Kerroin yhdessä aiemmassa blogipostauksessani mehuisimmista koeajoistani. Sain kommentin, että se oli mielenkiintoista luettavaa, joten päätin jatkaa valitsemallani tiellä. Tässä kerron taas muutamasta mieleen jääneestä koeajostani, joten olkaapa hyvä.
Tarinaa menneiltä koeajoilta löytyy huomattavan paljon, joten jos vain haluatte lukea tai kuunnella, niin kertokaa ihmeessä!
Nissan Bluebird, vuosimalli 1988
Auto oli varsin kotoisa ajettava, koska oma ensimmäinen autoni oli vuosimallin 1989 Nissan Sunny. Ajoin Synnylla vuosina 2008 - 2011 noin 50 000 kilometriä. Bluebird on kokoluokaltaan pykälää Sunnya isompi. Tuttu myyntipäällikkö kertoi ostaneensa auton, koska oli saanut kahdeksankymmentäluvun Bluebirdin edukkaasti, ja auto oli vain 100 000 kilometriä ajettu. Se on vähän siihen suhteutettuna, että nuoruudessaan auto on ollut käyttöauto, ei mikään harrasteauto.
Kun katsoin netin myyntipalstoille, niin tämmöiset on yleensä huomattavasti enemmän ajettuja, eikä hintalaputkaan sen edukkaampia ole. Tällöin esimerkiksi auton harmaasta väristä ei auta ruveta nirsoilemaan, vaan ostaa kannattaa se oikein hinnoiteltu yksilö, missä on tekniikka ja pellit kunnossa. Nämä kaikki yhdistyivät juuri tässä Bluenirdissä.
Auto on vielä ajalta, jolloin oli kansanperinne keksiä autoille lempinimiä. Bluebirdin lempinimi oli Luupää. Sittemmin Bluebirdin korvasi Nissan Primera, ja Sunnyn korvasi Nissan Almera. Nissan Bluebird oli menneinä vuosikymmeninä yleinen auto Suomen teillä, mutta nykyään käytäntö sanelee sen, että autot löytyvät enää harrastajien talleista.
Mercedes-AMG EQS 53 4Matic+
Tässä on yksi sellainen auto, jonka muistan varmuudella vanhainkotiin saakka. Olin hädin tuskin ehtinyt Jyväskylässä Mercedeksen liikkeeseen, kun silmiini osui Mercedes-AMG EQS 53 4Matic+. Näillä varusteilla auto maksaa uutena noin 200 000 euroa. Se oli saatu maahantuojalta autoliikkeelle lainaan koeajoa varten. Kysyin mahdollisuutta myös omaan koeajoon, ja niin tehtiin koeajolupa samalta istumalta. Lähdin koeajolle fiilistelemään Mercedeksen ökyhintaista täyssähköautoa.
Koeajo oli minulle aivan totaalinen yllätys, koska en tiennyt etukäteen, että tämä auto oli juuri kyseisenä päivänä liikkeessä. Oma olettamukseni oli, että minua vastassa olisi jotain selvästi tavallisempaa. Olen aiemmin ajanut myös miedomman EQS 450+ mallin, joka on tehoiltaan miedompi auto.
Mercees-AMG EQS 53 4Matic+ tarjoilee varmasti tarpeeksi vääntöä ja tehoa, sillä vääntömomentti on 950 Newtonia, ja tehoa löytyy 658 hevosvoimaa. Kiihtyvyys 0 - 100 km/h on lapselliset 3,8 sekuntia. Valmistajan lupaama toimintamatka on 569 kilometriä.
Tämä on myös auto, jonka otin esiin Radio Keskisuomalaisen haastattelussa, että voisin ottaa sellaisen itselleni. Saattaa olla hieman yllättävä valinta minulta, mutta toisaalta, siedätyshoito täyssähköautoja kohtaan on osaltani edennyt. Tämä on ensimmäinen ajamani AMG:n virittämä täyssähköauto.
Mercedes-Benz 250 W123, vuosimallia 1980
Bongasin netistä, että Jyväskylän alueella oli myynnissä museokatsastettu, vuosimallin 1980 Mercedes-Benz 250. Korimalliltaan auto oli W123. Koska autoa myyvä liike oli lähellä, suuntasin heti katsomaan autoa. Koska keli suosi, sain koeajon.
Myyjä kertoi, että autoa kohtaan oli ollut mukavasti mielenkiintoa sinä aikana, kun se oli ollut heillä myynnissä. Koeajopäivänä ensimmäiset puhelut olivat tulleet jo ennen liikkeen aukeamista. Kirjoitin autosta myös sanomalehteen jutun. Museoikäiset klassikkoautot kiinnostavat aina, koska monta kertaa auton takaa löytyy tarina. Tarina on minunkin mielestäni mielekkäämpää lukea kuin kylmät tekniset faktat. Tottakai teknisilläkin tiedoilla on väliä, mutta tarina on monta kertaa sitä mielekkäintä antia.
En muista enää tarkkaan, oliko tarkka koeajopäivä maanantai tai tiistai. Kun juttu julkaistiin perjantain autosivuilla, oli auto kuitenkin jo myyty. Sain välikäden kautta myöhemmin viestiä, että joku olisi perjantaina käynyt ostamassa auton, mutta autoa ei enää ollut. Selitin sitten hänelle, että autoa kohtaan oli ollut alusta alkaen valtavasti kysyntää.
Jos 123:sta Mercedeksestä etsii farmarimallia, sellainenkin on olemassa.
Olen toki ennenkin ajanut museorekisteröidyillä autoilla: Plymouth Reliant, Saab 99, Volkswagen Caravelle.. Mutta tämä oli ensimmäinen museorekisteröity Mercedes, jolla olen elämäni aikana ajanut.
Hyundai Genesis Coupe, vuosimalli 2009
Jälleen kerran olin kiertämässä autoliikkeitä ja etsimässä jutulle aiheita. Vastaani tuli Hyundai Genesis Coupe, joka oli tuotu Suomeen Etelä-Koreasta käytettynä. Sen huomaa, sillä konepellin alta löytyy kaksilitrainen bensapata. Suomeen näitä on maahantuojan kautta tuotu suurinpiirtein kourallinen, mutta kaikissa niissä on V6. Tuontimaa on mielestäni hieman yllättävä, koska oman kokemukseni mukaan yleisempiä tuontimaita on esimerkiksi Ruotsi, Saksa tai tietyissä piireissä USA. Jotkut ovat tuoneet autojaan Japanista tai Virosta.
Vuosimalliltaan auto on 2009, joten se ei koeajohetkelläkään, vuonna 2021 ollut enää mikään uusi. Sen huomaa, koska esimerkiksi digimittaristoa autossa ei vielä ollut. Auto oli myös manuaalivaihteilla.
Hyundai Genesis Coupe ei koskaan noussut Suomessa minkäänaliseksi hitiksi. Jenkeissä auto kuitenkin menestyi niin mukavasti, että Genesis on sittemmin eriytetty omaksi merkikseen. Vähän samaan tapaan, kuin Polestar eriytettiin Volvosta, tai DS eriytettiin Citroenista. Genesistä en ole omana merkkinään ajanut, mutta Polestar ja DS löytyvät toki listaltani.
Hyundai Genesis Coupe oli koeajokokemuksena miellyttävä. Voisin omistaa sellaisen, mikäli haluaisin erottua massasta autovalinnallani. Käytettynä se oli myös varsin kohtuuhintainen, ei mitenkään ylihinnoiteltu. Hintaa autolla oli 11 880 euroa.
Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti