonkun mielestä neliveto voisi olla paikallaan, mutta onneksi ainakaan automaattivaihteistolla tätä ei ole menty pilaamaan.

Kuljettajan paikalla 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon käsisäätöjen kautta kohdilleen. Taajamassa auto on leppoisan oloinen ajaa niin kauan, kuin kuljettajalta löytyy malttia. Jos malttia ei löydy, karkaa nopeudet äkkiä liian korkeiksi. Alustatuntuma on urheilullisuuden nimissä kova, joten välttämättä kyseessä ei ole huonoselkäisten auto. Moottoritiellä se lysti vasta alkaakin, kun saa ajaa vauhdikkaammin kuin taajamassa! Nopeusrajoituksia on kuitenkin syytä noudattaa. Myös auton kosketusnäytön valikoita selatessa nykyihmisellä on hauskaa, sillä valikoiden kautta löytyy yhtä sun toista.

Olisi todella mielenkiintoista päästä testaamaan Hyundain N mallimerkinnän omaavia autoja radalle. Olen päässyt käymään Alastarolla ja Ahvenistolla kyllä, mutta aivan muissa merkeissä ja muiden tahojen kutsumana.

Koeajon jälkeen kaikkein harmittavinta oli peruuttaa auto takaisin autoliikkeen pysäköintiruutuun. Olisin halunnut ostaa auton itselleni! Mutta mutta, minun tulotasollani joutuu odottamaan seuraavaa koeajoa, jolloin saa pitää jälleen hauskaa edes hetken.

Kokonaisuudessaan Hyundai i30N on törkeän hauska auto ajaa! Jos ostaisin Hyundain, olisi i30N yksi potentiaalinen tapaus. Isoin miinus on nelivedon puute, mutta muuten mitään miinusta on hankala keksiä, jos auton pitää samalla toimia arjessa hyvin.

Hintaa autolla on 23 880 euroa.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Dethleffs XXL i9800-2 on todellakin XXL - koeajossa julmetun kokoinen asuntoauto

Autoliikkeen pihassa oli jo hetken pistänyt silmään julmetun iso asuntoauto. Katselin autoa jo ennen pääsiäistä sillä silmällä, että haluaisin koeajaa juuri tämän. Lopulta pääsisäisen jälkeen pyysin autoa koeajoon - ja koeajo järjestyi!

Auton alustana on Iveco, ja sen on varustellut asuntoautoksi Dethleffs. Mallimerkintä on todellinen nimihirviö - Dethleffs XXL i9800-2. Auto on niin iso, että se todellakin on XXL! Auton kokonaispainon takia kuljettajalla on oltava vähintään BC ajokortti. Myös pituutta on paljon, sitä löytyy noin 9 metriä. Takaylitys on merkittävä.

Myös auton hintalappu on näyttävä - reilu kymmenvuotiaasta autosta saa maksaa 89 980 euroa. Vuositasolla veroja autosta saa maksaa hieman yli 800 euroa.

Auton tiedoista voisi mainita, että konehuoneessa mylvii kolmelitrainen dieselkone. Vaihteistona on automaatti, ja auto on ajettu 76 000 kilometriä. Vuosimalli on 2013, joten ikäänsä nähden kilometrit on varsin kohtuulliset. Auto on takavetoinen, ja mukana tulee kesärenkaat ja talvirenkaat. Auto on rekisteröity kuudelle, samoin yöpymispaikat on kuudelle. Alustan merkiksi valikoitunut Iveco on sikäli jännä, että asuntoauton alustana näkee useammin joko Fiat Ducatoa tai Ford Transitia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ajan Ivecon asuntoautoa! Ivecoja olen kyllä muuten päässyt ajamaan, samoin asuntoautoja.

Autoon pääsee sisään vain yhdestä ovesta! Monta kertaa myös kuljettajan paikalle olisi oma ovensa, mutta nyt sitä ei ole. 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon mieluisaksi, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Käsijarru on kuljettajan vasemmalla puolella, mikä saattaa vaatia alkuun hieman totuttelua. Kun siihen tottuu, on käsijarrun sijainti tämän auton kohdalla ehkä hyväkin asia. Nyt se ei todellakaan ole tiellä, kun poistuu kuljettajan paikalta.

Taajamassa meno on toimivaa sen jälkeen, kun muistaa auton akselivälin ja pitkän peräylityksen. Ahtaalle parkkipaikalle autolla ei tee mieli joutua.

Moottoritiellä homma toimii sitten, kun pääsee vaihteistosta jyvälle. Nopeamminkin vaihtavia vaihteistoja on tässä maailmassa nähty, mutta tämänkin kanssa pärjää sen jälkeen, kun kuljettajalla on tarpeeksi malttia. Neljän tunnin mittaisella koeajolla ei ilmennyt mitään koeajossa havaittavia vikoja. Huomaan pitäväni autosta sitä enemmän, mitä enemmän autolla olen ajanut.

Kenelle tämä aivan julmettu asuntoauto sitten sopii? Varmasti jollekkkin, jolla on esimerkiksi kausipaikka jollakin leirintäalueella. Jos haluaa poistua leirintäalueelta vaikkapa autolla, voi olla hyvä pohtia joko asuntovaunua tai pienempää asuntoautoa. Onneksi kuitenkin tässä asuntoautossa on tarpeeksi säilytystilaa silloin, kun haluaa kuljettaa mukanaan vaikkapa polkupyöriä, joilla pääsee liikkumaan sujuvasti myös lähialueille.

Pidän myös siitä, että tämä on sen aikakauden auto, jolloin kuljettajan paikalla ei ollut niin älyttömästi digitaalisuutta. Perusmukavuudet löytyy, kuten Webasto ja ilmastointi, jotta matkustajilla on eri olosuhteissa mukavat oltavat. Matkutamon puolella tarjolla on myös televisio, jolloin leirintäalueella parkissa ollessa viihdykettä on tarjolla.

Ostaisinko minä tämmöisen julmetun ison asuntoauton? Se riippuu niin tilanteesta, minkälaisia keseäretkiä onkaan suunnitelmissa. Jollekkin tämä sopii, toiselle taas ei. Auton isot sisätilat on tietysti plussaa silloin, kun autossaan haluaa asumalla asua.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

American Car Show 2024 - hyvät autot näytillä!

American Car Show on ollut pääsiäsisperinteeni vuodesta 2009 alkaen. Välivuosista tulee mieleen ainakin 2017, milloin tapahtuma jäi välistä terveydellisistä syistä. Mutta nyt, vuonna 2024 tuli kuitenkin täyteen 15 vuotta ensimmäisestä käyntikerrastani tässä tapahtumassa. Myös tapahtumalle tämä oli juhlavuosi, kun tämä oli järjestyksessään tapahtuma numero 45.

American Car Show on Suomen suurin ja vanhin harrasteajoneuvotapahtuma. Se on myös pohjoismaiden mittapuulla yksi isoimpia. Itselleni tärkeä ja iso asia oli se, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun tiesin, että minun käytössäni ollut auto on ollut messuhallissa näytillä. Moni blogini sometilejä seurannut on varmaankin ärsyttävyyteen asti saanut seurata GMC Sierraa, josta kirjoitin blogiini aiemmin, ja julkaisin myös koeajovideon.

GMC Sierra tuli ennen tapahtumaa haettua koeajoon ihan tarkoituksella, kun halusin hakea ennakkomaistit tulevasta tapahtumasta. Koeajohetkellä ei vielä ollut täyttä varmuutta siitä, onko juuri ajamani GMC näytillä, sillä auton minulle lainannut autoliike kyseli Tiktokissa, että mitä autoja he veisivät näyttelyyn RAM TRX:n lisäksi.

Tämän vuoden näyttelystä mieleeni jäi ehdottomasti Risto Harvian omistama Mercedes-Benz 300 SL. Harvian Mersua on monikin media fiilistellyt jutuissaan tapahtuman jälkeen, ja aivan ymmärrettävistä syistä. Kun puhutaan Mersun lokinsiipimallista, tämä Harvian Riston Mercedes lienee Suomen ainut. Tämän vuosituhannen puolella nähty SLS AMG on rekisteröity Suomeen sentään hieman runsaslukuisemmin, mikä on lokinsiipi tietysti myös. American Car Show:ssa esillä ollutta SLS AMG:tä olen päässyt koeistumaan Jämsässä merkkikerhon tilaisuudessa, ja kyseisen hopean auton omistaa tietysti maahantuoja Veho.

Myös Rolls Royce Ghost jäi mieleeni, mikä löytyy Bilbutiken nimisen autoliikkeen valikoimista. Vaikka Ghostilla onkin hintapussaan noin 350 000 euroa, kyseessä on hinnat alkaen malli. Rolls-Royce on kuitenkin auto, jollaista ei liian usein vastaan tule. Kyseisen merkin auton olen nähnyt Keski-Suomessa varmaan yksi tai kaksi kertaa. En enempää. Jos olenkin nähnyt enemmän, niin määrä lasketaan yhfden käden sormilla. Koeajomahdollisuutta Keski-Suomen alueen autoliikkeissä on ollut erittäin harvoin jos koskaan.

Rolls-Royce olisi hienoa päästä testaamaan joskus. Vaikka sitten sitä kaikkein halvinta autoa:

Koska asun Jyväskylässä, niin on pakko nostaa esiin vielä yksi Jyväskylästä tuotu auto - Lamborghini Huracan Performante, mikä löytyy MPS Motorsilta. En ole tähän asti Lamborghiniakaan ajanut, ehkä vielä jonain päivänä. Tämän keltaisen, MPS-640 rekisteritunnuksella olevan Lambon olen joskus bongannutkin Jyväskylän liikenteestä, sen sinisen IOL-1 kilpisen Huracanin lisäksi.

MPS Motorsitla näytillä oli myös Ford Sierra Cosworth, hyvä valinta sekin.

Lopuksi vielä, kaiken kruunasi yhdessä hallissa esillä ollut helikopteri. Nähtävää ja koettavaa varsinkin yhden päivän kävijöille oli paljon. Minä olin tapahtumassa vain päiväseltään, vaikka mielelläni olisin toisenakin päivänä ollut. Myös pienoismallikauppiaita ja muita krääsäkauppiaita oli, mutta tämän vuoden tapahtumasta pienoismallikokoelmani ei kasvanut yhdelläkään autolla, joita muuten kotonani on moni paikka täysi.

Tänäkin vuonna messupäiväksi valikoitui viimevuoden tapaan pääsiäislauantai, vaikka monena kertana aikaisempina vuosina olen ollut pitkäperjantaina messuilla. Katsotaan taas tulevina vuosina sitä, palaanko ruotuun ja käyn tapahtumassa taas pitkäperjantaina. Selvää kuitenkin on se, että mahdollisuuksien salliessa ACS tulee käytyä, joten pääsiäisperinne jatkunee.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - koeajossa Volkswagen Tiguan

Uudistunut Volkswagen Tiguan on yksi niitä autoja, joiden koeajoa olin hetken odottanut. Autosta oli ollut jälleenmyyjän kanssa puhetta jo alkuvuoden aikana, mutta koeajoa jouduin odottamaan aina maaliskuun puolelle. Lopulta se aika koitti - ja tuli todettua, että hyvää kannatti myös odottaa!

Silmämääräisesti huomaa, että uusiksi on mennyt kaikki. Vanhasta on säästetty lähinnä nimi, ja moni muu asia on ajateltu toisin. Esimerkiksi digiä on nyt nykyautolle tyypillisesti paljon. Jos on koeajanut vaikkapa uutta Passattia, käy Tiguanin kuljettajan paikalle sopeutuminen helposti ja nopeasti. Passattiin verrattuna on paljon tuttua.

Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mallikelpoisesti kuntoon. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Kun lähtee ajamaan, on Tiguan tasapainoisen oloinen kokonaisuus taajamassa. Myös moottoritiellä meno on varsin toimivaa, eikä valittaa voi. Jos minulla olisi edellisen korimallin Tiguan, laittaisin uuden auton tilaukseen jo pelkästään ulkonäöllisistä syistä! Uusi Tiguan on nimittäin ulkonäöllisesti enemmän minun mieleeni kuin vanha.

 Myös vertailu siitä, kumman minä ostaisin - Tiguanin, vai ennen Tiguania ajamani Passatin, niin itse valitsisin kyllä Tiguanin. Jollekkin toiselle Passat voi sopia paremmin, mutta itse pidän siitä, että autossa istutaan aavistuksen korkeammalla kuin tavallisessa henkilöautossa.

Myös takapenkkitilat on Tiguanissa kunnossa, ja siellä pärjää hyvin myös aikuinenkin ihminen. Pikaisen arvion perusteella mummolareissut Tiguanilla hoituvat hyvin. Uusi Tiguan on saatavissa tarpeiden mukaan niin bensana kuin dieselinä, kevythybridinä kuin lataushybridinä. Nyt koeajossa käynyt auto oli kevythybridi, jossa polttomoottorin virkaa hoiti 1,5 litrainen bensapata.

Uusi Tiguan lähtee omaksi noin 39 400 eurolla.

Koeajoauton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Harvinaisempaa herkkua - koeajossa Opel Corsa OPC

Lähdin kiertämään autoliikkeitä katsoakseni, mitä autoja tulisi vastaan. Jollain tasolla olin päättänyt, että nyt minua voisi kiinnostaa esimerkiksi Opel, koska tämäkin merkki oli jäänyt osaltani turhan vähälle huomiolle Mersujen ja Bemarien jälkeen.

Kuin tilauksesta autoliikkeen vaihtoautorivistä löytyi vuoden 2017 Opel Corsa OPC. Viimeksi vuoden 2023 kesällä ajoin vuosimallin 2011 Corsa OPC:tä, ja kirjoitin siitä myös blogiini. Nyt oli mahdollista ottaa tyypit talvella tästä Corsan pykälää tuoreemmasta räyhäversiosta. Hauskaa! Olihan Corsan malli ehtinyt myös muuttua vuosien 2011 ja 2017 välissä.

Opel Corsa OPC kätkee sisäänsä 1,6 litraisen bensakoneen ja manuaalivaihteiston. Auton olemuksesta käy nopeasti ilmi, ettei kyseessä ole mikään Corsan perusmalli. Auton istuimet on tehnyt Recaro, kuten aiemmassakin ajamassani Corsa OPC:ssä. Takapenkille kömmitään etuovien kautta, ja se käy isokokoiselta koeajokuskilta jo työstä. Silmämääräisesti arvioiden auto on siistin oloinen, eikä mikään paista ulkoasussa häiritsevästi silmään. Auto on ajettu noin 70 000 kilometriä.

Seuraavaksi laitan autoon koekilvet paikalleen, käynnistän auton, ja haen ajoasennon kohdilleen. 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon mieluisasti paikalleen, mutta takapenkillä ei enää istuisi huvikseen. Lähden ajamaan. Taajamassa Corsa OPC on julmetun hauska auto ajaa! Jos tästä ei pidä, niin silloin minä unohtaisin Opelit täysin. Hauskuus paistaa autosta läpi siitäkin huolimatta, että on maaliskuu, eikä tiet ole todellakaan täysin sulana. Jos olisin ostamassa tätä Opelia, odottaisin todellakin innolla sitä, että tiet sulavat! Opel Corsa on niin pieni ja arkinen auto, etten olisi aina edes uskonut sanovani autoa hauskaksi.

Myös moottoritiellä Opel Corsa OPC on toimivan oloinen auto ajaa. En tiedä onko autossa varsinaisesti mitään järkeä, mutta hupitakuu on sitäkin isompi! Noin 15 000 euron hinta ei pikaisesti arvioituna edes vaikuta mitenkään mahdottomalta. Corsa OPC on kuitenkin perus-Corsaa selvästi harvinaisempi tapaus, eikä autoja edelleenkään tule liian usein vastaan, vaikka tämä olikin minulla alle vuoden sisään jo toinen koeajomahdollisuus. Ehkä tämä koeajomahdollisuuksien määrä minun kohdallani oli vain hyvää tuuria, mene ja tiedä.

Jos Corsa OPC on liian pieni, niin mallistossa on myös pykälää suurempi Astra OPC. Astra OPC:tä en ole vielä päässyt ajamaan, voisi olla oikeastaan ihan hauskaa testata myös sekin.

Auton myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - koeajossa Mazda 6

Jostain vastaani tuli uutinen, että Mazda 6 olisi poistumassa mallistosta. Yksi uutinen oli päivätty vuodelle 2021, toinen vuodelle 2024. Koska tuoreemmat Mazdan kutoset olivat minun osaltani jääneet täysin testaamatta, päätin lähteä ottamaan viimeisen kerran autosta tyypit - vielä kun niitä edes jostain löytyy testattavaksi. Katsotaan nyt sitten, jääköhän tämä todella viimeiseksi kerraksi, kun koeajan Mazda 6:sta!

En oikein tiedä, mikä on syynä sille, miksi olen Mazdoja ajanut niin vähän. Vähän sama kuin Volvo, olen niilläkin ajanut huomattavan vähän, kun vertaa muihin merkkeihin. En oikein tiedä, onko kyseessä jonkinlainen fiilispuolen juttu, vai onko kyse yksinkertaisesti vain siitä, että muut automerkit myyvät senverran paljon enemmän, että ovat autoliikkeissä selvästi yleisempiä. Jatkan tämän pohtimista vielä hetken.

Koeajoon lähti vaihtoautona myytävä, vuosimallin 2013 Mazda 6. Tämä korimalli saatiin kauppoihin myytäväksi niillä tienoilla kun tämä auto oli uusi. Nyt on kyseessä tuotannon alkupään auto. Konehuoneessa mylvii kaksilitrianen bensapata, ja vaihteistona on kuusivaihteinen manuaali. Autolla on ajettu 231 000 kilometriä, mikä ei ole lainkaan paha noin kymmenvuotiaalle autolle. Varustelistaus on käytännöllinen, kuten ilmastointi, vetokoukku ja sisäpistoke.

Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta 170 senttiselle koeajokuskille kuntoon. Sisältä auto näyttää siistiltä, mitä nyt auton digivalikoista tulee mieleen Windows 98. Olen ajanut Mazdan kutosta viimeksi vuonna 2012, juuri ennenkuin malli uudistui. Kauheasti muistikuvia kyseisestä autosta ei ole, koska en ollut silloin vielä sisällöntuottaja. En dokumentoinut silloista autoa millään tavalla. Muistikuvat kuitenkin olivat järkevästä ja käytännöllisestä autosta, jolla oli mukava ajaa.

Mazda 6 on kokoluokkansa puolesta katoavaa kansanperinnettä. Samasta kokoluokasta Ford Mondeo on jo kadonnut, ja Citroen C5:n valmistus ollut tauolla. Toyota Avensis on myös poistunut mallistosta, ja korvattu muilla tuotteilla.

Taajamassa Mazda 6 on mukava ja leppoisa tapaus ajaa. Olen viimeaikoina ajanut huomattavasti enemmän automaattivaihteisilla autoilla, mutta manuaalin makuun pääsi yllättävän helposti. Vaihteisto on miellyttävä käyttää, ja kytkin on looginen. Taajamassa kokonaisuus on hyvin balanssissa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Myös moottoritiellä auto on miellyttävä ajaa. Auton kokoluokka on sellainen, että se sopii hyvin myös lapsiperheen käyttöön, varsinkin jos sopivan auton löytää farmarina.

Noin kymppitonnin autoksi auto on koeajon perusteella kunnossa. Pari aiempaa koeajamani vaihtoautoa ehdittiin myydä ennen jutun julkaisua, joten niiden tapauksessa tein lopulta päätökset olla julkaisematta juttuja. Nyt pääsin lopulta painamaan julkaise napppia, koska auto oli myymättä silloin, kun juttu oli julkaisuvalmis!

Auto myynniss: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Viikon vaihtari - Peugeot 208

Lähdin taas - yllätys yllätys, kiertämään Jyväskylän alueen autoliikkeitä. Vastaani tuli sininen Peugeot 208, vuosimalliltaan 2020. Värisävy miellytti silmääni, enkä ollut tuoreempia Peugeoteja juurikaan ajanut, joten kävin pyytämässä auton avaimet. Sisällöntuottajalle koeajo järjestyi.

Ranskalaisen, suht tuoreen ja vähän ajetun autn voi löytää edullisesti vaihtoautorivistä. Tällä autolla on ajettu noin 38 000 kilometriä, eli ikään suhteutettuna ei paljoakaan. Hinnaksi ilmoitetaan 17 790 euroa. Vaihteistona on automaatti, ja konehuoneessa mylvii 1,2 litrainen bensakone. Auto on käytännöllisillä varusteilla, alkaen ilmastointiautomatiikasta.

Jos mallimerkintä ei kerro vielä mitään, Peugeot 208 on muinaisen 205:n nykyinen seuraaja. Välissä nähtiin mallit 206 ja 207. Edeltäneistä malleista Peugeot 205 on nähty myös B-ryhmän kilpurina rallissa, ja 206 taasen WRC luokan kilpurina. B-ryhmän 205:sta on historian saatossa käskyttänyt Juha Kankkunen, ja 206 WRC:tä Marcus Grönholm.

Taajamassa auto on varsin leppoisa ajaa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Alustatuntuma on arkikäyttöä ajatellen toimiva, mukavuusalueella. Melutaso ohjaamoon on sopivalla tasolla, eikä häiritse ainakaan minun olemassaoloani. Isommalla tiellä menohalut on yllättävän kohdillaan, vaikkakin hyvä muistaa, että ajoin autolla yksin 80 kilometrin rajoitusalueella. Mukavimmillaan Peugeot 208 on taajamassa ajaessa silloin, kun autolla ajaa yksin tai kaksin.

Peugeot 208 toimii parhaiten silloin, kun hakee itselleen kohtuuhintaista arjen käyttöautoa, jolla hoitaa ne tavalliset arjen askareet. Mikään ison lapsiperheen tilaihme tämä ei varsinaisesti ole, silloin auto sopii parhaiten kakkosautoksi. Takapenkki ei tämän kokoluokan autossa ole 170 senttiselle koeajokuskille mikään tilaihme, mutta pärjännee siellä kuitenkin pienen lenkin taajamassa. Jos lähtee tekemään vaikkapa pidempää mummolareissua, aikuinen istuu mieluiten etupenkillä.

Kaikki toimii hyvin myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi. Osa vioista voi ilmetä koneen ollessa kylmänä, osa taas koneen ollessa lämmin. Omalta ajettujen autojeni listalta löytyy myös vanhemmat mallit 206, 207 ja edellisen korimallin 208. On ilo todeta, kuinka ajotuntuman osalta auto on mennyt vuosien saatossa vain paremmaksi. Jos minä lähtisin autokaupoille ostamaan tämän kokoluokan Peugeotia, pitäisi mallin olla joko 205, tai uusin 208.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotaevike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Kunnon jenkkijärkäle! Koeajossa GMC Sierra 1500

Maaliskuu tietää osaltani sitä, että pääsiäinen ja American Car Show lähestyy. Kyseinen tapahtuma on minun osaltani jo pääsiäisperinne, jonka aloitin vuonna 2009. Tänä keväänä minulla tulee täyteen 15 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran kävin kyseisessä tapahtumassa! Alkujaan innostuin tapahtumasta luettuani V8 Magazinea, joka varsinkin nuorempana oli autolehdistä yksi suosikeistani. Koronavuodet jäi luonnollisesti välistä American Car Show:n osalta, kun tapahtumaa ei järjestetty ollenkaan.

Maaliskuun alkupuolella otin varaslähdön kohti American Car Show:ta, kun Jyväskylästä löytyi koeajettavaksi GMC Sierra 1500 - tietysti vuosimallia 2024! Blogissani on aikaisemmin nähty Chevrolet Silverado 2500 HD, ja lyhyesti tiivistettynä GMC Sierra on Silveradon sisarmalli. Mallimerkinnän numerot paljastavat, että nyt ajettu GMC Sierra on pykälän miedompi, kuin aiemmin ajamani Silverado. Jos haluaisi vielä jytkympää autoa tiskiin, tarjolla olisi GMC Sierra 3500, ja Chevrolet Silverado 3500.

Nyt ajoon lähtenyt GMC Sierra on Elevation paketilla. Jenkkityyliin kaikki varustetasot on varsin hyvin varusteltuja, varsinkin malliston yläpään varustepaketit. Tämänkin auton varustelistaus on sisällöntuottajan syntilistaa pidempi - eli hävyttömän pitkä! Esimerkiksi keulan merkki ei ole punainen, vaan se on jo tehtaalta lähtiessä ollut musta - niin musta mitä saa.

Minun silmääni GMC Sierra on Chevrolet Silveradoa harvinaisempi tapaus. Juttua kirjoittaessa netin myyntipalstoilta löytyi myynnissä 12 GMC Sierraa ympäri Suomea, siinä missä Chevrolet Silveradoja on ilmoitettu myytäväksi selvästi enemmän. GMC Sierran ja Chevrolet Silveradon yhteyden toisiinsa selittää se, että GMC ja Chevrolet ovat molemmat General Motorsin automerkkejä. Myöskin koeajoraportteja GMC Sierrasta voi löytää suomeksi vain muutamia.

Mielestäni koeajamalla joku harvinaisempi jenkkiauto, on loistava mahdollisuus juhlistaa viisitoistavuotista historiaa Suomen yhdessä isoimmassa harrasteautonäyttelyssä vakiokävijänä.

Nyt ajoon lähtenyt GMC Sierra 1500 on kolmelitraisella dieselkoneella. Vetotapa on neliveto, ja vaihteisto automaatti. Ohjaamossa istuimet löytyy viidelle. Veroteknisistä syistä kokonaispaino on 3510 kiloa, joten auton ajaminen tarvitsee vähintään BC1 ajokortin. Onneksi minulta löytyy kuorma-autokortti, sillä se tuli ajettua vuonna 2007 ennen silloisia lakimuutoksia.

Ulkoisesti auto on melkoinen ilmestys. Astinlaudat auttaa autoon kiipeämisessä, sillä 170 senttinen koeajokuski on autoon verrattuna melkoisen pieni hobitti. Ajoasento löytyy mukavasti kohdilleen, siitä ei voi valittaa. Hallintalaitteiden sijoittelu on kaikkineen järkevää, eikä mistään voi antaa moitetta.

Taajamassa auto on melkoisen letkeä ajaa, ja ahtaassakin paikassa homma hoituu silloin, kun kuljettajalla löytyy tarpeeksi malttia. Silloin kun näkyvyys vaikuttaa olevan heikohko, auttaa auton kamerajärjestelmät loistavasti! Alustatuntuma on vähintäänkin miellyttävä, sillä tien pienet epätasaisuudet eivät tunnu missään. Myös melutaso auton sisälle on varsin kohdillaan, eikä ylimääräinen metakka häiritse kuljettajan tai matkustajien olemassaoloa. Kaikkineen fiilis on kuin ajaisi isolla henkilöautolla - työkalumaisuus loistaa poissaolollaan täysin.

Myös moottoritiellä autolla pärjää oikein hyvin silloin, kun hyväksyy rajoittimen olemassaolon. Yli yhdeksääkymppiä autolla ei pääse, koska tämä on rekisteröity kuorma-autoksi. Jos minä olisin koneyrittäjä, olisin todellakin kiinnostunut GMC Sierrasta! Minua todellakin kiehtoo auton harvinaisuus, ja hyvät ajo-ominaisuudet. GMC Sierra uppoaa helpoiten niihin, jotka ovat autotietoisia, ja tykkäävät aivan jäätävistä jenkkiautoista. Koeajolta halusin kuvata myös videota, koska ei ole tietoa, koska seuraavan kerran pääsen GMC:n rattiin.

Kun palautin auton autoliikkeen pihaan, ja poistuin paikalta Skoda Octavialla, oli suoraan sanottuna hieman vaikea asennoitua farmarimallin Skodaan. Olisin halunnut pitää GMC:n itselläni, ja antaa vanhempieni Skoda Octavian vaihdossa. Jäänkin innolla odottamaan, näenkö GMC Sierran pääsisäisenä Helsingin Messukeskuksessa.

Ainakin teoriassa tämmöisen voisi ostaa jopa perheen käyttöautoksi silloin, kun on tarpeeksi maksukykyä. Arkikäyttöön soveltuvuudesta pitää huolen myös riittävän iso takapenkki, jossa matkustaa erittäin hyvin myös aikuinen.

GMC Sierralle peukku ylöspäin! Autoiluhistoriani aikana olen ajanut myös muita jenkkimallin pick-upeja - esimerkiksi Ford F150 ja Dodge RAM. On nämä vain kunnon laitteita autoista kiinnostuneelle! Minulle tämä oli ensimmäinen kerta GMC:n ratissa, ja todennäköisesti muistan tämän koeajon vielä pitkään. Olin autosta niin liekeissä, että julkaisin koeajovideon sosiaalisen median tileilläni ennen blogitekstin julkaisua.

Tämän GMC Sierran hintalapussa komeilee 107 990 euroa.

Auto myynnissä: Work Cars / www.workcars.fi

Kuvat, teksti ja video: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - Toyota Dyna on kunnon kiesi!

Päätin lähteä kiertelemään Jyväskylän alueen autoliikkeitä. Kuin yllättäen, vastaani tuli Toyota Dyna vuosimallia 2006. En ollut ikinä ajanut Toyota Dynalla, joten päätin täysin spontaanisti käydä pyytämässä autoon avaimia. Testailen mielelläni autoja, jollaisia en ole aiemmin ajanut. Koeajo järjestyi tälläkin kertaa, joten olin autosta erittäin fiiliksissä!

Auto on ajettu vain 151 000 kilometriä. Se on todella vähän kun suhteutetaan ajomäärä auton ikään ja käyttötarkoitukseen. Konehuoneessa mylvii 2,5 litrainen dieselkone, vaihteistona on manuaali, ja auto on takavetoinen. Ilmastointi on manuaalinen, eikä avaimissakaan ole kaukosäädintä. Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei tässä autossa ole mitään hienouksia - ja pienen tutkiskelun jälkeen voi myös todeta, että parasta antia autossa onkin käytännöllisyys. Myös syy on looginen - tämä on alunperin työkäyttöön tarkoitettu auto.

Varsinkin sisältä auto on siistin oloisessa kunnossa. Kun auton käynnistää, kaikki vaikuttaa varsin terveen oloiselta. Auto on taajamassa varsin lupsakan oloinen ajaa, ja lyhyt akseliväli vain lisää hauskuutta! Myös kahdeksankympin alueella auto on varsin toimivan oloinen ajaa, mutta melutaso sisällä on nykymittapuulla - noh ei mikään pieni. Mukavimmillaan Toyota Dyna on taajamassa, siitä kertoo myös auton 88 hevosvoimaa. Joku voisi kuvailla Toyota Dynan ajettavuutta siten, että se on kuin kiikkulaudalla ajaisi. Mutta minua hymyilyttää!

Kun miettii auton varusteita, on ne vähintäänkin käytännölliset - avolava, vetokoukku ja 2000kg vetopaino, kolmen hengen ohjaamo, ja jopa sisäpistoke! Hintalapussa komeilee enää 11 890 euroa, mikä äkkiseltään vaikuttaa kohtuulliselta hinnalta. 

Toyota Dyna on auto, jollaista ei ainakaan liian usein tule vastaan. Koeajoni aikana bongasin liikenteestä yhden toisen Toyota Dynan. Juttua kirjoittaessa netin myyntipalstoilta löytyi noin kymmenen Toyota Dynaa, kun hakualueena oli koko Suomi.

Olisinko minä valmis ostamaan tämän Toyota Dynan? Todellakin olisin! Tässä on harrasteauto ja hyötyajoneuvo samassa paketissa. Kun uudempaa autokalustoa miettii, yhtä hauskaa ja hyödyllistä pakettiautoon perustuvaa lava-autoa voi olla hankalaa löytää.

Toyota on silmissäni ollut monta kertaa se tylsän harmaa arjen luottopeli. Mutta nyt aloin haluamaan nimenomaan Toyota Dynaa! Pakko lähteä kysymään autorahoitusta jostakin.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Koeajossa uusi Volkswagen Passat

Vihdoinkin se saapui autoliikkeeseen - uusi Volkswagen Passat! Tässä on auto, jollaista olin odottanut jo Volkswagen ID.7:n koeajosta lähtien.Vaikka ID.7 ja Passat on kokoluokaltaan samoja autoja, on työnjako selvä - Passat on polttomoottorilla, kun taas ID.7 on täyssähköinen. Passat myydään aina farmarina, kun taas ID.7 joko porrasperäisenä tai farmarina. Porrasperäistä Passatia kaipaavat joutuvat tyytymään Passatin vanhempiin korimalleihin.

Nyt konehuoneessa mylvii 1,5 eTSI bensapata - mallimerkintä kertoo auton olevan hybridi. Menneinä vuosina puolitoistalitrainen bensamoottori olisi voinut tuntua tämän kokoluokan autossa pieneltä, mutta nyt se on tätä päivää. Vaihteistona on automaatti, koska manuaalivaihteisto on häviävää perinnettä. Varustetaso on Comfort Business. Vanhaan verrattuna uusiksi on mennyt kaikki, eikä vanhasta ole säästetty muuta kuin nimi. Mainittuun ID.7:aan verrattuna, kokoluokan lisäksi samaa on digivalikoiden kautta löytyvä tietojärjestelmä. Plussaa on annettava valikoiden selkeydestä, koska sen opetteluun ei todellakaan tarvita insinöörin tutkintoa.

Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta 170 senttiselle koeajokuskille kohdilleen. Kun autolla lähtee ajamaan, taajamassa tulee heti fiilis, että uudistunut Passat on Volkswagenilta perusvarmaa suorittamista. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää, alustatuntuma on miellyttävä, eikä mitään ylimääräisiä ja häiritseviä ääniä kuulu sisään. Myös moottoritiellä meno on varsin miellyttävää, eikä uutta Passattia auta ruveta silläkään saralla moittimaan. Mielestäni melutaso auton sisällä on hyvällä tasolla arkikäyttöä ajatellen.

Takapenkillä kävin valokuvan ottamisen verran. Myös siellä oli kokoluokka kohdillaan - istui takapenkillä sitten lapsi tai aikuinen. Nykyään autojen kokoluokka on niin hyvä, että siinä missä taksiyrittäjä saattoi aiemmin ostaa Volkswagen Passatin tai Skoda Superbin, saattaa taksiautoksi nykyään kelvata myös Golf tai Octavia. Passat hoitaa taatusti taksissakin työn kunnolla, mikäli yrittäjällä vain budjetti on myöten.

Jos olisin sitä kohderyhmää, jolle uusi Passat on tarkoitettu, olisin kiinnostunut autosta. Tällä hetkellä Volkswagen Passatin kokoluokasta löytyy esimerkiksi Citroen C5X. Kilpailijoista esimerkiksi Ford Mondeo on jo kuollut ja kuopatti, ja Citroenillakin C5 oli tovin pois mallistosta.

Mitäpä sitten Volkswagen Passat maksaa? Volkswagenin nettisivu kertoo hinnaksi 44 994 euroa.

Auton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - koeajossa BYD Seal

Vihdoinkin se tapahtui! Eräs helmikuinen päivä sain viestin, että BYD Seal oli saapunut edellisenä yönä autoliikkeeseen. BYD on kiinalaisena automerkkinä ollut mielestäni mielenkiintoinen tapaus. BYD on Suomeen tuotavista kiinalaisista merkeistä tällä hetkellä kalleimmasta päästä. Se on myös kiinalaisista autoista se merkki, jota olen tällä hetkellä koeajanut eniten. Seuraavana tulee Maxus, vähiten olen ajanut MG:tä. BYD:iltä olen ajanut kaikki ne mallit, mitä vain Jyväskylän liikkeessä on ollut koeajettavissa: aikaisemmin Han, Tang, Atto3 ja Dolphin. Juttua kirjoittaessa katumaasturimalli Seal U tekee vasta tuloaan, enkä ole sitä vielä ajanut, mutta tieto auton tulemisesta Suomeen on olemassa.

BYD on lyhenne sanoista Build Your Dreams. Firma valmistaa myös junia ja busseja - busseja on voinut nähdä esimerkiksi pääkaupunkiseudun paikallisliikenteessä. Hoksasin asian kerran eräällä Helsingin reissullani sen jälkeen, kun olin päässyt itse koeajamaan BYD:ejä enemmän. Voi olla että BYD:ejä olen bussiliikenteessä huomannut aiemminkin, mutta en ole huomioinut asiaa sen tarkemmin.

Mikä sitten on BYD Seal? Kyseeessä on täyssähköauto - luonnollisesti, koska kaikki muutkin Suomeen tuotavat BYD:it on sellaisia. Ajoakun koko on 82,5 kilowattituntia, mikä on nykymittapuulla hyväksyttävä lukema.

BYD Seal on ulkoisesti mielestäni mukavan näköinen. Kuljettajan paikalla on kiva istua, ajoasento löytyy 170 senttiselle koejaokuskille mallikkaasti kohdilleen. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Muutenkin laatu vaikuttaa olevan hyvää, varsinkin kun huomioidaan yleinen asenne kiinalaisia tuotteita kohtaan. Hyvää BYD Sealissa on laadun lisäksi myös uskottava toimintamatka, mikä on WLTP mitattuna jopa 570 kilometriä.

Taajamassa auto tuntuu mukavalle ajaa. Koeajopäivänä keli on liukas, ja sen huomasi. Neliveto on takavetopainotteinen, mutta hyvää kuitenkin on se, että neliveto löytyy. Auto kulkee mukavuusalueen rajoissa, kun mittarina käytetään tavallista arkea. Myöskin 80 kilometrin tuntinopeudessa peruspalikat on hyvin mallillaan, sekä mutkittelevamman Ampumaradantien auto kulki oikein mallikkaasti.

Myös auton ajoakun latausaikoja mietittäessä asiat on ok. Akku latautuu kymmenestä prosentista 80 prosenttiin 37 minuutissa silloin, kun käyttää DC pikalatausta. Latausnopeus on nimittäin yksi asia, mikä kannattaa itselleen sopivaa sähköautoa etsiessä selvittää, jos haluaa autoja vertailla keskenään.

Kiinalaisiin autoihin ei auta muuta kuin tottua Suomen markkinoilla - ne tekevät vahvasti tuloaan. BYD Seal on monella tapaa hyvä jatkumo mallistolle silloin, kun mittarina käytetään tavallista arkea. Mielenkiinnolla odotan, miltä autojen hintataso näyttää silloin, kun kiinalaisia sähköautoja rupeaa löytymään muutaman vuoden päästä vaihtoautorivistä.

BYD Seal maksaa halvimmillaan 47 690 euroa.

¨Autona lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki