Kuulin autoliikkeessä, että Cupra Bornista olisi tullut facelift. Koska autoliikkeen auton rekisteritunnuksessa oli lisäksi pahaenteinen numerosarja, tarkoitti se todellakin koeajoa! Koeajoon lähtenyt auto on täyssähköinen, kuten Cupran Born on alusta alkaen ollutkin. Auto on lisäksi takavetoinen ja 79 kilowattitunnin ajoakulla.
Vaikka Born on saanut osakseen faceliftin, tunnistaa sen edelleen Borniksi. Kuljettajan paikalla tunnelma on tuttua ja turvallista Cupraa, auton perusidea on pysynyt samana. Auto käynnistetään istuutumalla kuljettajan paikalle, ja laittamalla vaihdevivusta D vaihde päälle. Sitten ajamaan!
Taajamassa auto on hyvin balanssissa. Tehoa löytyy 231 hevosvoimaa, mikä on varsinkin kaupunkikäyttöön varsin ok lukema. Auto ei ole mikään yliampuva tykki. Hinnaston halvin Born on 190 hevosvoimaisella tekniikalla, ja kallein auto 326 hevosvoimainen VZ. Halvimmillaan Born maksaa 33 300 euroa.
Koeajon perusteella itse pidän Cupra Bornista! Jos ajattelisin autovalintaa järjellä, ottaisin tehovaihtoehdoista keskimmäisen. Jos ajattelisin tunteella, tottakai tehokkaimman! Tällä hetkellä tehokkaampi Cupra Born VZ maksaa halvimmillaan 43 900 euroa. Varsinkin VZ:n koeajo pohjois-Norjan teillä voisi olla kiva!
Näin autoliikkeessä Toyota Highlanderin. En ollut kyseistä automallia ajanut kertaakaan, joten kiinnostuin heti mahdollisuudesta testata autoa. Kyseessä on vuosimallin 2023 auto, mikä on koeajohetkellä ajettu 95 000 kilometriä. Konehuoneessa on 2,5 litrainen bensakone, ja sen kaverina löytyy hybriditekniikka. Auto on nelivetoinen ja automaattivaihteilla.
Toyota Highlander vaikuttaa silmämääräisesti arvioiden siistikuntoiselta autolta. Taajamassa kaikki vaikuttaa toimivan hyvin, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Kaikki toimii hyvin myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi.
Autosta jää myös hyvä fiilis isommalla tiellä, sekä parhaat päivänsä nähneellä Ampumaradantiellä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ensimmäistä kertaa lähemmin tekemisissä Toyota Highlanderin kanssa. Voisin kuvitella ajavani myös itse arkiajoni tällä autolla.
Kenelle Toyota Highlander sitten sopii? Auto sopii henkilölle, joka etsii kohtuuhintaista ja hieman eksoottisempaa, kuitenkin järkevää autoa. Highlandereita ei liikaa ole myynnissä Suomessa, juttua kirjoittaessa alle parisenkymmentä. Hintaa autolla on 53 880 euroa.
Tässä on auto, mitä olin odottanut koeajooni kauan! Perehdyin autoon etäyhteyksien kautta heti, kun se oli millään tapaa mahdollista. Minut pyydettiin katsomaan Suomen ensiesittelystä lähetettyä livestriimiä Aholaitaan, kun Jyväskylän Autotarvikkeen Volkswagen myynti toimi vielä vanhassa osoitteessa. Mukavampi se siellä oli kun kotona katsoa! Sen jälkeen Autotarvikkeen Volkswagenien myynti muutti toisaalle. Oli suunnattava Jyväskylän Palanderinkadulle ihmettelemään, miltä auto näyttää ihan oikeassa elämässä?
Ensimmäiset ID. Polot luovutettiin torilla. Tottakai! Olisi ollut hauska nähdä autot jo kesäkuussa Helsingin keskustassa, mutta harmikseni en kerennyt paikalle. Minulla oli muut suunnitelmat. Eiköhän hienoja mahdollisuuksia vielä tule! Näin ainakin toivon, jotta pääsisin itsekkin paikalle vastaaviin autotapahtumiin.
Ajoon lähteneessä autossa on 52 kilowattitunnin ajoakku. Tarjolla on myös yksi pienempi akkukoko, 37 kilowattituntia. Varustetasona on Style, mikä on parasta mitä ID. Poloon on tarjolla. Hinnat alkaen varustetaso on Trend. Autoliikkeessä kannattaa tarkastella yksityiskohtia, sillä Trendiin verrattuna Style varusteiden mukana tulee oikeasti hienoja herkkuja, kuten play ja pause idealla toteutetut kaasu ja jarrupedaalit!
Taajamassa auto on miellyttävän oloinen ajaa, samoin isommilla teillä. Myös sisätiloiltaan auto on yllättävän vakuuttava siihen nähden, että mallinimessä lukee Polo. Itse olisin odottanut kooltaan paljon pienempää autoa, mutta onneksi lopputulos oli odotettua isompi. Volkswagen ID. Polo maksaa halvimmillaan 26 390 euroa.
Volkswagen ID.Polon keskinäyttö oli kyllä jotakin, mitä en ole vielä muissa autoissa nähnyt! Näin kahdeksankymmentäluvun lapsena pidän siitä, että autoihin on saatu laitettua kaikenlaisia retroherkkuja.
Minkä sitten laittaisi jatkoon - Cupra Raval, Skoda Epiq vai Volkswagen ID.Polo? Kaikki mainitut autot on fiiliksensä puolesta erilaisia, joten sinun tulee miettiä ja päättää itse, mitä haluat autoltasi.
Mercedeksen uusi C-sarjalainen on ollut otsikoissa siitä, että lehdistökoeajot järjestttiin Suomessa. Se jos mikä on hieno asia! Minä jouduin odottamaan omaa koeajoani sinne asti, että autot saatiin koeajettavaksi autoliikkeisiin. Ja senkin jälkeen jutun julkaiseminen sai muiden kiireiden takia hieman odottaa. Koulusta valmistuminen odottaa parin kuukauden päässä, ja aika on mennyt esimerkiksi valokuvaajamestarin erikoisammattitutkinnon näyttötöitä tehdessä.
Juttua kirjoittaessa tarjolla on hinnastossa kaksi versiota - C300 ja C400. Koeajoon lähti autoista jytkympi, nelisatanen malli. Auto on täyssähköinen, tehoa löytyy 489 hevosvoimaa, ja toimntamatka jopa 750 kilometriä. Ajoakun koko nelisatasessa autossa on 95 kilowattituntia. Oma ensifiilikseni oli se, että tämä on ihan vain C-sarjalainen, voisiko fiilis edes olla mitään sen hienompaa? Olin fiiliksen osalta väärässä. Omat odotukseni ylittyivät koeajon aikana selvästi!
Vanhaan verrattuna uusiksi on mennyt kaikki. Vanhasta muistuttaa enää nimi. Keula näyttää samalta kuin Mercedeksen GLC:ssä. Taajamassa auto on mukava ja leppoisa. Kokonaisuus vaikuttaa olevan hyvin balanssissa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään, saksalainen autoinsinööri on tehnyt suunnitellesa hienoa työtä! Koska talvi on tulossa, neliveto on mukava lisä. Juttua kirjoittaessa neliveto kuuluu asiaan kaikissa hinnastossa olevissa autoissa. Talvella tätä autoa pitäisikin päästä koittamaan.
Auto on mukava ajaa myös isommilla teillä. Viihtyisin kuljettajan paikalla myös pidempään! Auto on helppo kuvitella esimerkiksi taksikäyttöön. Jos vanhasta C-sarjasta on pitänyt, suosittelen uuden auton koeajoa. Auto maksaa halvimmillaan 62 990 euroa, mikä on monelle iso kasa rahaa. Vastinetta rahoille kuitenkin on varmasti luvassa.
Heti kun aikataulut sallii, tarkempi koeajoraportti ja koeajovideo on tulossa.
Tässä se nyt olisi - Mini Cooper R58 Coupe. En muista kovin montaa Minin coupea aikaisemmin nähneeni, mutta nyt sellainen luvattiin minulle koeajoon. Olen ajanut yli 1550 eri autolla, mikä tarkoittaa sitä, että jos en ole jotakin automallia edes nähnyt, se on todennäköisesti harvinainen. Näin on tälläkin kertaa, ja löysin vastaavia R58 merkinnällä varustettuja Minin coupeja vain kaksi kappaletta myynnissä koko Suomesta. Toinen on juttua kirjoittaessa Tuusulan Kamuxilla, toinen Rinta-Joupin Autoliikkeellä Jyväskylässä. Nyt keskitymme Jyväskylän autoon.
Minit on olleet mielestäni aikaisemminkin oikein mukavia ajaa, joten odotukset olivat korkealla! Vaikka auto sinänsä vaikuttaa järjettömältä, on autossa kuitenkin joku järjellinen ajatus. Manuaalivaihteisto ja 1,6 litrainen bensakone tekevät sen, että edes järjettömän auton käyttökulut ovat järkevät.
Vuosimalli on 2012, ja auto on ajettu vain 90 000 kilometriä. Koska hintalapussa ilmoitetaan hinnaksi enää 12 880 euroa, vastaan tällä koeajolla myös yhteen toiveeseen - ajan kohtuuhintaisen vaihtoauton! Kalleimmat kilometrit on ehditty ajamaan pois jo ajat sitten. Tarkemin miettiessä tässä autossa on oikeastaan kaksi mahdollisuutta samassa paketissa: harvinainen ja kohtuuhintainen.
Kuljettajan paikalla moni asia on tutulla tavalla. Tavallisesta auto poikkeaa eniten takapään osalta. Myös takapenkki puuttuu, ja auto on kaksipaikkainen. Coupe-Minin ostaja haluaa varmuudella fiilistä, joten takapenkin puuttumisella ei edes ole suurta merkitystä. Lapsiperheellinen ostaisi ykkösautokseen tottakai perinteisemmän Minin, ja tämä toimisi enemmänkin harrasteautona tai työmatkakäytössä.
Taajamassa kaikki on hyvin balanssissa. Ohjaustuntuma on tarkka ja hyvä! Tulee tunne, että autolla pitäisi päästä ajamaan pohjois-Norjan mutkateitä! Myös radalla voisi olla varsin letkeää käydä Minillä, vaikka tehoja onkin vain 122 hevosvomaa. Parasta Minissä on hauskuus! Myös siirtymäpätkät isommilla teillä onnistuu silloin, kun on tarve siirtyä paikasta A paikkaan B. Minä elän vielä valitettavasti opiskelijan tuloilla, joten joudun palauttamaan tämän hauskanpitoon soveltuvan auton takaisin autoliikkeen myyntiriviin. Ostakoon joku onnellinen tämän auton!
Häiritseekö autossa sitten mikään? Mielestäni mitään häiritsevää ei ole! Voisin kuvitella ajavani jopa arkiajojani Mini R58 Cooperilla. Haaveita pitää olla, sillä joskushan ne voi toteutua!
Koeajon aikana auto herätti mielenkiintoa ja keskustelua. Pääsin parkkipaikalla juttelemaan kahdenkin ihmisen kanssa Ministä, ja kertomaan, mikä auto tämä oikein on? Minulla oli koeajolla tuttuun tapaan järjestelmäkameran lisäksi videokalusto mukana, joten kuvasin pienen videon, missä käydään auto läpi.
Koeajovideo on katsottavissa Youtubessa kanavallani, ja on upotettuna myös tähän blogitekstiin. Autovideoita olisi tarkoitus tehdä jatkossakin silloin, kun se on järkevyyden rajoissa mahdollista. Youtubessa olevalle kanavalleni pääset tästä.
Olin hetken katsellut autoliikkeen myyntirivissä Dodge Challengeria. Olin autosta niin tohkeissani, että kävin fiilistelemässä sitä useamman kerran, ennenkuin koeajoon tuli sopiva mahdollisuus. Lopulta koitti sopiva päivä, jolloin kaikki mahdollinen osui kohdilleen. Tästä ei olisi voinut päivä enempää parantua! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin ajamaan Challengerilla. Chevrolet Camaro ja Ford Mustang on tullut testattua aikaisemmin, joten vertailukohtaa on.
Auto on vuosimalliltaan 2011, ja ajettu 213 000 kilometriä. Konehuoneessa mylvii 3,6 litrainen V6, vaihteistona on automaatti. Myös tehoiltaan rajumpi V8 löytyy, mutta kutoskone on luonnollisesti taloudellisempi. Mielestäni auton vaihdekeppi on koko universumin paras - sopii paikalleen täydellisesti! Kävin kuvat läpi vasta muutama päivä koeajon jälkeen, ja havaitsin olleeni koeajosta hieman liian tohkeissani - kunnon sisäkuvat jäivät ottamatta, mutta hyvä että edes yksityiskohdista on kuvia muistona! Se on kohdallani koeajoilla melko harvinaista, että joku oleellinen kuva on ottamatta.
Taajamassa auto on oikein leppoisa ajaa! Auto on tehoiltaan varsin toimiva, eikä autossa ole missään muodossa yliampuvuutta. Tehoa on 305 hevosvoimaa. Varsinkin yksin ajaessa auto tuntuu mukavalta myös isommilla teillä ajaessa. Myös parhaat päivänsä nähneellä Ampumaradantiellä auto hoiti hommansa mallikkaasti. Auton ostaja ostaa eniten fiilistä, ja mielestäni sitä myös saa.
Koeajon perusteella voisin hyvnkin omistaa auton! Koeajon jälkeen autoa fiilistellessä tulee tunne, että tämä on yksi niitä muistoja, millä jaksan talven yli odotella seuraavaa kesää. Harmi vain, kun opiskelijan tuloilla en pysty autoa ylläpitämään, joten joudun peruuttamaan auton takaisin myytävien autojen riviin. Tämä koeajo lisää ainakin työmotivaatiota sen jälkeen, kun valmistun valokuvaajamestarin erikoisammattitutkinnosta.
Ennen tätä koeajoa luulin olleeni täysin immuuni autokuumeelle, ja luulin haluavani Chevrolet Camaron. Tämän koeajon jälkeen haluan lisäksi Dodge Challengerin, ja luulen että minulla on autokuume.
Lopulta hoksasin katsoa edes auton hinnan, että voin kertoa teille jotakin faktaa. Tämä auto maksaa 22 880 euroa. Dodge Challengereita on juttua kirjoittaessa netin myyntipalstoilla noin parisenkymmentä. Kalleimmat Challengerit ovat yli sadantuhannen euron hintaluokassa, ja niiden kohdassa komeilee lisänimi Hellcat.
Menin jälleen kerran huvikseni kiertelemään autoliikkeeseen. Mielessäni oli aivan jotakin muuta kuin Skoda, mutta lopulta bongasin autoliikkeen myyntihallista uuden Epiqin. Ei kestänyt kauaa, kun minulta kysyttiin, että olisinko kiinnostunut Epiqin koeajosta? Vastasin heti myöntävästi, ja lähdin samalta istumalta koeajolle. Olin varautunut siihen, että koeajaisin jotakin autoa.
Epiqistä tuntuu olleen koeajoraportteja aika hyvä määrä. Paperilla hinta on hyvin suhteessa siihen, mitä on tarjolla. Hinnat lähtee 27 890 eurosta, ja toimintamatka edullisimmassa mallissa on pisimmillään 315 kilometriä. Ajoakkuja on tarjolla kahta kokoa, 38.5 kilowattituntia tai 55 kilowattituntia. Akun saa ladattua 10% - 80%:iin pisimmillään noin puolessa tunnissa. Tämä riittää pisimmillään 440 kilometrin toimintamatkaan.
Jos Skoda Epiqiä haluaisi verrata saman konsernin muihin tuotteisiin, vertailuun kannattaa ottaa Cupra Raval ja Volkswagen ID.Polo. Hinnoiltaan autot poikkeavat toisistaan hieman. Jokaisessa autossa on myös oma fiiliksensä, miksi suosittelen koko kolmikon koeajoa. Jokainen autoista on omalla tavallaan onnistunut. Mielestäni autovalintaa voi lähestyä pohtimalla sitä, minkälaista fiilistä autoltaan haluaa?
Skoda Epiq on taajamassa varsin tasapainoisen oloinen ajettava, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Myös parhaat päivänsä nähnyt Ampumaradantie tuli ajettua päästä päähän, ja Epiq hoiti homman kotiin järkevyyden rajoissa. Voisin itsekkin kuvitella ajavani arkiajot Skodan Epiqillä, mikäli tarkoitus on löytää kohtuuhintainen ja järkevä arkiauto. Yhden rai kahden aikuisen taloudessa Skoda Epiq menee helposti jopa ainoana autona.
Koska koeajolla oli järjestelmäkameran lisäksi mukana myös videokalusto, päätin tehdä tänne myös pienen koeajovideon. Olkaapa hyvä!
Linkitin videon blogiini Youtubesta, ja Youtubessa löytyy kiinnostuneille enemmänkin tekemiäni autovideoita. Videoita on luvassa lisää sitten, kun kerkeän niitä tekemään!
