1300 ajettua autoa! Koeajossa Audi A3 vuosimallia 2013

Kiertelin eräs tiistai autoliikkeitä, ja mietin asiaa siltä kantilta, että ajettujen autojen listallani oli 1299 euroa. Seuraava ajamani auto olisi numero 1300. Katselin autoja ja mietin, mikä olisi kiva, kun sataset vaihtuvat ajettujen autojen listalla. Paljon oli tuttua kalustoa, jollaista olin jo ajanut - jos en juuri samalla autolla, niin sitten ainakin jotain vastaavaa.

Vastaan tuli vuosimallin 2013 Audi A3, minkä konehuoneessa mylvii 1,4 litrainen bensakone, tietysti turbolla. Tehoa 121 hevosvoimaa, ja etuveto. Vaihteistona kuusivaihteinen manuaali, ja ajettu autolla on 93 000 kilometriä. Värinä tylsän harmaa, mutta entä sitten? Mielestäni idea oli tärkeä - halusin ajaa laadukasta autoa. Päällisin puolin arvioituna auto oli siistin oloisessa kunnossa, joten kiinnostuin.

Viimeksi olin ajanut vuosimallin 2010 Audi A3:sta, ja silloin kun auto oli aivan uusi, joten edellisestä A3:n koeajosta olikin vierähtänyt jo tovi aikaa - yli vuosikymmen! Päätös oli valmis, kävin pyytämässä auton avaimet koeajoa varten. Halusin käydä fiilistelemässä jotain, mitä en ollut hetkeen fiilistellyt.

Ensin koekilvet autoon, sitten kuljettajan paikalle istumaan. Ajoasento käsisäätöjen kautta kohdilleen, ja auto käyntiin perinteiseen tyyliin avaimella. Taajamassa auto on letkeän oloinen ajaa, ja peruspalikat on kohdillaan myös sen jälkeen, kun moottori on lämmennyt. Myös moottoritiellä menohaluja on arkikäyttöä ajatellen toimivan oloisesti, eikä valittaa voi.

Audeja olen ajanut melkoisen vähän, jos vertailuun otetaan kilpailevat merkit Mercedes-Benz ja BMW. En oikein osaa selittää asiaa sen tarkempaa, onko kyseessä fiiliskysymys vai mikä. Mutta nyt, nyt kuitenkin ajoin Audilla. Audi A3 on auto, minkä voisin jopa harkita ostavani itselleni, jos olisin auton tarpeessa.

Harmi hieman, koska ensimmäisen ajamani Audi A3:n tarkat tiedot eivät ole enää muistissa, koska alkuvuosina pitämäni kirjanpito saattaa joiltain osin olla hieman vajaa. Automallin ja vuosimallin olen kirjannut jokaisesta 1300:sta ajamastani autosta, mutta en esimerkiksi sitä, onko auto neliveto vai etuveto. Nykyään kirjanpito ajamistani autoista on paljon tarkempi.

Hintaa tällä autolla on 13 490 euroa, joten hinta on hyvin synkassa 1300 ajetun auton kanssa.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Koeajossa uusi Ford Ranger Raptor

Fordin lava-autoja tuntevalle Raptor on tuttu lisänimi Rangerin ja F150:n mallinimissä. Kun vihdoin bongasin uudistuneen Ford Ranger Raptorin autoliikkeen esittelyautojen rivissä, halusin käydä pyytämässä auton avaimet. Halusin ehdottomasti tietää, miltä toiseen sukupolveen ehtinyt Ranger Raptor tuntuu!

Niille joille liikanimi Raptor ei sano mitään, kyseessä on Rangerista jatkojalostettu, näyttävämpi painos. Ulkonäöllisesti Ranger Raptorin erottaa perus-Rangerista esimerkiksi keulamaskista. Alunperin Raptor tunnettiin Ford F150:n malliversiona, mutta mallisto laajeni sittemmin kattamaan myös lavamalli Rangerin.

Ford Ranger on perusmallinakin maastokykyinen ja hieno auto ajaa, raptorisoinnin tuodessa lisää ulkonäköä ja fiilistä. Nyt konehuoneessa mylvii kaksilitrainen dieselkone, mistä löytyy tehoa 210 hevosvoimaa. Jos tämä tuntuu liian miedolta, mallistossa on myös kolmelitrainen V6 - tietysti bensakoneena. Vaihteistona on kymmenenvaihteinen automaatti, neliveto on luonnollisesti vakiotavaraa. 

