Uudistunut Volkswagen Tiguan on yksi niitä autoja, joiden koeajoa olin hetken odottanut. Autosta oli ollut jälleenmyyjän kanssa puhetta jo alkuvuoden aikana, mutta koeajoa jouduin odottamaan aina maaliskuun puolelle. Lopulta se aika koitti - ja tuli todettua, että hyvää kannatti myös odottaa!
Silmämääräisesti huomaa, että uusiksi on mennyt kaikki. Vanhasta on säästetty lähinnä nimi, ja moni muu asia on ajateltu toisin. Esimerkiksi digiä on nyt nykyautolle tyypillisesti paljon. Jos on koeajanut vaikkapa uutta Passattia, käy Tiguanin kuljettajan paikalle sopeutuminen helposti ja nopeasti. Passattiin verrattuna on paljon tuttua.
Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mallikelpoisesti kuntoon. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Kun lähtee ajamaan, on Tiguan tasapainoisen oloinen kokonaisuus taajamassa. Myös moottoritiellä meno on varsin toimivaa, eikä valittaa voi. Jos minulla olisi edellisen korimallin Tiguan, laittaisin uuden auton tilaukseen jo pelkästään ulkonäöllisistä syistä! Uusi Tiguan on nimittäin ulkonäöllisesti enemmän minun mieleeni kuin vanha.
Myös vertailu siitä, kumman minä ostaisin - Tiguanin, vai ennen Tiguania ajamani Passatin, niin itse valitsisin kyllä Tiguanin. Jollekkin toiselle Passat voi sopia paremmin, mutta itse pidän siitä, että autossa istutaan aavistuksen korkeammalla kuin tavallisessa henkilöautossa.
Myös takapenkkitilat on Tiguanissa kunnossa, ja siellä pärjää hyvin myös aikuinenkin ihminen. Pikaisen arvion perusteella mummolareissut Tiguanilla hoituvat hyvin. Uusi Tiguan on saatavissa tarpeiden mukaan niin bensana kuin dieselinä, kevythybridinä kuin lataushybridinä. Nyt koeajossa käynyt auto oli kevythybridi, jossa polttomoottorin virkaa hoiti 1,5 litrainen bensapata.
Uusi Tiguan lähtee omaksi noin 39 400 eurolla.
Koeajoauton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi
Lähdin kiertämään autoliikkeitä katsoakseni, mitä autoja tulisi vastaan. Jollain tasolla olin päättänyt, että nyt minua voisi kiinnostaa esimerkiksi Opel, koska tämäkin merkki oli jäänyt osaltani turhan vähälle huomiolle Mersujen ja Bemarien jälkeen.
Kuin tilauksesta autoliikkeen vaihtoautorivistä löytyi vuoden 2017 Opel Corsa OPC. Viimeksi vuoden 2023 kesällä ajoin vuosimallin 2011 Corsa OPC:tä, ja kirjoitin siitä myös blogiini. Nyt oli mahdollista ottaa tyypit talvella tästä Corsan pykälää tuoreemmasta räyhäversiosta. Hauskaa! Olihan Corsan malli ehtinyt myös muuttua vuosien 2011 ja 2017 välissä.
Opel Corsa OPC kätkee sisäänsä 1,6 litraisen bensakoneen ja manuaalivaihteiston. Auton olemuksesta käy nopeasti ilmi, ettei kyseessä ole mikään Corsan perusmalli. Auton istuimet on tehnyt Recaro, kuten aiemmassakin ajamassani Corsa OPC:ssä. Takapenkille kömmitään etuovien kautta, ja se käy isokokoiselta koeajokuskilta jo työstä. Silmämääräisesti arvioiden auto on siistin oloinen, eikä mikään paista ulkoasussa häiritsevästi silmään. Auto on ajettu noin 70 000 kilometriä.
Seuraavaksi laitan autoon koekilvet paikalleen, käynnistän auton, ja haen ajoasennon kohdilleen. 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon mieluisasti paikalleen, mutta takapenkillä ei enää istuisi huvikseen. Lähden ajamaan. Taajamassa Corsa OPC on julmetun hauska auto ajaa! Jos tästä ei pidä, niin silloin minä unohtaisin Opelit täysin. Hauskuus paistaa autosta läpi siitäkin huolimatta, että on maaliskuu, eikä tiet ole todellakaan täysin sulana. Jos olisin ostamassa tätä Opelia, odottaisin todellakin innolla sitä, että tiet sulavat! Opel Corsa on niin pieni ja arkinen auto, etten olisi aina edes uskonut sanovani autoa hauskaksi.
Myös moottoritiellä Opel Corsa OPC on toimivan oloinen auto ajaa. En tiedä onko autossa varsinaisesti mitään järkeä, mutta hupitakuu on sitäkin isompi! Noin 15 000 euron hinta ei pikaisesti arvioituna edes vaikuta mitenkään mahdottomalta. Corsa OPC on kuitenkin perus-Corsaa selvästi harvinaisempi tapaus, eikä autoja edelleenkään tule liian usein vastaan, vaikka tämä olikin minulla alle vuoden sisään jo toinen koeajomahdollisuus. Ehkä tämä koeajomahdollisuuksien määrä minun kohdallani oli vain hyvää tuuria, mene ja tiedä.
Jos Corsa OPC on liian pieni, niin mallistossa on myös pykälää suurempi Astra OPC. Astra OPC:tä en ole vielä päässyt ajamaan, voisi olla oikeastaan ihan hauskaa testata myös sekin.
Jostain vastaani tuli uutinen, että Mazda 6 olisi poistumassa mallistosta. Yksi uutinen oli päivätty vuodelle 2021, toinen vuodelle 2024. Koska tuoreemmat Mazdan kutoset olivat minun osaltani jääneet täysin testaamatta, päätin lähteä ottamaan viimeisen kerran autosta tyypit - vielä kun niitä edes jostain löytyy testattavaksi. Katsotaan nyt sitten, jääköhän tämä todella viimeiseksi kerraksi, kun koeajan Mazda 6:sta!
En oikein tiedä, mikä on syynä sille, miksi olen Mazdoja ajanut niin vähän. Vähän sama kuin Volvo, olen niilläkin ajanut huomattavan vähän, kun vertaa muihin merkkeihin. En oikein tiedä, onko kyseessä jonkinlainen fiilispuolen juttu, vai onko kyse yksinkertaisesti vain siitä, että muut automerkit myyvät senverran paljon enemmän, että ovat autoliikkeissä selvästi yleisempiä. Jatkan tämän pohtimista vielä hetken.
Koeajoon lähti vaihtoautona myytävä, vuosimallin 2013 Mazda 6. Tämä korimalli saatiin kauppoihin myytäväksi niillä tienoilla kun tämä auto oli uusi. Nyt on kyseessä tuotannon alkupään auto. Konehuoneessa mylvii kaksilitrianen bensapata, ja vaihteistona on kuusivaihteinen manuaali. Autolla on ajettu 231 000 kilometriä, mikä ei ole lainkaan paha noin kymmenvuotiaalle autolle. Varustelistaus on käytännöllinen, kuten ilmastointi, vetokoukku ja sisäpistoke.
Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta 170 senttiselle koeajokuskille kuntoon. Sisältä auto näyttää siistiltä, mitä nyt auton digivalikoista tulee mieleen Windows 98. Olen ajanut Mazdan kutosta viimeksi vuonna 2012, juuri ennenkuin malli uudistui. Kauheasti muistikuvia kyseisestä autosta ei ole, koska en ollut silloin vielä sisällöntuottaja. En dokumentoinut silloista autoa millään tavalla. Muistikuvat kuitenkin olivat järkevästä ja käytännöllisestä autosta, jolla oli mukava ajaa.
Mazda 6 on kokoluokkansa puolesta katoavaa kansanperinnettä. Samasta kokoluokasta Ford Mondeo on jo kadonnut, ja Citroen C5:n valmistus ollut tauolla. Toyota Avensis on myös poistunut mallistosta, ja korvattu muilla tuotteilla.
Taajamassa Mazda 6 on mukava ja leppoisa tapaus ajaa. Olen viimeaikoina ajanut huomattavasti enemmän automaattivaihteisilla autoilla, mutta manuaalin makuun pääsi yllättävän helposti. Vaihteisto on miellyttävä käyttää, ja kytkin on looginen. Taajamassa kokonaisuus on hyvin balanssissa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Myös moottoritiellä auto on miellyttävä ajaa. Auton kokoluokka on sellainen, että se sopii hyvin myös lapsiperheen käyttöön, varsinkin jos sopivan auton löytää farmarina.
Noin kymppitonnin autoksi auto on koeajon perusteella kunnossa. Pari aiempaa koeajamani vaihtoautoa ehdittiin myydä ennen jutun julkaisua, joten niiden tapauksessa tein lopulta päätökset olla julkaisematta juttuja. Nyt pääsin lopulta painamaan julkaise napppia, koska auto oli myymättä silloin, kun juttu oli julkaisuvalmis!
Lähdin taas - yllätys yllätys, kiertämään Jyväskylän alueen autoliikkeitä. Vastaani tuli sininen Peugeot 208, vuosimalliltaan 2020. Värisävy miellytti silmääni, enkä ollut tuoreempia Peugeoteja juurikaan ajanut, joten kävin pyytämässä auton avaimet. Sisällöntuottajalle koeajo järjestyi.
Ranskalaisen, suht tuoreen ja vähän ajetun autn voi löytää edullisesti vaihtoautorivistä. Tällä autolla on ajettu noin 38 000 kilometriä, eli ikään suhteutettuna ei paljoakaan. Hinnaksi ilmoitetaan 17 790 euroa. Vaihteistona on automaatti, ja konehuoneessa mylvii 1,2 litrainen bensakone. Auto on käytännöllisillä varusteilla, alkaen ilmastointiautomatiikasta.
Jos mallimerkintä ei kerro vielä mitään, Peugeot 208 on muinaisen 205:n nykyinen seuraaja. Välissä nähtiin mallit 206 ja 207. Edeltäneistä malleista Peugeot 205 on nähty myös B-ryhmän kilpurina rallissa, ja 206 taasen WRC luokan kilpurina. B-ryhmän 205:sta on historian saatossa käskyttänyt Juha Kankkunen, ja 206 WRC:tä Marcus Grönholm.
Taajamassa auto on varsin leppoisa ajaa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Alustatuntuma on arkikäyttöä ajatellen toimiva, mukavuusalueella. Melutaso ohjaamoon on sopivalla tasolla, eikä häiritse ainakaan minun olemassaoloani. Isommalla tiellä menohalut on yllättävän kohdillaan, vaikkakin hyvä muistaa, että ajoin autolla yksin 80 kilometrin rajoitusalueella. Mukavimmillaan Peugeot 208 on taajamassa ajaessa silloin, kun autolla ajaa yksin tai kaksin.
Peugeot 208 toimii parhaiten silloin, kun hakee itselleen kohtuuhintaista arjen käyttöautoa, jolla hoitaa ne tavalliset arjen askareet. Mikään ison lapsiperheen tilaihme tämä ei varsinaisesti ole, silloin auto sopii parhaiten kakkosautoksi. Takapenkki ei tämän kokoluokan autossa ole 170 senttiselle koeajokuskille mikään tilaihme, mutta pärjännee siellä kuitenkin pienen lenkin taajamassa. Jos lähtee tekemään vaikkapa pidempää mummolareissua, aikuinen istuu mieluiten etupenkillä.
Kaikki toimii hyvin myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi. Osa vioista voi ilmetä koneen ollessa kylmänä, osa taas koneen ollessa lämmin. Omalta ajettujen autojeni listalta löytyy myös vanhemmat mallit 206, 207 ja edellisen korimallin 208. On ilo todeta, kuinka ajotuntuman osalta auto on mennyt vuosien saatossa vain paremmaksi. Jos minä lähtisin autokaupoille ostamaan tämän kokoluokan Peugeotia, pitäisi mallin olla joko 205, tai uusin 208.
Maaliskuu tietää osaltani sitä, että pääsiäinen ja American Car Show lähestyy. Kyseinen tapahtuma on minun osaltani jo pääsiäisperinne, jonka aloitin vuonna 2009. Tänä keväänä minulla tulee täyteen 15 vuotta siitä, kun ensimmäisen kerran kävin kyseisessä tapahtumassa! Alkujaan innostuin tapahtumasta luettuani V8 Magazinea, joka varsinkin nuorempana oli autolehdistä yksi suosikeistani. Koronavuodet jäi luonnollisesti välistä American Car Show:n osalta, kun tapahtumaa ei järjestetty ollenkaan.
Maaliskuun alkupuolella otin varaslähdön kohti American Car Show:ta, kun Jyväskylästä löytyi koeajettavaksi GMC Sierra 1500 - tietysti vuosimallia 2024! Blogissani on aikaisemmin nähty Chevrolet Silverado 2500 HD, ja lyhyesti tiivistettynä GMC Sierra on Silveradon sisarmalli. Mallimerkinnän numerot paljastavat, että nyt ajettu GMC Sierra on pykälän miedompi, kuin aiemmin ajamani Silverado. Jos haluaisi vielä jytkympää autoa tiskiin, tarjolla olisi GMC Sierra 3500, ja Chevrolet Silverado 3500.
Nyt ajoon lähtenyt GMC Sierra on Elevation paketilla. Jenkkityyliin kaikki varustetasot on varsin hyvin varusteltuja, varsinkin malliston yläpään varustepaketit. Tämänkin auton varustelistaus on sisällöntuottajan syntilistaa pidempi - eli hävyttömän pitkä! Esimerkiksi keulan merkki ei ole punainen, vaan se on jo tehtaalta lähtiessä ollut musta - niin musta mitä saa.
Minun silmääni GMC Sierra on Chevrolet Silveradoa harvinaisempi tapaus. Juttua kirjoittaessa netin myyntipalstoilta löytyi myynnissä 12 GMC Sierraa ympäri Suomea, siinä missä Chevrolet Silveradoja on ilmoitettu myytäväksi selvästi enemmän. GMC Sierran ja Chevrolet Silveradon yhteyden toisiinsa selittää se, että GMC ja Chevrolet ovat molemmat General Motorsin automerkkejä. Myöskin koeajoraportteja GMC Sierrasta voi löytää suomeksi vain muutamia.
Mielestäni koeajamalla joku harvinaisempi jenkkiauto, on loistava mahdollisuus juhlistaa viisitoistavuotista historiaa Suomen yhdessä isoimmassa harrasteautonäyttelyssä vakiokävijänä.
Nyt ajoon lähtenyt GMC Sierra 1500 on kolmelitraisella dieselkoneella. Vetotapa on neliveto, ja vaihteisto automaatti. Ohjaamossa istuimet löytyy viidelle. Veroteknisistä syistä kokonaispaino on 3510 kiloa, joten auton ajaminen tarvitsee vähintään BC1 ajokortin. Onneksi minulta löytyy kuorma-autokortti, sillä se tuli ajettua vuonna 2007 ennen silloisia lakimuutoksia.
Ulkoisesti auto on melkoinen ilmestys. Astinlaudat auttaa autoon kiipeämisessä, sillä 170 senttinen koeajokuski on autoon verrattuna melkoisen pieni hobitti. Ajoasento löytyy mukavasti kohdilleen, siitä ei voi valittaa. Hallintalaitteiden sijoittelu on kaikkineen järkevää, eikä mistään voi antaa moitetta.
Taajamassa auto on melkoisen letkeä ajaa, ja ahtaassakin paikassa homma hoituu silloin, kun kuljettajalla löytyy tarpeeksi malttia. Silloin kun näkyvyys vaikuttaa olevan heikohko, auttaa auton kamerajärjestelmät loistavasti! Alustatuntuma on vähintäänkin miellyttävä, sillä tien pienet epätasaisuudet eivät tunnu missään. Myös melutaso auton sisälle on varsin kohdillaan, eikä ylimääräinen metakka häiritse kuljettajan tai matkustajien olemassaoloa. Kaikkineen fiilis on kuin ajaisi isolla henkilöautolla - työkalumaisuus loistaa poissaolollaan täysin.
Myös moottoritiellä autolla pärjää oikein hyvin silloin, kun hyväksyy rajoittimen olemassaolon. Yli yhdeksääkymppiä autolla ei pääse, koska tämä on rekisteröity kuorma-autoksi. Jos minä olisin koneyrittäjä, olisin todellakin kiinnostunut GMC Sierrasta! Minua todellakin kiehtoo auton harvinaisuus, ja hyvät ajo-ominaisuudet. GMC Sierra uppoaa helpoiten niihin, jotka ovat autotietoisia, ja tykkäävät aivan jäätävistä jenkkiautoista. Koeajolta halusin kuvata myös videota, koska ei ole tietoa, koska seuraavan kerran pääsen GMC:n rattiin.
Kun palautin auton autoliikkeen pihaan, ja poistuin paikalta Skoda Octavialla, oli suoraan sanottuna hieman vaikea asennoitua farmarimallin Skodaan. Olisin halunnut pitää GMC:n itselläni, ja antaa vanhempieni Skoda Octavian vaihdossa. Jäänkin innolla odottamaan, näenkö GMC Sierran pääsisäisenä Helsingin Messukeskuksessa.
Ainakin teoriassa tämmöisen voisi ostaa jopa perheen käyttöautoksi silloin, kun on tarpeeksi maksukykyä. Arkikäyttöön soveltuvuudesta pitää huolen myös riittävän iso takapenkki, jossa matkustaa erittäin hyvin myös aikuinen.
GMC Sierralle peukku ylöspäin! Autoiluhistoriani aikana olen ajanut myös muita jenkkimallin pick-upeja - esimerkiksi Ford F150 ja Dodge RAM. On nämä vain kunnon laitteita autoista kiinnostuneelle! Minulle tämä oli ensimmäinen kerta GMC:n ratissa, ja todennäköisesti muistan tämän koeajon vielä pitkään. Olin autosta niin liekeissä, että julkaisin koeajovideon sosiaalisen median tileilläni ennen blogitekstin julkaisua.
Tämän GMC Sierran hintalapussa komeilee 107 990 euroa.
Päätin lähteä kiertelemään Jyväskylän alueen autoliikkeitä. Kuin yllättäen, vastaani tuli Toyota Dyna vuosimallia 2006. En ollut ikinä ajanut Toyota Dynalla, joten päätin täysin spontaanisti käydä pyytämässä autoon avaimia. Testailen mielelläni autoja, jollaisia en ole aiemmin ajanut. Koeajo järjestyi tälläkin kertaa, joten olin autosta erittäin fiiliksissä!
Auto on ajettu vain 151 000 kilometriä. Se on todella vähän kun suhteutetaan ajomäärä auton ikään ja käyttötarkoitukseen. Konehuoneessa mylvii 2,5 litrainen dieselkone, vaihteistona on manuaali, ja auto on takavetoinen. Ilmastointi on manuaalinen, eikä avaimissakaan ole kaukosäädintä. Äkkiseltään voisi kuvitella, ettei tässä autossa ole mitään hienouksia - ja pienen tutkiskelun jälkeen voi myös todeta, että parasta antia autossa onkin käytännöllisyys. Myös syy on looginen - tämä on alunperin työkäyttöön tarkoitettu auto.
Varsinkin sisältä auto on siistin oloisessa kunnossa. Kun auton käynnistää, kaikki vaikuttaa varsin terveen oloiselta. Auto on taajamassa varsin lupsakan oloinen ajaa, ja lyhyt akseliväli vain lisää hauskuutta! Myös kahdeksankympin alueella auto on varsin toimivan oloinen ajaa, mutta melutaso sisällä on nykymittapuulla - noh ei mikään pieni. Mukavimmillaan Toyota Dyna on taajamassa, siitä kertoo myös auton 88 hevosvoimaa. Joku voisi kuvailla Toyota Dynan ajettavuutta siten, että se on kuin kiikkulaudalla ajaisi. Mutta minua hymyilyttää!
Kun miettii auton varusteita, on ne vähintäänkin käytännölliset - avolava, vetokoukku ja 2000kg vetopaino, kolmen hengen ohjaamo, ja jopa sisäpistoke! Hintalapussa komeilee enää 11 890 euroa, mikä äkkiseltään vaikuttaa kohtuulliselta hinnalta.
Toyota Dyna on auto, jollaista ei ainakaan liian usein tule vastaan. Koeajoni aikana bongasin liikenteestä yhden toisen Toyota Dynan. Juttua kirjoittaessa netin myyntipalstoilta löytyi noin kymmenen Toyota Dynaa, kun hakualueena oli koko Suomi.
Olisinko minä valmis ostamaan tämän Toyota Dynan? Todellakin olisin! Tässä on harrasteauto ja hyötyajoneuvo samassa paketissa. Kun uudempaa autokalustoa miettii, yhtä hauskaa ja hyödyllistä pakettiautoon perustuvaa lava-autoa voi olla hankalaa löytää.
Toyota on silmissäni ollut monta kertaa se tylsän harmaa arjen luottopeli. Mutta nyt aloin haluamaan nimenomaan Toyota Dynaa! Pakko lähteä kysymään autorahoitusta jostakin.
