Koeajossa jotain kivaa - Cupra Tavascan VZ

Selasin eräs päivä LinkedIniä, kun huomasin, että Jyväskylässä Cupran liikkeeseen oli saatu Tavascan koeajettavaksi asti. Kello oli niin paljon, että oli nukuttava yön yli. Seuraavana päivänä lähdin kyselemään autoa koeajoon. Testilenkki onnistuikin samalta istumalta.

Koeajoon lähti nelivetoinen Cupra Tavascan VZ. Auto sijoittuu samaan kokoluokkaan kuin Volkswagen ID.4 ja Skoda Enyaq. Sisällä autojen sukulaissuhteen voi havaita, hallintalaitteiden ollessa samoja, mutta Cupraa on muotoiltu selkeästi rohkeammin. Pidän siitä, että Cupra Tavascan erottuu muotoilullaan jopa muista saman konsernin vastineista! Vaikka auto on VW-konsernin tuote, liikaa ei ole ulkonäköä kuitenkaan kopioitu. Tavascanissa on selkeää sukunäköä faceliftattuihin saman merkin Formentoriin ja Leoniin.

Tehoa nelivetoisessa autossa on kaikkineen 340 hevosvoimaa, kun taas takavetoisesta autosta tehoa löytyy 286 hevosvoimaa. Nelivetoisen auton toimintamatka on WLTP mitatuna 519 kilometriä, takavetoisella autolla WLTP mitattu toimintamatka on 566 kilometriä. Eroon vaikuttaa myös se, että nelivetoisessa autossa on enemmän sähköä vieviä komponentteja. Mainittuihin toimintamatkoihin pääsee kelin ja ajotavan ollessa optimit. Tällä hetkellä hinnastossa on tarjolla kaikkiin Tavascaneihin yksi akkukoko - se on 77 kilowattituntia. Auto latautuu 10% - 80%:iin alle puoleen tuntiin.

Mitä tulee varusteisiin, autossa on Adrealine Pack. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että autossa on todella runsaat varusteet. Kaikkea löytyy alkaen panoramakatosta! Auton ulkoväri on nimeltään Atacama Desert. Myös vetokoukku on mahdollinen varuste, ja autolla saa vetää 1200 kilon painoista perävaunua. Perävaunun vetokilot on tuttua juttua Volkswagenin ID.-sarjan tuotteista.

Taajamassa Cupra Tavascan on mukavan leppoisan oloinen ajaa - auto on hyvin balanssissa, eikä mikään yliampuva tykki! Myös moottoritiellä meno on toimivaa, eikä moitteelle ole sijaa. Ylimääräiset äänet on saatu minimoitua hyvin, eikä mikään pistä häiritsevästi silmään. Arkikäyttöä ajatellen takapenkillä on hyvin tilaa, ja 170 senttinen koeajokuski mahtuu myös takapenkille hyvin.

Mitä tulee Volkswagen ID.4:ään ja Skoda Enyaqiin, Cupra sai vastineensa myöhemmin kuin muut saman kosnernin merkit. Kuitenkin näkisin, että hyvää ja mehukasta kannati odottaa. Jos olisin itse ostamassa tämän kokoluokan autoa, oma fiilispohjainen järjestykseni olisi seuraava - Cupra Tavascan ensin, Skoda Enyaq toisena, ja Volkswagen ID.4 kolmantena. Ajotuntumassa mitattuna mikään kolmesta ei ole toistaan huonompi, vaan järjestys on tässä tilanteessa täysin fiilispohjainen asia. On tilanteita, missä tunne vie enemmän kuin järki.

Se mikä joko on yllättävää, tai ei ole sitä lainkaan, on se, että Cupra Tavascan on sukua uudistuneelle Ford Explorerille. Volkkarin. Skodan ja Cupran lisäksi neljäntenä autona voi halutessaan ottaa vertailuun myös Fordin, ja funtsia sitten, mikä on valinnoista mieluisin.

Jos kuitenkin haluat suhtautua autovalintaan järjellä, mieti ensin tarpeet ja odotukset uutta autoa kohtaan, ja pyydä tarjous kaikista jutussa mainituista autoista - Cupra Tavascan, Skoda Enyaq, Volkswagen ID.4 ja Ford Explorer, ja tee päätös kun näet tarvittavat asiat paperilla, ja tiedät autojen toimitusajat.

Auton lainasi: K-auto CUPRA Jyväskylä / www.cupraofficial.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - Volkswagen ID.7 GTX

Olin odottanut suurinpiirtein koko kesän Volkswagenin ID.7:n farmarimallin koeajoa. Perjaatteessa auto oli ollut jo tovin farmarimallisenakin liikkeessä näytillä, mutta vain esittelyhallissa, joten jouduin aluksi tyytymään siihen, että tutustun autoon muuten kuin ajaen. Liike halusi asiakkaiden koeajoon nimenomaan nelivetoisen farkun, koska takavetoinen sedan oli otettu koeajettavaksi jo aikaisemmin. Mielestäni järkevä veto, koska nyt asiakkailla on mahdollista vertailla monipuolisemmin erilaisia ID.7:ja. Olin myös itse koeajanut takavetoisen sedanin talvella.

Kun elokuu oli kääntynyt kohti loppua, sain Volkswagenin liikkeestä tekstiviestin - ID.7:n farkkumalli on koeajettavissa! Koska matka kotoani Volkswagenin liikkeeseen on kohtuullisen lyhyt, ampaisin samalta istumalta kohti autoliikettä, kirjoittaen myyntipäällikölle viestiä, onnistuuko tulla heti? Kyllä onnistui! Tämä oli hyvä, koska kelit suosivat. Olin jälleen ensimmäinen auton koeajanut asiakas.

Odotukset olivat koeajoa kohtaan kovat, koska talvella testattu takavetoinen ID.7 oli jo silloin miellyttävä ja vakuuttava tapaus. Nelivetoista autoa kohtaan luonnollisesti odotukseni olivat vieläkin kovemmat, sillä tulisihan auto ainakin talvikäytössä huonoissa olosuhteissa olemaan takavetoista virkaveljeään järkevämpi.

Testiin lähti Volkswagen ID.7 GTX. Ulkoisesti auto on miellyttävä, ja kuljettajan paikalla sisätilat on selkeät. Jos on ajanut aikaisemmin muilla Volkswagenin ID. -sarjan autoilla, kuljettajan paikka on varsin tuttua ja turvallista suunnittelua. Design on yksinkertaisen simppeli ja toimiva. Auto käynnistetään painamalla jarrupedaali pohjaan, ja laittamalla vaihde pesään ratin vieressä olevasta viiksestä. Kaikkineen auto vaikuttaa silmämääräisesti arvioiden olevan hillityn balanssissa.

Taajamassa auto on varsin mukava ajaa, alustatuntuma on toimiva. Auto on hiljainen, eikä ylimääräisiä haittaääniä kuulu sisään. Auto on miellyttävä myös mukulakivillä, minkä takia kävin testaamassa autoa Jyväskylän Lutakossa. Kuljettajan paikalla tulee tunne, että jos olisin taksinkuljettaja, niin viihtyisin todellakin auton ratissa helposti koko työpäivän. Esimerkiksi kuljettajan istuimesta jää 170 senttiselle koeajokuskille hyvä laatuvaikutelma. Myös takapenkillä on jalkatilaa niin paljon, että auto voisi hyvin kelvata myös taksikäyttöön.

Farmarimallissa myös tavaratila on uskottavan kokoinen silmämääräisesti arvioiden. Kokoa sillä on 545 litraa. Jos takapenkit taittaa alas, tavaratilan koko on tällöin 1714 litraa.

Muotoilullisesti itse pidän jopa enemmän tästä farmarimallisesta kuin sedanista. Volkswagen ID.7 Tourer myös iskee sopivaan väliin siinä, että se tulee markkinoille aikana, jolloin ei vielä ole tarjolla mitenkään liikaa sähköfarkkuja. Mieleen tulee ainakin BMW i5, Opel Astra ja kiinalainen MG. Mainituista MG ja Opel painivat eri kokoluokassa, BMW i5 taas maksaa enemmän.

Suoranaisia heikkouksia autosta on 1,5 tunnin koeajon aikana hankalaa keksiä. Paketti on hiottu sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa tarjota hyvinkin asiakkaille. Olisi tietty kiva koeajaa takaveto kesäolosuhteissa ja neliveto talviolosuhteissa.

Volkswagen ID.7 GTX on monellakin tapaa uskottava auto. Perään saa laittaa 1200 kilon painoisen perävaunun, ja akku latautuu 10%:sta 80%:iin 28 minuutissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jo vartin tauon aikana autoaan lataa jo aika hyvin. Ajoakun koko on 86 kilowattituntia, ja WLTP mitattuna toimintamatka on farkkumallissa 574 kilometristä ylöspäin silloin, kun kelit ja ajotyyli on kohdillaan. Vetokoukun lisäksi lisävarusteista saa rastitettua mukaan esimerkiksi panoramakaton.

Halvin Volkswagen ID.7 Tourer maksaa 58 090 euroa.

Koeajoauton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Vaihtoautoa tiskiin - Koeajossa BMW 120D

Kun autoliikkeen pihasta löytyy siistikuntoinen BMW tai Mercedes-Benz, herää minulla usein mielenkiinto autoa kohtaan. Nyt vastaan osui BMW 120d, joten kävin pyytämässä autoon avaimet koeajoa varten.

Auto on vuosimallia 2014, joten ikää on jo kymmenen vuotta. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen dieselkone, joka tuottaa tehoa 135 hevosvoimaa. Vaihteistona on manuaali, ja auto on nelivetoinen, joten varmasti monen etenkin vanhan koulukunnan autohenkilön mieleen. Mikäli Bemarin ykkössarjalaisensa ostaa ilman nelivetoa, on auto silloin Bemarille epätyypilliseen takaan etuvetoinen, eikä mikään takavetoinen. Neliveto tuo mukanaan siksi Bemarille tyypillisempää fiilistä.

Suurin sallittu perävaunun kokonaispaino on 1200 kiloa, mikä tuntuu yllättävän hyvältä lukemalta autoa ulkoapäin katsoessa. Suomalaisetthan tunnetusti ovat perävaunukansaa, ja mökeille pitää saada kuljetettua polttopuut jollakin kulkuvälineellä, oli se sitten vaikka polkupyörä.

Auto lähtee käyntiin terveen oloisesti, muutenkin kaikki vaikuttaa silmämääräisesti arvioiden siistiltä myös sisältä. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on toimivan oloista silloin, kun kokoiseni kuljettaja testaa. Taajamassa kokonaisuus on hyvin balanssissa.

Koeajon perusteella myös moottoritiellä meno on toimivaa. Jos autoa kuitenkin katselee lapsiperhe, saattaa olla mieluista katsoa pykälää suurempia 3-sarjan ja 5-sarjan autoja, 1-sarjan autojen ollessa se pienin mallistosta löytyvä tapaus. Silloin kun autoa ajaa pääsääntöisesti kaksi aikuista, ja takapenkin tarve ei ole välttämättä suuren suurta, on tämä ykkössarjalainenkin loistava auto ajaa.

Taajamassa auton ajotuntuma on balanssissa, samoin moottoritiellä. En ole nähnyt vielä kertaakaan Bemaria, mikä olisi väärällä tavalla huono - kyse on siitä, mikä Bemari sopii omaan tarpeeseen kaikkein parhaiten.

Entäs sitten ne brändimielikuvat, valitakko BMW:m 1-sarjalainen, vai Mercedeksen A-sarjalainen? Se selviää käymällä koeajolla, ja testaamalla potentiaaliset autot itse. Molemmilla autoilla varmasti omat faninsa.

Hintaa autolla on enää 13 900 euroa, joten kalleimmat kilometrit on ehditty ajaa pois.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - koeajossa Nissan Interstar

Kun autobloggaajana kiertelee autoliikkeitä, niin monesti katson autoja sillä silmällä, mitä en ole vielä ajanut, tai mitkä muuten kiinnostaisivat blogissani. Tällä kertaa silmään osui Nissan Interstar, joten koeajolla oli käytävä. Interstar on Nissanin mallistosta toki tuttu, mutta minun koeajossani ei ole vielä kertaakaan aikaisemmin ollut autoa Interstarin nimellä. Nissan on myynyt vastaavaa mallia mallimerkinnällä NV400, mitä olen muutaman kerran elämäni aikana ehtinyt ajamaan. Sikäli tämän kokoluokan pakettiauto Nissanilta on minulle tuttu.

Nyt koeajoon lähtenyt auto myydään vaihtoautona. Vuosimalli on 2023, ja auto on ajettu varsin kohtuullisesti, vain 21 000 kilometriä. Auto on etuvetoinen ja manuaalivaihteilla, varustelistaus käsittää esimerkiksi vetokoukun ja ilmastointiautomatiikan. Ajoasento löytyy kohdilleen käsisäätöjen kautta, mikä on sikäli hyvä, koska auto on tarkoitettu työkäyttöön.

Nissan Interstar on taajamassa miellyttävän oloinen ajaa. On ollut mukava seurata, kuinka vuosien aikana pakettiautojen ajomukavuus on muuttunut vain paremmaksi ja paremmaksi. Itse tykkään pakettiautoissa siitä, että niissä istutaan normaalia henkilöautoa korkeammalla, mikä helpottaa ennakointia sillon, kun sen älyää käyttää hyödyksi. Ymmärrän myös sen, jos joku haluaa käyttää pakua jopa arkiautonaan.

Konehuoneessa mylvii 2,3 litrainen dieselkone, mistä löytyy tehoa 150 hevosvoimaa. Koeajon perusteella se on arkikäyttöä ajatellen riittävä, autolla pärjää myös moottoritiellä. Jos tämä kuitenkin tuntuu liian miedolta, niin Interstarin voi löytää myös 165 ja 180 hevosvoiman tehoisina, moottorin litratilavuuden pysyessä aina samana. Autoa koeajaessa huomaan pohtivani sitä, että pitäisikö minun ostaa itselleni retkipaku, johon muuttaisin asumaan? Se mahdollistaisi sellaisen liikkuvan elämäntavan, mikä ei ainakaan henkilöautolla onnistuisi aivan samaan malliin, koska autossa pystyisi myös asumaan.

Nyt koeajossa ollut Nissan Interstar maksaa 36 890 euroa. Halvin uusi Interstar lähtee omaksi 39 995 eurolla. Hintaeroa pohtiessa lienee huomioida varusteet, mitkä saattavat poiketa vertailtujen autojen kohdalla. Interstar on mahdollista ostaa omaksi myös alustamallina, johon saa oman tarpeen mukaan niinsanotun "pullakaapin", tai avolavan.

Nissan Interstarin sisarmalleja on esimerkiksi Opel Movano ja Renault Master. Nissan Interstar on uudistumassa, ja uuden mallin myötä tulossa on myös täyssähköinen vaihtoehto.

Auto myynnissä: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki