Viikon vaihtari: Koeajossa Plymouth Reliant vm 1982

 

 

Oho, siinä oli ensimmäinen ajatukseni, kun bongasin Jyväskyläläisestä autoliikkeestä vuosimallin 1982 Plymouth Reliantin. Näitä ei Suomessa liikaa näe varsinkaan autoliikkeessä myynnissä. Mutta nyt oli, ja vieläpä museokatsastettuna, niin todellakin oli ruvettava kärkkymään koeajoa!

Syksyn märkä ja sateinen keli hieman hidasti tätä koeajoprojektia, mutta voi että sitä ilon päivää, kun sopivat koeajokelit tulivat! Plymouth on samalla myös viideskymmenes automerkki, jolla olen elämäni aikana ajanut. Sain sillä saralla kympit täyteen kera asiaankuuluvan arvokkuuden!

Lisäksi tämä oli ensimmäinen kerta, kun ajamani auto oli museorekisteröity. Se muuttaa esimerkiksi auton katsastusväliä, sillä Suomessa museoautot katsastetaan neljän vuoden välein, jos ne ovat yksityiskäytössä. Sen osalta laki on hiljattain muuttunut, sillä aiemmin katsastusväli oli tapauksesta riippuen joko 2 vuotta tai 4 vuotta.

Minkälainen on Plymouth Reliant?

Tämä on etuvetoinen, ja koneena on 2,2 litrainen ja neljäsylinterinen bensapata. Tehoja löytyy vain 84 hevosvoimaa, mikä on nykymittapuulla toki vähän. Ei tätä tietenkään nykautoon voi, eikä edes kannata verrata. Tämän auton idea perustuu täysin siihen fiilikseen, minkä tämä auto pitää sisällään. Ulkoisesti tämä näyttää Jenkkiautolta, mutta tekniikan puolesta ei niinkään - sylintereistä nimittäin puuttuu puolet. Ainakaan palkkapäivänä ei mene koko tili tankkiin, ja rahaa säästyy. Eikä V8 ole tämän auton kohdalla mikään pakollisuus, koska fiilistä löytyy muutenkin.

Takapenkille kömmitään etuovien kautta. Etupenkillä on yllättävänkin mukava istua, mutta takapenkillä ei enää niin paljoa tilaa olekkaan, kiitos korimallin. Tämä kuitenkin passaa hyvin, kun tämä auto myydään jollekkin vannoutuneelle autoharrastajalle. Arkikäyttöön tämä ei enää kenellekkään mene, vaan lähinnä sunnuntaiajeluun, ja on muun ajan sitten talliruusuna.

Koeajettu Plymouth Reliant saapui Suomeen muuttoautona vuonna 1992, joten meikäläisten maassa se on viettänyt suurimman osan elämästään. Ulkoisesti tämä auto on edelleen todella siisti, eikä autoliikkeen puheet auton siisteydestä ole bloggaajan mielestä mitenkään liioiteltuja.

Varustelistaus tässä on ollut vuosimallin 1982 autoksi todella hyvä: Esimerkiksi vakionopeudensäädin ja ilmastointi löytyvät jo! Itse en muista näitä kovinkaan monessa kahdeksankymmentäluvun autossa nähneeni, vaikka kyseisen vuosikymmenen autoilla olen jo kerennyt ajamaan.

Tämä auto on myös ikäisekseen vähän ajettu: Mittarissa on vain 200 000 kilometriä. Säästellä kannattaa, sillä uusien Plymouthien valmistus on jo lopetettu tovi sitten. Historiasta on mainittava, että Plymouth oli Chryslerin omistuksessa, ja kyseisen asian huomaa tämänkin auton kohdalla.

Koeajo - Miltä tuntuu liki 40 vuotias Plymouth?

 

Autoa starttaillessa saan myyjältä tyyppikoulutuksen Plymouthiin - avain on esimerkiksi startatessa oltava sahalaitakuvio ylöspäin. Moottorinlämmitintä tässä ei ole, joten myyntihallissa lämpimänä tämä lähtee käyntiin kuin palmun alta, mutta kylmänä starttaa vaikeammin. Niinpä, kesän lämpimät kelit on vaihtuneet jo syksyn pakkasöihin, jolloinka vain päivän aurinko lämmittää sen minkä lämmittää. Tämä on kesäauto, ei talviauto.

Kone käy tervekäyntisen oloisesti. Vaihteiston valitsin on ratin vieressä olevassa vivussa. Käsijarru, tai paremminkin seisontajarru on pedaalimallia vasemmalla jalalla. Ja valot on muistettava laittaa päälle manuaalisesti.

Taajamassa Plymouth Reliant on todella leppoisa auto ajaa. Ohjaus on miellyttävän tuntuinen, ja kaikki vaikuttaa muutoinkin olevan kunnossa. Koeajon aikana keskityin lähinnä nautiskeluun, enkä lähtenyt autovanhusta testailemaan mihinkään moottoriteille saati huonommille pätkille. Tämä on ehdottomasti nautiskelijan auto, silloin kun matkaa haluaa tehdä omaan tahtiin. Jos on kiire, tai haluaa ajaa huonoja teitä, kannattaa tottakai ottaa ajettavaksi joku muu auto.

Mukavaa Plymouth Reliantissa on myös koko - tämä mahtuu kauppareissulla hyvin lähikaupan parkkiruutuun! Missään limusiinin mitoissa tämä ei todellakaan ole. Kaikkineen tämä on sellainen auto, että tällä pystyisi päästämään myös mummon maitokauppaan.

Lopputulema - Mukava että näitä on olemassa!

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun minä muistan nähneeni Plymouth Reliantin. Myöskään varaosatarjontaa täällä Suomessa ei paljoa ole - Amerikan mantereelta osia toki saa tilaamalla. Välttämättä osat ei paljoa maksa, mutta siinä on aina se vaiva, että on etsittävä ja tilattava ulkomailta. Suomessakin toki joitakin firmoja on, mitkä huoltavat Amerikan autoja, ja myyvät niihin varaosia. Toki kyseisistä firmoista voi aina kysellä Plymouthiin varaosia, että sattuisiko olemaan.

Mutta sitten loppufiilikset Reliantista - kyllä minä tykkään! Kerrankin oli auto peltiä, eikä muovia kuten nykyautot. Historian saatossa, tai paremminkin kultaisella 1980 luvulla Plymouth Reliant oli tarjolla niin sedanina, coupena kuin farkkuna. Kun kuvia katsoin muista korimalleista, niin tämä nyt koeajettu korimalli on minun silmääni ainakin se kaikkein mieluisin. Ulkoasusta saattaa mieleen tulla vaikkapa tietyn aikakauden Lincoln Towncar.

Hintaa tällä autolla on 6880 euroa. Muitakin Relianteja on toki Suomessa historian saatossa ollut, mutta myynnissä muita vastaavia ei tällä hetkellä tahdo olla, joten Suomen myytävien autojen hintojen vertailu oli haastavaa. Yksi vaihtoehto on etsiä hintatietoja ulkomailta, tai myynnistä poistuneista kohteista.

Paloauton koeajo: Eeppinen multihuipennus!

Mikäli hätäkeskus lähettää höökillisen miehiä onnettomuuspaikalle, tulevat he luultavasti tämmöisellä autolla. Tämä on se auto, mikä lähtee onnettomuuspaikalle pelastuslaitokselta heti johtoauton jälkeen, ja on paikalla joko ensimmäisenä tai toisena. Mukana siitä löytyy kyllin tujakat raivaustyökalut, jotta ihminen saadaan irroitettua kolariautosta tai kissa pelastettua puusta. Työkaluarsenaalia löytyy myös rakennusten tulipaloihin. Myös vesisäiliötkin saa mukaan tämmöiseen autoon - ja sekin tästä autosta tottakai löytyy. Eihän kyse ole mistään raivausautosta, vaan sammutusautosta.

Edellisen kerran vastaava mahdollisuus koeajaa paloauto kiertueella tarjoiltiin Scanian toimesta vuonna 2006. Nyt koeajettu auto on P370 Crew Cab, eli auto on suomeksi sanottuna kera miehistöohjaamon. Mallimerkintä kertoo myös teholukeman, 370 hevosvoimaa. Mallimerkinnän kirjain P viittaa hyttimalliin, nykyään L on kaikkein matalin. Tätä parempaa miehistöohjaamolla olevaa Scaniaa et kaupasta saa. Koska Scania oli uudistanut myös pienemmän mallistonsa hiljattain, kiinnosti koeajo minua erittäin paljon! P370 hööki ei ollut suinkaan ainoa koeajotapahtumassa ajamani auto, vaan listalle tarttui myös L280, P250, sekä P280 kaasukoneella. Muusta mallistosta sitten myöhemmin lisää, kun saadaan ensin käsiteltyä tämä akuutein asia - eli paloauto!

Nyt ehkä hyvä muistaa, ettei uudella ja vanhalla Scanian P-sarjalla ole enää mitään muuta yhteistä kuin merkki keulalla - senverran totaalinen uudistus on. Nyt uusi on todellakin uusi, eikä muutokset ole vain kosmeettisia.

Scania P370 Crew Cab - pienillä muutoksilla entistäkin parempi

Takapenkin istuimet ei ole minkäänalista mukavuusmallia - tarpeeseen ne on sopivat, ja se riittää. Kolmetoistalitrainen kone, ja vääntöä 1900 Newtonia. Vaihteistona uudistettu Opticruise, paikat kuljettajan lisäksi viidelle. Vanhaan verrattuna esimerkiksi käyttäjien ergonomiaa on parannettu, samoin näkyvyyttä autosta ulos. Takapenkillä tuntuu siltä, että pehmusteita ei olisi ikinä keksittykään - mutta toisaalta, kaikki on tehty kestämään raakaa ja kovaa työtä. Työtä, missä taatusti hyödynnetään tarvittaessa kaikki ne paukut, mitä auto tarjoaa.

Nelivetoa ei tässä autossa ole, joten takavedolla on pärjättävä. Auto henkii brutaalia voimaa, vaikka työkaluja ei vielä olekkaan asemoitu autoon paikalleen. Uudessa miehistöohjaamossa parannuksia löytyy esimerkiksi ovista, jotka aukeavat aiempaa enemmän. Kahvat on tukevat, ja säilytysratkaisut on aiempaa paremmat. Kovan keikan jälkeen lisäilmastointi on niin tehokas, että kaljultakin uhkaa lähteä tukka päästä. Tai siis uhkaisi lähteä, mikäli olisi. Tästä on kuulemma näyttöä Scanian oman henkilökunnan toimesta.

Koska Scanialla on myös moottoriuudistuksia, esimerkiksi 500hv kone ei ole enää V8, vaan rivi6. Täten myös Crew Cab hytilliset mallit on saatavilla 500 hevosvoimaisellakin koneella. Hyvä, silloin riittää paloautossa vääntömomenttia! Tätä mahdollisuutta ei ollut vielä edellisten Scanian koneiden aikana, mitkä nyt viimein saivat luvan väistyä uuden tieltä. Tuolloin näissä Scanian pienimmäisissä teholukemat jäivät alle viidensadan hevosvoimaan. Manuaalivaihteistokin löytyisi vielä mahdollisena vaihtoehtona, mutta selvästi suurin osa Scanioista myydään jo automaattivaihteisina.

Koska sora- ja puuautoilijat haluavat monesti kytkinpoljinta, on asiantila huomioitu, ja siksi Opticruiseen tarjoillaan halukkaille lisämaksusta kytkinpolkimellinen versio. Tämä on asia, mikä voi pääsääntöisesti henkilöautoa ajavasta tuntua hassulta - otetaan robottivaihteisto, ja höystetään se sitten kytkinpolkimella, vaikka automatiikka hoitaa itse vaihteiden vaihtamisen. Näin on ollut Scanialla tarjolla niin pitkään, kun minä muistan. Logiikka liittyy kuitenkin liikkeellelähtöihin ja pysähdyksiin, joissa kytkinpoljinta käytetään - autoa ajaessa sitä ei muutoin tarvita.

Autossa oleva teippaus FSC29 ei viittaa asiakkaaseen, vaan on Sauruksen tuotteelleen antama mallimerkintä. Kyseessä on sammutusauto miehistöohjaamolla, jossa 2900 litran tankki. Esimerkiksi FSC28 olisi sata litraa pienemmällä tankilla. FMC mallimerkintä kertoisi vastaavan auton olevan keskiraskas, kun FSC on raskasta mallia. RS / RSC mallimerkinnät Sauruksella viittaavat raivausautoon, C-kirjaimen kertoessa, mikäli kyse on miehistöohjaamosta. Pelkkä RS tarkoittaa raivausautoa perusmallin cabiinilla.

Koeajo - Vähänkö siistiä!!

Kun auton käynnistää, fiilis on todella huikea! Auton on rakentanut Säynätsalossa toimiva Saurus. Se firma, joka toimii lähes tuossa kotinurkillani - asunhan minäkin Keski-Suomessa. Silti myönnettävä on, että ensimmäistä kertaa sain mahdollisuuden ajaa paloautoa! Eihän näitä tämmöisiä nyt vain ajamaan normaalisti pääse - ei missään! Ellei sitten harrastuksena ole VPK, tai ammattina palomies - minä en ole palomies edes VPK:ssa.

No huh huh! Siinä siis päällimmäiset ajatukset, kun pistän vaihteen pesään, ja suuntaan autoliikkeen pihasta pois! Tämä on jotakin, mikä kannattaa mieluiten kokea itse - sitä ei vain voi selittää! Vaikka auto on ajettavuudeltaan kuin muut kuormurit, on fiilis kuitenkin aivan muuta! Ei voi verrata, ei voi verrata ei..

Vaikka muut penkit on vaihdettu, myös apukuskille, on kuljettajalla sentään ehta ja alkuperäinen tehtaalta toimitettu penkki. Täysin kuitenkin ymmärrettävää, miksi muut penkit on laitettu uusiksi - niillä on pystyttävä istumaan esimerkiksi happipullon kanssa. Kun se keikka tulee, niin voidaan tehdä hyvinkin johtopäätös, että tällä autolla pääsee nopeasti pelastamaan ihmisiä! Sehän se luonnollisesti tärkein asia tämän auton kohdalla - tehokas työnteko.

Kun kuvauspaikka on löytynyt, on aika käynnistää THE valoshow. Se jos mikä saa miehessä hymyn huulille! Koska koeajoaikaa oli vain puolisen tuntia, on valokuvien jälkeen suunnattava takaisin autoliikkeeseen. Koeajo oli kuitenkin silti niin huikea, että sitä alkaa bloggaajakin miettiä aivan huvikseen, että pitäisikö alkaa kuntotreeni ihan siksi, että hakisi Pelastusopistoon? Treenaamista taitaa riittää itse kullakin, sillä pääsykoe sinne on suomeksi sanottuna rankka. Kuntotreeniähän kannattaa silti jokaisen harrastaa, haki kouluun tai ei. Jos tämmöinen kokemus olisi ollut itsellä joskus junnuna, olisi varmasti joku palokuntaharrastus ollut erityisen mieluisa. Nyt olen vain sisällöntuottaja.

Lopputulema - Tähän ohjaamomalliin luottaa myös puolustusvoimat

Scanian Crew Cab ohjaamo on käytössä esimerkiksi puolustusvoimissa kouluautoissa. Se on kätevä, sillä esimerkiksi pidemmillä reissuilla oppilaita saa samaan aikaan enemmän kyytiin. Ohjaamon varusteet on täysin tuunattavissa, ja matkanteosta saa tehtyä myös mukavaa. Hintaa tämmöisellä paloautolla on nopeasti ja reilusti yli 200 000 euroa, varusteista riippuen. Koeajo on huikea, joka tuskin usein toistuu. Varmasti koeajo, josta tulee turistua vielä pitkään!

Jos pitäisi pistää järjestykseen koeajojen TOP 5, niin olisi tämä kyllä ehdottomasti kärkipäässä! Mukavaa kyllä, että tämmöisiä ekstroja sattuu mukaan koeajokiertueelle! Toisaalta näitä toivoisi lisääkin, mutta toisaalta juju juuri on siinä, ettei näitä pääse useinkaan ajamaan.

Www.scania.fi
www.saurus.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Toiveuusinta - Koeajossa Audi Q7 4,2 V8 TDI

Autoliikkeen esittelyhallissa silmääni pisti rekisteritunnus: QQQ-777. Se on erikoiskilpi, jollaisen saa rahalla, nykyhinnan ollessa 850 euroa. Menin tutkimaan autoa tarkemmin, ja spekseissä luvattiin varsin mukavia asioita: 4,2 litrainen V8, vuosimalli 2008, ja kilometrilukema vain 142 tuhannen kilometrin kieppeillä. Hintaakin oli 35 900 euroa.

Mielenkiintoni vain heräsi entisestään, kun totesin auton olevan varsin siistissä kunnossa. Kun suhteuttaa kilometrilukeman auton kymmenen vuoden ikään, niin se tekee vuositasolla vain noin 14tkm. Blogissani on aiemmin nähty V6 koneella oleva Audi Q7. Lisäksi V8 koneella on tullut aikaisemmin ajettua esimerkiksi Porsche Cayenne ja Volkswagen Touareg, joten kolmikosta alkaa olla jo kokemusta. Touareg on ainoa, jota ei ole blogissani vielä nähty, vaikka siitä minulla onkin ajokokemusta enemmän kuin Cayennesta. Kyseinen VAG-konsernin mallikolmikko on serkuksia keskenään, kuten automiehet sen tietävätkin.

Audi Q7 4,2 V8 TDI - Millainen varustelistaus?

Koekilvet oli pois kuvasession ajan, jotta koko komeus pääsee blogissa esille. Auto on poistettu liikennekäytöstä, joten koeajo suoritettiin pykälien mukaan koekilvillä.

Hinta on kohdillaan kun suhteuttaa siihen, mitä saa. Varusteista mainittakoon esimerkiksi ilmajouset, sekä sähkösäädöt etupenkeissä. Ilmastointi löytyy myös takapenkkiläisille. Käytännöllisyydestä kertoo myös navigointijärjestelmä, sekä vetokoukku. Viimeisin huolto on tehty 120tkm kohdalla. Kulutuslukemia en viitsinyt liiemmin edes katsella, mutta väliäkös niillä enää tämän auton kohdalla onkaan. Tämän auton ostajalle uskon niiden olevan lähinnä sivuseikka, sillä rahaa varmasti on pitää tämä auto. Vian tullessa esimerkiksi huoltokulut ovat mitä ovat. Audi Q7 on ollut saatavilla myös V12 koneella, jollaisen on omistanut esimerkiksi Kimi Räikkönen. V10 koneisena on ollut saatavilla aiemmin mainittu Volkswagen Touareg, tämän auton konsernisisar. Ökyhirvitys V12 mallin korvasi sittemin SQ7, jollaista olen ajanut, ja jollainen on myös minun blogissani ohimennen nähty.

Koeajo - miltä tuntuu Q7 4,2 V8 TDI?

Ohjaamo näyttää kuin miltä tahansa Q7 mallin ohjaamolta. Kun auton pistää käyntiin, huomaa äänestä, että kuutoskone autossa ei ainakaan ole. Se on kasikone, mikä siellä ärjyy. Moottorin ääni ei kuulu sisälle mitenkään liian kovaa, mutta kasikoneeksi sen silti tunnistaa selvästi. Jos tämmöisen auton omistaisin, niin oikeastaan mä haluaisin kuulla, kuinka polttoaine palaa, tässä tapauksessa diesel. Liikkeelle lähtiessä saattaa tarvita malttia, sillä tehokas kone ja neliveto pitävät huolen siitä, että auto kyllä lähtee. Ja kulkee. Jalkoihin ei siis todellakaan jäädä.

Ohjaustuntuma on toimiva, ja alustatuntuma on säädettävissä käyttötarpeen mukaan. Kaikki vaikuttaa toimivalta, ja autoamattivaihteisto vaihtaa toimivan oloisesti. V8 TDI tuottaa tehoja 326 hevosvoimaa, ja vääntömomentti on 760 Newtonmetriä. Tämä dieselmylly on sama, joka on nähty saman aikakauden Audi A8 mallissa pienemmällä vääntömomentilla. Bensakoneisen V8 version vääntömomentti jää 440 Newtonmetriin. Jos näistä kumpikaan ei miellytä, niin sitten on vielä se aikaisemmin mainittu kuusilitrainen V12, joka sitten vääntääkin jo tuhannen Newtonmetrin verran. Se jos mikä on järjettömyyden multihuipennus ainakin kustannuksia ajatellen. Toisaalta voisi olla mielenkiintoista koeajaa kyseinen järkäle. V12 tässä autossa kuulostaa jäätävältä.

Maastoautoissa tykkään erityisesti siitä, että istutaan perus henkilöautoja korkeammalla. Myöskään Audi Q7 ei ole tämän osalta mikään poikkeus. Paketti on niin kunnossa kuin olla ja voi. Saksalaista laatutavaraa.

Lopputulema - jollain kasvaa kohta autokokoelma

Eipä tämmöisen koeajomahdollisuutta itselläni ainakaan päivittäin tule. Toisinaan kyllä. Koeajon jälkeen maltoin sentään suunnata takaisin autoliikkeeseen, ja palauttaa auton sinne. Ehkä vielä joskus minullakin tämmöinen auto löytyy. Työpaikka vain olisi ensin löydettävä, mieluiten vakituinen. Pankki tai rahoitusyhtiö ei muuten lainaa myönnä. Tässä mukana myös pieni videoklippi liittyen tähän autoon. Nauttikaa hyvät ihmiset, nauttikaa!

Koejossa uudistunut Toyota Proace

 
Toyota järjesti Suomessa 10 -vuoden tauon jälkeen kansainvälisen pressitilaisuuden. Aiheena oli uuden Toyota Proacen medialle suunnatut koeajot, ja myös minut kutsuttiin mukaan. Uudelle Proacelle on nyt ladattu myynnillisesti kovat odotukset. Toyotan pakettiautokanta on Suomessa perinteisesti ollut vahvaa, ja Hiacen maahantuonti lakkautettiin muutamia vuosia sitten. Proace on luotu täyttämään juurikin tätä Hiacen jättämää tyhjiötä. Hiacemiehet ovat ikävä kyllä siirtyneet jossain määrin muihin merkkeihin, mutta nyt on toivoa saada Hiacemiehet takaisin Toyotan rattiin. Edellisen korimallin Proacesta minulla ei kokemusta ole, mutta katsellaan nyt kuitenkin, mihin tästä uudemmasta painoksesta on.

Auto julkaistiin Birminghamin autonäyttelyssä 27.4., jolloin alkoi myös sen ennakkomyynti. Tuttuun tapaan, kuten edellinenkin mallisukupolvi, tämä uusi auto perustuu PSA konsernin tuotteisiin. Sen huomaa ohjaamossa muutamista seikoista, jos vain osaa kiinnittää huomiota oikeisiin asioihin. Esimerkiksi vaihdekeppi on Citroenista, ja mittaristokin on suoraan Ranskalaisesta. Varsinkin kuljettajan penkki on hyvä istua, apparin penkki ei niinkään hyvä. Hiaceen verrattuna Proacen tavaratilan koko on suunnilleen sama, vaikka auto ulkoisesti näyttääkin Hiacea pienemmältä. Tämä on varmasti oleellinen kysymys vaihdettaessa Hiacea uudempaan autoon.

Tarjolla tulee olemaan maahantuojan kautta kolmea eri korimallia, sekä vain yksi varustetaso. Varustepaketteja on tarjolla kolme, jotka voi ostaa vaikka kaikki kerrallaan, tai vain yksitellen. Ulkonäöllisesti auton keulasta näkyy Toyotamaisuus, sukunäkö muuhun mallistoon. Muotoilua itse pitäisin onnistuneena. Uusi Proace on saatavilla 1,6- ja 2.0 -litran dieselkoneilla. Näistä pienempi on tehoiltaan 95hv, ja kaksilitraiseen tarjolla kolme eri tehoversiota, jotka ovat 122hv (vääntää 340Nm), 150hv (vääntää 370Nm) ja 174hv (vääntää 400Nm).

Eroa PSA konsernin autoihin on Safety Sense, jota ei ole tarjolla PSA:n tuotteisiin. Manuaalivaihteiston lisäksi tarjolla on automaattivaihteisto, sekä PSA:lta tuttu robottivaihteisto. Kaikkein pienin korimalli on kuitenkin aina manuaalivaihteilla.

Koeajo

Penkin ja ratin säädöt hoituvat manuaalisesti, ja hyvän ajoasennon saavuttaa helposti. Koeajoauton kaksilitrainen kone tuottaa tehoja 150hv, ja vääntöä 370Nm. Jo heti kättelyssä käy hyvin selväksi se, että tehojen puutteesta tätä autoa ei voi syyttää. Koeajolenkki oli kaikkineen 141km pitkä, käsittäen niin moottoritieajoa, kuin myös mutkaisempaa tietä Nuuksion kautta Bodomjärven ympäri.

Tavaratilaan oli lastattu painoksi joitakin säkkejä, joten tyhjällä autolla ei tarvinnut lähteä ajelemaan. Kuljettajalla on uudistuneessa Proacessa kaikin puolin hyvät oltavat. Ehkäpä suurimman moitteen voisi antaa vakionopeudensäätimestä - se on hankala käyttää, ja tämän lisäksi jää sopivasti ratin puolan taakse piiloon, joten sitä ei edes näe kunnolla. Lisäksi apparin puolen penkissä on parantamista, mikäli pidempijalkainen ihminen istuu siinä kauemmin - reisituki uhkaa loppua kesken. Tätä ongelmaa ei esiinny kuljettajan istuimessa.

Kuusivaihteinen manuaaliaski on hyvä käyttää, vaihteet vaihtuvat hyvin. Kytkin on herkkä, jarrut on napakat - tähän kun tottuu, niin ongelmia tuskin ajossa tulee. Alustatuntuma on mielestäni ihan pätevän oloinen, toimiva. Auton sisään kuuluva äänimaailma on hillittyä. Sisään kuuluu lähinnä rengasmelu, moottoriäänien kuuluessa lähinnä kiihdytyksissä.

Lopputulema

Nelivetoa ei ole saatavilla Proaceen - Hiaceen sen vielä sai. Mikäli ilman nelivetoa pärjäät, on Proacesta todellakin Hiacen korvaajaksi. Proacesta ja Hiacesta ei edes pitäisi pystyä puhumaan samassa lauseessa, mutta tein sen silti - kyseessä on niin eri autot.

Mikäli Proace kiinnostaa, on korivaihtoehtoja tarjolla aiempaa pienikokoisempi Compact, jonka kokonaispituus on 4.6m, ja tavaratilan tilavuus 4.6 kuutiota. Korivaihtoehdoista keskimmäinen (tunnus L1H1) on pituudeltaan 4,9m, ja tavaratilan koko 5,3 kuutiota. Suurikokoisin Proace (tunnus L2H1) on 5,3m pitkä, ja tavaratilan vetoisuus 6,1 kuutiota.

Asiakastoimitukset alkanevat elokuussa, ja koeajoautot saapuvat jälleenmyyjäliikkeisiin lähiviikkoina. Myös tila-automalli Toyota Proace Verso saadaan markkinoille, jotenka silmät kannattaa pitää senkin takia auki. Ja hei te Hiacemiehet - menkää nyt äkkiä koeajolle!

Hinnat alkaen: 26 899e

Autovouhotus - Uusi yhteisöllinen automedia

 

Te, jotka olette sosiaalisessa mediassa seuranneet minua, niin tiedättekin jo asiani. Blogini tulee jatkossa oleman osa uutta, ja yhteisöllistä automediaa. Tämä automedia on Autovouhotus, joka julkaistaan huomenna 1.6. Autovouhotuksessa pääpaino tulee olemaan blogeilla, ja lisäkseni mukaan on varmistunut jo toinenkin blogisti. Syyt vaihdokseen on se, että tämä uusi automedia mahdollistaa blogilleni jatkossa suuremman näkyvyyden. Lisäksi Autovouhotuksen tekijätiimissä on mukana niin kovatasoisia tekijöitä, että se osaltaan mahdollistaa minulle entistäkin ammattimaisemman tekemisen. Autovouhotukseen minua pyydettiin mukaan, enkä kauaan miettinyt suostumistani. Osan vanhoista blogiartikkeleistani olen siirtänyt uuteen blogiportaaliin, ja jos etsimääsi juttua et sieltä löydä, niin löytyy se sitten täältä vanhasta. Mikäli haluat seurata Autovouhotusta joko Facebookissa tai Twitterissä, onnistuu se myös. Elikkä lyhyesti sanottuna, Autovouhotus on ikäänkuin autoblogien Indiedays :). Oma FB:n blogisivuni pysyy edelleenkin jatkossa voimissaan. Ei muutakuin peukuttamaan!

Uuteen Autovouhotuksen blogiini pääset tästä.

Vaihdokkiarvio: Koeajossa Pontiac Firebird

Vappu oli ja meni, ja toi mukanaan autoharrastajille uuden ajokauden. Ajattelin polkaista käyntiin blogissani oman harrasteautosarjan, ja koeajolle sekä esittelyyn pääsi ensimmäisenä autoliikkeen Pontiac Firebird, vuosimallia 1997. Firebird on V6 koneella, ja tapojen mukaisesti myös V8 on ollut tarjolla. Tämä mk4 jäi viimeiseksi korimalliksi, mitä Firebirdiä valmistettiin, ja tuotanto loppui vuonna 2002. Auto on nähnyt tietä 148tkm edestä, ja hintapyynti liikkeessä (Ok Auto, Jyväskylän toimipiste) 6900e. Katsotaan mihinkä tästä autosta on?

Ajaminen, ominaisuudet, varusteet?

Auton korimalli on coupe, jotenka siinä istutaan matalalla. Auto näyttää jenkiltä, niin sisältä kuin ulkoakin, ja myös tuntuu siltä. Jenkkityyliin löytyy esimerkiksi automaattivaihteisto, sekä 3.4 litrainen V6 tarjoilee jo miehiset äänet. Tapojen mukaisesti auto on takaveto, eikä etuvedosta ole tietoakaan. Nostalgiahenkisyyttä kaipaavalle on viime vuosituhannelta tarjolla jopa kasettisoitin! Sitä en testannut, mutta radio ainakin vaikutti toimivalta. Autossa on nahkapenkit, joiden säädöt hoituvat manuaalisti.

Ajaessa huomaa, että mitään kaksoiskytkinvaihteistoja ei ole. Eikä siihen lienee tässä kapineessa tarvettakaan, mikäli ostaja haluaa auton vuodelta 1997. Nopeuden kanssa on oltava varovainen, koska se saattaa huomaamattakin kivuta liian suureksi. Ja jottei elämä nopeusmittarin kanssa menisi liian helpoksi, on nopeus ilmoitettu sekä maileina (mph), että kilometreinä (km/h). Toki pelkkä mailimittari on ihan hyväksyttävä Suomessakin silloin, kun kuljettaja muistaa, että yksi maili on 1,6km. Tuntuma rattiin ei ole aivan koko rattikehältä paras mahdollinen, mutta hyvällä tolalla silloin, kun ottaa kiinni sieltä mistä pitääkin. Hieman nitinää ja natinaa oli jo havaittavissa, mutta niinhän vanhoissa autoissa tuppaa helposti olemaan, kun tietä on nähnyt tarpeeksi. Toisaalta, mielestäni hieman vanhempikin auto voi joskus olla kiva - varsinkin sellainen auto, johon liittyy jokin tarina!

Moottoritiellä Firebird on miellyttävä menijä, alustatuntuma ei mielestäni mikään superjäykkä ole, vaikka sporttisuutta on havaittavissa. Kaupungissa katseitakin saattanee saada käännetyksi, tämä on mielestäni senverran hienon värinenkin.

Mitä tulee tämän kyseisen Firebirdin varusteisiin, on lasikatto mukava lisä! Talvirenkaat on Nokian Hakkapeliitta 7, jotka näyttivät hyviltä. Kesärenkaat Continental Premium Contact, joissa niissäkin vielä pintaa ajamista varten.

Historiaa
Firebirdistä valmistettiin kaikkiaan 4 eri korimallia, joista ensimmäinen näki päivänvalon vuonna 1967, ja viimeinen vuonna 1993. Historian aikana Pontiac Trans-Am Firebirdillä ajoi esimerkiksi Ritari Ässä! Trans-Am oli Firebirdin parhaiten varusteltu, V8 koneella oleva versio, siinä missä Base Coupe taas V6 -koneella varusteltu perusmalli. Vuonna 2009 General Motors lopetti kokonaan Pontiacin valmistuksen, tuotannon päättyessä loppuvuodesta. Syynä tähän olivat talousvaikeudet, jotka johtivat myös siihen, että Hummer myytiin. Nykyisinä tuotemerkkeinä GM:llä on esimerkiksi Chevrolet ja Opel, eikä Chevroletiakaan enää Camaroa ja Corvettea lukuun ottamatta Euroopan markkinoille tuoda. Tähän on syynä GM:n halu panostaa Opeliin.

Lopputuomio
Jenkkinostalgiaa ja urheiluautoa kaipaavalle, osta pois! Kaikkea ei vain voi perustella järjellä, ja tämä onkin enempi se tunteella perusteltavissa oleva automalli. Kilpailijamallina tunnetaan Chevrolet Camaro, jotenka ostajan päätettäväksi jääkin, lähteekö hän kotia Camarolla, vai Firebirdillä :). Nopea vilkaisu Nettiautoon osoittaa, että jopa enempi ajettuja Firebirdejä myydään hinnakkaammalla. Jotenka, mitenkä olisi harrasteauto?

Myyjäliike: Ok Auto, Jyväskylä
Hinta: 6900 e

Vaihdokkiarvio: BMW M6 - Räyhäauto Saksasta

Ainakaan omalla kohdallani, kevät ei tule ilman avoautoa. Eikä varsinkaan kesä. Suuntana oli Laukaalainen GTI Car Center, jossa minua odotti jotain todella miehekästä. Kyseessä on BMW M6, V10 koneinen ja kangaskattoinen avo! Teholukemat autossa on samat, kuin aiemmin ajamassani M5:ssa, vuosimalli on tässä vain vuotta tuoreempi, 2007. E63 / E64 korimalli julkaistiin vuonna 2003, ja seuraaja F12 / F13 vuonna 2011. Katsotaan, mihinkä tästä ajoon lähteneestä E64 -avosta oikein on.

Auto, ominaisuudet, ajaminen?
Kyseessä on BMW 6 -sarjan räyhäkkäin menopeli, varsin hulppeilla varusteilla. Autoon sisälle mennessä huomio kiinnittyy raamittomiin ikkunoihin, kokonahkapenkkeihin, sekä muutenkin varsin Bemarimaiseen ilmeeseen. Penkit on mukavia istua. Sekventiaalivaihteisto on sama 7-pykäläinen, mikä nähtiinkin jo M5:n kohdalla. Se mikä M5:een verrattuna ajettavuudessa pistää silmään, on mehukkaammat äänet. Penkki sekä ratti säätyvät sähkötoimisesti, ja säätövaraa on siten, miten kuljettaja vain keksii haluta. Sähkösäätöihin sisältyy myös muisti, joka autoa startatessa säätää penkin ja ratin toivottuihin säätöihin. Alustatuntuma on ajettaessa urheiluautomaisen kova, mutta auton luonne huomioiden se on asiana vain hyvä. Teholukemaksi luvataan 507hv, mikäli ratissa oleva Power-Button (-> M-nappi) on kytketty päälle. Perustilassa auto on tehoiltaan 400hv, samoin kuin M5. On syytä muistaa, että Power-Button kytkee samalla myös luistoneston pois. Tämä ratissa sijaitseva Power-Button tuli tutuksi jo M5:sen koajoraportista, enkä tälläkään kertaa katsonut tarpeelliseksi testata autoa täysillä tehoilla, sillä 400hv riittää saamaan vakuuttuneeksi auton ominaisuuksista. Tai jos ei riitä, ei siihen ole silloin tarvettakaan. Vanteilla on kokoa 21 -tuumaa.

 Moottoritiellä ajettaessa auto kyllä lähtee, sekä istuu tiessä kuin tauti. Kiihtyvyydeksi luvataan tehtaan toimesta sama kuin M5:sessa - 4,6 sekuntia nollasta satkuun. En tiedä, mutta oletan, että kyseinen lukema on ilman Power-Buttonia. Näkyvyys autosta ulos on hyvällä tolalla, jotenka ajaminen on sen puolesta helppoa. Kaupungissa kävin pienen lenkin piipahtamassa, ja kyllähän tällä autolla kelpaa ihmisten ilmoilla näyttäytymässä käydä ;). Todellakin, vaikka katto olisi ylhäällä, tuntuu ainakin itsestä sille, että monet päät kääntyvät, varsinkin autoista kiinnostuneiden osalta..

 Auton alkuperäinen ostaja on tilannut auton ilman taakse tulevaa mallimerkintää, jotenka harjaantumattoman voi olla vaikea tunnistaa autoa tehohirviöksi muualta, kuin pakoputkista, ja äänistä. Auton äänet ovat jo tyhjäkäynnillä varsin vaikuttavat. Polttoaineen kulutusta en mitannut, enkä tohtinut tälläkään kertaa katsoa mistään, koska kyllähän tämä ainetta vie ja paljon. Uudempi vuonna 2011 esitelty mallihan on toki jo tuplaturbollinen V8, joka on polttoainetaloudellisempi. Tämä auto on ajettu maltillisesti, vain 79tkm. Minkäänlaisia nitinöitä ja natinoita ei ilmene, jotenka voisi vähintään tehdä oletuksen, että paketti on kunnossa. Tottakai jokainen automies haluaa kerran eläessään omistaa tehokkaan avoauton ;). Päällisin puolin katseltuna kangaskatto vaikutti olevan ehjä. Jos ehjyydestä haluaa päästä avoautoa ostaessa absoluuttiseen varmuuteen, voisi käyttää auton vaikkapa koeajon yhteydessä pesussa. Myös vaihteet vaihtuivat toimivan oloisesti, niin rattivaihteista, vaihdekepistä, kuin myös automaattisestikkin. Koeajoauto on takavetoinen, jotenka jokainen tehkööt itse johtopäätöksensä, minkälaiseen käyttöön näkee tämän auton parhaaksi.

Kokonaisuutena ajatellen M6 on hieno auto ajaa. Ikävänä haittapuolena tosin on se, että korttinsa tällä helposti menettää, mikäli on varomaton kaasujalan kanssa. Koeajon jälkeen voisin kiteyttää tuntoni siihen, että olen liekeissä!

6-sarjan historiasta vielä senverran, että virallisesti tämä E63 / E64 -korimalli on toinen malliversio, mitä on myyty 6-sarjan nimellä. Ensimmäinen malliversio oli E24 -korimalli vuosina 1976 - 1989. Nykyisin myytävä F12 / F13 on siis järjestyksessään kolmas malliversio, mitä 6-sarjan nimellä on myyty!

Tuomio
Hintaa tällä lystillä on 69 990e. On syytä muistaa, että halvemmalla myytävät E64 -koppaiset avot ovat myös enemmän ajettuja. Blogiartikkelia kirjoittaessa (13.4.2015) Nettiautossa halvemmat ovat järjestäen yli 100tkm ajettuja. Tietenkin Coupen (korimallin tunnus E63) voisi saada samoilla kilometreillä halvemmalla, mutta eihän se ole avoautoa haluavalle mikään vaihtoehto. Jotenka, rohkeasti vain kaupoille, rahalla siitä selviää :)..

Autoa myy: GTI Car Center / www.gticarcenter.fi