Viikon vaihtari: Mini John Cooper Works

Silloin kun Minin takaluukussa lukee Paceman, voisi kuvitella, että ei ole mitään ihmeellistä. Mutta ihmeellistä siitä saadaan silloin, kun John Cooper Works on virittänyt autoa. Juuri sellainen auto löytyi Jyväskylästä vaihtoautona, joten koeajolla oli poikettava. Keski-Suomen alueen autoliikkeistä olen bongaillut vastaavia John Cooper Worksin tuunaamia Minejä korkeintaan satunnaisesti. Mikään yleinen ilmestys vaihtoautorivissä tämä ei ole. Ei ainakaan Suomessa. Siksi tämä on toinen kerta, jolloin muistan bonganneeni Mini John Cooper Worksin muualla kuin valokuvassa.

Mutta ennen kuin mennään itse autoon, on kysyttävä, mikä ihme on John Cooper Works? Kyseessä on virityspaja, joka virittää Minin eri malleista sporttisempia versioita. Tällä kertaa lähtökohtana on mainittu Minin Paceman, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin ajanut. Ensimmäinen kerta oli myös John Cooper Worksin virittämiin tuotteisiin tutustuminen minun osaltani. Miniltä toki muita autoja on tullut ajettua, kuten Clubman ja Countryman.

Mini on mielestäni aina ollut hauska auto ajaa, joten tälläkin kertaa odotukset olivat hauskuuden osalta korkealla! Ajattelin mennä koeajon fiilispohjalta. Minissä varsinkin ohjaus on ollut minun mieleeni, sillä ohjaus reagoi todella tarkasti ratin liikkeisiin.

Auton vuosimalli on 2013, ja se on tuotu käytettynä Suomeen. Auton varustelistaus käsittää esimerkiksi nelivedon, automaattivaihteiston, ilmastoinnin, sekä tietysti sporttisemman alustan. Tehoa konehuoneesta löytyy 218 hevosvoimaa, päästöjä on 184 grammaa sadalle kilometrille. Päästöt on nykymittapuulla isot, ja moni asia onkin muuttunut automaailmassa kymmenen vuoden aikana. Moottorin litratilavuus on 1,6 litraa.

Ajoasento löytyy järkevästi kohdilleen manuaalisäätöjen kautta. Takapenkki on vain kahdelle, ja sinne joutuu kömpimään etuovien kautta, joten mikään suurperheen auto tämä ei ole. Kun auton käynnistää, kone on tervekäyntisen oloinen myös sen jälkeen, kun auto on ajettu lämpimäksi. Kuljettajan paikalla moni asia on aiemmin uudempia Minejä ajaneelle tutulla tavalla, eikä mikään siltä osin yllätä.

Pienen tutustumisen jälkeen totean, että oikeastaan pidän autosta! Tekniikka on tuttua BMW:tä, ja auto eroaa muotoilun osalta harmaasta massasta, missä konserniyhteistyö näkyy ja tuntuu erittäin vahvasti.

Taajamassa auto on leppoisan oloinen ajaa. Huomaa, että alusta on aavistuksen normaalia kireämpi, eikä niin pehmeä kuin joissakin perheautoissa on. Sisään kantautuvat äänet on kohtuuden rajoissa, eikä mitään häiritseviä ylimääräisiä ääniä kuulu. Myös moottoritiellä menohalut on järkevällä tasolla, jos tämä auto sisätilojen puolesta edes pitkää matkaa ajavalle sopii. Moottorin äänet on asiantilasta riippuen joko plussa tai miinus. Jos etsii jytää ja pauketta, sitä ei koeajon perusteella löytynyt. Kolikolla on kääntöpuoli silloin, kun ajaa autollaan pitkää matkaa - silloin ei tarvitsekkaan kuulua, sillä matkaa tekevä henkilö arvostaa tietyissä tilanteissa myös hiljaisuutta.

Loppujen lopuksi John Cooper Worksin tuunaama Mini Paceman on melkoisen tunnepitoinen auto. Jos kuitenkin mieli tekee ostaa kymmenvuotiaan harrasteauton, on kilometrejä varsin kohtuullisesti, sillä auto on nähnyt tietä vain 97 000 kilometriä. Se tekee ajoa aavistuksen vajaan kymppitonnin vuoteen, kun suhteuttaa kilometrit auton ikään. Hintaa on 20 990 euroa. Juttua kirjoittaessa John Cooper Worksin virittämiä Minejä on Suomessa myynnissä noin kymmenen, joten jos etsii monipuolisempaa tarjontaa, voi olla hyvä katsoa myös ulkomaiden myytävät vaihtoautot.

Nousiko autokuume sisällöntuottajalla? Todellakin nousi! Nelivetoisella Minillä voisi olla suorastaan hauskaa päästä ajelemaan talvella esimerkiksi jäärataa, joten sitä päivää odotellessa.

Auton lainasi: Rinta-Joupun autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki