Toyota Proace on nykyään sukua Citroen Jumpylle ja monelle muulle saman kokoluokan autolle. Tai oikeastaan on ollut sitä aina, historiansa ajan. Sukulaisuuden huomaa selkeästi, esimerkiksi ratti ja vaihteenvalitsin on käytännössä samanlaiset kuin Citroenissa. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mieluisasti kohdilleen. Taajamassa auto on mukavan leppoisa ajaa, vanhaan verrattuna esimerkiksi ohjaustuntuma on parantunut. Moni asia on hyvin balanssissa, eikä Citroen Jumpyn koeajon jälkeen mikään oikein yllätä. Kaikki on tasaisen vahvaa suorittamista, missä on onnistuttu.
Myös moottoritiellä auto on miellyttävä ja hyvä ajaa. Automaattivaihteisto pelaa mukavan oloisesti, ja moottoritielle liittyminen sujuu ongelmitta. Nyt ajossa ollut Proacen pikkumalli sopii mielestäni hyvin taajamaan, pitkää matkaa ajavalle saattaisin suositella enemmän pykälää isompaa Proace Maxia. Proace Max perustuu samaan rakenteeseen kuin Citroen Jumper, Opel Movano, Fiat Ducato ja Peugeot Boxer. Kyseisen kokoluokan pakua ei ole Toyotalla aiemmin ollut.
Nyt ajossa ollut auto oli dieselkoneella, ja tarjolla on myös täyssähköinen versio. Se kumpi kannattaa valita, riippuu täysin siitä, mikä on ostajan tarve autolle. Koska vuosi 2025 tulee hyvin pian, voi olla että jollakin aikataululla valmistajat haluavat ohjata ostajat kohti vähäpäästöisiä vaihtoehtoja myös pakettiautojen osalta.
Toyota Proace on helppo ajatella työhenkilön käyttöön, oli kyseessä sitten huoltomies tai kaupunkialueella toimiva lähetti. Tämä oli nyt kolmas kerta, kun pääsin ajamaan lenkin Toyota Proacea - aina olen todennut autmallin työhön sopivaksi. Halvin Proace lähtee omaksi 40 323 eurolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti