Olin hetken katsellut autoliikkeessä Can-Amin traktorimönkijää. Koskaan aikaisemmin en ollut sellaista ajanut, joten ajattelin korjata asiantilan heti, kun mahdollisuus tulee. Kun kelit ja aikataulut vihdoin mahdollistivat, oli käytävä pyytämässä laitteen avaimet.
Can-Am Maverickissa on tuhatkuutioinen moottori, mistä löytyy tehoa 95 hevosvoimaa. Laite on kevyt, joten tehopainosuhde on vähintään hyvällä mallilla. Lisäksi painopiste on saatu mahdollisimman alas, mikä on monellakin tapaa hyvä asia. Laite on kuljettajan mielihalujen mukaan joko takavetoinen tai nelivetoinen. Itse ajoin koeajolenkin takaveto päällä. Ulkonäöllisesti tästä tulee mieleen rantakirppu, mistä tämä tavallaan onkin kyse.
Traktorimönkijät, joissa istutaan vierekkäin, on viimevuosien aikana tuntuneet yleistyvän kovasti. Täytän toukokuun lopussa 36 vuotta. Kun olin 15, ja minulla olisi iän puolesta ollut mahdollisuus suorittaa mopokortti ja traktorikortti, joita en koskaan suorittanut. Silloin elettiin vuosituhannen alkuvuosia, eikä näitä laitteita juuri missään näkynyt. Silloin pinnalla oli monellakin tapaa aivan muut asiat ja toisenlaiset laitteet. Asian olen hoksannut vasta myöhemmin asioita selvitellessäni, koska nuorena en edes haaveillut mopokortin tai traktorikortin suorittamisesta.
Minä hurahdin autoihin ja koneisiin aika myöhään, eli kunnolla vasta autokoulun jälkeen. Vanhempani eivät myötävaikuttaneet konehulluuteeni mitenkään oleellisesti, vaikka kävinkin Jyväskylän ralleissa ensimmäisen kerran joskus 1990 luvun puolivälissä, ollessani juuri ja juuri peruskoulun ensimmäisellä luokalla. Tälläkin hetkellä vanhempani ajavat Skoda Octavialla, joten ovat asioiden suhteen järkeviä.
Ajoasento on 170 senttiselle koeajokuskille toimiva. Kuljettajan paikalla on tarjolla kaikki oleellinen - varsinaisesti mitään ylimääräistä ei ole, eikä tarvitsekkaan olla. Tämä on juuri sitä, mitä välillä toivoisin nykyajan autoissakin - että jäljellä olisi vain oleellinen. Mittaristo sentään tässäkin on digitaalinen. Can-Am lähtee napista käyntiin, ja koneen käyntiääni saa paatuneen bensalenkkarin taatusti syttymään!
Ennen koeajolle lähtöä on syytä muistaa turvavyöt. Nopeus on rajoitettu silloin, kun turvavöitä ei käytetä. Koajolenkki sisälsi vain taajamassa ajelua. Traktorimönkijä on ajettavuudeltaan työkalumainen, joten tämä ei sovi sellaiselle, jota vaivaa kihti ja reumatismi. Jos tykalumaisuuden kestää, Can-Am on erittäin hauska ajettava! Koeajolla myös tuntuu sille, että tällä on parempi ajaa kinttupolkuja kuin asfalttiteitä. Hauskuus yllättää toki taajamassakin, sitä ei voi kieltää. Can-Am Maverick kulkee viittäkymppiä heittämällä. Laite tuntuu lähtevän kuin nappi housuista. Traktorimönkijä tuntuu kauniisti sanottuna kaupunkilaispojan huvipuistolaitteelta!
Kunnon mönkijäfanille Can-Amissa tuskin on mitään yllättävää. Minulle tämä oli ensimmäinen laite, missä esimerkiksi ovien paikalla oli vain verkot, eikä perinteisiä ovia ole lainkaan.
Ennen koeajolle lähtöä tuli googletettua Suomen tieliikennelakia, että saako tätä ajaa ilman kypärää? Tämä on rekisteröity T2 luokkaan. Eri lähteistä löytyi yhteneväinen tieto siitä, että kypäräpakkoa ei lain mukaan ole, koska laitteessa on turvakaari. Jos turvakaarta ei olisi, ohjaus ratin sijasta tankomallia, ja istuin olisi penkin sijasta satulamallia, kypäräpakko lain mukaan olisi. Koeajolla tuli mieleen, että tietyissä tilanteissa joko kypärää tai ajolaseja kannattanee käyttää ihan siitä syystä, että tässä laitteessa ei ole edes tuulilasia! Mihin sitä tuulilasia nyt tarvitsee? Kai se on tätä laitetta uutena ostettaessa ollut jonkinlainen fiiliskysymys - olisi kiva testata myös sellaista traktorimönkjiää, missä on koppi, että muuttuuko fiilis jotenkin?
Jos on ajanut autolla, Can-Am Maverickiin tottuu yllättävän nopeasti. Olen aiemmin ajanut myös mopoautolla, ja ymmärrän hyvin, miksi traktorimönkijät myyvät nykyään paremmin kuin mopoautot. Traktorikortin ja mopokortin saa viisitoistavuotiaana, ja traktorimönkijät tuntuvat koeajon perusteella olevan oleellisesti turvallisempia mopoautoihin verrattuna. Jos minun taloudessani asuisi mopokortti-ikäisiä teinejä, he eivät varmasti ostaisi mopoautoja - tai eivät ainakaan tulisi niillä kotia. Voi olla että nyt on oma lehmä ojassa, mutta tämmöisellä traktorimönkijällä taas olisi asiaa kotia.
Can-Am Maverick sopii yhtä hyvin arkikäyttöön ja hupiajeluun. Laitteessa on vetokoukku, ja siihen saa kytkeä 682 kiloa painavan peräkärryn. Voisin harkita itselleni tämmöistä jopa harrasteauton korvikkeeksi. Nyt koeajettu Can-Am Maverick on vuosimallia 2022, ja sillä on ajettu 650 kilometriä. Se myydään jo vaihtolaiterivistä. Hintaa on 21 500 euroa.
Tällä kertaa todellakin hymyilytti koeajon jälkeen - muistinko korostaa tarpeeksi sitä, kuinka hauska laite tämä on?
Koeajon tarjosi: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com
Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti