Viikon vaihtoauto - koeajossa Lada 2105

Päätin lähteä kaakaolle minua lähellä olevaan autoliikkeeseen. Vaihtoautohallissa pisti heti silmään Lada 2105 vuodelta 1989. Autoa ei ollut vielä keretty ilmoitella netin myyntipalstoilla, joten en tiennyt yhtään, että tämä helmi on saapumassa myyntiin! Siksi odottelin koeajoa seuraavalle päivälle, jolloin auto olisi kuvattu myynti-ilmoitusta varten. Auto on papereiden mukaan ajettu 140 000 kilometriä. Matkamittari näyttää vain kymppitonnit, eli selvää on että mittari on pyörähtänyt jossain vaiheessa auton historiaa ympäri - ainakin kerran.

Auto on tietysti takavetoinen ja neljävaihteisella manuaaliaskilla. Auton 1,2 litraisesta koneesta muistutti takakontissa oleva maininta 1200S. Hevosvoimia löytyy huimat 60. Hintaa oli vielä 5880 euroa, mutta toisaalta autoon liittyy pala suomalaista taksihistoriaa, koska auto on ollut eräällä suomalaisella taksifirmalla markkinointikäytössä firman kesäkiertueilla. Eihän tämä yli kolmekymmentävuotiaana uusi ole, mutta ei tarvitsekkaan olla. Siksi tämmöinen retroauto on varmasti ollut hyvä firman markkinointiosastolle, sillä taksikupu Ladan katolla 2020 luvulla herättää taatusti huomion! Voin antaa vinkin - kannattaa tutkia suomalaisten taksifirmojen sometilejä, niin saattaa löytyä tieto, kenen vanha auto?

 

Ajoasento löytyy kohdilleen jotenkin - jos löytyy. 170 senttinen koeajokuski kuitenkin kykenee ajamaan autolla, oli ajoasento lähes lähestulkoon mitä tahansa. Siinä on insinööri tehnyt hyvää työtä. Virtalukko löytyy ratin vasemmalta puolelta, ja käsiryyppy oikealta puolelta. Auto on ikäänsä nähden varsin siistikuntoisen ja hyvin pidetyn oloinen, eikä esimerkiksi maalipinnasta löydy silmämääräisesti arvioiden sanomista. Isoin huomauttamisen kohde vaikuttaa olevan kiveniskeymä tuulilasissa, mutta sekään ei näytä kovin pahalta - ainakaan koeajopäivänä.

Auto käy mukavan oloisesti myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi. Mitä tulee varusteisiin, niin kasettimankka löytyy, samoin lohkolämmitin. Varsinaista huoltokirjaa ei löytynyt, mutta huoltotositteita löytyy kyllä. Hanskalokerosta löytyy myös kaikkea muuta mielenkiintoista, mitä uusi omistaja voi ehtiessään tutkia.

Taajamassa auto on niin kauan hauska ajaa, kun kuljettajalla on huumorintajua. Kun huumorintaju loppuu, loppuu myös hauskuus. Myös 80 kilometrin rajoitusalueella kävin ajamassa, ja mutkittelevalla Ampumaradantiellä. Paljon parempi tämä auto on kuitenkin paikoissa, missä nopeusrajoitus on korkeintaan 50 - 60 kilometriä tunnissa - sellainen on nopeusrajoituksena juurikin Ampumaradantiellä. Eihän tämä sielläkään mikään täydellisyys ollut. Ajo-ominaisuudet eivät ole enää tätä päivää. Pisteet on annettava siitä, että koeajon perusteella Lada on lämmin auto.

Tämä auto löytää tiensä jonkun harrastajan talliin. Ladat on joskus kahdeksankymmentäluvulla olleet hyvinkin yleisiä autoja tässä maassa, mutta nykyään ne ovat lähinnä harvenemaan päin. Siksi auto kannattaa taltioida tulevaa varten, vaikkei sillä ehkä paljoa ajaisikaan. Myös minulla itselläni liittyy Ladaa kohtaan lapsuusmuistoja, kun vanhemmillani oli kaksi ladaa peräkkäin. Ajokorttia minulla ei tietenkään alle kouluikäisenä ollut, joten tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun pääsin ajamaan tämmöistä Ladaa.

Autoiluhistoriani aikaan olen muutamaa Ladaa ehtinyt ajamaan. Ajettujen autojen listalta löytyy kolme Nivaa, sekä yksi 110. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin silloin, kun neuvostoautoa kohtaan ei koe pelkoa.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com