Autovouhotus - Uusi yhteisöllinen automedia

 

Te, jotka olette sosiaalisessa mediassa seuranneet minua, niin tiedättekin jo asiani. Blogini tulee jatkossa oleman osa uutta, ja yhteisöllistä automediaa. Tämä automedia on Autovouhotus, joka julkaistaan huomenna 1.6. Autovouhotuksessa pääpaino tulee olemaan blogeilla, ja lisäkseni mukaan on varmistunut jo toinenkin blogisti. Syyt vaihdokseen on se, että tämä uusi automedia mahdollistaa blogilleni jatkossa suuremman näkyvyyden. Lisäksi Autovouhotuksen tekijätiimissä on mukana niin kovatasoisia tekijöitä, että se osaltaan mahdollistaa minulle entistäkin ammattimaisemman tekemisen. Autovouhotukseen minua pyydettiin mukaan, enkä kauaan miettinyt suostumistani. Osan vanhoista blogiartikkeleistani olen siirtänyt uuteen blogiportaaliin, ja jos etsimääsi juttua et sieltä löydä, niin löytyy se sitten täältä vanhasta. Mikäli haluat seurata Autovouhotusta joko Facebookissa tai Twitterissä, onnistuu se myös. Elikkä lyhyesti sanottuna, Autovouhotus on ikäänkuin autoblogien Indiedays :). Oma FB:n blogisivuni pysyy edelleenkin jatkossa voimissaan. Ei muutakuin peukuttamaan!

Uuteen Autovouhotuksen blogiini pääset tästä.

Vaihdokkiarvio: Koeajossa Pontiac Firebird

Vappu oli ja meni, ja toi mukanaan autoharrastajille uuden ajokauden. Ajattelin polkaista käyntiin blogissani oman harrasteautosarjan, ja koeajolle sekä esittelyyn pääsi ensimmäisenä autoliikkeen Pontiac Firebird, vuosimallia 1997. Firebird on V6 koneella, ja tapojen mukaisesti myös V8 on ollut tarjolla. Tämä mk4 jäi viimeiseksi korimalliksi, mitä Firebirdiä valmistettiin, ja tuotanto loppui vuonna 2002. Auto on nähnyt tietä 148tkm edestä, ja hintapyynti liikkeessä (Ok Auto, Jyväskylän toimipiste) 6900e. Katsotaan mihinkä tästä autosta on?

Ajaminen, ominaisuudet, varusteet?

Auton korimalli on coupe, jotenka siinä istutaan matalalla. Auto näyttää jenkiltä, niin sisältä kuin ulkoakin, ja myös tuntuu siltä. Jenkkityyliin löytyy esimerkiksi automaattivaihteisto, sekä 3.4 litrainen V6 tarjoilee jo miehiset äänet. Tapojen mukaisesti auto on takaveto, eikä etuvedosta ole tietoakaan. Nostalgiahenkisyyttä kaipaavalle on viime vuosituhannelta tarjolla jopa kasettisoitin! Sitä en testannut, mutta radio ainakin vaikutti toimivalta. Autossa on nahkapenkit, joiden säädöt hoituvat manuaalisti.

Ajaessa huomaa, että mitään kaksoiskytkinvaihteistoja ei ole. Eikä siihen lienee tässä kapineessa tarvettakaan, mikäli ostaja haluaa auton vuodelta 1997. Nopeuden kanssa on oltava varovainen, koska se saattaa huomaamattakin kivuta liian suureksi. Ja jottei elämä nopeusmittarin kanssa menisi liian helpoksi, on nopeus ilmoitettu sekä maileina (mph), että kilometreinä (km/h). Toki pelkkä mailimittari on ihan hyväksyttävä Suomessakin silloin, kun kuljettaja muistaa, että yksi maili on 1,6km. Tuntuma rattiin ei ole aivan koko rattikehältä paras mahdollinen, mutta hyvällä tolalla silloin, kun ottaa kiinni sieltä mistä pitääkin. Hieman nitinää ja natinaa oli jo havaittavissa, mutta niinhän vanhoissa autoissa tuppaa helposti olemaan, kun tietä on nähnyt tarpeeksi. Toisaalta, mielestäni hieman vanhempikin auto voi joskus olla kiva - varsinkin sellainen auto, johon liittyy jokin tarina!

Moottoritiellä Firebird on miellyttävä menijä, alustatuntuma ei mielestäni mikään superjäykkä ole, vaikka sporttisuutta on havaittavissa. Kaupungissa katseitakin saattanee saada käännetyksi, tämä on mielestäni senverran hienon värinenkin.

Mitä tulee tämän kyseisen Firebirdin varusteisiin, on lasikatto mukava lisä! Talvirenkaat on Nokian Hakkapeliitta 7, jotka näyttivät hyviltä. Kesärenkaat Continental Premium Contact, joissa niissäkin vielä pintaa ajamista varten.

Historiaa
Firebirdistä valmistettiin kaikkiaan 4 eri korimallia, joista ensimmäinen näki päivänvalon vuonna 1967, ja viimeinen vuonna 1993. Historian aikana Pontiac Trans-Am Firebirdillä ajoi esimerkiksi Ritari Ässä! Trans-Am oli Firebirdin parhaiten varusteltu, V8 koneella oleva versio, siinä missä Base Coupe taas V6 -koneella varusteltu perusmalli. Vuonna 2009 General Motors lopetti kokonaan Pontiacin valmistuksen, tuotannon päättyessä loppuvuodesta. Syynä tähän olivat talousvaikeudet, jotka johtivat myös siihen, että Hummer myytiin. Nykyisinä tuotemerkkeinä GM:llä on esimerkiksi Chevrolet ja Opel, eikä Chevroletiakaan enää Camaroa ja Corvettea lukuun ottamatta Euroopan markkinoille tuoda. Tähän on syynä GM:n halu panostaa Opeliin.

Lopputuomio
Jenkkinostalgiaa ja urheiluautoa kaipaavalle, osta pois! Kaikkea ei vain voi perustella järjellä, ja tämä onkin enempi se tunteella perusteltavissa oleva automalli. Kilpailijamallina tunnetaan Chevrolet Camaro, jotenka ostajan päätettäväksi jääkin, lähteekö hän kotia Camarolla, vai Firebirdillä :). Nopea vilkaisu Nettiautoon osoittaa, että jopa enempi ajettuja Firebirdejä myydään hinnakkaammalla. Jotenka, mitenkä olisi harrasteauto?

Myyjäliike: Ok Auto, Jyväskylä
Hinta: 6900 e

Vaihdokkiarvio: BMW M6 - Räyhäauto Saksasta

Ainakaan omalla kohdallani, kevät ei tule ilman avoautoa. Eikä varsinkaan kesä. Suuntana oli Laukaalainen GTI Car Center, jossa minua odotti jotain todella miehekästä. Kyseessä on BMW M6, V10 koneinen ja kangaskattoinen avo! Teholukemat autossa on samat, kuin aiemmin ajamassani M5:ssa, vuosimalli on tässä vain vuotta tuoreempi, 2007. E63 / E64 korimalli julkaistiin vuonna 2003, ja seuraaja F12 / F13 vuonna 2011. Katsotaan, mihinkä tästä ajoon lähteneestä E64 -avosta oikein on.

Auto, ominaisuudet, ajaminen?
Kyseessä on BMW 6 -sarjan räyhäkkäin menopeli, varsin hulppeilla varusteilla. Autoon sisälle mennessä huomio kiinnittyy raamittomiin ikkunoihin, kokonahkapenkkeihin, sekä muutenkin varsin Bemarimaiseen ilmeeseen. Penkit on mukavia istua. Sekventiaalivaihteisto on sama 7-pykäläinen, mikä nähtiinkin jo M5:n kohdalla. Se mikä M5:een verrattuna ajettavuudessa pistää silmään, on mehukkaammat äänet. Penkki sekä ratti säätyvät sähkötoimisesti, ja säätövaraa on siten, miten kuljettaja vain keksii haluta. Sähkösäätöihin sisältyy myös muisti, joka autoa startatessa säätää penkin ja ratin toivottuihin säätöihin. Alustatuntuma on ajettaessa urheiluautomaisen kova, mutta auton luonne huomioiden se on asiana vain hyvä. Teholukemaksi luvataan 507hv, mikäli ratissa oleva Power-Button (-> M-nappi) on kytketty päälle. Perustilassa auto on tehoiltaan 400hv, samoin kuin M5. On syytä muistaa, että Power-Button kytkee samalla myös luistoneston pois. Tämä ratissa sijaitseva Power-Button tuli tutuksi jo M5:sen koajoraportista, enkä tälläkään kertaa katsonut tarpeelliseksi testata autoa täysillä tehoilla, sillä 400hv riittää saamaan vakuuttuneeksi auton ominaisuuksista. Tai jos ei riitä, ei siihen ole silloin tarvettakaan. Vanteilla on kokoa 21 -tuumaa.

 Moottoritiellä ajettaessa auto kyllä lähtee, sekä istuu tiessä kuin tauti. Kiihtyvyydeksi luvataan tehtaan toimesta sama kuin M5:sessa - 4,6 sekuntia nollasta satkuun. En tiedä, mutta oletan, että kyseinen lukema on ilman Power-Buttonia. Näkyvyys autosta ulos on hyvällä tolalla, jotenka ajaminen on sen puolesta helppoa. Kaupungissa kävin pienen lenkin piipahtamassa, ja kyllähän tällä autolla kelpaa ihmisten ilmoilla näyttäytymässä käydä ;). Todellakin, vaikka katto olisi ylhäällä, tuntuu ainakin itsestä sille, että monet päät kääntyvät, varsinkin autoista kiinnostuneiden osalta..

 Auton alkuperäinen ostaja on tilannut auton ilman taakse tulevaa mallimerkintää, jotenka harjaantumattoman voi olla vaikea tunnistaa autoa tehohirviöksi muualta, kuin pakoputkista, ja äänistä. Auton äänet ovat jo tyhjäkäynnillä varsin vaikuttavat. Polttoaineen kulutusta en mitannut, enkä tohtinut tälläkään kertaa katsoa mistään, koska kyllähän tämä ainetta vie ja paljon. Uudempi vuonna 2011 esitelty mallihan on toki jo tuplaturbollinen V8, joka on polttoainetaloudellisempi. Tämä auto on ajettu maltillisesti, vain 79tkm. Minkäänlaisia nitinöitä ja natinoita ei ilmene, jotenka voisi vähintään tehdä oletuksen, että paketti on kunnossa. Tottakai jokainen automies haluaa kerran eläessään omistaa tehokkaan avoauton ;). Päällisin puolin katseltuna kangaskatto vaikutti olevan ehjä. Jos ehjyydestä haluaa päästä avoautoa ostaessa absoluuttiseen varmuuteen, voisi käyttää auton vaikkapa koeajon yhteydessä pesussa. Myös vaihteet vaihtuivat toimivan oloisesti, niin rattivaihteista, vaihdekepistä, kuin myös automaattisestikkin. Koeajoauto on takavetoinen, jotenka jokainen tehkööt itse johtopäätöksensä, minkälaiseen käyttöön näkee tämän auton parhaaksi.

Kokonaisuutena ajatellen M6 on hieno auto ajaa. Ikävänä haittapuolena tosin on se, että korttinsa tällä helposti menettää, mikäli on varomaton kaasujalan kanssa. Koeajon jälkeen voisin kiteyttää tuntoni siihen, että olen liekeissä!

6-sarjan historiasta vielä senverran, että virallisesti tämä E63 / E64 -korimalli on toinen malliversio, mitä on myyty 6-sarjan nimellä. Ensimmäinen malliversio oli E24 -korimalli vuosina 1976 - 1989. Nykyisin myytävä F12 / F13 on siis järjestyksessään kolmas malliversio, mitä 6-sarjan nimellä on myyty!

Tuomio
Hintaa tällä lystillä on 69 990e. On syytä muistaa, että halvemmalla myytävät E64 -koppaiset avot ovat myös enemmän ajettuja. Blogiartikkelia kirjoittaessa (13.4.2015) Nettiautossa halvemmat ovat järjestäen yli 100tkm ajettuja. Tietenkin Coupen (korimallin tunnus E63) voisi saada samoilla kilometreillä halvemmalla, mutta eihän se ole avoautoa haluavalle mikään vaihtoehto. Jotenka, rohkeasti vain kaupoille, rahalla siitä selviää :)..

Autoa myy: GTI Car Center / www.gticarcenter.fi

Mercedes Benz + Ruka = So fun!

Mercedes-Benz järjesti Tähtikuljettajille päätösbileet Rukalla. Ruka oli itseltäni vielä käymättä, jotenka tämä oli senkin puolesta itselleni jotenkin erityinen kokemus. Suoraan sanottuna, vielä Tähtikuljettaja -hakemusta täyttäessä en olisi uskonut, mihin kaikkeen se tulee johtamaan. Nytten olisi suoraan sanottuna kaduttanut, mikäli se hakemus olisi jäänyt tekemättä! 6-viikkoa pakasta vetäistyn Mercedeksen puikoissa, autojen luovutus Premier Parkissa, sekä päätösviikonloppu Rukalla! Tarjolla olisi ollut myös IFK - Tappara jääkiekkomatsi, mutta itse olin toisenlaisissa edustushommissa, esittelemässä kaverilleni Mercedestä. Päättäjäisviikonlopussa meillä oli ohjelmaa järjestetty pääsääntöisesti perjantaille ja sunnuntaille, ja tässä pääpiirteittäin tarkemmin.

Perjantai
 Perjantaina päiväni alkoi klo8:13, jolloin juna lähti kohti Oulua. Tampereella junan vaihto, ja Oulussa perillä noin klo15:30 hujakoilla. Oulussa hieman odottelua, koska pääkaupunkiseutulaisten lentokone laskeutui hieman myöhemmin. Kyyti oli luvattu minulle Oulun rautatieasemalta Rukalle, ja siitähän ne yllätykset sitten alkoivatkin. Yllätyksenä päästiin tyyppäilemään Mercedeksen uusia automalleja (kuvan Mercedes-AMG GTS ei ollut vielä perjantain listalla). Itselleni autoksi valikoitui automaattivaihteinen C250 4matic -farmari, jonka ajoin koko matkan Oulusta Rukalle. Perillä sitten majoittautuminen hotelliin, iltapala, ja Jenni Vartiaisen keikalle VIP:inä jonon ohitse! Ei suinkaan pöllömpi aloitus viikonlopulle, vaikka mittaa päivälle tulikin. Muistikuvani mukaan suunnilleen kolme ensimmäistä biisiä Jenni Vartiaisen keikalta on muistissa (Junat ja naiset, Duran duran, Mustaa kahvia). Tässä vaiheessa olin jo pesiytynyt muiden Tähtikuljettajien seuraan, ja filmi alkaa Vartiaisen osalta pätkiä.

Lauantai
Lauantai oli varsinainen toimintapäivä. Meillä oli aamupäivän ohjelmassa jäärata. Mercedes-Benzillä on oma aurattu jääratansa Rukalla, jonne myös me suuntasimme. Parkkihallissa tyypittelimme AMG-GTS:ää, ja jaoimme kaikille autot, joilla saimme ajaa jääradalle. GTS ei ikävä kyllä jääradalle lähtenyt. Itselläni siirtymäautona oli CLS350 4matic Shooting Brake. Perusmallin CLS oli kyllä ajettuna tätä ennen (niin nelikkona kuin takavetonakin), mutta Shooting Brake -farmarimalli oli vielä kokematta. Nytten tuli sekin asiantila korjattua. Jääradalla ensimmäiseksi jäärata-autoksi halusin ottaa ML350:n. Möhköfanttia kävin räppäämässä ympäri jäärataa, niin väistötestissä, kuin kitkaympyrässäkin. Seuraavaksi halusin tyypätä A45 AMG:n, mutta sitä odottaessa autoksi valikoitui B220 cdi 4matic. Ulkonäöllisesti ei välttämättä se mieleisin autoni, mutta ihan hyvä käydä erilaisia autoja koittamassa jääradallakin. Kolmas jäärata-auto sai luvan olla A45 AMG! Voi sitä juhlaa, kun aurinkoisella mahtavalla kelillä sai ajaa AMG:tä radalla! Tehohirviöllä oli varsin mukavaa tehdä väistötestiä, käydä kitkaympyrässä, jne.. Seuraavaksi autoksi valikoituikin E250 4matic sedan. Erittäin helppo ja looginen auto ajaa jääradalla! Neliveto on lievästi takavetopainotteinen (vetosuhde muistaakseni 45% eteen / 55% taakse). Kitkaympyrä oli varsinkin tässä vaiheessa jo yhtä nautintoa! ML350 tuntui kitkaympyrässä lähtevän vain lapasesta, kun nopeus nousi päälle 30km/h. Seuraava jääratavärkki olikin sitten CLA250 4matic Shooting Brake. Aiemmin blogissani ruodin CLA250 4maticia, jonka pikatyypit hain koeajokiertueella. Nytten koeajetun auton erona oli lähinnä se, että tämä oli se uusi Shooting brake. Eihän siinä, jääratatouhuilun jälkeen takaisin Rukakylään, ensin syömään, sekä halukkaat rinteeseen ja muihin aktiviteetteihin!

Kun iltapäivän aktiviteetit rupesi olla hoideltu, tuli aika illanvietolle. Kammi -ravintola kutsui, joka oli paikkana aivan supermakee! Kokki teki aivan superhyvää ruokaa, oli valehtelematta tasoa Superchef! Kammi -ravintola paikkana säväyttää, ja suosittelen sitä käymiskohteena, mikäli mahdollisuus tarjoutuu!

Sunnuntai
Sunnuntaina ei ollut mitään sen tarkempaa ohjelmaa. Aamusta nukkumista, olihan perjantaina ja lauantaina pitkälle yölle mennyt :). Ne jotka halusivat ja jaksoivat, saivat mennä rinteeseen, tai muihin aktiviteetteihin. Viikonlopun seremoniamestarille (Vehon edustaja) ostimme oman SLS AMG:n. Klo13 alkoi kotimatka, josta kotiuduin Jyväskylään klo23:45. Tämän kaiken kokemani myötä olen saanut paljon kiinnostuneita kysymyksiä, kommentteja, sekä myös kateutta. Tähtikuljettaja -kokemus oli automiehelle erittäin hieno kokemus, jota en vaihtaisi pois!

Vaihdokkiarvio: BMW M5 sedan V10 - Nälkä kasvaa syödessä

Olihan Audille jotain vertailukohtaa saatava. Siihen tarkoitukseen sopiva auto voisi olla BMW M5, joka sekin on ryyditetty 5-litraisella bensatoimisella V10 koneella. E60 -korimalli oli tuotannossa vuosina 2004 - 2010, ja tämä koeajoauto on vuosimallia 2006, sekä ajettu 224tkm. Audista poiketen tässä ei ole nelivetoa, mutta eihän se koeajoa estä. Myös Bemarista on saatavilla farmariversio. Tälläkin kertaa kyseessä on alkuperäinen Suomi -auto, ja varsin kattavasti varusteltu sellainen

Ajaminen, ominaisuudet..

Ahtamaton V10 tarjoilee tehoja mukavat 507hv. Vakiotilassa tehoja tarjoillaan 400hv, loput tehot löytyvät erillisen M-napin takaa, jolloinka myös luistonesto kytkeytyy pois päältä. Vaihteiden vaihtamisesta huolehtii 7-pykäläinen sekventiaalivaihteisto (SMG drivelogic), jota on erittäin kätevä käyttää puoliautomaattisesti. Jalkatilasta löytyvät polkimet ovat perinteisen automaattivaihteiston tapaan siis kaasu ja jarru. Vaihteita sisään laittaessa tulee pieni vaihtoviive, mutta varsinkaan manuaalimiehille tästä ei liene haittaa. Autossa on kuppimaiset nahkapenkit, sekä niiden säädöt ovat täysin sähköiset. Sivuttaistuki penkeissä on hyvällä tolalla, kuten odottaa sopii. Rattiin saa hyvän otteen, eikä ratti tunnu kädessä yhtään rimpulalta. Ohjaustuntuma on hyvin suunniteltu, parkkipaikalla kevyt, liikennenopeuksissa jäykempi - ja syytä tähän näkisin olevankin. Alustatuntuma on urheiluautomainen, tuntuu hieman jäykähköltä / kovalta.

Urheiluhenkeä autoon on luotu myös sisälle, esimerkiksi hiilikuitujäljitelmällä. Aiemmin ajamastani Audista poiketen esimerkiksi käsijarru ei ole sähköinen, vaan perinteistä kahvamallia. Kaikin puolin kaikki tuntuu tässäkin autossa toimivan moitteitta, minkäänlaisia nitinöitä ja natinoita ei kuulu - vaikka auto elämää onkin jo kerennyt näkemään. Selvästi Saksassa siis osataan urheilullisten premium -autojen tekeminen!
Kun auton kanssa pääsee sinuiksi, on sillä helppoa ja hauskaa ajaa. Pesässä oleva vaihde ja nopeus heijastetaan myös tuulilasiin, mikä on myös hävittäjälentokoneista tuttu ominaisuus. Varusteina tässä autossa on esimerkiksi navigointijärjestelmä, sekä ilmastointiautomatiikka. Rahamiehellä taittuu kesälomamatkat siis mukavasti, ja rahattomallakin automiehellä silloin, mikäli on valmis nukkumaan kesänsä teltassa, tai auton takapenkillä. Kulutuslukemia autolle en mitannut, mutta täysin selväähän se on, että viisilitrainen V10 ainetta vie - siitä ei mihinkään pääse.

Perus 5-sarjan mallista auton erottaa ulkoisesti muutamat yksityiskohdat, joilla on luotu autolle räyhähenkeä. Sisäpuolella eroja tuntuu olevan enemmän. Pakoputkia takana löytyy tuttuun tapaan huikeat neljä! Siviilielämässä ajan aina vaatimattomampia autoja, jotenka tämä M5 rupeaa olemaan jo kunnioitusta herättävä kapine.

Lopputuomio
Hintaa autolla on 35 900 e, eikä se blogitekstiä kirjoittaessa ole vielä kauaa ollut myynnissä. Nettiautossa suoritettu vertailu osoittaa, että hintakin tällä autolla on kohdillaan, mikäli verrokeiksi otetaan saman ikäinen ja suunnilleen saman verran ajettu M5. Suoritetun koeajon sekä hintavertailun pohjalta suosittelen.

Autoa myy: Jyväskylän Autotarvike, Sorastajantie / Vaihtoautopäällikkö Jussi Nissinen

Vaihdokkiarvio: Audi S6 V10 Quattro - Kun tavallinen ei riitä

Löysin jotain, jota oli aivan pakko kokeilla: Audi S6 Avant V10 Quattro, vuosimallia 2007. Tämä perhefarkku on ajettu 191tkm, mutta on edelleen timmissä kunnossa kilometreihin nähden. Esimerkiksi nitinöitä ja natinoita ei kuulu, mikä kertoo laadusta. Teholukemaksi 5,2 litraiselle bensakoneelle luvataan 435hv, jotenka kiireisemmänkin ihmisen luulisi ehtivän ;). Auton kiinnostavuutta uskoisin lisäävän sen tiedon, että kyseessä on alkuperäinen Suomi-auto, ei mikään Saksan tuonti. Nimittäin paljoahan näitä ei näillä leveysasteilla liiku.. 
Ajaminen, ominaisuudet..
 Ulkonäöltään S6 näyttää tavalliselta A6:lta, mikäli ei hoksaa katsoa tiettyjä yksityiskohtia. Näitä yksityiskohtia on esimerkiksi S6 logo, joka koristaa niin keulamaskia, rattia, mittaritaulua, penkkejä (huom - myös takapenkit!), kuin auton perässäkin takakonkin luukkua. Auton keulassa on myös V10 logo, ja takana pakoputkia on näkyvillä 4! Lisäksi tämän aikakauden Audeissa ledivalot eivät vielä olleet vakiona kaikissa vakiomalleissa, toisinkuin nykyään niitä rupeaa näkemään jo vakiomalleissakin - ja vähän kaikilla merkeillä. Urheiluautomaisuudesta huolimatta ulospäin tehdyt muutokset ovat siis varsin hillittyjä.. Tämä miellyttää varsinkin itseäni.

Ajoon lähdettyäni heti ensimetreistä kävi selväksi, että autossa on todella paljon ruutia ja vääntöä! Paljoakaan kaasua ei tarvitse näyttää, kun käy hyvin selväksi, että nyt mennään, eikä meinata.. 6-portainen automaattivaihteisto vaihtaa miellyttävän oloisesti, ja S-asento sekä kickdown hoitaa tarvittaessa kiihdytykset korkeammilla kierroksilla, etsien kaikkein optimaalisinta vääntöaluetta.. Suorastaan kahelia! Auto on helppo, ja suorastaan hauska ajaa - joskin nopeusrajoitusten noudattaminen saattaa olla vaikeata.. Kulutuslukemaa en autolle mitannut, mutta onhan se selvää, että 5,2 litrainen V10 ainetta vie, ilmaiseksi se ei kulje. Autossa on rajoitin asetettu 250km/h, kuten Saksalaisissa autoissa tapana on. Alustatuntuma tiehen on jämpti, ja uskoisin toimivan varsin hyvin myös suuremmissakin nopeuksissa.

Mukavana lisänä autossa on myös peruutuskamera, jonka tuottama kuva on selkeätä. Mikäli tämänkään avustuksella ei saa autoa peruutettua, on syytä mennä autokouluun! Parkkiruutua kuvaavat värilliset viivat myös taittuvat ratin liikkeiden mukaisesti, kertoen minne perä on menossa.
Reittiini sisältyi myös kaupunkiajoa, johonka tämä auto sopii ainakin silloin, mikäli kuljettajana on suurempitehoisiin autoihin tottunut henkilö. Katseita tämä tuntui keskustan liikennevaloissa hieman keräävän, olisiko ollut V10 logo huomion viejänä, ja nuori poitsu kuskina, tjsp..
 
Myös takapenkin matkustajat matkustavat herroiksi.
Kuppimaiset puolinahkapenkit ovat myös takana. Etupenkeille säädöt ovat sähköiset, ja hyvä ajoasento löytyy, eikä säätimien käyttö loppujen lopuksi mitään salatiedettä ole.. Hyvä ajoasento luonnollisesti löytyy myös isollekkin miehelle, ongelmia ei ole eikä tule. Myös hallintalaitteet on mielestäni sijoitettu autossa varsin järkeville paikoille, kuten tämän hintaluokan premium autoissa odottaa sopiikin. Ainakaan itsellä ei ollut minkäänlaisia ongelmia hallintalaitteiden käytettävyydessä. 
Konehuone on todella tiiviiksi pakattu, ja konepellin avaamalla käy kyllä selväksi se tosiasia, että tämä on rahamiesten auto. Ylläpitokulut ovat varmasti luokkaa aika isot, mutta tosi automieshän nukkuu vaikka teltassa, jotta saisi omistaa edes kerran elämässään V10 koneisen auton ;). Aina ei vain riitä tavallinen..
Mikäli itse olisin tämän luokan autoa ostamassa, olisi valinta ehdottomasti farkku - syystä että mikäli elämäntilanne johonkin suuntaan muuttuu, saattaisi silti auton pystyä pitämään. Itselleni jäi tunne, että kilometrejä ei varsinkaan tässä koeajamassani autossa tule pelätä - paketti on varsin toimiva ja kunnossa. Kannustankin menemään rohkeasti autokaupoille!

Myyjäliike: Hämeen Auto / Jyväskylän toimipiste
Hinta: 34 980e