Toyota Mirai - Vetyauto esillä Jyväskylän kuljetusmessuilla

 
Jyväskylässä oli kuljetusmessut 2023, joten sinne oli suunnattava. Messuhallit ja ulkoalue mukaanlukien nähtävää oli julmetun paljon - itse viihdyin tapahtumassa kaikkina kolmena päivänä, torstaista lauantaihin. Kävijälle tapahtuma oli maksuton, sisäänpääsyyn riitti rekisteröityminen. Messukävijöille oli järjestetty pysäköintitilaa myös Killeriltä, josta oli bussikuljetus itse messutapahtumaan Paviljongille.

Kuljetusmessut oli suuntautunut pääsääntöisesti hyötyajoneuvopuolelle, esiteltävänä oli paljon kalustoa pakettiautoista raskaisiin kuorma-autoihin. Bussipuoli loisti poissaolollaan, sille on omistettu oma näyttelypäivänsä toisena ajankohtana. Messualueella pääsi koeajamaan sähköpakuja  - minäkin koeajoin muutaman: Peugeot e-Expert, Citroen e-Jumpy, Opel e-Combo, sekä Renault e-Master pullakaapilla. Nyt olen virallisesti koeajanut 1210 autoa, joten ihan näin muutama auto listalta löytyy.

Toyotan pisteellä oli esillä jotain, mikä ei tuntunut sopivan massaan - nimittäin henkilöauto! Tarkempi tutkiskelu paljasti, että kyseessä on Toyota Mirai, eli vetyauto. En ollut Miraita, tai ylipäätään mitään muutakaan vetyautoa nähnyt koskaan muualla kuin valokuvissa. Autoa ei ollut rekisteröity, joten koeajamaan en päässyt.

 
Silmämääräisesti Mirai näytti isolta, kokoluokka on verrattavissa suurinpiirtein Toyota Camryyn. Auto on neljäpaikkainen. Sininen väri miellyttää ainakin minun silmääni - voisin itsekkin ottaa autoni juuri tällä värisävyllä. Ja se mikä kiinnostaa tekniikkanörttiä, niin Toyotan messuständillä pääsi kurkistamaan Toyota Mirain konepellin alle.

Toyota lupaa Mirain toimintamatkaksi 650 kilometriä, mikä on varsin toimiva kantama. Isompi ongelma on se, ettei vetytankkauspisteitä ainakaan vielä ole nimeksikään Suomessa. Siksi Toyotan Suomen maahantuojalla ei ole omaa Miraita esittelykäytössä, vaan autoja on lainattu tarpeen mukaan Ruotsista, ja autot on kelkottu tähän maahan laivalla.

 
Suurin yllätys oli minulle se, miten Toyota Mirai tankataan - luukun alta paljastu liitin, mikä näyttää samalta kuin kaasuautossa! Kaasuautoilla olen tankilla käynytkin, kun olen ajanut esimerkiksi maahantuojan Skoda Octavia G-Tecillä.

Nyt kuljetusmessuilla nähty Toyota Mirai on toista, eli uudempaa mallisarjaa. Koska fossiilisista polttoaineista pyritään eroon, ja tulevaisuus on täynnä vaihtoehtoisia voimanlähteitä, on suorastaan harmi, ettei esimerkiksi vetyautoihin ole Suomessa panostettu sen enempää. Maahantuojan mukaan Miraitakin on asiakkaiden toimesta kysytty, mutta kaupat on jääneet syntymättä polttoaineen saatavuuden takia. Se on ymmärretävää, koska kauas ei voi autolla lähteä, koska takaisinkin on päästävä - mieluiten jotenkin muuten kuin hinurin lavalla.

Toyota Mirain koeajoa vielä odotan. Palaan Mirain osalta asiaan sitten, kun olen koeajanut auton!

 Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Mehuisimmat koeajot, osa 5

Saamieni kommenttien perusteella ainakin osa blogini lukijoista on tykännyt siitä, että summaan yhteen menneitä ja mehukkaimpia koeajojani. Nyt saatte lisää sitä mitä tilasitte - tämä taitaa olla jo osa numero 5, jos olen yhtään pysynyt laskuissa mukana.

Menneiden koeajoautojen fiilistely ja läpikäyminen on itsellekkin mieluisaa. Se johtuu siitä, että olen kirjoittanut blogia vuodesta 2014 alkaen, ja ensimmäiset lehtijutut autoista kirjoitin vuonna 2017 koulun työssäoppimisjaksolla. Automaailma on noista ajoista muuttunut todella nopealla tahdilla, varsinkin viimeisten 2 - 3 vuoden aikana. Vuoteen 2025 mennessä muutosta tulee taas olemaan, koska päästörajat kiristyvät EU:n tasolla jälleen kerran. Näitä yhteenvetoja kirjoittaessa ja blogin arkistoja selatessa muutoksen todella vasta huomaakin, kun miettii sitä, mitä on tullut koeajettua. Automaailma ei ole koskaan ollut mielenkiintoisempi kuin nyt!

Jaan tässä muutaman mehuisimman koeajon, joten tarinoitavaa riittää jatkossakin vaikka kuinka pitkäksi aikaa, jos tilausta vain on.

Mercedes-Benz EQC 400, ajamistani autoista numero 1000

Olen pitänyt listaa ajamistani autoista, ja tuhannes ajamani aut tuli täyteen päivämäärällä 2.3.2021. Se oli juhlapäivä, johon olin kutsunut mukaan Helsingin Sanomien toimittajan ja kuvaajan. Tuhannes koeajo tulee täyteen vain ja ainoastaan kerran, joten sitä oli todellakin juhlistettava. Pullaa ja kahvia ei tarjoiltu, vaan keskityimme koeajamaan autoa, kuvaamiseen ja keskusteluun. Ajan keskimäärin noin sadalla autolla vuodessa, joten minun tahdillani auto numero 2000 on listalla vuonna 2031, jos jatkan autojen koeajoa samalla tahdilla.

Juttu julkaistiin Hesarin nettisivuilla ja printissä. Printtiin juttu oli laitettu aukeaman kokoisena. On mielestäni melkoisen kova juttu, että Hesari lähti juttukeikalle Jyväskylään - heillä olisi ollut varmasti varaa kieltäytyä, mikäli juttu ei kiinnosta lainkaan. Juttu julkaistiin printtilehdessä 20.3.2021. Samaisena päivänä tuli täyteen tasan 15 vuotta siitä, kun sain ajokortin. Olen ajanut kaikki listallani olevat 1206 autoa 20.3.2006 jälkeen, jolloin sain B ajokortin.

Tuhannes ajamani auto oli Mercedes-Benz EQC 400 4Matic, jonka valmistus on sittemmin lakkautettu. Autoksi valikoitui tarkoituksella sähköauto, koska liikenteen sähköistyminen ja digitalisoituminen on väistämätön asia. Autovalinnalla haluttiin tietoisesti herättää keskustelua. Keskustelun herättäminen taisi onnistua, sillä juttu nousi julkaisupäivänä Hesarin nettisivujen viidenneksi luetuimmaksi. Olen sittemin googlannut itseäni, ja löytänyt jutun pohjalta keskustelupalstalta viestiketjun, jossa jutusta keskusteltiin.

Jos juttu meni ohitse, pääset siihen tämän linkin kautta. Hesari on laittanut jutun maksumuurin taakse. Tämä on varmasti yksi niitä muistoja josta puhun vielä pitkään, jos minulta kysytään mehukkaimmista autokokemuksista. En olisi ikinä uskonut, että minusta tehdään aukeaman juttu Hesariin, koska kaikista ei todellakaan sellaista tehdä. Se päivä kuitenkin minun kohdallani tuli.

Ford Focus RS, rekisteritunnus FU-2

Aloitan viikon monta kertaa kiertämällä autoliikkeitä. Sattumalta vastaan tuli FU-2 rekisteritunnuksella varustettu Ford Focus RS. Syötin hakukoneeseen rekisteritunnuksen, ja hakutuloksissa oli jotain kamalan törkeää haistattelua. En avaa asiaa enempää tässä, etteivät lapset opi kiroamaan. Voin kuitenkin kertoa, että kun lähdin autolla koeajolle, niin kaikki vastaantulijat jotka hoksasivat rekisteritunnuksen merkityksen, mukaanlukien poliisit, heidän päät kääntyivät. Päät kääntyivät jopa niin paljon, että jos tämä olisi minulla arjen käyttöautona, saattaisin harkita rekisteritunnuksen vaihtamista.

FU-2 on ylivoimaisesti törkein rekisteritunnus, mikä on ollut ajamissani autoissa - jopa 666 rekisteritunnuksen numerosarjana kalpenee tälle. Sellainenenkin on koeajoautoni rekisteritunnuksena ollut.

Kirjoitin autosta jutun myös Keskisuomalaisen sanomalehteen, ja siitä tuli julkaisupäivänä nettisivujen luetuin juttu. Ei mikään klikkiotsikko - vaan Kilkkiotsikko! Jos juttu meni ohitse, pääset sinne tämän linkin kautta. Juttu on maksumuurin takana.

Löysin myös auton edellisen omistajan sosiaalisen median kautta. Sain tietää, että auto on yliteipattu, ja yliteippaus on maksanut 3000 euroa. Jos en väärin muista, FU-2 rekisteritunnus oli aikaisemmin myös Bemarissa.

Saab 9-3 Cabriolet, Amerikan tuonti

Joitakin vuosia sitten olin kaverini kanssa Saimaan ympäriajossa. Autona meillä oli kaverini vuosimallin 1987 Volvo 340 variaattorivaihteistolla, jota pääsin myös ajamaan. Juttelin tapahtumassa vanhan avomallin Saab 900:n omistajan kanssa, joka oli tuonut autonsa Jenkeistä. Kuulemma lähempää ei löytynyt ketään, joka olisi myynyt käyttökelpoisen avomallin Saabin hänen haluamillaan spekseillä.

Kun autoliikkeessä tuli vastaan avomallin Saab 9-3, oli koeajolla käytävä. Eihän tämä tietenkään legendaarinen Saab 900 ole, mutta sen jälkeläinen kuitenkin. Tämäkin auto on tuotu Jenkeistä Suomeen käytettynä. On hieman jännä fiilis, kuinka avomallin Saabeja on kyllä kasattu Suomessa, mutta niitä ei ole täällä oikein osattu arvostaa. Siksi on päädytty tilanteeseen, että jos Suomessa kasatun avomallin Saabin haluaa, sellaisen saattaa joutua etsimään jostakin ulkomailta, ja kotiuttamaan takaisin tänne.

Mielestäni kaikille niille, jotka tuovat maahan avomallin Saabin, pitäisi antaa jonkunlainen kulttuuripalkinto Suomalaisen autonvalmistuksen palauttamisesta takaisin kotimaan ajoneuvorekisteriin.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Ensimmäistä kertaa traktorimönkijän ratissa - Koeajossa Can-Am Maverick Sport 1000R

 
Olin hetken katsellut autoliikkeessä Can-Amin traktorimönkijää. Koskaan aikaisemmin en ollut sellaista ajanut, joten ajattelin korjata asiantilan heti, kun mahdollisuus tulee. Kun kelit ja aikataulut vihdoin mahdollistivat, oli käytävä pyytämässä laitteen avaimet.

Can-Am Maverickissa on tuhatkuutioinen moottori, mistä löytyy tehoa 95 hevosvoimaa. Laite on kevyt, joten tehopainosuhde on vähintään hyvällä mallilla. Lisäksi painopiste on saatu mahdollisimman alas, mikä on monellakin tapaa hyvä asia. Laite on kuljettajan mielihalujen mukaan joko takavetoinen tai nelivetoinen. Itse ajoin koeajolenkin takaveto päällä. Ulkonäöllisesti tästä tulee mieleen rantakirppu, mistä tämä tavallaan onkin kyse.

Traktorimönkijät, joissa istutaan vierekkäin, on viimevuosien aikana tuntuneet yleistyvän kovasti. Täytän toukokuun lopussa 36 vuotta. Kun olin 15, ja minulla olisi iän puolesta ollut mahdollisuus suorittaa mopokortti ja traktorikortti, joita en koskaan suorittanut. Silloin elettiin vuosituhannen alkuvuosia, eikä näitä laitteita juuri missään näkynyt. Silloin pinnalla oli monellakin tapaa aivan muut asiat ja toisenlaiset laitteet. Asian olen hoksannut vasta myöhemmin asioita selvitellessäni, koska nuorena en edes haaveillut mopokortin tai traktorikortin suorittamisesta.

Minä hurahdin autoihin ja koneisiin aika myöhään, eli kunnolla vasta autokoulun jälkeen. Vanhempani eivät myötävaikuttaneet konehulluuteeni mitenkään oleellisesti, vaikka kävinkin Jyväskylän ralleissa ensimmäisen kerran joskus 1990 luvun puolivälissä, ollessani juuri ja juuri peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Tälläkin hetkellä vanhempani ajavat Skoda Octavialla, joten ovat asioiden suhteen järkeviä.

Ajoasento on 170 senttiselle koeajokuskille toimiva. Kuljettajan paikalla on tarjolla kaikki oleellinen - varsinaisesti mitään ylimääräistä ei ole, eikä tarvitsekkaan olla. Tämä on juuri sitä, mitä välillä toivoisin nykyajan autoissakin - että jäljellä olisi vain oleellinen. Mittaristo sentään tässäkin on digitaalinen. Can-Am lähtee napista käyntiin, ja koneen käyntiääni saa paatuneen bensalenkkarin taatusti syttymään!

Ennen koeajolle lähtöä on syytä muistaa turvavyöt. Nopeus on rajoitettu silloin, kun turvavöitä ei käytetä. Koajolenkki sisälsi vain taajamassa ajelua. Traktorimönkijä on ajettavuudeltaan työkalumainen, joten tämä ei sovi sellaiselle, jota vaivaa kihti ja reumatismi. Jos tykalumaisuuden kestää, Can-Am on erittäin hauska ajettava! Koeajolla myös tuntuu sille, että tällä on parempi ajaa kinttupolkuja kuin asfalttiteitä. Hauskuus yllättää toki taajamassakin, sitä ei voi kieltää. Can-Am Maverick kulkee viittäkymppiä heittämällä. Laite tuntuu lähtevän kuin nappi housuista. Traktorimönkijä tuntuu kauniisti sanottuna kaupunkilaispojan huvipuistolaitteelta!

Kunnon mönkijäfanille Can-Amissa tuskin on mitään yllättävää. Minulle tämä oli ensimmäinen laite, missä esimerkiksi ovien paikalla oli vain verkot, eikä perinteisiä ovia ole lainkaan.

 
Ennen koeajolle lähtöä tuli googletettua Suomen tieliikennelakia, että saako tätä ajaa ilman kypärää? Tämä on rekisteröity T2 luokkaan. Eri lähteistä löytyi yhteneväinen tieto siitä, että kypäräpakkoa ei lain mukaan ole, koska laitteessa on turvakaari. Jos turvakaarta ei olisi, ohjaus ratin sijasta tankomallia, ja istuin olisi penkin sijasta satulamallia, kypäräpakko lain mukaan olisi. Koeajolla tuli mieleen, että tietyissä tilanteissa joko kypärää tai ajolaseja kannattanee käyttää ihan siitä syystä, että tässä laitteessa ei ole edes tuulilasia! Mihin sitä tuulilasia nyt tarvitsee? Kai se on tätä laitetta uutena ostettaessa ollut jonkinlainen fiiliskysymys - olisi kiva testata myös sellaista traktorimönkjiää, missä on koppi, että muuttuuko fiilis jotenkin?

Jos on ajanut autolla, Can-Am Maverickiin tottuu yllättävän nopeasti. Olen aiemmin ajanut myös mopoautolla, ja ymmärrän hyvin, miksi traktorimönkijät myyvät nykyään paremmin kuin mopoautot. Traktorikortin ja mopokortin saa viisitoistavuotiaana, ja traktorimönkijät tuntuvat koeajon perusteella olevan oleellisesti turvallisempia mopoautoihin verrattuna. Jos minun taloudessani asuisi mopokortti-ikäisiä teinejä, he eivät varmasti ostaisi mopoautoja - tai eivät ainakaan tulisi niillä kotia. Voi olla että nyt on oma lehmä ojassa, mutta tämmöisellä traktorimönkijällä taas olisi asiaa kotia.

 
Can-Am Maverick sopii yhtä hyvin arkikäyttöön ja hupiajeluun. Laitteessa on vetokoukku, ja siihen saa kytkeä 682 kiloa painavan peräkärryn. Voisin harkita itselleni tämmöistä jopa harrasteauton korvikkeeksi. Nyt koeajettu Can-Am Maverick on vuosimallia 2022, ja sillä on ajettu 650 kilometriä. Se myydään jo vaihtolaiterivistä. Hintaa on 21 500 euroa.

Tällä kertaa todellakin hymyilytti koeajon jälkeen - muistinko korostaa tarpeeksi sitä, kuinka hauska laite tämä on?

Koeajon tarjosi: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Ökysedan on nyt sähköinen - Koeajossa BMW i7 xDrive60

Vuoden 2022 lopuilla olin BMW i7:n Suomen ensiesittelyssä Helsingin keskustassa. Illan päätähti oli näytillä, ja tarjottiin mahdollisuutta ottaa autosta kylmät tyypit, eli suomeksi sanottuna sai käydä istumassa kuljettajan paikalla ja takapenkillä. Esittelyauton varustepaljoutta pääsi ihmettelemään. Illan toinen päätähti, eli kokki, oli loihtinut kylkeen hyvät tarjoamiset - se ei ollut kylmää. Kaikesta näki hyvin, että luvassa on todella hieno auto, hienoa iltaa unohtamatta. Ajamaan ei tuolloin vielä päässyt. Baijerilaisvalmistaja vaikutti tehneen vähintäänkin hyvää työtä suunnitellessaan ja valmistaessaan autoa. Suoraan sanottuna en malttanut odottaa sitä, milloin pääsen ajamaan i7:aa, odotukset sähköistä luksustason edustussedania kohtaan olivat kovat

Vihdoinkin toukokuussa 2023, auto oli saatu Jyväskylän Hedinille koeajoja varten. Minulle tarjottiin mahdollisuutta koeajoon, ja koeajo todellakin kiinnosti. Hintaa autolla on kaikkien varusteiden kanssa 201 000 euroa, ja lähtöhinnat alkavat 147 000 eurosta, joten lisävarusteita on rastitettu mukaan ihan vain muutama. Jos auton hinnan haluaisi suhteuttaa johonkin, sillä saisi muutaman Teslan.

BMW kertoo, että i7 on ensimmäinen täyssähköinen edustusluokan sedan. Esimerkiksi Mercedeksen EQS:ää BMW:llä ei nähdä suorana kilpailijana.

BMW i7 näytti autoliikkeen pihassa yhtä namupalalta, kuin lokakuussa 2022 Tapahtumatalo Bankissa. Varusteita autossa on kaikenlaista, esimerkiksi neliveto on vakiotavaraa. Mainittavaa on myös panoramakatto.

Kaikesta näkee, että BMW ottaa tosissaan edustusluokan autojen sähköistämisen. Varusteita on todellakin niin paljon, että kestää tovi päästä kaikesta jyvälle. Suorittamani muutaman tunnin koeajo ei tähän riitä, ellei kotiläksyt ole huolella tehtynä.

Ajoasento löytyy kaikkineen sähkösäätöjen kautta, ja kuljettajan paikalla on erittäin mukava istua. Itselleni uutena ominaisuutena tuli se, että kuljettajan ovi sulkeutuu sen jälkeen, kun kuljettaja istuu paikalleen, ja painaa jarrupedaalia. Sitten vain turvavyö päälle, auto käyntiin ja ajamaan.

Tehoa konehuoneessa on 544 hevosvoimaa, vääntömomentti on 745 Newtonia. Tehoja on noin 100 hevosvoimaa enemmän, mitä aiemmin ajamassani V12 koneisessa BMW 760 Li:ssä - Mainittu ero tuntuu  jo jossakin. Koska sähköautoissa tehot on käytössä nyt eikä vasta kohta, niin BMW i7 todellakin lähtee kuin nappi housuista, jos niin haluaa. Auto kiihtyy nollasta sataan kilometriin tunnissa vain 4,7 sekunissa, mikä on aika hyvin suhteutettuna siihen, että auton kokonaispaino on 3250 kiloa, ja omapaino 2715 kiloa.

Taajamassa BMW i7 on isosta tehoreservistä huolimatta varsin leppoisa ajaa - varsinkin silloin kun kuljettajalla on tarpeeksi malttia. Myös isommalla tiellä poikkesin, missä auton eteneminen oli varsin vakuuttavaa. Viimeisenä oli mutkaisempi Ampumaradantie Jyväskylässä, jossa testaan usein koeajoautojani. Viidenkymmenen kilometrin rajoitusalueella auto käyttäytyy mutkaisella tiellä loistavasti.

Koeajo jätti hyvän fiiliksen, ja auto on kaikkineen laadukkaasti valmistettu. Juttelin myyjän kanssa siitä, että takapenkin matkustajallakin on keskimäärin varsin mukavat oltavat. Takapenkillä ison konsernin toimitusjohtaja tekisi töitään varsin leppoisasti, ja joisi aamukahvinsa kahdeksan ruuhkassa.

BMW i7:n ostaminen on tehty helpoksi - ainakin vielä, sillä hinnastossa on tällä hetkellä vain yksi malliversio tarjolla. Esimerkiksi ajoakku on 101,7 kilowattituntia, mikä on oikeastaan ihan hyväkin, koska iso ja painava auto myös kuluttaa paljon.

BMW i7 xDrive60 on loistoauto, minkä koeajoa kannatti odottaa. Koska kuitenkin kysytään, ostinko auton, on tuotettava pettymys: Omassa tuloluokassani tämän auton ostaminen ei ole mahdollista, joten palautin auton autoliikkeeseen. Voisin harkita auton tilaamista sitten, kun taloustilanne sen sallii.

Takakontista löytyy tilaa varsin mukavasti.

Jos auton mukavuutta mietitään matkustajan näkökulmasta, on sähköauto varsin mukava tapaus. Ajan kanssa autokanta väistämättä sähköistyy, siitä kiitos EU:n. Tavalliselle palkansaajalle tämmöinen ökysedan tuskin on ykkösvaihtoehto ainakaan vielä hetkeen.

Lähtisinkö vertaamaan tätä aiemmin ajamaani BMW 760:iin? En tiedä vertailisinko, sähköautolla ja polttomoottoriautolla varmasti on mallistonsa paikkansa ainakin vielä hetken.

 

 Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Uusi ja sähköinen - Koeajossa Citroen e-C4 X

Citroen C4 on auto, mistä on vuosien saatossa totuttu näkemään vähän kaikenlaisia muunnelmia - C4 Cactus, C4 Aircross, C4 Picasso, ja nyt C4 X. On ollut tila-autoa, crossoveria sun muuta.. Ja jottei elämä tunnu liian helpolta, niin koko mallimerkintä e-C4 X kuulostaa aivan siltä, kuin Elon Musk olisi saanut lapsen - mikä nyt vain sattuu olemaan sähköauto. Jottei elämä kävisi myöskään liian tylsäksi, C4 X on jälleen yksi uusi muunnelma sisarmalli C4:stä. Korimalli on sukua fastback tyylisille autoille, ja mieleen tulee esimerkiksi Renault Arkana.

Stellantis on autonvalmistajana ilmoittanut sähköistävänsä automallistonsa. Stellantiksen merkkejä on esimerkiksi Peugeot, Citroen, Maserati, Fiat, Alfa Romeo ja Opel. Siksi ei ole lainkaan ihme, että Citroenillakin nyt nähtyä uutuutta saa vain ja ainoastaan täyssähköisenä. Jos Citroen C4:n haluaa vielä polttomoottorilla, on tyydyttävä siihen perinteisempään C4:ään.

Citroen e-C4 X näyttää bloggaajan silmään hyvältä. Itse pidän C4:n uudesta sisarmallista jopa enemmän kuin alkuperäisestä. Sisarmalli C4:ään verrattuna eroa on vain auton peräosa, etupään ollessa aivan sama. Mielestäni valkoinen väri sopii autoon loistavasti.

Citroenin uutuus pitää sisällään 50 kilowattitunnin ajoakun. Tehoa löytyy 136 hevosvoimaa, vääntömomentti 260 Newtonia, ja WLTP mitattuna toimintamatka on 360 kilometriä. Auto on etuvetoinen, nelivetoa ei ole tarjolla. Tekniikka on samaa kuin Citroenin muissakin täyssähköautoissa, esimerkiksi Berlingossa. Ennenkuin sanoo ajoakkua pieneksi, kannattaa katsoa kolikon toiselle puolelle - autossa on pieni kulutus, ja ajoakku on nopeasti ladattu täyteen. Se on juuri sitä, mitä itse arkiautoa valitessa arvostan. Monesti tuntuu, että sähköautoissa katsotaan toimintamatkaa ja akun kokoa, missä ei tietenkään ole mitään väärää - siinä ei vain ole kaikki. Huomiota kannattaisi kiinnittää myös latausnopeuteen ja kulutukseen, mutta se tuntuu ainakin osalla unohtuvan puheissa.

Kun oikea ajotapa löytyy, saa moottorijarrua hyödyntämällä kerättyä ajoakulle virtaa takaisin - on käytännön näyttöä, että WLTP mitattua toimintamatkaa saa kasvatettua aavistuksen ylöspäin näin. Tosin auton jarruja on syytä välillä myös käyttää, etteivät jarrut jumiudu käyttämättömyyden takia. Moottoritiellä kaikkia sähköautoja tuntuu vaivaavan sama kirous - auton toimintamatka laskee nopeammin reissuajossa kuin taajamassa - vaikka ajoakku olisi kuinka iso tahansa.

 
Varsinkin taajamassa Citroen e-C4 X on vakuuttava tapaus - aivan sama, ajaako asfaltilla vai onko alla sorapinta. Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta 170 senttiselle koeajokuskille kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Mielestäni autossa parasta antia on tavallinen arki, josta se selviytyy oikein miellyttävästi. Ajettavuudeltaan auto on pitkälti samanlainen, kuin virkaveljenä toimiva perinteisempi Citroen C4. Myös mainittua C4:ää olen ajanut, enkä ajettavuudessa eroa löytänyt. Minä pisteyttäisin fiiliksen mukaan sen, kumman auton ostaisin - toki myös tarve ratkaisee. Hintaero ei ole C4 X:n ja perusmallin välillä mikään suuri. Citroenin parasta antia on tavallinen arki.

Auto löytyy Jyväskylän Käyttöautolta esittelyatojen rivistä, ja hintaa sillä on 43 400 euroa. -> www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtoauto - Koeajossa Mercedes-Benz SLC 180

 
Kun kävin koeajamssa BMW 760 Li:tä, autoliikkeen esittelyhallissa pisti silmään punainen avoauto. Auto oli mallia Mercedes-Benz SLC 180. SLC on suoraa jatkoa Mercedeksen SLK:lle, joka esiteltiin vuonna 1996. SLK sai korvaajakseen SLC:n vuonna 2016, joten auto on aivan tuotannon alkuvuosilta. SLK oli minulle mallina tuttu, olin sellaista ajanut aiemmin pariinkin otteeseen, mutta SLC oli jäänyt väliin. Syy lienee se, ettei SLC:tä ole kovin usein Keski-Suomen alueen autoliikkeissä vastaan tullut. Myöskään koeajkiertueilla ei ole SLC:tä ollut ainakaan silloin, kun minä olen semmoisilla käynyt. Ja tunnetusti käyn koeajotapahtumissa usein - kysykää vaikka maahantuojilta ja autliikkeistä.

Tilaisuus teki tälläkin kertaa varkaan, ja SLC:n koeajo oli diilattava. Myös siksi, että bloggaajaurani aikana monta kertaa olen keväällä ja kesällä edes kerran tai pari käynyt ajamassa avoautolla. Se on yksi perinteistä, joista olen pitänyt kiinni, eikä tämäkään kevät ja kesä mikään poikkeus ole. Aikaisempina vuosina ajamiani avoautoja on olleet esimerkiksi Ford Mustang Convertible, BMW M4 Cabriolet, Volkswagen T-Rock Cabriolet, sekä Amaerikasta tuotu Saab 9-3 Cabriolet.

Ensimmäistä kertaa SLC nähtiin Mercedeksen mallimerkintänä vuosina 1971 - 1981, mutta nyt ajat on toiset, ja moni asia on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Vanha SLC vaatisi aivan oman blogitekstin, joten siihen en paneudu tässä sen enempää. Juttua kirjoittaessa löysin netin myyntipalstoilta muutaman uudemman SLC:n, lisäksi muutaman vanhan, mutta kumpiakaan ei ollut myynnissä mitenkään runsain määrin.

 
Minulla oli Vehon järjestämän Tähtikuljettaja kampanjan kautta A 200 AMG Line muutaman viikon vuosina 2014 - 2015. SLC:n ohjaamo sisältää varsin paljon tuttuja elementtejä saman aikakauden Mercedeksestä, ja tunnistan ne edelleen. Ratti, mittaristo, kojelauta.. Mitään kulttuurishokkia ei tule Mercedestä fanittavalle henkilölle. Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Ainoa minkä minä jouduin tarkistamaan, oli se nappi, mistä katto avataan ja suljetaan, mutta sekin nappi löytyi varsin loogisesti. Uudemmissa Mercedeksissä digitaalisten ominaisuuksien ja ohjelmiston määrä on kasvanut, niin autot saattavat silloin vaatia enemmän totuttelua kuin tämä.

Taajamassa SLC on kaikkineen varsin leppoisa ja helppo tapaus. Auto on takavetoinen ja teholukema on 156 hevosvoimaa. Takavetoisuus tuo auton ripauksen sporttihenkisyyttä,  mutta tehoiltaan auto ei ole mikään yliampuva ohjus. Juuri siksi tämä on teoriassa arkikäyttöön varsin miellyttävä tapaus - mutta siis vain ja ainoastaan teoriassa, ei mitään muuta. Myös moottoritiellä meno toimii vaikka katto auki, mutta jos autoaan haluaa ajaa radalla, ostaisin meiluummin Mercedes-AMG SLC 43:n. Jos kaksipaikkaisella avoautollaan haluaa ajaa arkiajoja, SLC 180 on budjettitietoisen avoautokuskin valinta.

 
Sille, miksi auto on arkikäyttöön sopiva vain teoriassa, on vain yksinkertaisia syitä. Ensinnäkin auto on kaksipaikkainen, ja toisekseen, katto auki ajaessa auton tavaratila on lapsellisen pieni - katto vie silloin auton tavaratilasta suurimman osan. Tavaratilan lastausluukku on kyllä kohtuullisen kokoinen, jopa isompi kuin Citroen e-C4 X:ssä, joka on taas tarkoitettu juurikin arkikäyttöön.

Mercedeksen SLC sopii hyvin lapsettomalle ja yksin asuvalle henkilölle, tai kakkosautoksi sellaiselle perheelle, jolla on ykkösautona jokin isompi auto. Jos ihmiset ostaisivivat autonsa aina vain järjellä, tämmöisiä autoja ei koskaan valmistettaisi. Tämmöisiä autoja tehdään siksi, koska jotkut haluavat ostaa autonsa tunteella. Loppujen lopuksi tämä on vain ja ainoastaan täysin tunnepitoinen auto, ja hyvä sellainen - ei mitään muuta.

 
Tuleeko SLC:tä ajaessa ikävä vanhaa SLK:ta? Vain silloin, kun iäkkäämmän tämän kokoluokan avoauton haluaa ostaa edullisemmin. Hintaa SLC:llä on edelleen 42 580 euroa. Toisaalta vaakakupissa painaa pienet kilometrit, seitsemänvuotiaalla autolla on ajettu vain 18 000 kilometriä. Se tekee noin 2500 kilometriä vuoteen, joten autoa on ajettu varsin säästeliäästi. Auto vaikuttaa olleen lähes talliruusu, joten omistajalla lienee ykkösautona ollut joku toinen.

On helppo kuvitella, että harrasteautoksi tämä menee jatkossakin. Ostaja on joku joka tietää mitä haluaa ja mitä saa. Koska kone on malliston miedoimmasta päästä, sopii auto parhaiten leppoisan kesäpäivän fiilistelyyn, kun kauniina päivänä haluaa poiketa jätskikioskin kautta, ja mennä sitten mieluisaan paikkaan ihan vain fiilistelemään kesää ja aurinkoa. Eihän tämä nyt AMG ole, mutta tarvitseeko aina olla? Kyllä se fiilis löytyy tälläkin, kun mukana on vain hyvää seuraa ja paljon reipasta mieltä.

Mercedeksen SLC:lle kilpailevia malleja on esimerkiksi BMW Z4.

Auto myynnissä: Rinta-Jouppi Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Aja kuin pääministeri - Koeajossa BMW 760 Li

Sain vinkin autoliikkeestä - heillä olisi tarjolla vuoden 2003 BMW 760 Li. Auto on tuotu Japanista vuonna 2016, ja on todella vähän ajettu - vain 67 000 kilometriä. Auton ikään suhteutettuna mittarilukema on erittäin pieni - vain noin 3300 kilometriä vuoteen. Pienet kilometrit on normaaleja Japanista tuoduille autoille, eikä tämä BMW ole siinä mikään poikkeus. Tästä esimerkkinä aikaisemmin ajamani Mercedes-Benz S 55 AMG, joka oli myös tuotu Suomeen käytettynä Japanista. Mercedeksen tapauksessa saatiin sosiaalisessa mediassa hyvät keskustelut aikaan Japanista tuoduista autoista ja niiden historiasta.

Auton tuontihistorian näkee BMW E65 korimallin tapauksessa esimerkiksi perästä: takavalojen välissä oleva punainen valojuova on vain tuntiautoina tuoduissa 7 sarjalaisissa. Virallisen maahantuojan kautta tuoduissa autoissa sitä ei ole.

Ulkoisesti auto on siistissä kunnossa, ja varustelistaus on bloggaajan syntilistaakin pidempi. Konehuoneessa mylvii kuusilitrainen V12, tietysti bensalla. Varusteista mainitaan jopa Minidisc, josta tosin en itse ole viimevuosina kuullut enää mitään. Istuinlämmitys on myös takapenkille, lisäksi ilmastointiautomatiikka on vakiotavaraa. Auton huoltohistoria ei ole tiedossa, mutta autoa on kuitenkin huollettu Suomeen tuonnin jälkeen. Lisäksi auto on vain yksillä renkailla - jos haluaa toiset renkaat, joutuu käydä rengasliikkeen kautta. Tosin mikään talviauto tämä tuskin on, sillä auto on takavetoinen, ja potkua konehuoneesta löytyy 445 hevosvoimaa. Toki takavetoisella ja tehokkaalla nykyautolla pärjää talvellakkin, mutta minä alkaisin jo pikkuhiljaa säästelemään autovanhusta.

Kuljettajan paikalla tunnelma on Bemarille varsin tuttu ja turvallinen. Kun auton käynnistää, kuusilitrainen V12 mylvii bassovoittoisen miellyttävästi. Käyntiääni ei ole mitenkään räyhäisä, vaan asiallinen. Kone kuulostaa tervekäyntiseltä myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi. Vaikka tieto huoltohistoriasta on jäänyt jonnekkin matkan varrelle, on kaikki muu kuitenkin tallessa.

Taajamassa BMW 760 Li vaikuttaa varsin leppoisalta autolta. Auto on niin hyvin balanssissa, että ison pörssiyhtiön johtaja, tai jonkun valtion pääministeri voisi juoda takapenkillä aamukahvinsa, ja lukea läppäriltä aamun sähköpostit ja muut tehdä pakkopullalta maistuvat paperihommat. Myös moottoritiellä meno on varsin miellyttävää, ja auto vaikuttaa kaikkineen toimivalta. Saksalainen autonrakentaja ja autonsuunnittelijat on aikoinaan tehneet hyvää työtä, ja sen huomaa nyt.

Tämmöisen auton tapauksessa takapenkki on varmaankin se tärkein ja oleellisin paikka. Olen jo pitkään pohtinut sitä, kummalla on miellyttävämpää - kuljettajalla vai takapenkin matkustajalla? BMW 760 Li on auto, jollaisen takapenkillä on matkustanut esimerkiksi Matti Vanhanen pääministeriaikoinaan. Auton mallimerkintä vihjaa, että kyseessä on Lang malli, eli vakiomallia pidemmällä akselivälillä. Pidennetty akseliväli hyödyttää takapenkin matkustajia isomman jalkatilan muodossa.

 BMW 7 sarjalle kilpailevia malleja on esimerkiksi Mercedes-Benz S, Audi A8 ja Volkswagen Phaeton. Jos kuusilitrainen V12 tuntuu liian järjettömältä, on tarjolla pienempiäkin koneita bensana ja dieselinä, esimerkiksi 730i ja 730d, mitkä molemmat ovat rivikutosia. 750i on V8, 760i:n ollessa ainut V12. Koska tämän auton ostaja todennäköisesti on autoharrastaja, niin uskoisin V12 moottorin kelpaavan.

Nykyinen maailmanpoliittinen tilanne sorsii vahvasti isoja polttomoottoreita. Siksi BMW 7 sarjan V12 moottorille on jo jätetty hyvästit, ja tämmöiset autot löytyvät enää vaihtoautorivistöstä. Päästöt on nykymittapuulla jopa syntisen jäätävät - 330 grammaa kilometrille. Siksi tämmöisen auton koeajo oli minulle tärkeää suorittaa nyt, koska autoja on vielä saatavissa. BMW aikoo olla edustusautojen osalta esikuvana muille, sillä täyssähköinen i7 on jo julkaistu ja myynnissä.

Olen vielä sen ajan autonörtti, joka tykkää siitä, että autot ovat oikeita autoja, eivätkä pyörien päällä olevia tietokoneita. Vaikka ajoasento löytyy täysin sähkösäätöjen kautta, mitään turhaa digiä autossa ei kuitenkaan ole.

Onko BMW:n seiskasarjaan ikinä ollut mitään lisättävää? Mielestäni ei. Farmarina edustusluokan sedania ei ole ikinä saanut, eikä ole koskaan tulossakaan, joten sitäkään ei voi laskea puutteeksi.

Auto on ollut uutena erittäin hieno ja messevä. Koeajomahdollisuudesta on helppo olla innoissaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Olen autoiluhistoriani aikana muutaman kerran ajanut BMW 7 sarjan autoilla: 740d ja 730d, joten nyt pääsin ajamaan ensimmäistä kertaa bensakoneista BMW:n 7:aa. Sittemmin mallisto on täydentynyt esimerkiksi lataushybridillä, jollaista olisi mielekästä kokeilla.

BMW:n E65 korimalli sai faceliftin vuonna 2005, jonka jälkeen myös moottorivalikoimaan tuli muutoksia. Tämä on toinen ajamani E65 korimallin BMW 7, joten jos suht edullista BMW 7:aa hakee, ja hyvän auton löytää, voin antaa suositukseni.

Vaihtoautona myytävä 760 Li maksaa enää 19 500 euroa, joten kalleimmat kilometrit on todellakin ajettu pois jo kauan aikaa sitten. BMW 760 on vaihtoautona senverran harvinainen tapaus, että netin myyntipalstoilla myytävät autot on laskettavissa vain yhden käden sormilla. Toinen näistä autoista on tässä, ja se löytyy Jyväskylästä (tilanne juttua kirjoittaessa koeajopäivänä 9.5.2023).

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Ranskanperunaa Mitsubishin logolla - Koeajossa Mitsubishi ASX

 
Uudistunut Mitsubishi ASX oli auto, jota olin hetken jo katsellut. Joskus muinoin, melko tuoreena bloggaajana ajoin silloista ASX:ää. Nyt jälkikäteen ajateltuna fiilis vanhasta ASX:stä jäi hieman laimeaksi. Syy on selvä - auto oli tuolloin varusteiltaan hieman vajaa. Tuntui, ettei autossa ollut kuljettajan paikalla tuollon muuta kuin ratti ja polkimet. Nyt vuosia myöhemmin, ainakin ulkonäkö on saatu fiksattua oleellisesti haluttavammaksi. Muutenkin on hyvä, että vanhuudesta kärsinyt ASX saatiin päivitettyä tähän päivään sopivaksi, muutamaa pykälää myyvemmäksi autoksi. Edelliseen malliin kerettiin erilaisia päivityksiä tehdä historian saatossa useita, joten vanhan elvyttäminen oli jo aika lopettaa syystäkin.

Tällä kertaa Mitsubishi ASX on samaa tavaraa uusimman Renault Capturin kanssa. Yhteyden autojen välillä huomaa selvästi. Capturista en ole vielä juttua kirjoittanut, mutta blogihommien ulkopuolella olen uusimmalla Capturillakin päässyt ajamaan lenkin. Sen perusteella Mitsubishi ASX ja Renault Captur myös tuntuvat suurinpiirtein samalta. Jos on jo ajanut toisella, pystyy päättelemään miltä toinen auto tuntuu. Se jää lopulta asiakkaan päätettäväksi, haluaako automerkin olevan Ranskasta tai Japanista. Automerkin kotimaa saattaa olla fiiliskysymys. Jos haluaa ajatella autohankintaansa puhtaasti järjellä, myös hintalappua voi katsoa, ja tehdä valinnan sen perusteella. Vanhasta ei ole säästetty enää muuta kuin nimi. Jos tuntuu, että parhaat ranskalaiset saa grilliltä, niin sitten on varmaan ostettava Mitsubishi, ja mentävä sillä grillille.

 
Ajoasento löytyy kuljettajan penkin osalta sähköllä, apukuljettajan puolella penkin säädöt joutuu hakemaan manuaalisäätöjen kautta. Taajamassa Mitsubishi ASX on peruspalikoiltaan toimiva - mitään puutteita ei ilmene. Auto on lataushybridi, ja eteneminen sähköllä on miellyttävän hiljaista. Kun polttomoottori tulee mukaan, sitä ei käytännössä huomaa mistään muusta kuin äänestä. Myös moottoritiellä meno toimii järkevyyden rajoissa, eikä valittamista ilmene muutaman tunnin mittaisella koeajolenkillä. Myöskään mitään järisyttäviä yllätyksiä ei ilmene koeajolenkin aikana - ei ainakaan väärällä tavalla. Jos itse olisin ASX:ää ostamassa, todennäköisesti valintani osuisi hybridiin.

Mitsubishi ASX:n päivittämiselle oli syytä myös senkin takia, että Mitsubishin nettisivuja katsoessa malleja on meikäläisten maassa tarjolla enää kolme: Space Star, ASX ja Eclipse Cross. Esimerkiksi Outlanderia ei tällä ehtkellä Mitsubishin suomenkielisillä sivuilla näy. Ilman mallipäivitystä olisin saattanut uutta, tämän kokoluokan autoa hakiessa kääntää katseet muihin merkkeihin. Nyt Mitsubishi kuitenkin pysyy kilpailussa mukana.

Vaikka Mitsubishin sukulaissuhde ranskalaiseen autoon on selkeä, ei se itseäni haittaa lainkaan. Autojen suunnittelussa automerkkien välinen yhteistyö on tätä päivää, ja sitä tapahtuu melkoisen runsaasti - halusi sitä tai ei.

 
Jos lataushybridi, eli PHEV ei kiinnosta, on tarjolla itselataava hybridi HEV, sekä kevythybridi MHEV. ASX on tarjolla lisäksi yksilitraisella bensakoneella, mutta itse jättäisin sen pois ainakin omista valinnoista. Valinta itselataavan ja ladattavan hybridin välillä selviää sitten, kun miettii omaa ajamistaan - ajaako paljon pitkiä reissuja, vai paljon taajamassa? Reissuihmiselle valinta on itselataava, kun paljon taajamassa ajavalle ladattava. Lataushybridissä ja itselataavassa hybridissä on hinnaston mukaan 1,6 litrainen bensapata. Kevythybridiin on tarjolla 1,3 litrainen bensapata.

Mitsubishi ASX on turvallinen valinta silloin, kun haussa on tämän kokoluokan perusauto. Hinnat alkaen malli maksaa 24 390 euroa - autonsa saa silloin yksilitraisella bensakoneella. Halvin lataushybridi maksaa 38 990 euroa.

Koeajettu auto löytyy Jyväskylästä Rinta-Joupin Autoliikkeen esittelyautojen rivistä.

 Www.rinta-jouppi.com

Päivitys 9.6.2023: Eipä tuossa kestänyt kuin kuukausi, kun lehtiotsikoissa ilmoitettiin, että Colt palaa mallistoon. Palaan asiaan koeajon merkeissä.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki