Viikon vaihtoauto: Koeajossa Fiat Fullback

Fiat on aina osannut pienten autojen valmistuksen. Onpa mallistossa ollut myös pakettiautoja ja matkailuautoja kautta historian. Nyt kuitenkin autoliikkeessä tuli vastaan löytö, jollaist
a ei liian usein löydä - Fiatin nimellä tehty pick-up! Auto tottelee nimeä Fullback, ja se on tehty samalle pohjalle ja samalla tuotantolinjalla kuin Mitsubishi L200.

Jos on siis Mitsubishin lavamallia joskus ajanut, tämä auto tuskin yllättää. Koska Fiatin nimellä myydään nelivetoista, pykälää jytkympää lavamallia, oli käytävä myyjän juttusilla hakemassa avaimet. Onhan se mielikuva Fiateista aivan jotain muuta - joko sellainen pikkukippo, tai asuntoauton alustaksi rakennettu Ducato. Fiat Fullback ei todellakaan mahdu kumpaankaan kategoriaan.

Minkälainen on Fiat Fullback?

Auto on vuosimallia 2017. Konehuoneessa mylvii 2,4 -litrainen dieselpata, ja vaihteiston virkaa hoitaa manuaali. Varustelistaus käsittää ilmastoinnin, vetokoukun, navigoinnin ynnä muuta tarpeellista.. Jakopää on ketjulla, joten jakohihnan vaihtoja ei tarvitse miettiä. Auto on ajettu 106 000 kilometriä, ja viimeisin huolto on tehty papereiden mukaan 99 962 kilometrin kohdalla.

Kaikki vaikuttaa siltä, että Fiatikin taipuisi nelivetohommiin, jos sille vain tohtisi antaa moisen mahdollisuuden. Vaikka auto on käytännössä kuin Mitsubishi, jostain syystä ostajat eivät ole ottaneet Fullbackia omakseen.

Tälle Fullbackille ostaja luultavasti löytyy yksityisautoilijoiden puolelta, kiitos varustelistauksesta löytyvän lavakatteen. Kiinteistönhuoltoa tekevät firmat luultavasti ostavat autonsa ilman mitään joutavia lavakatteita, jolloin lavalle saa nopeammin esimerkiksi lumikolat ynnä muun tarpeellisen työvälineistön.

Normaalia arkikäyttöä ajatellen autoon ei ole oikeastaan mitään lisättävää tai poistettavaa.

Koeajo - Miltä tämä tuntuu?

Auto lähtee perinteiseen tapaan avaimesta käyntiin, käsijarrukin on perinteistä kahvamallia. Se on hyvä, sillä kyseessä on täysiverinen työauto. Istuimen säädöt kuitenkin löytyvät sähköllä, ratin säädöt taas käsipelillä. Hallintalaitteiden sijoittelu ja ajoasento ovat 170 -senttiselle kuljettajalle työkäyttöön soveltuvat.

Taajamassa auto on järkevän oloinen ajaa - mitään yllätyksiä ei ilmene. Vaikka kyseessä on nelivetoinen työkalu, auto on siihen nähden yllättävän mukava ajaa. Menneisiin vuosikymmeniin verrattuna edistystä on tapahtunut niin rutkasti, ettei vanhoihin työkaluiksi tehtyihin autoihin voi millään tasoa verrata. Vaikka moitteita on hankalaa keksiä, on kuitenkin selvää, että maastossa nelivetoa todennettaessa auto antaisi vielä enemmän itsestään.

Kun autolla poikkeaa moottoritielle, on meno sielläkin toimivaa. Mikään ohituskaistojen kunkku tämä ei ole, mutta toisaalta auton perään on helppo kuvitella joko asuntovaunu, rakennustyömaalle menevä henkilönostin, tai jokin muu tarvikekuorma.

Sopisiko Fiat Fullback sitten arkiautoksi yksityishenkilöille? Miksipäs ei, mutta jos haluaa takapenkit autoonsa, on syytä muistaa kohtuuton autovero silloin, kun kyse on B-kortillisesta autosta. Takapenkit pick-upissa kannattaa silloin, kun kyse on C-kortillisesta versiosta.

Lopputulema - Fiat Fullback, Toyota Hilux, Nissan Navara, vai jokin muu?

Fullback on samaa kokoluokkaa kuin Nissan Navara, Toyota Hilux, Volkswagen Amarok ja Ford Ranger. On varmasti aivan selvää, että jokainen mainituista autoista on maastokyvykkäitä, sekä hoitaa oman tonttinsa hyvin. Koeajon ja tutustumisen perusteella uskallan suositella Fiat Fullbackia, jos kaipaa pykälää eksoottisempaa lavamallia.

Eksoottinen tämä auto todellakin on, koska netin myyntipalstoilla on myynnissä vain todella harvalukuinen määrä Fullbackeja.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Koeajo: Scania P280 kaasuversiona on lempeä kulkija

 
Koska liikenne ja ilmastoasiat on yhdistelmänä päässeet kovasti otsikoihin, on mielenkiintoista lähteä tutkimusmatkalle etsimään erilaisia vaihtoehtosia tapoja entistä ympäristöystävällisemmän liikenteen tuottamiseen. Tältä pohjalta otin suunnaksi Vähälä Yhtiöiden Vaajakosken logistiikkakeskuksen, jossa minua odotti testiajoon jakelukäyttöön tarkoitettu kaasukäyttöinen Scania P280.

Vaihtoehtoisten voimanlähteiden tulo on väistämätön asia. Siksi onkin mielenkiintoista ottaa selvää, minkälainen kaasumoottorinen kuormuri on käytössä, ja kuinka jakolenkki tällaisella mahtaa sujua?

Mitä ja mihin tarkoitukseen?

Scanialla on laaja tarjonta erilaisia moottorivaihtoehtoja saatavilla niin dieselinä kuin kaasuna. Nyt koeajettava auto on malliltaan Scania P280 CP14L Gas. Vaikka auto on pääpiirteiltään samanlainen kuin dieselkäyttöinen sisarensa, kannattaa eroa lähteä perkaamaan käytännöstä: Kaasukone on jopa hiljaisempi, vähäpäästöisempi ja teholtaan saman kokoinen, vaikkakin ottomoottoritekniikalla toimivan koneen vääntömomentti onkin aavistuksen pienempi.

Selvimmin kaasuauton ulkoisesti erottavat kaasusäiliöt auton alustassa molemmin puolin. Isokokoiset säiliöt nostavat jonkinverran auton omapainoa ja laskevat hieman auton maavaraa. Koeajossa olleen auton säiliöiden yhteenlaskettu tilavuus on 944 -litraa, jolla päästään 500 - 600 kilometrin toimintasäteeseen. Jakeluajossa olevalle autolle tämä on riittävä, ja yhdellä tankilla pääsee hyvin päivän jos toisenkin.

Koeajoauton päällirakenteena on VAK:in valmistama 8,6 -metrinen kylkiaukeava lämmin jakelukori. Kuljettajan paikalla nappia löytyy kuin hävittäjälentokoneesta, joten perehtyminen oli paikallaan. Ajoon lähtöä helpotti huomattavasti myös se, että auto on automaattivaihteinen, ja kaikki hallintalaitteet olivat totutuilla normaaleilla paikoillaan.

Koeajo - Mitkä fiilikset?

Koeajon aluksi ajettiin tankkaamaan viereiselle Gasumin kaasuasemalle. Koska kyse oli paineistetun kaasun tankkauksesta, pyörätytettiin auto samalle asemalle, josta henkilöautotkin tankataan. Tankkausta varten liittimet on auton vasemmalla puolella, ja niitä on kahta eri kokoa. Tällä asemalla käytimme pienempää liitintä. Paineistetun kaasun tankkaus kävi helposti ja vaivatta, vaikkakin se kesti jonkinverran pidempään kuin perinteisen polttoaineen tankkaus olisi kestänyt.

Auton sisällä kaikki on ajateltu kuljettajaa varten. Ajotuntuma on vakaa ja käsittely kevyttä. Kun autolla ajaa, eroja voi huomata kaasuauton eduksi, sillä mukavuuspisteet alkavat kääntyä tämän kaasuauton puolelle. Kokonaisuudessaan auto yllätti tehokkuudellaan, hiljaisuudellaan ja käynnin pehmeydellään. Hankintahinnaltaan kaasuauto on perinteistä hieman kalliimpi, mutta pitkällä tähtäimellä varsin mielenkiintoinen hankinta.

Koeajon aikana ajettiin myös moottoritiellä, ja homma toimi sielläkin. Varsinkin taajamassa ja risteyksissä vähemmän ajaneiden on syytä muistaa auton akseliväli, joka on kuormurin pituuden vuoksi melkoisen pitkä.

Auton kuormatilasta on mainittava ehdottomasti työntekoa helpottavia seikkoja: korkean korin ylälippa kääntyy sisäänpäin, perälauta on karhennettu ja kyljellä on tikkaat helpottamassa nousua kuormatilaan. Myös kylkiovet toimivat kevyesti avustavien rullien ansiosta, ja taaksepäin näkymästä peilien lisäksi jeesaa avustusviivoin varustettu peruutuskamera.

Loppuun asti mietitty

Kun jakelukuljetuksissa haetaan vaihtoehtoja dieselille, on kaasuauto ammattikäyttöön yksi potentiaalinen ja toimiva vaihtoehto. Tulevaisuudessa kuljetuskaluston ympäristöystävällisyys on yhä ratkaisevammassa roolissa, ja uusia ratkaisuja pohditaan nyt todella huolella.

Vähälällä on ollut aiemmin käytössä jo useampia LNG käyttöisiä raskaampia yhdistelmiä, ja nyt lähialueen liikenteeseen otetaan koeajetun auton kanssa samanlaisia kaasukäyttöisiä jakeluautoja kolme Jyväskylään ja Ouluun. Näillä uusilla vähäpäästöisemmillä kaasuautoilla Vähälä Yhtiöt tarjoavat entistä vastuullisempaa ja ympärisöystävällisempää kuljetuspalvelua asiakkailleen.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Vähälän sähköpaku - Kirpeän pakkaspäivän tyypit

Kuluva vuosi lupailee voimakasta invaasiota sähköisten pakettiautojen osalta. Koska sähkö saattaa hyötyajoneuvoissa herättää vielä kysymyksiä, on kirpeän pakkaspäivän koittaessa hyvä ottaa suunnaksi Vähälä Logisticsin Jyväskylän terminaali, koeajaa MAN eTGE, sekä kysellä kokemuksia sähköisen pakettiauton käyttäjältä.

Varsinkin WLTP normien perusteella toimintasäde vaikuttaa ammattikäyttöön pieneltä. Asiaan tulee kuitenkin helpotusta sen jälkeen, kun ymmärtää ensin autoon liittyvän filosofian. Ennenkuin kiroaa auton lyhyttä toimintasädettä talvella, on syytä muistaa, että vastapainoksi kesällä päästään yhdellä latauksella 160 kilometrin toimintasäteeseen, mikä on enemmän mitä WLTP normien perusteella luvataan. Ajotavan lisäksi keli vaikuttaa suuresti siihen, kuinka pitkälle sähköautolla pääsee.

MAN eTGE, mikä se on?

MAN TGE saatiin markkinoille jokunen vuosi sitten, samalla kun Volkswagen Crafter uudistui. Crafterin sisarmalli ei enää ole Mercedeksen Sprinter, vaan yhteistyö löytyi oman konsernin sisältä.

Kyseessä on pienin auto, jota raskaista kuorma-autoistaan tunnettu MAN tarjoilee asiakkailleen. Mallistossa löytyy useita eri dieselversio, mutta Vähälällä ajetaan sähköisellä eTGE:llä. Näitä täyssähköisiä pakettiautoja on yrityksellä käytössä kaksi Jyväskylän ja Oulun kaupunkialueilla, jossa ne toimittavat lähetyksiä asiakkaille entistä ympäristöystävällisemmin.

Vähälän sähköpakuihin riittää B-ajokortti, vaikka kuorma-autonakin tämän saisi. Vaikka auto onkin pirteä kulkemaan, ei ohitteluja silti kannata harrastaa, sillä MAN -sähköpakuissa on aina 90km/h rajoitin.

Man eTGE:n teholukemat ovat 136 -hevosvoimaa, sekä vääntö 290 -Newtonia.

Koeajo ja käytännön kokemukset

 

Kun auto on käynnissä, se on superhiljainen. Mittariston pieni ready -teksti vihjaa siitä, että auto on valmis ajoon. Vähälältä kyytiin lähti hankintapäällikkö Ari Karjalainen kertomaan, kuinka sähköpaku on heidän ajossaan toiminut.

MAN eTGE pitää sisällään sähköautolle tyypillisiä ominaisuuksia: Kaikki teho on käytettävissä välittömästi, joten auto kiihtyy nopeasti. Ohjaamon lämmityksen tuottaa ilmalämpöpumppu, ja talvella moottorin sijasta lämmitetäänkin akustoa. Sähköntarve on yksi syy siihen, miksi talvella toimintasäde tippuu nopeasti.

Siinä missä kesällä autolle suunniteltu jakolenkki päästään yhdellä latauksella, tarvitaan talvella samaan kaksi latausta. Kun akun varaustaso laskee tarpeeksi, kurvaa kuski tämän jälkeen K-Latauksen pikalaturille, ja käy odotellessa joko kahvilla tai lounastauolla.

Sähköauto ohjaa kuljettajaa taloudellisempaan ajotapaan. Taajamassa ajaessa ajotyyli kannattaa mitoittaa siten, että unohtaa jarrupedaalin olemassaolon. Ennakoimalla pysähdykset voi hyödyntää moottorijarrutuksen, jolloin auto kerää energiaa talteen. Moottoritiellä meno on erilaista, ja siellä toimintasäde tippuu uhkaavan nopeasti. Myöskään moottorijarru ei ole moottoritienopeuksissa sellainen kuin taajamassa, joten sähkön talteenottoa ei pysty siellä hyödyntämään.

Tavaratila on MAN:in sähköpakussa myös kohdillaan: Se on samaa luokkaa nelivetoisen TGE:n kanssa. Akusto on sijoitettu tavaratilan lattian alle, mikä johtaa siihen, että tavaratilaa on hieman nipistetty verrattuna etuvetoiseen dieselversioon.

Näitä on Suomessa alle kymmenen

Myönnän, että minullakin oli sisarmalli Volkswagen e-Crafterin koeajon jälkeen mielessä lähinnä kysymyksiä, että kuka tämmöisen ostaa ja millä perusteella? Nyt on omiin kysymyksiini saatu vastaukset: Oikean työtehtävän lisäksi kuljettajan tulee ymmärtää oikea ajotapa. Silloin tämä on toimiva ja soiva kampe.

Vähälällä sähköpakut otettiin käyttöön kesällä 2020, joten heillä rupeaa olemaan jo näkemystä sähköpakujen käytännön toimivuudesta. Mukavaa tässä on ehdottomasti hiljaisuus, sillä edes rengasmelu ei vaivaa kuljettajan työpäivää. Sähköauto on polttomoottoriautoa vaikeampi tehdä hiljaiseksi, sillä mitään ei voida piilottaa moottoriäänen alle.