Koska auto on viisipaikkainen, on se veroteknisistä syistä rekisteröity kuorma-autoksi. Tästä johtuen autossa rajoitin on asetettu 89 kilometrin tuntinopeuteen. Myös B-kortillinen versio on tarjolla sitä haluavalle. Verotekniseen kikkailuun saattaa jollakin olla haluja, koska varsinkin hinnastossa olevan kolmelitraisen V6 koneen kohdalla autovero on ruhtinaalliset 61 536 euroa. Itse jouduin katsomaan hinnastoa useamman kerran, että ymmärsin näkemäni. Luulin aluksi, että kyseessä on Ford Ranger Raptorin veroton hinta, mutta näin ei todellakaan ole!

Vanhaan verrattuna uusiksi on mennyt kaikki, ja sen huomaa. Volkswagen Amarok ja Ford Ranger ovat nyt keskenään sukulaisia, ja sen kieltämättä huomaa - joitakin yksityiskohtia sisällä on muutettu, mutta kannattaa katsoa esimerkiksi vaihdekeppi ja ovenkahvat sisällä, sillä ne nimittäin ovat yksi yhteen Volkswagenissa ja Fordissa. Jos istuisi autojen kyydissä ja pistäisi silmät kiinni, voi olla hankala erottaa, onko autona Volkkari vai Ford.

Taajamassa Ford Ranger Raptor on letkeä ajaa, paketti tuntuu olevan balanssissa. Ajotuntuma on kuin isossa henkilöautossa, eikä työkalumaisuutta ole lainkaan. Myös moottoritiellä meno on varsin toimivaa, jos kestää rajoittimen. Jos ajaisin paljon pitkää matkaa, harkitsisin B-kortillisen version ostamista, koska silloin saa ajaa tiellä vallitsevan nopeusrajoituksen mukaan. Onneksi B-kortillista versiota ostaessa takapenkki on valinnainen varuste, eikä sitä tarvitse ottaa niiden, jotka eivät sitä koe tarvitsevansa.

Ford Ranger on kaikkineen niin mukava ja miellyttävä ajaa, että se käy jopa tavallisen ihmisen arjen käyttöautoksi. Myös kiinteistönhoitoa tekevä yritys pärjää varmasti Rangerilla oikein mainiosti, koska lavalle laittaa helposti lumikolat, lapiot ja muut työkalut, jätesäkit ja muut kuljetettavat tavarat. Tarvittaessa myös hiekoitin ja lumiaura kulkee mukana.

Ford Rangerista on saatavilla paljon muitakin varustetasoja, esimerkiksi Wildtrak ja Limited. Myös erilaisia ohjaamomalleja on Rangeriin saatavilla tarpeen mukaan, mutta Ranger Raptor on aina Double Cab ohjaamolla. Halvimmillaan B-kortillinen uusi Ranger Raptor lähtee omaksi 117 400 eurolla. Jos autonsa haluaa kuorma-autona, silloin edullisin Ranger Raptor maksaa 78 600 euroa.

Yli sadantuhannen euron pick-up on toki kallis, ja elämäntapa-autoilijat saavat rahalleen vastinetta silloin, kun haluaavat ostaa fiilistä.

Auton lainasi: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Auto on uusi ja fiilis on hyvä - Koeajossa Hyundai Ioniq 5

Hyundai Ioniq 5 on auto, jollaista testasin viimeksi muutama vuosi sitten. Nyt kun keli suosi ja kevät teki tuloaan, fiilis oli kallellaan siihen suuntaan, että haluan hakea auton uudelleen keoajoon. Hyundai Ioniq 5 on siitä kiva auto, että se erottuu mutoilullaan massasta. Auto tuntuu olevan mielestäni futuristinen pläjäys, jollaista automaailma kaipaisi valtavasti lisää. Ja koska väriä se on mustakin, niin siksi tämä auto on musta väriläiskä.

Myös 800 voltin latausjärjestelmä vaikuttaa ainakin paperilla mielenkiintoiselta, koska akun koon lisäksi sähköautoa valikoidessa kannattaa ainakin vilkaista latausnopeus ja kulutus. Ajoakun koko on 77,4 kilowattituntia, ja 800 voltin laturilla sen saa ladattua 10%:sta 80%:iin 18 minuutissa. WLTP mitattu toimintamatka takavetoisessa autossa 507 kilometriä, nelivetoisessa 481 kilometriä.

Hyundai Ioniq 5 on alkuun kuljettajan paikalla hieman jännän oloinen. Jännä siksi, että auto on tältä vuosituhannelta, ajalta jolloin autot tuntuvat kopioilta toisista. Vertaileppa vaikka Skoda Octaviaa, Volkswagen Golfia tai Seat Leonia. Tämä ei vaikuta varsinaisesti minkään nykyauton kopiolta, koska Hyundai on selkeästi päättänyt, että Ioniq 5 on rehti ja rehellinen oma itsensä. Hallintalaitteiden sijoittelu on kuitenkin järkevää, ja 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon kohdilleen mieluisasti. Vaihteen valitsin löytyy viiksestä ratin oikealta puolelta. Koeajo voi alkaa.

Nyt ajoon lähtenyt auto on tehoiltaan isompi ja nelivetoinen. Taajamassa auto on leppoisa ajaa. Sähköautolle tyypilliseen tapaan tehot on käytössä nopeasti. Ioniq 5 kiihtyy nopeimmillaan nollasta sataan kilometriin 5,1 sekunissa. Myös moottoritiellä auto on tasapainoisen oloinen ajettava, mutta sähköautot tuntien tämäkin tapaus on optimaalisempi taajamassa, missä voi tilanteiden salliessa käyttää myös moottorijarrua. Viimeistään sitten kun autoon on saanut hieman totutella, vaikuttaa Hyundai Ioniq 5 hauskalta autolta ajaa! Voisin ajaa tällä paljon pidempäänkin.

Hyundai Ioniq 5:ssä on mukavaa myös se, että esimerkiksi sisään kuuluvat äänet ovat vähintäänkin kohtuulliset. Jos auton kokoluokka vain on riittävä, voisin itsekkin autoa ostaessa harkita Ioniq 5:sta, ja käydä ostohousut jalassa koeajolla. Paljon erilaisia autoja koeajavana sisällöntuottajana pidän siitä, että auto ei sulaudu massaan.

Onko Ioniq 5:ssä sitten mitään valittamista? Ei minun mielestäni. Tietenkään tämä ei ole farkku, joten korimallina hatchback voi rajoittaa joitakin ostajia. Myös farmarimallisten sähköautojen määrä tulee ajan mittaan kasvamaan.

Auton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - Koeajossa Opel Adam Rocks

Olin hetken katsellut rättikattoista Opel Adam Rocksia autoliikkeen pihalla. Kovakattoisena olin Opel Adamia muutama vuosi sitten ajanut, mutta rättikatolla en kertaakaan. Kun keväiset kelit sallivat, oli todellakin pyydettävä autoon avaimet pientä koeajolenkkiä varten. Jokin tässä rättikattoisessa autossa houkutteli - ja halusin tietää, että mikä?

Ajoon vuosimallin 2017 Opel. Auto on manuaalivaihteilla ja yksilitraisella bensakoneella. Aivan kuten edellinenkin koeajamani Adam. Ajettu autolla on noin 96 000 kilometriä. Normaalisti Adam on minun mielessäni vain jokin sieluton pikkuauto, siinä missä muutkin tämän kokoluokan autot usein ovat, eivätkä ne yleensä herätä liikoja tunteita. Mutta se kangaskatto - sen saa auki! Monena keväänä olen kevätkauden aloittanut avoautolla ajaen, ja nyt se sai luvan hoitua Opel Adamilla. Jos tästä autosta ei innostu, on syytä jättää Opel Adam väliin. Autossa tuntui olevan fiilistä! Minä ainakin innostuin autosta paljon!

Auto on silmämääräisesti arvioiden siistissä kunnossa. Kuljettajan paikalla auto vaikuttaa kaikkineen järkevältä, ajoasento löytyy kohdileen käsisäätöjen kautta. Mikään ei yllätä kielteisesti. Katon avausmekanismi toimii hyvin. Taajamassa Opel Adam on varsin hauska auto ajaa! Myös moottoritiellä kävin ajamassa lenkin, mutta auto on kokonsa takia kaikkein mukavimmillaan leppoisassa kruisailussa taajamassa. Myös rättikatto auki on varsin mukavaa ajaa, enää ei puutu kuin kaveri kyydissä. Mikään ison kaveriporukan auto tämä ei ole, koska takapenkki jää melkoisen pieneksi aikuista ihmistä ajatellen, ja sinne pitää kömpiä etuoven kautta.

Myöskään mikään perheellisen ykkösauto tämä ei ole, vaan ehdottomasti kakkosauto. Jos autoa pitää ykkösautonaan, sopii se silloin lapsettomaan talouteen. Autolla on hintaa enää 10 500 euroa, ja parasta siinä on hauskuus yhdistettynä kohtuulliseen hintaan! Ostaisinko minä tämmöisen auton? Miksi en, jos tarkoituksena on pitää samalla hauskaa, kun siirtyy paikasta A paikkaan B.

Nykyään Opel Adamia ei enää uutena saa, vaan automerkin perustajan mukaan nimetyt Opel Adamit pitää etsiä vaihtoautorivistä. Jos autolle haluaa jotain edes lähelle olevaa vastinetta etsiä, niin vastaavanlaisia, edes lähelle osuvia avoja on esimerkiksi Citroen DS3 Cabriolet, sekä Fiat 500 Cabriolet. Mainituista autoista Citroenia olen ajanut aivan bloggaajaurani alkuaikoina.

Tästä on hyvä jatkaa - törkeän hyvä jatkaa! Nyt jouduin peruuttaamaan auton takaisin autoliikkeen myyntiriviin, mutta ehkä jonain päivänä omistan minäkin jonkun vastaavan!

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - Koeajossa Toyota C-HR

Uudistunut Toyota C-HR oli yksi niitä autoja, minkä koeajo oli odottanut itseään. Lopulta vain menin Toyotan liikkeeseen kysymään koeajoa, ja koeajon myös sain. Toyotan uutta Priusta kävin ajamassa jo aiemmin, ja on todettava, että Toyotalla autot on muuttuneet vain ja ainoastaan paremmiksi - ainakin haluttavuuden osalta. Mielipidettäni ei ole lahjottu mitenkään. Myös vanha C-HR oli mielestäni haluttavan näköinen auto jo ennen uudistuksia, mutta nyt uusi on mennyt vahvasti uusiksi. On hyvä, että C-HR aikoinaan saatiin piristämään Toyotan joskus muinoin niin tylsän harmaata yleisilmettä.

Konehuoneessa mylvii nyt 1,8 litrainen bensapata, ja auto on hybridi. Ajoasento löytyy kohdilleen manuaalisäätöjen kautta, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon kohdilleen sopivasti. Taajamassa auto on leppoisan ja mukavan oloinen ajaa. Alustatuntuma on hyvin balanssissa, eikä ylimääräisiä häiriöääniä kuulu autoon sisälle.

Toyotan C-HR vaikuttaa kaikkineen olevan tasaisen vahvaa suorittamista, ja tulee fiilis, että jos suosituksiani kysytäisiin C-HR:ästä, suosittelisin käymään koeajolla. Lähinnä vain mietin, miksi olen odottanut uuden C-HR:n koeajoa näin kauan. Toisaalta, mitäpä väliä tuolla on, pääasia on se mikä fiilis autosta välittyy.

Moni asia on Toyota C-HR:n kohdalla niin balanssissa, ettei valittamiselle jää sijaa. Kyse on ennemminkin siitä, kuka tykkää mistäkin. Joku tykkää Toyotasta ja joku jostakin muusta. Toyota C-HR uppoaa arvioni mukaan paremmin nuorempaan väkeen, kuin vaikkapa Toyota Yaris Cross.

Myös moottoritiellä auto on toimivan olonen, ja kaikki toimii mukavuusalueen rajoissa. Mikään ei yllätä kielteisesti, sillä Toyota on aina osannut tehdä teknisesti hyviä autoja. Olen usein aikaisemmin ajatellut, että Toyotat ovat tylsän harmaita autoja, joiden kohdalla ostopäätös pitää tehdä järjellä. Muotoilullisesti Toyota on vihdoin oppinut tekemään haluttavia autoja, joten kehityskulku on sen osalta hyvä. Hyvä siksi, että on ostajia, joiden kohdalla tunnepuoli vie ostajaa todella paljon. Jos oikeaa fiilistä ei löydy, auto jää silloin kauppaan. Nyt fiilistä on yritetty löytää.

Ainakin tällä hetkellä Toyotan henkilöautoista Prius ja C-HR uppoaa minuun kaikkein parhaiten, voisin ajaa kummalla tahansa autolla mielelläni pidempiäkin aikoja. Aivan sama, käyttäisinkö autoa yksityishenkilönä, vai olisinko yrityspäättäjä, joka on hankkimassa firmalleen autokalustoa. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niinpä C-HR piti peruutella takaisin autoliikkeen esittelyautojen riviin. Valitettavasti tuloluokassani joutuu jäädä odottamaan seuraavaa koeajoa, milloin ikinä se sitten tuleekaan.

Auton parasta antia on ehdottomasti muotoilu ja teknisesti vahva maine. Toyotalla selvästi tiedetään mitä tehdään.  Priuksen ja C-HR:n koeajojen jälkeen huomaan hieman jo odottavani sitä, mitä uutuuksia Toyotalta vielä onkaan tulossa.

Halvin C-HR lähtee omaksi 35 994 eurolla. Hinta ei ainakaan vaikuta pahalta kun suhteutaa siihen, minkälaisen vastineen auto ostajalleen tarjoilee. Kannattaa poiketa itse tutustumassa autoliikkeessä autoon, ja kokeilla sopiiko auto omiin tarpeisiin.

Auton lainasi: Ok Auto Jyväskylä / www.okauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Törkeän hauska kampe! Koeajossa Hyundai i30N Fastback

Kun sisällöntuottaja bongaa autoliikkeen pihasta jotain mielenkiintoista, on asiaan tutustuttava. Nyt vastaan tuli vaihtoautona myytävä Hyundai i30N, josta oli aikaisempien koeajokokemuksien mukaan todella hyvät ja positiiviset fiilikset. Tällä kertaa auto oli ehkä jonkun mielestä tylsän harmaa, mutta pellin alta paljastuui kuitenkin mehevä pihvi, mikä on kaikkea muuta kuin tylsää ja harmaata! Avaimet oli käytävä hakemassa koeajoa varten - muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Aikaisemmin olen ajanut Hyindain sporttisemmista N kirjaimen omaavista autoista kolme: i30N:n lisäksi i20N ja Kona N. Tästä johtuen i30N lähti ajooni siis toistamiseen. Nyt ajoon lähtenyt auto on vuosimallia 2019, ja ajettu se on 89 000 kilometriä. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen bensakone, mistä löytyy tehoja 275 hevosvoimaa. Auto on etuvetoinen, ja vaihteistona on kuusivaihteinen manuaali. Jonkun mielestä neliveto voisi olla paikallaan, mutta onneksi ainakaan automaattivaihteistolla tätä ei ole menty pilaamaan.

Kuljettajan paikalla 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon käsisäätöjen kautta kohdilleen. Taajamassa auto on leppoisan oloinen ajaa niin kauan, kuin kuljettajalta löytyy malttia. Jos malttia ei löydy, karkaa nopeudet äkkiä liian korkeiksi. Alustatuntuma on urheilullisuuden nimissä kova, joten välttämättä kyseessä ei ole huonoselkäisten auto. Moottoritiellä se lysti vasta alkaakin, kun saa ajaa vauhdikkaammin kuin taajamassa! Nopeusrajoituksia on kuitenkin syytä noudattaa. Myös auton kosketusnäytön valikoita selatessa nykyihmisellä on hauskaa, sillä valikoiden kautta löytyy yhtä sun toista.

Olisi todella mielenkiintoista päästä testaamaan Hyundain N mallimerkinnän omaavia autoja radalle. Olen päässyt käymään Alastarolla ja Ahvenistolla kyllä, mutta aivan muissa merkeissä ja muiden tahojen kutsumana.

Koeajon jälkeen kaikkein harmittavinta oli peruuttaa auto takaisin autoliikkeen pysäköintiruutuun. Olisin halunnut ostaa auton itselleni! Mutta mutta, minun tulotasollani joutuu odottamaan seuraavaa koeajoa, jolloin saa pitää jälleen hauskaa edes hetken.

Kokonaisuudessaan Hyundai i30N on törkeän hauska auto ajaa! Jos ostaisin Hyundain, olisi i30N yksi potentiaalinen tapaus. Isoin miinus on nelivedon puute, mutta muuten mitään miinusta on hankala keksiä, jos auton pitää samalla toimia arjessa hyvin.

Hintaa autolla on 23 880 euroa.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Dethleffs XXL i9800-2 on todellakin XXL - koeajossa julmetun kokoinen asuntoauto

Autoliikkeen pihassa oli jo hetken pistänyt silmään julmetun iso asuntoauto. Katselin autoa jo ennen pääsiäistä sillä silmällä, että haluaisin koeajaa juuri tämän. Lopulta pääsisäisen jälkeen pyysin autoa koeajoon - ja koeajo järjestyi!

Auton alustana on Iveco, ja sen on varustellut asuntoautoksi Dethleffs. Mallimerkintä on todellinen nimihirviö - Dethleffs XXL i9800-2. Auto on niin iso, että se todellakin on XXL! Auton kokonaispainon takia kuljettajalla on oltava vähintään BC ajokortti. Myös pituutta on paljon, sitä löytyy noin 9 metriä. Takaylitys on merkittävä.

Myös auton hintalappu on näyttävä - reilu kymmenvuotiaasta autosta saa maksaa 89 980 euroa. Vuositasolla veroja autosta saa maksaa hieman yli 800 euroa.

Auton tiedoista voisi mainita, että konehuoneessa mylvii kolmelitrainen dieselkone. Vaihteistona on automaatti, ja auto on ajettu 76 000 kilometriä. Vuosimalli on 2013, joten ikäänsä nähden kilometrit on varsin kohtuulliset. Auto on takavetoinen, ja mukana tulee kesärenkaat ja talvirenkaat. Auto on rekisteröity kuudelle, samoin yöpymispaikat on kuudelle. Alustan merkiksi valikoitunut Iveco on sikäli jännä, että asuntoauton alustana näkee useammin joko Fiat Ducatoa tai Ford Transitia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ajan Ivecon asuntoautoa! Ivecoja olen kyllä muuten päässyt ajamaan, samoin asuntoautoja.

Autoon pääsee sisään vain yhdestä ovesta! Monta kertaa myös kuljettajan paikalle olisi oma ovensa, mutta nyt sitä ei ole. 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon mieluisaksi, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Käsijarru on kuljettajan vasemmalla puolella, mikä saattaa vaatia alkuun hieman totuttelua. Kun siihen tottuu, on käsijarrun sijainti tämän auton kohdalla ehkä hyväkin asia. Nyt se ei todellakaan ole tiellä, kun poistuu kuljettajan paikalta.

Taajamassa meno on toimivaa sen jälkeen, kun muistaa auton akselivälin ja pitkän peräylityksen. Ahtaalle parkkipaikalle autolla ei tee mieli joutua.

Moottoritiellä homma toimii sitten, kun pääsee vaihteistosta jyvälle. Nopeamminkin vaihtavia vaihteistoja on tässä maailmassa nähty, mutta tämänkin kanssa pärjää sen jälkeen, kun kuljettajalla on tarpeeksi malttia. Neljän tunnin mittaisella koeajolla ei ilmennyt mitään koeajossa havaittavia vikoja. Huomaan pitäväni autosta sitä enemmän, mitä enemmän autolla olen ajanut.

Kenelle tämä aivan julmettu asuntoauto sitten sopii? Varmasti jollekkkin, jolla on esimerkiksi kausipaikka jollakin leirintäalueella. Jos haluaa poistua leirintäalueelta vaikkapa autolla, voi olla hyvä pohtia joko asuntovaunua tai pienempää asuntoautoa. Onneksi kuitenkin tässä asuntoautossa on tarpeeksi säilytystilaa silloin, kun haluaa kuljettaa mukanaan vaikkapa polkupyöriä, joilla pääsee liikkumaan sujuvasti myös lähialueille.

Pidän myös siitä, että tämä on sen aikakauden auto, jolloin kuljettajan paikalla ei ollut niin älyttömästi digitaalisuutta. Perusmukavuudet löytyy, kuten Webasto ja ilmastointi, jotta matkustajilla on eri olosuhteissa mukavat oltavat. Matkutamon puolella tarjolla on myös televisio, jolloin leirintäalueella parkissa ollessa viihdykettä on tarjolla.

Ostaisinko minä tämmöisen julmetun ison asuntoauton? Se riippuu niin tilanteesta, minkälaisia keseäretkiä onkaan suunnitelmissa. Jollekkin tämä sopii, toiselle taas ei. Auton isot sisätilat on tietysti plussaa silloin, kun autossaan haluaa asumalla asua.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com