Jos pitäisi valita yksi auto, mikä kuvastaa suomalaisuutta hyvin, mikä se olisi? Toyota Hiace olisi yksi, vahvoilla olisi myös Ford Taunus. Hiaceja liikkuu Suomen teillä edelleen, vaikka kyseisen auton ajamisesta tuleekin kihti ja reumatismi. Ford Taunukset on suurimmalti osalti jo poistuneet Suomen liikenteestä, mutta vielä onnisti löytää yksi, museorekisteröity Tanari testattavaksi asti. Auton ja tien museo Mobilialle suurkiitos koeajosta ja siitä, että olette säilöneet autoja näin hyvin! Tästä johtuen vastaan omaan kysymykseeni, että suomalaisuutta kuvastaa hyvin Ford Taunus.
Testiin lähtenyt Ford Taunus GT 2000 Coupe on vuosimallia 1972. Auto on manuaalivaihteilla. Ennakkotietojeni mukaan auto on kaksilitraisella koneella, minkä vahvistaa myös Traficom. Vasta paikanpäällä Mobiliassa minulle selvisi, että tämä on myös V6! Näin pääsi käymään, koska en ole mikään museoajoneuvojen erityisaiantuntija. Klassikkokalustolla olen toki ajanut, mutta pääsääntöinen tekemiseni keskittyy tuoreempaan kalustoon. Siksi asiantuntemukseni kattaa uudemman ajoneuvokaluston, ja ohjaan yleensä kyselyt vanhasta autokalustosta niille, jotka asiasta tietävät. Tästä syystä käyntini Mobiliaan ovat tavallaan opintomatkoja!
Auto on kaikkineen siistin oloinen, ja moottori käy terveen oloisesti. Kuljettajan paikalla tulee hyvä mieli! Taajamassa auto on leppoisa hyvän fiiliksen tuoja, ja sopii oikein mainiosti kiireettömään kesäpäivään. Parhaimmilaan auto on taajamassa, missä nopeudet pysyvät tälle autolle kohtuullisina. Hetken matkaa testasin autoa myös 80 kilometrin rajoitusalueella, mikä on autovanhukselle mielestäni maksimi marssivauhti. Vaihteistona on neljävaihteinen manuaalivaihteisto, mikä tuntuu koeajon perusteella toimivalta.
Seuraavaksi suuntaan Taunuksella viereiseen Vehoniemen automuseoon, koska en ole käynyt siellä toviin. Koska muut kiireet on estäneet käynnit Vehoniemellä, koin saavani Taunuksen kanssa kaiken takaisin korkojen kanssa! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin kääntymässä Vehoniemen automuseolla museorekisteröidyllä autolla. Olen toki käynyt Vehoniemellä useita kertoja aiemminkin, mutta selvästi uudemmilla autoilla.
Kaikkein parasta autossa on fiilis! Uskon, että harrasteautoilta haetaan pääasiassa fiilistä. Takapenkillä en käynyt, mutta sellainenkin löytyy, jos autolla haluaa mennä kavereiden kanssa fiilistelemään kivaa kesäpäivää.
Lopuksi palautan auton takaisin Mobiliaan. Hieman harmi, ettei minulla ole paikkaa museoajoneuvon ylläpitoon. Juttua kirjoittaessa netin myyntipalstoilta löytyi noin parisenkymmentä Taunusta eri vuosilta, hintojen alkaessa muutamasta tuhannesta eurosta. Myynnissä on esimerkiksi yksi vuoden 1975 GXL Coupe, mille ilmoitetaan hinnaksi 16 900 euroa. Huomaan vain ajattelevani, että oho, hintaa se voi olla tämmöiselläkn hyvin säilyneellä autolla.
Myös nyt jo eläköitynyt autotoimittaja Pentti Rönkkö on käynyt Mobiliassa testaamassa tätä Taunusta, ja tehnyt myös koeajovideon autosta. Minullakin oli koeajolla Gopro mukana, joten kannattaa käydä katsomassa minunkin tunnelmat koeajolta Youtubesta.
Auton lainasi: Auton ja tien museo Mobilia, Kangasala / www.mobilia.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti