Viikon vaihtari - Koeajossa Mercedes-Benz C220 vuodelta 2014

Minulle automerkeistä Mercedes-Benz on yksi, mikä merkkaa minulle paljon. Merkkiin liittyen minulla on paljon hyviä muistoja pitkältä ajalta. Varsinkin yhdessä vaiheessa ajoin Mercedeksellä paljon, kun minulla oli vudoenvaihteessa 2014 - 2015 sellainen käytössä Vehon järjestämän Tähtikuljettaja kampanjan kautta. Kun autoliikkeessä tuli vastaan vuosimallin 2014 Mercedes-Benz C220, oli käytävä avaimet pyytämässä ihan siksi, että halusin fiilistellä menneitä aikoja!

Tämän auton konehuoneessa mylvii dieselpata, mistä tehoa irtoaa 170 hevosvoimaa. Vaihteistona on automaatti, ja auto on takavetoinen. Varustelistaus on käytännöllinen - on navigointia, ilmastointia, pysäköintitutkaa ja vetokoukkua. Auton kokoluokka on sellainen, että siinä missä menneinä hyvinä aikoina taksikäytössä saattoi nähdä pykälän isompaa E sarjalaista, saattaa nyt tulla vastaan pykälän pienempi C sarjalainen.

Auto lähtee terveen oloisesti käyntiin, ja on taajamassa mukavan oloinen ajaa. Kaikki on toimivan oloista myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi. Kaikki on järkevän oloista myös mutkittelevalla Ampumaradantiellä, mikä kuuluu koeajolenkillä vakioreitistööni. Jos itse olisin ostamassa autoa, saattaisin haluta autoni nelivetoisena. Se ei tee kuitenkaan tästä autosta mitenkään huonoa, sillä ryhti vaikuttaa olevan kaikkineen tallessa.

Mercedeksen C-sarjalainen tuo minulle mieleen tutun fiiliksen noin kymmenen vuoden takaa, jolloin käytössäni oli A200 AMG Line. Kuljettajan paikalla moni asia on tutulla tavalla. Nyt koeajettu C220 ei ole varusteiltaan mitenkään pröystäilevä, vaan laadukas vaihtoauto, millä on ajettu 118 000 kilometriä. Autolla on vielä elämää edessä, ja hintalappua enää 19 280 euroa. Kalleimmat kilometrit on jo ajettu pois.

Joku saa tästä vielä hyvän käyttöauton itselleen!

 

Auto myynnissä: Rinrta-Joupin Autoliike / www.rinta-jouppi.com

Koeajossa viikon uutuus - Volkswagen ID.Buzz GTX

Paljon on vettä virrannut sen jälkeen, kun kuulin ensimmäisen kerran hippibussin palaavan Volkswagenin mallistoon. Ensimmäisen kerran kuulin Volkswagen ID.Buzzista vuonna 2017, kun olin tekemässä koulun työssäoppimisjaksoa Keskisuomalaiselle. Itse autoa saatiin odotella tuosta vielä muutama vuosi eteenpäin. Nyt vuoden 2025 maaliskuussa autoliikkeeseen oli saatu nelivetoinen ID.Buzz GTX, ja minä lähdin tietysti koeajamaan sitä! Onhan neliveto tietysti jotakin, mitä joku saattaa haluta, jos toisena vaihtoehtona on takavetoinen auto.

Nelivetoinen hippibussi on tietysti täyssähköauto, niinkuin kaikki muutkin ID. sarjan autot. Ajoakun koko on 86 kilowattituntia, mikä on nätisti sanoen aivan kelvollisen kokoinen. Jos on aikaisemmin ajanut joko ID.Buzzia, tai muita Volkswagenin ID sarjan autoja, tässä ei ole mitään uutta ja ihmeellistä. Kaikki on kuljettajan paikalta katsottuna samaa tuttua Volkswagenia, mitä on tähänkin asti totuttu näkemään.

Jos ID.Buzzin ulkomuotoja haluaisi kuvailla jotenkin, niin minä kuvailisin tätä ulkonäöllisesti mukavan erottuvaksi. Piristysruiskeeksi, mitä ainakin minä autopuolella kaipaan! Koska liian moni automalli näyttää ja tuntuu samalta. Toki tämä tuntuu tutulta Volkswagenilta, joten massasta erottaa juurikin ulkonäkö.

Oli oikeastaan hyvä, että koeajopäivänä oli vielä lunta, ja sain pitää autoa koeajolle iltamyöhään asti, jotta auton auton ominaisuuksia tuli todellakin todennettua. Reittini sisälti ajoa niin taajamassa kuin isolla tiellä, olipa ajettava myös ST1 Kyläseppään kahville! Huomioitavaa oli, että autossa oli kitkarenkaat alla, eikä nastat. Oma henkilökohtainen valintani olisi tietysti nastarenkaat.

ID.Buzz GTX on ajotuntuman osalta varsin mukava ja miellyttävä tapaus ajaa! Jos itse ostaisin ID.Buzzia omaan käyttööni, olisi valinta todellakin tämä nelivetonen malli, ja talveksi nastarenkaat. En välttämättä jäisi takavetoista autoa paljoakaan kaipaamaan. Takavetoinen auto sopii hyvin silloin, kun ajaa paljon pidempää matkaa isoilla valtaväylillä, mitkä ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa. Oma autontarpeeni on enemmän Keski-Suomen alueella, ja paikoitellen pienemmilläkin teillä, joten neliveto saa syödä auton sähköistä kantamaa sen aavistuksen verran.

Autoa kannttaa ehdottomasti käydä koeajamassa, mikäli vain tuote on sellainen mikä kiinnostaa.

Auton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Auto 25 & Mobility - Mitä koeajoin Helsingin autotapahtumassa?

Tein aikaisemmin blogiini yhteenvedon messupäivästäni Auto 25 & Mobility tapahtumassa. Samaan tapaan kuin vuonna 2018, tänäkin vuonna autoja pääsi koeajamaan paljon mutta runsaasti. Koeajettavissa oli yli 40 automerkin uutuusmallit, ja noin 140 uutuusmallia!

Koeajot toimivat niin, että kyseisen merkin esittelypisteellä varattiin koeajoaika, ja koeajopisteelle mentiin noin kymmenisen minuuttia ennen koeajoajan alkamista. Koeajolenkki oli sama kuin vuonna 2018, ja koeajo kesti noin 20 minuuttia. Mukaan lähti aina jokin esittelijä, joka tiesi reitin, ja jolta saatoi kysellä autosta. Kovin syvällistä analyysiä tässä ei tietenkään saa aikaan, mutta pieni pintaraapaisu kuitenkin.

Omat koeajoni olivat seuraavat:

Xpeng G9

Kyseessä on Suomessa uusi kiinalaismerkki, minkä myynti on aloitettu tässä maassa aivan äskettäin. Xpeng on ehtinyt ennen Suomea jo Norjaan. Tapahtuman aikaan tarjolla oli kaksi mallia, G6 ja G9, joista koeajooni valitsin isomman G9 mallin. Varusteita tässä autossa on enemmän kuin pienemmässä G6 mallissa. Varusteiden osalta autoa voisi sanoa jo premiumiksi.

Kaverini lähti autoon istumaan takapenkille, ja kuulemma takapenkilläkin kyyti oli varsin mielekäs. Xpeng G9 on tarjolla takavetoisena ja nelivetoisena, takavetoisen hinta lähtee 62 900 eurosta, kun nelivetoinen maksaa 75 900 euroa.

Land Rover Defender

Ihnettelin kaverini kanssa messuhallissa Defenderiä, ja satuin mainitsemaan, etten ole vielä uutta Defenderiä ajanut. Selkäni takaa joku vinkkasi, että auto on ajettavissa jos kiinnostaa. No tottakai kiinnosti! Samalta istunalta varasin myös Defenderin koeajon. Nyt voin sanoa ajaneeni tätä uuttakin Defenderiä, eikä kaduta!

Edellinen malli Defenderistä oli jopa brutaali kokemus, olen sellaistakin joskus jokunen vuosi takaperin ajanut. Uusi on todella mukava ajettava! Tällä ajaisi todella mielellääm jo arkiajot, jos vain pinkka kestää auton hankkimisen. Jos lataushybridi kelpaa, silloin uuden Defenderin saa jo yllättävän edullisesti - alle sadallatonnilla ilman lisävarusteita! Jos autoaan ei halua ladata itse, joutuu maksamaan autostaan enemmän.

Peugeot e-3008

Mietin koeajoja varatessa hetken, haluaisinko ajaa Peugeotia, vai lähtisikö ajoon Hyundai Ioniq 5N? Mainittua Hyundaita olin ajanut aikaisemmin, joten päätin valita koeajoon Peugeotin, koska uusin 3008 oli minulta täysin kokematta.

Jos ostolistallani olisi Peugeot 3008, niin uskoisin vanhempia malleja ajaneena, että matkaani lähtisi ensisijaisesti tämä uusin painos. Syynä on ulkonäkösyistä johtuva fiilis.

Tesla Model Y

Kun odottelin Peugeotin koeajoa, Teslan ihminen tuli kyselemään, että kiinnostaisiko keoajo? Koska Teslalla oli ajettavissa uusi Model Y, oli helppo vastata että haluaisin ajaa sillä.

Aikaisempaan verrattuna veikeää oli se, että nyt ei ollut erikseen minkäänlaista vaihdekeppiä, tai vaihteita edes ratin vieressä viiksessä! Moni asia - nyt myös vaihteita myöten, hoitui kosketusnäytön toimintojen kautta! Sentään vilkkujen viiksi oli säästynyt. Kaippa se tästä sitten, kun vaan ajamaan pääsee tarpeeksi, niin tähän sitten tottuisi.

Viikon vaihtari - 453 000 kilometriä ajettu Volvo XC90

Mitä teen silloin, kun koeajoon olisi tarjolla tuore Volvo EX90, ja vanha Volvo XC90? No tottakai hain koeajolle vuosimallia 2007 olevan, ja 453 000 kilometriä ajetun Volvo X90:n! Tämä ihan vain siksi, että niin voi tehdä.

On mielenkiintoista testata vähän uutta ja vähän vanhaa, jotta näkee kuinka paljon kehitys on kehittynyt eteenpäin. Tämän korimallin Volvo XC90 on ollut minulla ajossa joskus aikaisemminkin, vuosia sitten, mutta katsoin nyt hyväksi ottaa auto koeajoon uudelleen, koska sellaisen autoliikkeestä löysin.

Sinänsä tässäkään vanhassa Volvossa ei ole nykymittapuulla paljoa ihmeellistä. Paitsi ehkä fiilis, koska se on aivan toista kuin nykyautoissa. Auto on vielä ajalta, jolloin autot olivat vielä ilman mitään ylimääräisiä digihärpäkkeitä. Ja ajalta, jolloin autot varmuudella kestivät silloin, kun niitä vain piti tarpeeksi hyvänä. Nykyautot ovat jo tietokoneita pyörillä, toisinkuin nyt ajamani Volvo XC90.

Auton varustelistaus on käytännöllinen - esimerkiksi vetokoukku, polttoainekäyttöinen lisälämmitin ja ilmastointiautomatiikka. Penkin säädöt sentään hoituvat sähkösäätöjen kautta. Tämä kaikki kuulostaa siltä, että autosta saa joku vielä hyvän käyttöauton itselleen - jos vain löytyy osaamista ja ymmärrystä autoja kohtaan. Konehuoneessa mylvii 2.4 litrainen dieselpata, ja auto on tottakai nelivetoinen.

Autolla on ajettu paljon, ja sen huomaa esimerkiksi auton istuimista - ne on elämää nähneen näköiset. Tämän auton ostaja varmasti asian hyväksyy - tai jos ei hyväksy, katselee sitten vähemmän ajettuja autoja. 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon kohdilleen. Kuljettajan paikalla kaikki on arkikäyttöä ajatellen kohdillaan.

Koeajo piti aloittaa tankkaamalla auto - se hoitui läheisellä Nesteellä. Kun koeajo pääsi alkamaan kunnolla, kaikki vaikuttaa toimivalta. Kaikki toimii myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi. Automaattivaihteisto vaihtaa koeajon perusteella järkevän oloisesti.

On helppo kuvitella, että auton ostaja on ollut tohkeissaan silloin, kun tämä on ollut uusi! Niin olisin ollut tohkeissani minäkin, jos olisin tämän auton uutena saanut. Hintaa autolla on enää 5780 euroa, joten kalleimmat kilometrit on taatusti ehditty ajaa jo hyvän aikaa sitten pois.

Ostaisinko minä näin jäätävästi ajetun auton itselleni? Se riippuisi ihan täysin siitä, olisiko minulla tämmöiselle autolle käyttöä. Tällä uskaltaisi jo varmasti mennä paria pykälää pahemmista paikoista, koska jokaista pientä naarmua ei tarvitse enää varoa.

Tällä kertaa minulla ei ollut tarvetta omistaa tämän kokoluokan nelivetoautoa, joten peruutan auton takaisin autoliikkeen myytävien autojen riviin, laitan hintalapun takaisin ja palautan avaimet.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike / Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Auto 25 & Mobility tapahtuma - Mitä jäi käteen Helsingistä?

Vihdoinkin se koitti! Auto 25 & Mobility on tapahtuma, mitä itse olen odottanut kuin kuuta nousevaa! Tapahtumassa kävin vuosina 2016 ja 2018, jolloin tapahtuma on järjestetty edellisen kerran. Tapahtuma piti alunperin järjestää joskus 2020 ja 2021 aikana, mutta ymmärrettävistä syistä koronavuodet estivät tapahtuman vähintään tehokkaasti.

Nähtävästi myös moni muukin oli tapahtumaa odottanut, sillä tapahtumaviikolla, sekä tapahtuman jälkeen omat sosiaalisen median tilini - etenkin LinkedIn, tuntui olevan täynnä juuri tätä tapahtumaa.

Klassikkoautoista nostona on pakko tehdä Volvo 264 TE. Saadakseni autosta lisätietoa, oli todellakin kilautettava kaverille ja googlattava. Kyseessä siis vakiomallista 70 senttiä pidennetty auto. Näitä ei myöskään ole valmistettu kovinkaan paljoa.

Tapahtuma järjestettiin 14.-16.3., ja itse kävin tapahtumassa lauantaina 15.3. Vuonna 2025 tapahtuman perusidea oli sama, mitä vuonna 2018 - paikalla oli paljon maahantuojia esittelemässä autoja, joita pääsi myös koeajamaan. Minä kävin koeajamassa neljä autoa - Land Rover Defender, Peugeot e-3008, Xpeng G9 ja Tesla Model-Y. Koeajot aloitin Xpengillä, joka oli ajamistani automerkeistä numero 60. Voi todeta, että ajamieni automerkkien lista on jo syntilistaani pidempi!

Koeajettuihin autoihin liittyen minulla on aikomus kirjoitella vielä toinen blogipostaus, joten niitä en tässä sen tarkempaa ala ruotimaan.

Tietysti Xpeng olisi voinut olla koeajoista viimeisenä, mutta toisaalta halusin varmistaa kokemuksen uudesta automerkistä, ja siksi varasin juuri Xpengin ensimmäisenä. Xpengin maahantuonnin aloitus oli messuajankohtana niin tuore, ettei kyseinen kiinalaismerkki ole vielä ehtinyt Jyväskylään, missä asun. Lauantaina esimerkiksi Porschella koeajokalenteri oli täynnä jo hyvän aikaa ennen päivän päättymistä.

Kun puhutaan automerkeistä millä olen ajanut, niin listalta puuttuu vielä nämä ökyimmät - Ferrari, Lamborhini ja Bentley. Yksi Bentley tapahtumassa oli näytillä, mutta eipä näitä ökyimpiä ajamaan päässyt. Esimerkiksi kiinalaisista autoista olen nyt ajanut seuraavia - BYD, MG, Maxus, Hongqi ja Xpeng. Kiinalaisautoista ajamatta on esimerkiksi Voyah, joka nähtiin myös messuilla. Harmi ettei Voyahia päässyt koeajamaan messujen aikana, sillä olisin sisällöntuottajana ehdottomasti halunnut päästä pienen testilenkin heittämään.

Tapahtumassa nähtiin toki perinteisiäkin valmistajia, mutta aiempiin vuosiin verrattuna selkeästi pisti silmään kiinalaisautojen raju tuleminen. Xpengin ja Voyahin lisäksi messuhallissa nähtiin esimerkiksi BYD ja MG. Sain ennen messukäyntiä vinkin, että myös M-Hero on näytillä hallissa. Kyseessä on jotain, minkä olin onnistunut jollain tapaa välttämään ennen Auto 2025 tapahtumaa! Nyt olen tietoinen siitä, että tämmöinenkin kiinalaismerkki löytyy, ja on nähty Suomessa.

Automerkkien messuosastoista minulle jäi selkeästi mieleen Tesla, koska Cybertruck oli ensimmäistä kertaa näytillä Suomessa! Cybertruckiin pääsi istumaan sisälle, ja tottakai minä halusin tyypätä auton, ja ottaa selfien! Muotoilullisesti Tesla Cybertruckista joko pitää tai ei, mutta fakta on se, että kylmäksi se ei ketään jätä. Siinä on auto, mikä pitäisi jokaisen bensalenkkarin päästä kokemaan!

Tesla Cybertruck, tai no ylipäätään Teslan osasto tuntui herättävän paljon mielenkiintoa tapahtumassa.

Kokonaisuutena arvioiden tapahtumassa sai helposti kulumaan koko päivän! Jos minulla olisi ollut mahdollisuus olla toinenkin päivä tapahtumassa, uskon että olisin saanut aikani kulumaan, koska tuttuja ja sosiaalisen median kontakteja tuli tapahtumassa vastaan paljon mutta runsaasti.

Se mikä tuntui tapahtumassa kaikkein eniten jännälle, oli ajankohta - 2016 ja 2018 tapahtuma ajoittui syksylle, kun 2025 ajankohtana oli maaliskuu. Mielenkiinnolla odotan ja jään seuraamaan, mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan.

Kaikkein parhaiten Auto 25 & Mobility sopi autouutuuksista kiinnostuneelle, jolla saattoi olla mielessä joko auton osto, tai halusi tulla pyörimään tapahtumassa ihan vain huvikseen.

Viikon vaihtari - Koeajossa BMW M235i xDrive

Jyväskylässä oli uusi Skodan jälleenmyyjä, joten päätin lähteä käymään autoliikkeessä katsomaan sirkushuveja avajaispirskeisiin. Odotellessani toiminnallisen osuuden alkua päätin kiertää autoliikkeen hallissa, kun vastaan tuli BMW M235i vuodelta 2014. Välittömästi päätin kysyä autoa koeajolle, koska noh, olen myös BMW:n perään! Aiemmat suunnitelmat saivat muuttua pullan syömiseen ja vaihtoauton ajamiseen. En tiedä mitä kaikkea kerkesi Skoda jälleenmyynnin avajaispirskeissä olla, eikä sille enää mitään mahda.

BMW M235i ei ole ainakaan netin myyntipalstojen perusteella mikään kovin yleinen auto. Juttua kirjoittaessa (16.3.2025) autoja oli myynnissä yhdeksän kappaletta. Myös uudempi M240i on netin myyntipalstoilla yhtä harvalukuinen tapus.

Auto ei ole enää mikään uusi, mutta muotoilullisesti se on niin onnistunut, että auto voisi olla hieman uudempikin. Auto on ajettu vain 57 000 kilometriä, mikä ei ole auton ikään suhteutettuna edes paljoa! Konehuoneessa mylvii kolmelitrainen bensakone, mistä löytyy tehoa 326 hevosvoimaa. Vaihteistona on automaatti. Mallimerkinnän maininta xDrive kertoo siitä, että auto on nelivetoinen.

Silmämääräisesti arvioiden autossa on edelleen ryhti tallessa. Auto vaikuttaa siistiltä. Taajamassa meno on varsin hyvin balanssissa, joskin jäykkä ja kova alusta pitää huolen siitä, ettei tämä välttämättä ole mikään huonoselkäisen ihmisen auto. Istuimet on mielestäni hyvät istua, ja 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon kohdilleen hyvin. Takapenkille on kömmittävä etuovien kautta, ja varsinkin isokokoiselta ihmiseltä sinne pääseminen vaatii hassua pikku jumppaa.

Myös isommalla tiellä kävin ulkoiluttamassa Bemaria, ja siellä se lysti vasta alkoikin! Ampumaradantien mutkittelevalla testipätkällä huomasi, että BMW M235i pitäisi todellakin viedä radalle, tai Norjan vuonoteille, joissa siitä saisi ehdottomasti paljon enemmän irti! Joissakin tilanteissa M235i on jopa parempi ajaa, mitä kutossarjalainen vastaava auto - vaikkei kutonenkaan mikään huono auto ole.

Silloin kun tavallinen ei riitä, ja auton kokoluokka on oikea, niin BMW M235i sopii arjen käyttöautoksi bensalenkkarille. Jotkin ominaisuudet tekevät autosta sellaisen, että sitä saa hieman haluta - mutta silloin kun autoa haluaa tarpeeksi, niin rahalleen saa aidosti ajonautintoa vastineeksi.

Autolla on vielä hintaa 34 890 euroa, joten aivan edullisimman pään vaihtoauto se ei ole - vaikka ikää on noin kymmenen vuotta! Ostaisinko minä itse tämmöisen auton? Tällä kertaa tuloluokassani se ei ole mahdollista, mutta jos olisi, niin tässä olisi koeajon perusteella yksi potentiaalinen vaihtoehto, mikäli auton pitäisi olla jotakin muuta kuin Mercedes-Benz.

 

Auto myynnissä: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Viikon uutuus - Koeajossa Volkswagen Transporter T7

Tässä se nyt oli - uusi Volkswagen Transporter valmiina koeajoon! Transporterin seitsemännettä painosta olin odottanut kuin kuuta nousevaa - niinkuin yleensä kaikkia muitakin uusia autommaleja. Vanhaan verrattuna uusiksi on mennyt kaikki, joten bloggaajana sekä sosiaalisen median sisällöntuottajana halusin ehdottomasti koeajaa autoa.

Olen ajanut kaikki Transporterit T3 korimallista alkaen. Kehitys on ollut vuosien saatossa huimaa! Tällä kertaa nykyinen korimalli T7 on tehty Fordin kanssa kimpassa, minkä huomaa erityisesti kuljettajan paikalla. Ford Transit Customin kävin koeajamassa aikaisemmin, joten sukulaisuussuhde autojen välillä on helppo todeta. Ulkonäöllisesti omaa twistiä tuntuu olevan keulan osalta mukana, mistä on annettava pisteet. Kuljettajan paikalla autot näyttävät ja tuntuvat samalta, mikä ei ole millään tasolla yllättävää.

Moottorin litratilavuuden osalta valinta on tehty helpoksi - tarjolla on vain kaksilitrainen dieselkone. Tehoiltaan se on joko 110 hevosvoimaa, 150 hevosvoimaa tai 170 hevosvoimaa. Autoliike oli ottanut esittelykäyttöön tehokkaimman. Vaihteistona oli kahdeksanvaihteinen automaatti, sekä auto oli nelivetoinen. Hinnastossa on myös etuvetoinen vaihtoehto silloin, kun nelivedosta ei halua maksaa.

170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon moitteetta kohdilleen. Taajamassa uudistunut Transporter on perusvarma etenijä, sillä mitat on helppo hahmottaa ahtaassakin paikassa. Tykkään erityisesti siitä, että automaattivaihteiston valitsin löytyy nyt ratin vierestä viiksestä. Transporter tuntuu kuin isolta henkilöautolta! Auton äänimaailma on saatu niin hyvin hallintaan, että jos olisin taksikuski tai kuriirifirman pikalähetti, ajaisin autolla mielelläni koko työviikon, ja heti perään seuraavan työviikon.

Myös moottoritiellä meno on toimivaa, mikäli tulee tarve ajaa autollaan pidempää matkaa. Tehoa ja vääntöä tuntuu koeajon perusteella löytyvän tarpeeksi. Se mikä on Transporterin osalta mielekäs tieto, on se, että hinnastosta löytyy myös manuaalivaihteisto. Aikana, jolloin suurin osa autoista myydään automaattivaihteilla. Manuaalivaihteisuus on varsinkin autokouluille tärkeä asia, koska autokoulun ajokoe kannattaa suorittaa manuaalivaihteisella autolla.

Mukava tieto on myös se, että 150 hevosvoimaisen ja 170 hevosvoimaisen auton perään saa laittaa 2800 kilon painoisen perävaunun. Mikäli vedät isompaa venetraileria tai asuntovaunua, oma suositukseni kääntyy näihin kahteen tehokkaampaan malliin. Mikäli vain 2000 kilon sallittu vetopaino riittää, voit ostaa Transporterisi 110 hevosvoimaisella koneella.

Ostaakko sitten Volkswagen Transporter vai Ford Transit Custom? Jos haluat Volkswagenin, niin osta hyvillä mielin. Jos merkillä taas ei ole väliä, niin kannattaa käydä kuuntelemassa myyjän myyntipuheet. Uusi Transporter maksaa halvimmillaan 43 168 euroa.

Auton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

No nyt on! Testissä vuosimallin 1988 Toyota Camry

Olen julkisesti vannonut, että nykyään käyn autoliikkeissä viikonloppuna korkeintaan harvoin, jos aina silloinkaan. Päivämäärällä 8.3.2025 tein poikkeuksen. Ajamaistani autoista numeron 1400 piti alkujaan olla jotain muuta, minkä ajaisin arkena.

Nyt autoliikkeestä löytyi jokin nykymittapuulla harvalukuisempi tapaus juuri viikonloppuna, ja se sai minut toimimaan: Vastaan tuli vuoden 1988 Toyota Camry! Ennen niin yleinen auto on nykyään niin kovin harvalukuinen, että autoa oli lähdettävä katsomaan. Tai ei vain katsomaan, minun tapauksessani koeajamaan. Nyt tämän mallin Camryja on netin myyntipalstoilla myytävänä enää neljä, joten onnensa ohi ei auta nukkua. Muut myytävät Camryt ovat pitkälti tuoreempia.

Juttelin myyjien kanssa, että jokainen meistä muisti hyvin Camrysta tämän korimallin. Itse sain ajokortin vuonna 2006, ja silloin vanhemmillani oli täsmälleen samanlainen Camry, joskin punaisena. Moottorina oli 1.8 litrainen bensakone, vaihteistona oli manuaali. Vuosimalli ja kaikki mätsäsivät vanhempieni auton ja koeajoauton kanssa - vain väri ja rekisteritunnus oli eri. Vuosimallin 1988 Toyota Camry oli ensimmäinen auto, jollaista ajoin tieliikenteessä ajokortin saamisen jälkeen. Nyt oli käsillä niin nostalginen koeajo kuin olla ja voi!

Minulle myönnettiin B-ajokortti päivämäärällä 20.3.2006, ja samalla päivämäärälä ajoin ensimmäisen kerran vastaavaa Toyota Camrya. Vanhempieni Camrysta sittemmin aika jätti, ja auto vaihtui Nissan Primeraan. En ole sen koommin ajanut tämän korimallin Camrya, vastakuin nyt. Onkohan aika kullannut muistot? Tuoreempia Camryja löytyy ajamieni autojen listalta pari, mitkä muistan toki paremmin.

Auton varustelistaus on käytännöllinen - vetokoukku. Sähkölaseja ei ole, vaan sivuikkunat avataan lihasvoimalla. Myöskään keskuslukitusta ei ole. 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon käsisäätöjen kautta kohdilleen. Taajamassa auto on hyvän oloinen ajaa. Alusta tuntuu arkikäyttöä ajatellen mukavalle, ja matkustamon melutaso on kohtuuden rajoissa.

Moottoritiellä en koeajon aikana poikennut, mutta isommalle tielle poikkesin jotta saan testattua autoa 80 kilometrin tuntinopeudessa. Auto oli yllättävän hyvä! Samoin Ampumaradantien mutkittelevasta pätkästä auto selvisi kohtuuden rajoissa. Nykymittapuulla tietysti polttoaineenkulutus on sitä luokkaa, että auto sopinee lähinnä harrastekäyttöön.

Minulla on ollut ajokortti nyt 19 vuotta, ja ajokokemusta on kertynyt todella paljon kortin saamisen jälkeen. Sen perusteella kahdeksankymmentäluvun Toyota Camry kestää hyvin vertailun saman aikakauden muihin autoihin. Kilpailevista malleista on tullut viimevuosina ajettua myös Nissan Bluebird, mutta Camrysta voisin sanoa pitäväni jopa enemmän. Camryn kohdalla parasta antia on nostalgia, mikä kannattelee autoa niin paljon, että se todellakin on säilömisen arvoinen!

Hintaa tällä 221 000 kilometriä tietä nähneellä autolla on vielä 3990 euroa, joten aivan ilmainen tämä ei ole. Joudun palauttamaan auton takaisin autoliikkeeseen, vaikka olisin halunnut ostaa auton. Ehkä jonakin päivänä minulla on jokin harrasteauto, millä on joku kiva tarina taustallaan.

 Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike / www.rinta-jouppi.com

Viikon vaihtari - Koeajossa Mercedes-Benz A250e

Listallani oli ajettuna 1398 autoa, joten ajettavaksi oli löydettävä numero 1399. Huomaan, että kun koeajoautojen määrässä vaihtuu uusi satanen, alkaa helposti katsomaan koeajoautoja parhaasta karjasta. Nyt oli vaihtoehtoina koeajaa esimerkiksi Volvo XC60, tai valita parista Mercedeksestä - päädyin Mercedekseen, koska kyseessä on minulle mieluisa merkki.

Malleista vaihtoehtoina koeajolle oli ainakin A tai C, koeajooni lähti A vuodelta 2021. Tällä kertaa en halunnut koeajooni mitään kymppitonnin autoa, joten siksi päädyin kahdesta Mercdeksestä tähän. Se oli oikein loistava koeajoksi numero 1399, pohjustamaan pian vaihtuvaa satalukua. Myös väri oli oikea - valkoinen, eikä mikään tylsän harmaa. Myös musta olisi värinä kelvannut oikein mainiosti.

Auto on aikaisemmin ollut vain ythdellä omistajalla. Hintalapussa komeili hinnaksi 27 490 euroa. Auto on ajettu 38 000 kilometriä, vaihteistona kahdeksanvaihteinen automaatti, ja moottorina on 1,33 litrainen bensakone kera hybriditekniikan. Varusteita on pitkä lista alkaen navigoinnista, joten rahalleen voi ainakin papereiden perusteella odottaa vastinetta. Jos auton kokoluokka on oikea, niin tämä voisi silloin sopia hyvin myös arjen käyttöautoksi.

Taajamassa auto on mukavan oloinen ajaa. 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon kohdilleen, ja muutenkin hallintalaitteet on järkevän oloisesti. Jos on ajanut muilla uusilla Mercedeksillä, kaikki on tutun oloista, ja autoon tottuu tällöin erittäin nopeasti.

Nykyään koen tottuneeni myös tähän koeajettuun A-sarjan korimalliin. Varsinkin muutosvaiheessa halusin nostalgiasyistä W176 korimallia takaisin, koska olin vuodenvaihteessa 2014 - 2015 mukana Tähtikuljettaja kampanjassa, minkä aikana ajoin aikaisemmalla korimallilla noin 3500 kilometriä. Ja se oli ensimmäinen steppi bloggaajaurallani eteenpäin, koska olin juuri hetkeä aikaisemmin aloittanut autoblogini, mihinkä nyttenkin kynäilin tämän koeajotarinan.

Mercedes-Benz A250e tuntuu myös moottoritiellä varsin mukavalle autolle ajaa. Tehoa konehuoneesta löytyy 158 hevosvoimaa. Se on arkikäyttöä ajatellen toimiva määrä. Moottori toimii hyvin myös sen jälkeen, kun auto on ajettu lämpimäksi. Myös vaihteisto toimii koeajon ajan hyvin. Koeajossa havaittavia vikoja ei ole, joten sen perusteella autoa kohtaan annan suositukseni.

Tämä oli minun valintani nyt, mutta mikä onkaan auto numero 1400? Siihen palaan myöhemmin.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

No nyt on! Koeajossa Hyundai Inster

Vihdoinkin se tapahtui - eräs maanantai lähdin kiertämään autoliikkeitä, kun myyntihallissa vastaan tuli Hyundai Inster. Auto oli kaikkineen aivan uusi, joten en ollut vielä kerennyt edes myyntihallissa tyypätä autoa. Asiakkaita oli päästetty jo viikonlopun aikana koeajolle, ja olinkin bongannut Insterin tuolloin liikenteessä. Minä en paljoa viikonloppuina harrasta autoliikkeissä käyntiä, koska arkena saa koeajaa autoja rauhassa. Siksi maanantaina oli hyvää aikaa ottaa auto testattavaksi.

Auton ulkonäkö jakaa taatusti mielipiteitä, ja sen humasin, kun jaoin koeajolta ensimmäiset fiilikset sosiaaliseen mediaan. Mielestäni Inster on hauskan näköinen, mutta toki ymmärrän myös vastakkaisen näkökulman asiaan. Voisin ostaa auton pelkästään siksi, ettei se tunnu jättävän ketään kylmäksi. Inster on myös kohtuullisen edullinen, sillä edullisempi versio maksaa vain 25 990 euroa. Siihen rahaan saa 42 kilowattitunnin ajoakulla olevan, 97 hevosvoimaisen mallin. Jytkymmässä mallissa on 49 kilowattitunnin ajoakku, ja tehoa 115 hevosvoimaa. Se maksaa 29 990 euroa. Koeajooni lähti mainituista jälkimmäinen.

Mitä hyvää on Insterissä? No ainakin hinta, kun pohditaan sitä, jos ja kun sähköautojen hintoja saa painettua jollakin alaspäin. Autossa on myös hintaan nähden arkikäyttöä ajatellen toimivat ominaisuudet, jos tämän kokoluokan autoa haluaa käyttää arkiautonaan.

Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille järkevyyden rajoissa kohdilleen. Kuljettajan paikalla on jo aikaisemmin Hyundaista tuttuja komponentteja, kuten ratti ja vaihdeviiksi. Kooltaan auto on pieni, ja taajamassa ajotuntuma on järkevän oloinen. Myös moottoritiellä kävin testaamassa autoa, ja yksin ilman kuormaa ajaessa auto tuntuu järkevän oloiselta kulkineelta. Kaikkein parhaimmillaan Inster on kuitenkin taajamassa, siitä ei ole epäselvyyttä. Takapenkillä en käynyt parin tunnin koeajolenkin aikana kokeilemassa.

Mielestäni Hyundai Inster sopii kaikkein parhaiten sellaisille henkilöille, jotka haluavat ostaa kohtuulliseen hintaan uuden auton, jolla erottua massasta. Siihen Inster on peräti täydellinen valinta! Mikään lapsiperheen tilaihme tämä auto ei ole, lapsiperheelliselle Inster sopii hyvin kakkosautoksi. Jos ajaisi paljon pitkää matkaa, valitsisin myös isomman auton missä tehoja olisi aavistuksen enemmän. Suuremman akun kanssa kantama on 370 kilometriä, ja akun saa ladattua 10% - 80%:iin noin 30 minuutissa. Eli matka jatkuu lounastauon tai kahvitauon jälkeen oikein hyvin.

Silloin kun haluat säväyttää naapureitasi uudella ja edullisella autovalinnalla, etkä halua välttämättä omistaa useampaa autoa, on Inster kirkkaasti koeajon arvoinen!

Autona lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi