Viikon uutuus - BMW i5

 

Vuosi 2023 lähenee loppuaan. Yksi vuoden viimeisiä koeajoja oli BMW i5, jollainen oli loppuvuoden mittaan jäänyt minulta koeajamatta. Auto on takavetoinen, ja täyssähköauto, kuten aiemmin nähdyt i4 ja i7, sekä joskus muinoin nähty i3. Jännä muuten, että muinoin nähty i8 on lataushybridi, vaikka auto onkin nimetty samalla logiikalla Bemarin sähköautojen kanssa. Kaikkia äsken listattuja autoja olen päässyt ajamaan - joko käytettyinä tai uusina.

Auton nimeämislogiikka on selkeä - i5 sähköistää valmistajansa 5-sarjan. Hintalappu on komea, sillä autoliikkeen sivuilla esittelyauton hinnaksi kerrotaan 91 490 euroa. Valmistajan sivuilta löytyy tieto, että hinnat alkavat 75 400 eurosta. Siihen rahaan lähtee omaksi i5 eDrive40, auto on sillä hinnalla myös takavetoinen. BMW i5 M60 xDrive maksaa sitten hulppeat 104 500 euroa. Vaikka hintalappu on melkoinen, niin hyvää on se, että neliveto on saatavilla. Koeajolla oli tyytyminen takavetoiseen autoon, nelivetoauton koeajon jäädessä jonnekkin myöhäisempään ajankohtaan.

Jos Bemarin sähköiselle vitoselle haluaa jotakin vertailukohtaa, kannattaa vertailuun ottaa Mercedes-Benz EQE ja Volkswagen ID.7. Näistä Volkswagen on edukkain saman kokoluokan sähköauto.

BMW:n uusi viitossarja tulee tarjolle vielä polttomoottorin kanssa sekä lataushybridinä, mutta koko mallitarjonta ei tule ainakaan virallisen maahantuojan kautta meikäläisten maahan.

Sopiiko takaveto ja Suomen talvi samaan lauseeseen? Ajoasento löytyy kaikkineen sähkösäätöjen kautta. Kun lähtee ajamaan, meno on taajamassa miellyttävän oloista. Koeajopäivänä tiet oli aurattu hyvin, joten taajamassa ajotuntuma oli miellyttävä. Koeajon aikana tuli kahteen kertaan olo, että neliveto olisi kiva, mutta muuten ajotuntuma oli taajamassa toimiva. Jos ajokeli olisi heikompi, nelivetoa tekisi todennäköisesti enemmän mieli. Se on Suomen talvi huomioiden aivan mahdollinen tilanne.

Myös moottoritiellä ajotuntuma toimii, vaikka taajamassa sähköauto onkin taloudellisempi. Sisätilojen puolesta auto on myös arkikäyttöä ajatellen toimiva - varsinkin kun huomioidaan se, että farmarimallikin on tiedossa. Täyssähköinen farmariauto on siitä jännä, ettei se vielä ole mikään järin yleinen ilmestys. Myös takapenkkitilat aikuista ajatellen toimii. On helppo kuvitella, että autolla esimerkiksi taksikuski ajaa helposti työpäivän jos toisenkin. Tarvittaessa auto ja kuski lounastauon tai kahvitauon ajaksi latautumaan, ja homma jatkuu.

WLTP mitattu toimintamatka on 581 kilometriä. Se tarkoittaa sitä, että optimioloissa vähintään siihen pääsee, jopa aavistuksen pidemmälle. Esimerkiksi talvella kylmä ottaa veronsa, eikä niin pitkälle pääse. Ajoakun koko on 81,2 kilowattituntia, ja tehoa takavetoisesta versiosta löytyy 340 heovosvoimaa. BMW i5 olisi minun valinta nelivetoisena, pienempi i4 on takavetoisena talvioloissa ehkäpä aavistuksen mieluisampi.

BMW i5 on arkikäyttöä ajatellen toimiva kampe sille, kenellä on varaa maksaa autostaan, ja auton kokoluokka on sopiva. Jos koeajettu i5 eDrive40 on olevinaan liian mieto, tarjoaa i5 M60 xDrive tehoa 601 hevosvoimaa. Se on enemmän kuin BMW e60 / e61 korimallin M5:n aikoina, jolloin konehuoneessa mylvi viisilitrainen V10. Kaukana ovat kuitenkin nuo ajat.

BMW i5 eDrive40 on järkivalinta, kun taas i5 M60 xDrive vaikuttaa ainakin jossain määrin tunnepitoiselta autolta - ainakin paperila.

Auton lainasi: Hedin Jyväskylä / www.hedinautomotive.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - MG Marvel R

Vaikka MG on minulle merkkinä uusi tuttavuus, on merkillä takanaan jo pitkä historia. MG on alkujaan brittiläinen merkki, minkä sittemmin kiinalaiset ostivat. MG:n nykyinen omistaja on SAIC Motor, jonka toinen Suomessa myytävä merkki on Maxus. Maxusia olen päässyt ajamaan jo aikaa ennen kuin julkaistiin tieto siitä, että MG:tä myydään Suomessa.

Tällä hetkellä MG:lle ei ole virallista maahantuontia Suomessa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki meikäläisten maahan myytävät MG:t on ainakin paperilla käytettyjä autoja, koska ne on ensin rekisteröity Ruotsissa. Ensin MG:tä ilmoitti tuovansa Hedin, mutta nyt vaihtoautopalstoja katsoessa kävi ilmi, että esimerkiksi Jyväskylän Rinta-Joupilta löytyi yksi MG - tottakai Ruotsin tuonti. En ollut MG:tä räplännyt edes myyntihallissa, joten tiesin haluavani ajaa autoa. Koeajolle lähdin heti, kun auto oli laitettu koeajoa varten kilpiin (punatekstiset tarralaput).

MG on kiinalaisista sähköautoista nopeasti vilkaistuna halvimmasta päästä. Halvimmillaan MG4 Standard lähtee omaksi 27 900 eurolla. Esimerkiksi BYD maksaa enemmän.

Autoliikkeessä löytynyt MG Marvel R oli ajettu noin 7000 kilometriä. Se on takavetoinen täyssähköauto, missä ei ole suoraan sanottuna mitään krumeluureja. Hintalapussa kerrotaan hinnaksi 37 880 euroa. Siihen rahaan tarjolla on esimerkiksi ilmastointiautomatiikka, navigointi, mukautuva vakinopeudensäädin, sekä tutkat edessä ja takana. Auto on vuosimallia 2023, joten se on käytännössä kuin uusi. Nettiä selatessa löysin tiedon, että Marveliin on lisähintaan tarjolla myös neliveto.

Kuljettajan paikalla 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon kohdilleen järkevyyden rajoissa. Hallintalaitteiden sijoittelu on arkikäyttöä ajatellen toimivaa. Kun autolla lähtee ajamaan, takavetoisuuden huomaa selvästi. Autolla toki pärjää taajamassa, mutta joissakin tilanteissa talvipäivänä nelivetoa huomaa kaipaavansa. Kun lähdin ajamaan Laukaaseen päin, tiellä missä on 80 kilometrin tuntinopeus, on paketti arkikäyttöä ajatellen toimivaa. Samoin Kuormaajantiellä, mikä on vakiokoeajoreittejäni mutkittelevana tienä. Jos harkitsisin kiinalaista sähköautoa, niin ajotuntuman perusteella ainakin tarjouksen voisin pyytää, jotta voin vertailla autoa muihin vaihtoehtoihin.

Muutaman tunnin koeajon perusteella mieleeni tulee se, että MG:n parasta antia on tavallinen arki silloin, kun auton ei tarvitse säväyttää liikaa, mutta on löydettävä kohtuuhintainen täyssähköauto. Itse seurailisin hetken aikaa ylipäätään kaikkia kiinalaisia täyssähköautoja, mitenkä mahdollinen jälleenmyyntiarvo kehittyy, ennenkuin lähtisin ostamaan omani.

Kiinalaiset täyssähköautot tuntuvat nyt kovasti tekevän tuloaan Euroopan markkinoille. Ymmärrän myös autojen laatutasoon liittyvät kysymykset. Autojen laatutasosta saadaan tietoa sitten, kun kiinalaisia autoja on myyty tarpeeksi monelle, ja omistajat on ajaneet autoillaan tarpeeksi paljon myös talviajoa.

Autoliikkeen myyntihallista löytyi myös BYD Han, mikä myydään jo käytettynä. Kyseinen BYD on sikäli jännä tapaus, ettei kyseisen automerkin rantautumisesta Suomeen edes ole kovin kauaa. MG ja BYD ovatkin tämän takia koeajon tarjonneen autoliikkeen mielenkiintoiset seurattavat, kuinka nopeasti menevät kaupaksi. Milloin menee kaupaksi? Heitäppä veikkauksesi kommentteihin!

Auton lainasi: Rinta-Joupin Autoliike / Jyväskylä, www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

No nyt on! Koeajossa Kia EV9

Minusta on ollut toisinaan hauska keksiä kaikkea, mitä KIA voisi tarkoittaa. Olen kuullut, että KIA voisi olla lyhenne sanoista kasattu ilman aikuisia, tai kivojen ihmisten auto. Eihän siinä.

Nyt Jyväskylässä Kian jälleenmyyjälle oli saatu koeajoon uusi täyssähköauto EV9. Olin jo hetkeä aiemmin lueskellut autosta juttuja lehdistä, sillä kaikkein hätäisimmät ovat autoa jo testanneet ennen niiden saapumista liikkeisiin. Auton näin ensimmäisen kerran muutamaa päivää ennen koeajoa, mutta se ei ollut silloin vielä rekisteröitynä, joten koeajo sai odottaa vielä hetken.

Kun koeajopäivä koitti, olin matkalla liikkeeseen hyvissä ajoin. Olin ensimmäinen, joka pääsi korkkaamaan autoliikkeen auton tieliikenteessä. Olen useampiakin kertoja ajanut autoja, mitkä on ajettu alle 10 kilometriä, mutta kyllä se aina vain tuntuu mukavalta - uudestaan ja uudestaan! Vähän ajettu auto on vähän ajettu auto.

Kia EV9 on valtava möhkö. Sisällä fiilis on kuin kuninkaalla! Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta, ja 170 senttinen koeajokuski saa sen mallikkaasti kohdilleen. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää - esimerkiksi vaihdevipu löytyy viiksestä, mikä mielestäni hoitaa asian hyvin. Silmämääräisesti arvioiden moni asia on arkikäyttöä ajatellen kohdillaan. Sisätilat on mielettömän isot! Niin isot ja mukavat, että pörssiyhtiön hallitus tai johtoryhmä matkustaisi auton kyydissä mielellään!

Kun autolla lähtee ajamaan, on ajotuntuma taajamassa miellyttävä. Vaikka auto on aavistuksen yli viisimetrinen möhkö, ei auto kuitenkaan lopulta tunnu niin isolta, koska ajamisen helppouteen on panostettu. Auto on myös yllättävänkin helppo pysäköidä kaupan parkkipaikalla, kiitos hyvien kamerajärjestelmien ja avustimien. Myös moottoritiellä meno on varsin mukavaa, auton kyydissä istuisi mielellään pidempäänkin.

Ajoakun koko on 99,8 kilowattituntia, ja WLTP mitattuna toimintamatka on noin 500 kilometriä. Se tarkoittaa sitä, että keliolosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka pitkälle autolla voi päästä. Talvella pakkasherra syö osansa, kun taas optimiolosuhteissa voi päästä aavistuksen pidemmälle. Tehoa sähkömoottoreista löytyy 384 hevosvoimaa, mikä rupeaa pikkuhiljaa kelpaamaan jo paatuneellekkin automiehelle. Kia EV9 on nelivetoinen.

Mukavana tietona tulee suurin sallittu perävaunun vetopaino, 2500 kg. En ole tietenkään testannut vetää autolla painavaa kärryä, mutta epäilemättä toimintasäde tippuu nopeasti, ja latauspisteellä on poikettava useammin.

Kia EV9 on jälleen auto, minkä kohdalla mietin sitä, että olisi mukava joskus istua kyydissä. Koska koeajoilla käyn yleensä yksin, ei monestikkaan ole muuta vaihtoahtoa kuin ajaa. Korealainen osaa tehdä varsinkin arkikäyttöä ajatellen hyvän ja toimivan auton, jolla tosin tässä tapauksessa alkaa olla jo melkoinen hintalappu. Kia EV9 sopii hyvin sellaiselle käyttäjälle, joka arvostaa isokokoista ja tilavaa autoa.

Koeajoauton varusteilla hintaa on 89 500 euroa. Halvimmillaan Kia EV9 lähtee omaksi 81 780 eurolla.

Auton lainasi: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - Koeajossa Volkswagen ID.7

Yksi loppuvuoden eniten odottamiani autouutuuksia on Volkswagen ID.7. Sellainen kävi ennakkokiertueella Jyväskylässä syksyllä, mutta varsinaiselle koeajolle pääsin vasta marraskuun lopulla. Koeajovarauksen tein heti, kun huomasin sosiaalisesta mediasta, että koeajoautot olivat saapuneet Jyväskylän jälleenmyyjälle. Auto jätti hyvän vaikutelman jo myyntihallissa, kun pääsi hetkeksi istahtamaan auton takapenkille ja kuljettajan paikalle.

Koen Volkswagen ID.7:n siksi mielenkiintoisena autona, että se ei ole crossover, kuten vaikkapa ID.4 ja ID.5 on. Tällä hetkellä markkinoilla on paljon crossovereita, koska ne on perinteisesti myyneet hyvin. Jos ID.7:aa haluaisi kuvailla jollakin, on se ikäänkuin "sähkö-Passat". ID.7 on Volkswagenin malliston lippulaiva, ja sen huomaa nopeasti sen jälkeen, kun kiertää autoliikkeen myyntihallissa autoja ympäri. Näkee, että ID.7:n kohdalla asioita on mietitty niin, että hyvääkin on saaatu paranneltua.

Toimintamatka on WLTP mitattuna 617 kilometriä. Oikealla ajotavalla ja optimiolosuhteissa hieman pidemmälle voi päästä, mutta talvella pakkasherra ottaa osansa. Ajoakku on 77 kilowattituntia. Se on samankokoinen, mitä löytyy ID.4 ja ID.5 malleista. Autosta löytyy tehoa 286 hevosvoimaa, mikä on arkikäyttöä ajatellen riittävästi. Vääntömomentti on 545 Newtonia. Loppuvuodesta 2023 autot ovat vielä takavetoisia, nelivetoautot on tulossa tarjolle vuoden 2024 aikana.

Silmämääräisesti arvioiden ID.7 pitää sisällään varsinkin yhden yksityiskohdan, jota ei juuri muilla näe - latauspistokkeen luukku aukeaa ylöspäin, minkä voisi kuvitella olevan varsinkin talvella lumikelissä hyvä asia. Vastaavaa olen nähnyt vain Nissan Leafissa, ja silloinkin puhutaan erilaisesta autosta kuin ID.7.

Kuljettajan paikalla ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta. 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon kohdilleen mukavasti. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää, ja kaikki se mitä kuljettaja ajon aikana tarvitsee, löytyy kätevästi. Jos on ajanut muilla Volkswagenin ID-sarjan autoilla, niin seiskasta voi löytää tuttuja elementtejä - auto esimerkiksi käynnistetään painamalla jarrupedaali pohjaan, ja laittamalla vaihde pesään!

Myös auton sisätilat ansaitsevat maininnan, sillä ne on hyvät! Takapenkillä kävin valokuvan ottamisen verran, ja sinne mahtuu aikuinen ihminen hyvin sen jälkeen, kun kuljettajalla on ajoasento kohdillaan. Myös tavaratilaa on ajateltu, ja sen huomaa. Tavaratilan koko on 532 litraa. Jos olisin taksiyrittäjä, voisin kuvitella, että ID.7 olisi potentiaalinen taksiauto silloin, kun henkilöautomallista taksia tarvitsee.

Taajamassa ID.7 on leppoisa tapaus ajaa. Mitään häiritseviä ääniä ei kuulu sisään, ja alustatuntuma on muutenkin miellyttävä. Kaikki tuntuu olevan sopivasti balanssissa. Myös moottoritiellä homma toimii, eikä valittaa voi. Itse jään kaipaamaan lähinnä nelivetoa, mutta sekin asiantila tulee ajan mittaan korjautumaan. Mukavana tietona on se, että autoon saa vetokoukun, sekä sallittu vetomassa on 1000 kiloa. Se riittänee useimmille arkikäyttöön, kun klapit on saatava kuljetettua kesämökille. Ei tarvitse montaa vuotta kelata taaksepäin, kun vetokoukkua ei saanut läheskään näin moneen hybridiin ja sähköautoon, mitä vuonna 2023 on tarjolla.

Kokonaisuutena ajatellen Volkswagen ID.7:ssa on moni asia kunnossa. Omilla sosiaalisen median tileilläni pohdittiin sitä, että tekeeköhän Skoda tästä autosta oman painoksensa - ja jos tekee, milloinka sen julkaisu olisi? En tiedä, mutta jos tulee, menee peli mielenkiintoiseksi, koska auto on niin hyvä että tästä on hyvä jatkaa.

Koeajolla oli mukana myös Gopro, joten koeajovideo tuli kuvattua.

Volkswagen ID.7 maksaa halvimmillaan 59 390 euroa. Koeajoautossa lisävarusteita oli rastitettu mukaan noin kymppitonnilla. Mukaan olisi mahdollista rastittaa myös panoramakatto, mikäli omaa autoaan haluaisi vielä parannella lisävarusteilla. Jos minä ostaisin ID.7:n, panoramakatto olisi nelivedon lisäksi toinen, minkä minä haluan.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Joulupukin punainen auto? Koeajossa Mercedes-Benz GLC 300e

Autoliikkeen rivissä pisti silmään punainen Mercedes-Benz. Mallimerkintä totteli nimeä GLC 300e Coupé. Vaikka GLC on autona tuttu, ja kiertueella tullut ajettua myös GLC 400e, oli käytävä hakemassa auton avaimet koeajoa varten. Auton punainen värisävy sopii hyvin teemaan, koska joulu on jo lähellä, ja joulukuu vaihtuu pian.

Mallimerkintä GLC 300e kertoo, että auto on lataushybridi. Moottorina mylvii kaksilitrainen ja neljäsylinterinen bensapata. Jos mallimerkintä olisi GLC 300de, hoitaisi moottorin virkaa tuolloin dieselpata. Auto on nelivetoinen, ja WLTP mitattu toimintamatka sähköllä 121 kilometriä. Päästöt on saatu pienennettyä vain 12 grammaan sadalle kilometrille. GLC Coupé ei ole mikään malliston edullisin tuote, sillä hinnat pyörivät noin 80 000 euron tietämillä.

GLC on tarjolla kahtena eri korimallina. Coupén lisäksi tarjolla on perinteinen SUV, mikä on nähty blogissani aiemmin. Lukemaan pääset tästä. Nyt pienen tauon jälkeen on mukava tutkia GLC:n hinnastoa, sillä sieltä löytyy esimerkiksi GLC 450d, sekä Mercedes-AMG GLC 63!

GLC AMG on auto, minkä olemassaolo kieltämättä yllätti minut. Sellainen on ollut joskus olemassa, ja olen sellaista ajanut Mercedeksen kiertueella, mutta se hävisi malliuudistuksien jälkeen hetkeksi. Sattumalta huomasin LinkedInistä, että uusi GLC AMG oli toimitettu asiakkaalle, ja tottavie, sellainen löytyy mallistosta 166 000 eurolla!

Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta. 170 senttinen koeajokuski saa ajoasentonsa mieluisaksi ongelmitta. Taajamassa auto on leppoisa ajaa, ja varsinkin pelkällä sähköllä meno on miellyttävän hiljaista. Kun polttomoottori tulee kuvioihin mukaan, käy se täysin ongelmitta - saksalainen insinööri on tehnyt autoa suunnitellessa hyvää työtä. Myös moottoritiellä auton menohalut on arkikäyttöä ajatellen kunnossa.

Myös auton takapenkki on toimivan oloinen silloin, kun olen saanut ensin kuljettajan paikalle hyvän ajoasennon. Jos GLC kuitenkin tuntuu liian pieneltä, on mallistossa tarjolla pykälää isommat GLE ja GLS.

Mercedeksen GLC on hieno auto ajaa, oli korimalli sitten Coupé tai SUV. Se kumpi auto sopii omiin käyttötarpeisiin, selviää sitten, kun pääsee perehtymään auton sisätiloihin tarkemmin. Takapenkillä kannattaa käydä istumassa, sekä tavaratilaa vertailla, koska käytännön erot löytyvät parhaiten silloin.

Kumman minä ostaisin - Coupé vai SUV? SUV on järkivalinta, Coupé täysin tunnepohjaisena auton on minun henkilökohtainen suosikkini näistä kahdesta.

Auton lainasi: Käyttöauto Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Koeajossa Hyundai Kona Electric

Tämä postaus on saanut odottaa itseään luvattoman kauan. Ennenkuin lumet tulivat Jyväskylään, koeajossani oli uudistunut Hyundai Kona electric. Ennen lumien tuloa otetut kuvat kieltämättä näyttävät jo vanhoilta, mutta blogiin sisältöä on saatava. Juttua kirjoittaessa Jyväskylän keli on jo talvinen, ja kieltämättä senkin takia uusi koeajolenkki autolla olisi paikallaan. Talvikoeajo on hieman eri kuin kesäkoeajo, tai syksyn koeajo.

Hyundai on aina osannut tehdä hyviä käyttöautoja, ja on hyvä esimerkki siitä, että hyvän käyttöauton ei ole aina pakko tulla Saksasta tai Japanista. Hyundai Konasta on tarjolla myös hybridi, mikä löytyi myös autoliikkeen esittelyautojen rivistä ennen tätä sähköautoa. Koeajoa kuitenkin odotin niin pitkään, että sähköauto saatiin koeajettavaksi. Tähän on syynsä, sillä muutos autoalalla on väistämätöntä.

Ulkonäöllisesti uuden Hyundai Konan erottaa vanhasta, sillä uusiksi on mennyt silmämääräisesti arvioiden kaikki mahdollinen - paitsi nimi. Tykkään Konan muotoilussa siitä, että se erottuu selkeästi kilpailijoistaan. Nykyään moni automalli tuntuu ja näyttää samalta, koska konserniyhteistyö on monta kertaa vähintään selvää. Hyundailla myös esimerkiksi Ioniq 5 ansaitsee erityismaininnan rohkeasta muotoilusta. Kona ei ole muotoilultaan kuitenkaan aivan niin retro kuin mainittu Ioniq 5, jollaista olen joskus aiemmassa vaiheessa päässyt koeajamaan.

Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille järkevyyden rajoissa kuntoon. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää ja loogista, kaikki löytyy sopivilta paikoiltaan. Taajamassa Hyundai Kona on varsin leppoisa ajettava, eikä moitteen sijaa ole. Myös moottoritiellä meno toimii, vaikka taajamassa sähköauto on taloudellisempi. Sisätilojen osalta auto on senverran hyvällä mallilla, että myös lapsiperheen mummolareissutkin onnistuvat hyvin. Esimerkiksi takapenkille mahtuu hyvin.

Hyundai Kona electriciin on tarjolla kaksi erilaista ajoakkua - 48 kilowattituntia ja 65 kilowattituntia. Koeajoautossa on näistä jälkimmäinen. Isomman ajoakun kanssa autossa on tehoa 217 hevosvoimaa, pienemmän ajoakun kanssa 156 hevosvoimaa. Varustetasoja on tarjolla kolme - Comfort, Style ja Premium, nyt autossa on Premium. Myös vetokoukku on mahdollista valita mukaan, isommalla ajoakulla sallittu vetopaino on 750 kiloa, kun taas pienemmällä 300 kiloa. Auto on etuvetoinen.

Koska Koreasta tulee parikin potentiaalista käyttöautoa - Kia ja Hyundai, kumman minä valitsisin? Hyundai Konan sisarmalli on Kia Niro, jollaista olen myös joskus aikaisemmassa vaiheessa ajanut. Se kumpi sopii paremmin käteen, selviää käymällä koeajolla. Autovalintaan vaikuttaa vahvasti omat mieltymykset, elämäntilanne ja maksukyky.

Nykyään moni auto on hyvä ajettava, ja on mahdolista, että päätyisin Kian ja Hyundain välillä siihen, kummassa on taitavampi myyjä. Silloin kun tuote on hyvä ja kunnossa, fiiliskysymykset ratkaisevat paljon. Hyundai Kona electric maksaa halvimmillaan 39 990 euroa.

Auton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - koeajossa BYD Dolphin

BYD on Suomessa melko tuore automerkki. Heti alkuun saatiin myyntiin kolme mallia - Han, Tang ja Atto3. Tämä kolmikko tuli koeajettua heti, kun koeajoautot oli saatu Jyväskylään jälleenmyyjälle. Silmämääräisen arvion ja koeajojen perusteella jälki oli vahvasti premiumin suuntaan, vaikka näin en aina olisi uskonut kirjoittavani kiinalaisista autoista. Siihen on syynä niin maailmanpoliittinen tilanne kuin kiinalaisten tuotteiden huono maine.

Nyt on Suomeen asti saatu kaksi uutta täydennystä BYD:in mallistoon - Seal ja Dolphin. Sealin olen nähnyt vain esittelyhallissa, kun satuin sopivasti paikalle auton saapuessa Jyväskylään. Nyt hetkeä myöhemmin pääsin ajamaan toisella uutuudella, Dolphinilla. 

Autouutuuden teholukemat on arkikäyttöön toimivan oloiset - 204 hevosvoimaa, ja WLTP mitattu toimintamatka 427 kilometriä. Auto on etuvetoinen, ja ajoakun koko on 60 kilowattituntia. Lukemia katsellessa mieleen tulee BYD:in toinen halvemman pään malli, Atto3.

Dolphin tarkoittaa suomeksi delfiiniä. En tiedä aukeaako mallinimen logiikka minulle heti, mutta noh, auton voisi nimetä aika paljon pöllömminkin. Sen kuitenkin tiedän, että BYD tulee sanoista Build Your Dreams, vaikka se voisi ihan yhtä hyvin tarkoittaa Bring Your Dollars - anna sinun dollarisi.

Kun autoon istuu sisälle, tulee ensimmäisenä mieleen sama hauska fiilis, kuin aiemmin ajamassani Atto3:ssa. Dolphin on samaan aikaan myös laadukkaan oloisesti viimeistelty, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Ainoastaan vaihteenvalitsinta mietin muutaman sekunnin, mutta logiikan ymmärsin varsin nopeasti. Lopulta senkin osalta toimintalogiikka on varsin selkeä ja looginen, ja matka voi alkaa.

Kuljettajan paikalla ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille järkevästi kohdilleen. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Kun lähtee ajamaan, auto on taajamassa toimivan oloinen ajettava. Jyväskylän Ampumaradantiellä kävin myös ajamassa, koska autoa oli mukava testata hieman mutkaisemmalla tiellä viidenkympin alueella. Siitä auto selvisi järkevyyden rajoissa. Auton parasta antia on selkeästi tavallinen arki, silloin kun matkan määränpäähän on oltava hauska!

Myös 80 kilometrin rajoitusalueella auto hoitaa hommansa mallikkaasti, mutta sähköautot kuitenkin ovat taloudellisempia taajamassa. On varsin mielenkiintoista nähdä, kuinka BYD tulee myymään, koska kiinalaisista merkeistä MG on lähtenyt myymään hyvin. Myös käytettyjen kiinalaisten sähköautojen myyntihinta kiinnostaa minua kovasti, mitä se tulee muutaman vuoden päästä olemaan, kun autoja rupeaa Suomestakin löytymään käytettyinä. Ehkä aika näyttää senkin.

BYD Dolphinin hinnat alkaen malli maksaa 34 990 euroa. Kumpi olisi minun valintani BYD:iltä, Dolphin vai Atto3? Tähän en osaa suoraa vastausta antaa, mutta jos auton osto olisi minulle ajankohtainen, tekisin autovalinnan varmasti jossain määrin tunteella. Kun auto maksaa kymmeniä tuhansia euroja, oikeanlainen fiilis on tärkeää. Ja tietysti se, että auto sopii omiin käyttötarpeisiin. Jos BYD:it kiinnostavat, suosittelenkin käymään tutustumassa autoihin liikkeessä, ja mahdollisuuden tullessa koeajamaan autoja.

Auton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Jou! Koeajossa Nissan Juke

Oli perjantai. En tiennyt mitä tehdä. joten lähdin kiertämään autoliikkeitä. Saavuttuani Nissanin liikkeeseen, silmään pisti Juke - Nissan Juke. Koska keli oli kohdillaan, päätin lämpimikseni tiedustella koeajoa. Se järjestyi samalta istumalta. Juke on Qashqaita pienempi, hassun hauskasti muotoiltu auto. Siitä joko tykkää tai ei. Itselläni on Nissanista varsin kotoisat fiilikset, koska kaksi ensimmäistä omaa autoani olivat Nissaneita. Varsinkin ensimmäisellä omalla autollani, vuosimallin 1989 Nissan Sunnyllä, päästelin menemään 50 000 kilometriä, ennenkuin se ruostui niin puhki, että kyllästyin jokavuotiseen hitsaamiseen ennen katsastusta tai katsastuksen jälkeen. Luottamus Nissaniin oli löytynyt ja edelleen tallella.

Jukesta on saatavilla myös hybridimalli, mutta nyt konepellin alla mylvii bensakone - kyllä, edelleen näinä päivinä, jolloin liikenteen sähköistyminen on päivän sana. Moottorin tilavuus on tasan yksi litra. Tehoa löytyy 114 hevosvoimaa. Vaihteistona on automaatti, koska uudet manuaalivaihteiset autot on nykyään selkeässä vähemmistössä. Autossa olevan varustetason nimi on N-Connecta. Koska autoja on kiva testata myös hieman pidemmillä ajolenkeillä, otin suunnaksi Konnevedellä sijaitsevan Mierontien. Ajattelin palkita itseäni ja laittaa elämäni risaiseksi. Siispä perillä ostin itselleni pullan ja Colan. Mierontie on itselleni tuttu paikka jo useamman vuoden takaa, jolloin opin paikan eräältä tutultani.

Taajamassa auto on leppoisan mukava ajaa, eikä valittaa voi mistään. Fiilis on alkuun hieman jännä, koska noh, nykyään suurin osa uusista autoista on vähintään hybridejä, koska liikenne on viimevuosina ollut voimakkaasti sähköistymässä. On ollut jännä seurata, kuinka paljon automaailma on muuttunut vuodesta 2014, jolloin aloitin kirjoittamaan tätä blogiani. Juke hoitaa kuitenkin bensakoneisenakin homman loistavasti kotiin, kun ajatukseen sähköisen voimalinjan puutteesta vain tottuu. Osaan paremmin kuvitella vanhemman auton ilman sähköistä voimalinjaa, mutta uusi on aina uusi, hieman toinen.

Myös moottoritiellä meno on varsin toimivaa. Vaihteisto vaihtaa toimivan oloisesti, löytäen vaihteen mukavuusalueen sisäpuolelta. Jos auton pääsääntöinen käyttäjä on lapsiperhe, saattaa olla hyvä idea katsoa isompaa Qashqaita. Mutta jos auto menee pääasiallisesti esimerkiksi työmatkakäyttöön, saattaa myös Jukella pärjätä hyvin. Selvää on, että jos bensakoneista autoa tekee mieli, niin autonsa kannattaa mennä tilaamaan nyt, kun sellaisia vielä on saatavilla. Voi tosin olla, että polttomoottorille on luvassa jatkoaikaa ihan siksi, koska sähköbensaa on ruvettu myymään myös Suomessa. Vaikuttaakohan sähköbensa kuinka autoilun tulevaisuuteen? Oma arvioni on, että jos saatavuus ja hinta on kohdillaan, mahdollisesti.

Odotan sitä, että autoliike saa Jukesta hybridin ajoon, jolloin pääsen talviolosuhteissa ajamaan Jukella edes kerran. Moni uusi tai uudehko auto loistaa silloin kun ei ole talvi, mutta nyt saatiin Keski-Suomeen lumet koeajon ja jutun julkaisun välillä.

Nissan Juke maksaa halvimmillaan 23 185 euroa.

Auto myynnissä: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - Koeajossa Infiniti FX35

Oho! Siinä oli ensimmäinen ajatukseni, kun bongasin kotini lähellä olevasta autoliikkeestä Infinitin! En ollut aikaisemmin ajanut Infinitillä metriäkään, en edes istunut sellaisen sisällä, joten autoa oli todellakin lähdettävä katsomaan. Olen erittäin paatunut automies, joten ei ole enää täysin selvää, että näillä kilometreillä löytyisi ajettavaksi automerkki, jollaista en ole ajanut metriäkään elämäni aikana. Jos minulle löytyy ajettavaksi jokin automerkki, jollaista en ole vielä ajanut, on kyseessä varmasti suht harvinainen auto. Infiniti täyttää tämän määreen mennen tullen ainakin Suomessa. Jos mopoauto lasketaan mukaan, ajettuja automerkkejä on listallani nyt 57.

Mutta mikä ihme on Infiniti? Kyseessä on Nissanin luksusmerkki, joka on suunnattu varsinkin Amerikan markkinoille. Keajopäivänä Infinitejä löytyi Suomesta netin myyntipalstoilta kaikkineen 7 kappaletta, ja ne kaikki ovat tuontiautoja. Autoliikkeestä löytynyt ja koeajoon lähtenyt auto oli Infiniti FX35, jossa moottorin virkaa hoitaa 3,5 litrainen V6 - tottakai bensakoneella. Tehoja löytyy 280 hevosvoimaa, päästöjä 289 grammaa sadalle kilometrille. Vaihteistona on automaatti, ja auto on nelivetoinen. Auton vuosimalli on 2007, ja ajettu sillä on jo 239 000 kilometriä.

Ajoasento löytyy täysin sähkösäätöjen kautta. 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon mieluisaksi. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Kun säätää rattia kohdilleen, tuntuu jännältä se, että mittaristokin liikkuu samalla! Kun auton lopulta käynnistää, tarjoilee kutoskone varsin uskottavan ja mieluisan äänimaailman. Valittaa ei voi. Taajamassa meno on varsin mukavaa, vaikka autolla rupeaakin olemaan jo ikää jonkun verran. Arkikäyttöä ajatellen myös takapenkki on järkevän kokoinen, ja siellä viihtyy myös aikuinen.

Moottoritiellä meno on varsin toimivaa, paketti on toimivan oloisesti balanssissa. Paketti vaikuttaa kokonaisuutena ajatellen toimivalta senkin jälkeen, kun moottori on ajettu lämpimäksi. Ainoa sanominen tulee kuljettajan puolen sivulasista, minkä sähkömekanismi tuntuu helposti vekslaavan ikkunaa ylös alas, kun ikkunan yrittää laittaa kiinni. Kokonaisuutena ajatellen auto on kuitenkin ikäisekseen ja kilometreihin nähden järkevässä kunnossa.

Infiniti FX35 maksaa 8880 euroa. Jos mietitään sitä, ostaisinko mieluummin Teslan tai vanhan Infinitin, ostaisin mieluummin vanhan Infinitin, ja 100 000 eurolla bensaa. Koska Tesloja näkee kotinurkilla oleellisesti enemmän kuin Infinitejä, löytyy Infinitistä sen takia oleellisesti enemmän fiilistä. Auto on tuotu Suomeen vuonna 2018. Toisaalta on hyvä, ettei kaikkia automerkkejä näe Suomessa liikaa, jotta paanuteellakin automiehellä riittää vielä autounelmia ainakin vielä hetkeksi.

Muiden myynnissä olevien Infinitien hintoja katsellessa huomaa, että autojen hintataso on noin kymppitonista ylöspäin. Muita myynnissä olevia malleja on esimerkiksi QX ja EX.

Ensimmäisestä ajelusta Infinitillä jäi hyvä fiilis. Tuttavapiirissäni on Nissan-ihmisiä, joten koen, että tämän koeajon jälkeen minulla jäi heille jotakin kerrottavaa. Kenelle minä suosittelen Infinitiä? Jos olet fanaattinen autoihminen, niin silloin sinulle! Jos olet järkevää autoilua kannattava henkilö, suosittelen silloin ajamaan Skoda Octavialla.

Ja lopuksi vielä, avatkaapa minulle, mistä toi Infinitin logo juontaa juurensa?

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Parempi kuin koskaan ennen - Koeajossa Toyota Prius

Kun aikoinaan suoritin Valokuvaajan ammattitutkintoa, muistan opettajan kommentoineen, että "kamalaa jos auto on keltainen, ja jokin muu kuin Lamborghini". Kun katson uutta Toyota Priusta, tietysti keltaisena, on uhmattava tuota kommenttia, ja todettava keltaisen värin sopivan autoon hyvin. Muutenkin pidän uuden Priuksen muotoiluja varsin onnistuneena. En tiedä mitä Toyotan taikapajalla on tehty, mutta selkeästi kuitenkin jotakin.

Uusi Prius on niin houkuttelevan näköinen, että on todellakin käytävä hakemassa auton avaimet. Auto suoraan sanottuna kutsuu ajamaan! Omissa asenteissani Toyota on perinteisesti ollut teknisesti hyvä ja toimintavarma auto, mutta tylsän harmaa, ostohalut on pitänyt hakea muualta. Prius vaikuttaa selvästi olevan tähän poikkeus! Auto näyttää haluttavalta - niin haluttavalta, mitä arkiauto voi vain olla.

Sama haluttava linja jatkuu auton sisällä. Ajoasento löytyy kohdilleen käsisäätöjen kautta, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. 170 senttinen koeajokuski ei voi valittaa. Kaikki vaikuttaa olevan arkikäyttöä ajatellen varsin kohdillaan. Pakko korostaa, että tämä on täysin oma mielipiteeni, Toyotan maahantuoja tai jälleenmyyjä eivät ole maksaneet, lahjoneet tai ympäripuhuneet minua. Myös takapenkillä on aikuisenkin ihmisen hyvä olla, ja tavaratila on arkikäyttöä ajatellen järkeävästi muotoiltu.

Taajamassa auto on miellyttävä ja hiljainen ajaa, koko paketti on hyvin balanssissa. Myös moottoritiellä meno on varsin toimivaa, eikä valittamista löydy. Jos ajaisin edellisen korimallin Priuksella, auto todellakin menisi tämän neprusteella heti vaihtoon - en epäröisi asiaa hetkeäkään! Prius on mielestäni haluttavin tämän hetken uusi Toyota, mitä Euroopan markkinoille on saatu.

Myös pelkällä sähköllä auto kulkee hyvin, sillä optimioloissa sähköllä voi ajaa noin 70 - 80 kilometriä. On hyvä huomioida, että talvella pakkasherra ottaa tästä osansa. Syy sille, miksi Toyota ilmoittaa toimintamatkan tuollaisella toleranssilla, löytyy eri varsutetasojen mukana erilaisista varusteista. Esimerkiksi vanteet on eri varustepaketeissa eri kokoa - Active varustetason mukana toimitettavat vanteet on 17 tuumaiset, Style ja Premium varustetasoissa 19 tuumaiset.

Toyota Prius on mennyt kaikkineen täysin uusiksi, ja sen huomaa.

Tällä kertaa Toyota Prius saapuu myyntiin vain lataushybridinä. Siihen syy on puhtaasti siinä, että päästöt on saatava alas. Näin on päästöt saatu painettua jopa 11 grammaan sadalle kilometrille. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen bensakone, joten ilman sähköistä voimalinjaa päästöt olisivat selkeästi isommat. Tehoa löytyy 223 hevosvoimaa.

Latasin koeajolta kuvamateriaalia LinkedIniin heti tuoreeltaan. Näyttökertoja tuli minun mittapuulla varsin hyvin, ja autosta saatiin aikaan hyvät keskustelut. Uutuuden suurin puute tällä hetkellä vaikuttaa olevan se, että vetokoukkua ei ole tarjolla. Markkinoilla kuitenkin on jo hybridejä ja täyssähköautoja, joilla peräkärryä saa vetää. Jos tämän asian kanssa pystyy elämään, Prius tarjoaa paljon vastinetta rahalle. Vielä kun malttaa odottaa vuoden tai pari, niin tämänkin korimallin Priuksia rupeaa pikkuhiljaa ilmaantua vaihtoautoina myyntiin, joista kalleimmat kilometrit on ajettu pois.

Toyota Prius maksaa halvimmillaan 43 939 euroa. On helppo kuvitella, että autolla ajaa esimerkiksi taksiyrittäjä, tai lataushybridiä arvostava työmatkalainen. Miksei myös lapsiperhe silloin, kun auton ei ole pakko olla farmari.

Tästä on hyvä jatkaa. Toyota näytti jälleen kerran omaavansa kyvyn tehdä hyviä ja toimivia autoja. Kunhan on muistanut tankata autonsa, ongelmaa ei pitäisi olla.

Auton lainasi: Ok Auto, Jyväskylä / www.okauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Uutta ja aivan mahtavaa - Koeajossa Mercedes-Benz E300e

Mercedeksen uusi E-sarjalainen oli jälleen auto, jollaisen koeajo olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Varsinkin merkkiasiantuntijat huomaavat vanhan ja uuden erot heti, mutta tuttuja Mercedeksen piirteitä on havaittavissa varisnkin silloin, kun menee istumaan kuljettajan paikalle. Ensimmäisen kerran otin Mercedeksen uudesta E-sarjalaisesta tyypit syksyn koeajokiertueella, mutta jutuntekoon pääsin kunnolla vasta hetkeä myöhemmin.

Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta, ja penkin säätöihin löytyy napit Mercedekselle tyypillisesti ovesta. Myös ratin osalta säädöt on sähköiset. Hallintalaitteiden sijoittelu toimivaa, ja moni asia on uudempia Mercedeksiä ajaneelle jo ennestään tuttua. Ratin vasemmalta puolasta löytyy digimittariston säädöt, oikealta puolelta oikeanpuoleisen näytön säädöt. Vaihteet on Mercedekselle tyypillisesti viiksessä. Autojen digitalisoitumisessa on se mukava puoli, että nyt kun olen Mercedeksen järjestelmiä oppinut käyttämään, niin esimerkiksi mittaristoa saa mukautettua mieleisekseen. Myös mittariston kautta saa näkyviin haluamansa datan.

Tuntuu että aiemmin autojen ajettavuudessa oli isompia eroja kuin nyt, nykyään eroja löytyy enemmän autojen ohjelmistoista, koska bloggaajaurani aikana digitaalisten ominaisuuksien määrä on kasvanut uusissa autoissa valtavasti. Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2014 alkaen. Automaailma on muuttunut noin kymmenessä vuodessa paljon, ja muutos tulee edelleen jatkumaan, koska päästömääräykset ajan kanssa väistämättä kiristyvät.

Taajamassa ajotuntuma on leppoisan miellyttävä, eikä valittamista ole. Varsinkin sähköllä ajotuntuma on hiljainen ja todella tasainen! Pelkällä sähköllä pääsee ajamaan optimioloissa noin sata kilometriä. Paketti on miellyttävästi balanssissa. Homma toimii hyvin myös moottoritiellä. Polttomoottorin ja sähkömoottorin kautta tehoa saadaan irti yli 300 hevosvoiman edestä, mikä riittää arkikäyttöä ajatellen sopivasti.

Myös auton äänentoisto on varsin uskottavalla tasolla. Maahantuojan tuotepäällikkö esitteli koeajokiertueella äänentoistoa mielellään, ja sitä koeponnistettiin oikein huolella parkkipaikalla. Dolby Atmos mudossa oleva ääni on erittäin vakuuttava, eikä häviä Finnkinon elokuvateatterille pätkääkään! Hauska ominaisuus on lisäksi se, kun auto tottelee puhekomentoja - tosin vain englanniksi. Puhekomennot on aloitettava sanomalla "Hey Mercedes", ja sen jälkeen voi vaikkapa kysyä, "How you think about BMW?". Vastaavaa voi kysyä vaikkapa Audista, ja vastauksiin on piilotettu kuitteja kilpailijoille. Tästä olen jakanut esimerkkivideon sosiaalisen median kanaviini.

Mallimerkintä E300e tarkoittaa sitä, että auto on lataushybridi ja bensakoneella. Konepellin alla mylvii kaksilitrainen ja neljäsylinterinen polttomoottori. Kaukana alkaa olemaan ne ajat, jolloin Mercedeksissä mallimerkinnän numerosarja kertoi moottorin litratilavuuden. Mallimerkinnän numerosarja nykyään lienee jotakin korkeampaa matematiikkaa, mitä minä en vielä ymmärrä. Esimerkiksi mallistossa oleva E400e on myös kaksilitraisella bensakoneella, josta on vain otettu enemmän tehoa ulos.

Halvimmillaan uusi E300e maksaa 77 314 euroa. Jos autonsa haluaa dieselkoneella, jää hinnaksi enää 68 345 euroa. Paljon rahaa toki, mutta rahalle saa vastinetta. Uusi E-sarjalainen on hieno auto ajaa, jos tähän maailmantilanteeseen vielä polttomoottoriauton haluaa ostaa. Tai no hybridejähän kaikki uudet E-sarjan Mercedekset nykyään on.

Auton lainasi: Käyttöauto Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki