Kuljettajan paikalla auto näyttää ja tuntuu ihan tavalliselta Ford Transitilta. Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta. Kuljettajan paikalla tämän tunnistaa tavallista isommaksi Transitiksi siitä, että autoon on laitettu korkeudesta muistuttava tarra - 3 metriä. Siihen on varmasti syynsä, sillä mikäli kuljettaja ajaa harvoin näin isoa pakettiautoa, saattaa auton korkeus helposti unohtua ja yllättää. Silloin tapahtuu niinsanottuja vahinkoja, mitkä tulee nopeasti kalliiksi.
Auton latauspistoke on keulassa. Sijainti on kuljettajan kannalta hyvä, sillä autoa ladatessa ei tule liikaa ylimääräisiä askelia, mikä hidastaisi työntekoa. Kuljettajan paikalla auton tunnistaa täyssähköiseksi mittariston näyttämän datan perusteella. Auto lähtee käyntiin napista, ja käynnissäolon huomaa mittariston ready tekstistä. Peruutuskameran kuva on selkeää ja peileistä näkee ulos hyvin, joten autolla peruuttaminen on parkkipaikallakin selkeää. Auto on tarjolla kahdella eri tehovaihtoehdolla - 184 hevosvoimaa ja 269 hevosvoimainen, koeajoon lähtenyt auto on tehokkaampi. Ford e-Transit on aina takavetoinen, muuta vetotapaa haluava joutuu katsomaan vaihtoehtoja polttomoottorilla.
Taajamassa auto on selkeä ja looginen ajaa. Kyyti on tasaista, vaikka auton voisi olettaa ajettavuudeltaan jopa kiikkulautaan verrattavissa. Näin ei ainakaan tyhjänä ole. Myös moottoritiellä auto on menohaluiltaan peruskäyttöä ajatellen ok, vaikka pääasiallinen käyttötarkoitus onkin taajamassa tapahtuva jakeluliikenne. Auto kulkee mukavan hiljaisesti, eikä ylimääräisiä ääniä kuulu sisään. Työkalumaisuus loistaa poissaolollaan.
Kun mietitään täyssähköisen Transitin arkikäyttöä, niin auto latautuu 10% - 80%:iin noin puolessa tunnissa. WLTP mitatuksi toimintamatkaksi ilmoitetaan jopa 300 kilometriä. Se tarkoittaa sitä, että siihen päästään silloin, kun keli ja ajotapa on sähköautolle optimit. Talvella pakkasherra ottaa osansa, ja laturilla joutuu käymään useammin. Kun autolla ajaa jakelukuljetuksia, saattaa päivän aikana joutua pitämään ainakin ruokatauon mittaisen lataustauon. On hyvä muistaa, että autossa oleva perälautanostin ottaa virtansa ajoakulta, joten mitä enemmän kuormatilassa olevia lisälaitteita käyttää, sen useammin joutuu lataamaan.
Kun vastaavia autoja tutkailee Fordin sivuilla, törmää hinnastoon Transitin alustamalleista, mikä käytännössä katsoen oli kyseessä myös nyt. Halvin sellainen maksaa noin 70 000 euroa. Auton saa rekisteröityä joko N1 tai N2 luokkaan - N1 tarkoittaa B ajokortin vaativaa autoa, N2 taas on C1 ajokortin vaativa kevyt-kuorma-auto. Koeajettu auto oli N1. Kun puhutaan alustamallista, voi asiakas valita autoonsa haluamansa kuormatilan - esimerkiksi umpikorisen kaapin tai avolavan. Avolavalla auto sopii hyvin esimerkiksi kiinteistöhuoltofirmoille. Koeajossa olleen auton umpikorin oli valmistanut NEK, perälautanostimen taas Dhollandia.
Ostaisinko minä tämmöisen Transitin pullamopon? Jos olisin tämmöisen auton tarpeessa, niin harkita voisin. Transiteja on valmistettu jo kymmeniä vuosia, joten Fordilla osataan taatusti tehdä hyötyajoneuvot. Keski-Suomessa Transiteja on voinut nähdä esimerkiksi jakelukuljetuksissa ja autovuokraamoissa, joten auto on niin toimiva kuin pakettiauto voi vain olla.
Pitäisiköhän vain hankkia liikenneluvat ja pistää firma pystyyn, ostaa sähkö-Transit ja ajella sillä jakelukuljetuksia ympäri Jyväskylää?
Kuvar ja teksti: Mikko Kilkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti