Nyt autoliikkeestä löytyi jokin nykymittapuulla harvalukuisempi tapaus juuri viikonloppuna, ja se sai minut toimimaan: Vastaan tuli vuoden 1988 Toyota Camry! Ennen niin yleinen auto on nykyään niin kovin harvalukuinen, että autoa oli lähdettävä katsomaan. Tai ei vain katsomaan, minun tapauksessani koeajamaan. Nyt tämän mallin Camryja on netin myyntipalstoilla myytävänä enää neljä, joten onnensa ohi ei auta nukkua. Muut myytävät Camryt ovat pitkälti tuoreempia.
Juttelin myyjien kanssa, että jokainen meistä muisti hyvin Camrysta tämän korimallin. Itse sain ajokortin vuonna 2006, ja silloin vanhemmillani oli täsmälleen samanlainen Camry, joskin punaisena. Moottorina oli 1.8 litrainen bensakone, vaihteistona oli manuaali. Vuosimalli ja kaikki mätsäsivät vanhempieni auton ja koeajoauton kanssa - vain väri ja rekisteritunnus oli eri. Vuosimallin 1988 Toyota Camry oli ensimmäinen auto, jollaista ajoin tieliikenteessä ajokortin saamisen jälkeen. Nyt oli käsillä niin nostalginen koeajo kuin olla ja voi!
Auton varustelistaus on käytännöllinen - vetokoukku. Sähkölaseja ei ole, vaan sivuikkunat avataan lihasvoimalla. Myöskään keskuslukitusta ei ole. 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon käsisäätöjen kautta kohdilleen. Taajamassa auto on hyvän oloinen ajaa. Alusta tuntuu arkikäyttöä ajatellen mukavalle, ja matkustamon melutaso on kohtuuden rajoissa.
Moottoritiellä en koeajon aikana poikennut, mutta isommalle tielle poikkesin jotta saan testattua autoa 80 kilometrin tuntinopeudessa. Auto oli yllättävän hyvä! Samoin Ampumaradantien mutkittelevasta pätkästä auto selvisi kohtuuden rajoissa. Nykymittapuulla tietysti polttoaineenkulutus on sitä luokkaa, että auto sopinee lähinnä harrastekäyttöön.
Hintaa tällä 221 000 kilometriä tietä nähneellä autolla on vielä 3990 euroa, joten aivan ilmainen tämä ei ole. Joudun palauttamaan auton takaisin autoliikkeeseen, vaikka olisin halunnut ostaa auton. Ehkä jonakin päivänä minulla on jokin harrasteauto, millä on joku kiva tarina taustallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti