Mikon Autoblogi palaa takaisin alkujuurille!

 

Tervehdys! Kuten moni on saattanut huomata, on blogitoimintani ollut pidennetyllä joulutauolla. Nyt eletään jo tammikuun loppua, helmikuu on pian täällä.

Menneen tauon aikana tein osaltani päätöksen - Autovouhotus saa toistaiseksi jäädä, mutta blogitominta jatkuu. Vuodet Autovouhotuksessa olivat hienoja ja antoivat paljon. Päätökseen ei liity dramatiikkaa, kaikella vain on aikansa paikkansa. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Autovouhotuksen osalta tauko on määrittelemättömän pitkä. Lukijoita meillä oli vuosien varrella 1,1 miljoonaa. Kiitos teistä jokaiselle!

Aloitin bloggaamisen vuonna 2014, kirjoittaen blogiani aluksi Bloggeriin. Vuonna 2015 perustimme kaveriporukalla Autovouhotuksen, ja mukana oli useampia bloggaajia. Autovouhotus oli Suomen ensimmäinen autoiluun keskittyvä pelkästään blogiportaalina toiminut saitti. Noista ajoista sisällöntuotanto on osaltani ammattimaistunut. Olen suorittanut media-alalta kaksi tutkintoa - olen koulutukseltani Media-assistentti ja Valokuvaaja. Lisäksi olen päässyt kirjoittamaan ja valokuvaamaan sanomalehtiin, kuten Keskisuomalainen ja Suur-Jyväskylän Lehti. Alkuun myös kirjoittaminen tuntui jokseenkin kankeammalta, kun nykyisin uskaltaa antaa itsestään huomattavasti paljon enemmän.

Siitä asti kun sain ajokortin, olen pitänyt kirjaa ajamistani autoista. Pidän kirjaa edelleen. Kun tuhannes ajamani auto tuli listalla täyteen, kävi Hesari kyydissä ja tekemässä minusta jutun. Vuoden 2014 jälkeen moni asia on muuttunut, autokanta on sähköistynyt yllättävän nopeasti, ja mukaan on tullut digitalisaatio. Muutos autoalalla on ollut sataan vuoteen isoin. On ollut äärimmäisen mielenkiintoista olla seuraamassa muutosta, ja dokumentoimassa sitä tuleville sukupolville. Sanomalehtiin kirjoittaessa minua houkuttaa ja koukuttaa eniten ajatus siitä, että ehkä 50 vuoden päästä joku löytää kirjoittamani lehtijutun, ja miettii, että tuollaista autot ja liikenne oli 50 vuotta sitten.

Sen kummemmitta puheitta, blogini jatkaa toimintaansa. Alkujaan blogini idea oli toimia koeajoblogina, ja koeajoblogi tämä on toki edelleen. Toisinaan blogissani näkee muutakin sisältöä, kun mahdollisuuksia sellaiseen tulee.

Autovouhotuksen ajoilta olen säästänyt muutamia mielestäni mehukkaimpia blogipostauksia. Koska vuosien 2015 - 2022 aikana tein noin neljäsataa blogipostausta, lataan tuskin kaikkia tänne nähtäville. Nyt aion suunnata painopisteen uuteen. Kaikki vanhatkin blogipostaukset on edelleen minulla tallessa, ehkä sitten vanhana kirjoitan niistä kirjan. Mitään julkaisemaani sisältöä en aio heittää roskiin.

Mikon Autoblogi löytyy jatkossa myös www.mikonautoblogi.fi domainin alta, mikä ohjaa aina sinne, missä minun blogipostaukseni ovat. Ainakin nyt hetken jatkan tällä Bloggerilla, ja katson elämää eteenpäin, mitä jatkossa. Bloggerista löytyy jostain syystä myös toinen Mikon Autoblogi, jolla ei ole kanssani mitään tekemistä. Lupaan, että jos tulet saitilleni blogini domainin kautta, niin siitä ohjaudut jatkossa aina oikeaan paikkaan, missä ikinä onkaan blogini koti.

Myös sosiaalisen median kanavissa pyrin olemaan aktiivinen - minut voi löytää seuraavista kanavista: Facebook, Linkedin, Tiktok ja Instagram. Kannattaa hakea joko omalla nimelläni, Mikko Kilkki, tai Mikon Autoblogi.

Eihän tässä, palatkaamme asiaan!

Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - Koeajossa Nissan 350Z

Tuttuun tapaani selasin netin automyyntipalstoja, kunnes vastaan osui Nissan 350Z vuodelta 2006. Kyseistä mallia olin harvakseltaan bongaillut Keski-Suomen nurkilta, mutta kertaakaan en ollut päässyt ajamaan sellaista. Koska keli suosi, ja asuin kävelymatkan päässä autoliikkeestä, oli autoon lähdettävä perehtymään samalta istumalta. Tämä kaava on minulle normaali toimintatapa, koska mielenkiintoisten asioiden tullessa vastaan minulla on vain aikaa. Ja autot ovat elimellinen osa minua ja tekemistäni.

Ajettu autolla on 174 000 kilometriä, joten ikäisekseen ajomäärä on vielä varsin kohtuullinen. Koko auton elinkaarelle jyvitettynä se tekee ajoa vain reilun kymppitonnin vuoteen. Toisaalta ymmärrettävää, koska tämä on selkeästi harrasteauto, eikä varmasti ole kenenkään ykkösautona ollut koskaan. Siitä pitää huolen 3,5 litrainen bensapata, V6 tietenkin, josta irtoaa tehoja 300 hevosvoimaa, päästöjen ollessa myös sen mukaiset.

Minkälaisilla spekseillä auto on?

Myyntiesitteessä on listattu käytännöllisiä varusteita: ilmastointiautomatiikka, talvirenkaina nastat, navigointijärjestelmä, Brembon jarrut, Bosen äänentoisto, jakopää ketjulla.. Auto on manuaaliaskilla ja takavetoinen. Lisäksi tämä on tuotu käytettynä maahan.

Auto on katsastettu tämän vuoden syyskuussa, ja papereiden mukaan viimeisin huolto on tehty tämän vuoden elokussa. Hintalapussa mainitaan hinnaksi 15 990 euroa, ja pieni kävelykierros auton ympäri antaa ymmärtää, että auto on ulkoisesti hintaisekseen hyväksyttävässä kunnossa.

Nissan 350Z on mielestäni vanhan koulukunnan automiehelle sikäli kiva, että mitään ylimääräistä digiä autossa ei vielä ole. Lisäksi äänet tulevat putkesta eikä kaiuttimesta. Kaikkineen tulee mieleen, että auto on ollut aikanaan varsin vakuuttava tapaus.

Lisäisinkö minä tähän vielä jotakin? En missään nimessä. Avoversio tästä on myös ollut aikoinaan tarjolla, sitä olisi tietenkin kiva päästä vielä koittamaan.

Koeajo - Äänet on kohdillaan! 

 

Auto lähtee vanhan koulukunnan tyyliin avaimesta käyntiin, käsijarru on perinteistä kahvamallia. 170 senttisen koeajokuskin on yllättävän helppo mennä autoon sisään ja tulla pois, vaikka mistään isosta autosta ei olekkaan kyse. Myös ajoasento löytyy järkevyyden rajoissa kuntoon.

Kun käynnistän auton autoliikkeen myyntihallissa, voi heti todeta ainakin äänien olevan varsin mallikelpoisesti kohdillaan. Kun autossa on enemmän tunnetta kuin järkeä, haluan kuulla näillä polttoaineenhinnoilla, kuinka bensa palaa konehuoneessa.

Taajamassa auto on vähintään leppoisa tapaus ajaa. Kuusivaihteinen manuaaliaski on urheilulliseen autoon juuri täydellinen - liikkeet ovat lyhyet ja vaihteisto muutenkin täsmällisen oloinen käyttää. Myös kytkin on jämpti, eikä sen toimintaa tarvitse arvuutella yhtään.

Moottoritiellä meno on vähintään vakuuttavaa, eikä valittaa voi, vaikka asiaa miettisi miltä tahansa kantilta. Alustatuntuma autossa on jäykkä, eikä tämä sen puolesta ole mikään pörssiyhtiön toimitusjohtajan auto - aamukahvit saattavat läikkyä kahvikupista pois, mikäli kuljettaja on hätäisempää sorttia. Myöskään tavaratila ei ole arkikäyttöä ajatellen mitenkään käytännöllinen. Kauppakassin ja lätkäkassin takakonttiin kuitenkin laittanee, mutta jonkin tosielämän palikkatestin saattaa joutua isomman tavaramäärän kanssa tekemään.

Nissan 350Z on auto, jollaista pitäisi päästä todellakin koeajamaan radalle, koska koko paketti on optimoitu urheilulliseen menoon. Sittemmin malli uudistui, ja mallistossa sen paikan otti 370Z, joka tosin sekin on jo mallina vanhentunut.

Lopulta kaikki hauska päättyy, ja koeajon päätteeksi palautan auton autoliikkeeseen. Saan peruuttaa auton itse myyntihalliin takaisin. Kokemus Nissanin ratissa oli miellyttävä ja kiva, jonka varmasti tulen muistamaan jatkossakin.

Lopputulema - Vaihtoauto, jota ei usein näillä nurkilla näe

Myyjän kanssa juttelimme, että kovin montaa tämän mallin autoa heillä ei ole vaihtoautona ollut. Oma muistikuvani on, että mikäli näitä on Jyväskylän alueella vaihtoautona ollut, niin ne kerrat on laskettavissa yhden käden sormilla. Juttua kirjoittaessa autoja on netin myyntipalstoilla vain muutamia, kun alueeksi on määritelty koko Suomi. Myöskään tuoreempaa 370Z mallia ei ole myyntipalstoilla tarjolla mitenkään oleellisesti enempää, mutta joku yksittäinen auto kuitenkin on myynnissä.

Jos itse hakisin erikoisempaa Nissania kohtuuhintaan, olisi 350Z yksi potentiaalinen vaihtoehto siihen tarkoitukseen. Saman kokoluokan autoja on esimerkiksi Chrysler Crossfire, Audi TT, Mercedeksen SLK, sekä BMW:ltä Z3 ja Z4. Näitä voi vertailla keskenään.

Auto myynnissä: Rinta-Joupun Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Ohhoh! Alastarolla JJ:n kyydissä

 

Syyskuussa avasin sähköpostin, ja huomasin sinne tulleen mielenkiintoisen kutsun: AKK lanseeraa Suomeen uuden rata-autosarjan nimeltään Finnish Racing Championship, ja sarjaan uuden rata-autoluokan, mikä tottelee nimeä TCR Finland. Tämän pohjalta mediaa kutsutiin lehdistöpäivään Alastarolle. Paikalla olisi Jyrki Järvilehto, jonka kanssa pääsisi TCR-auton kyytiin radalle.

TCR-luokan autoja nähtiin jo tämän vuoden Secto Rallyssa Jyväskylässä, mutta nyt saatu mahdollisuus oli jotakin sellaista, että siihen kannatti ehdottomasti tarttua. Tämä tuskin toistuisi kovin montaa kertaa enää uudelleen.

Lopulta sateiselle Alastarolle ei ollut median edustajia saapunut paljoakaan, mikä oli sinänsä hyvä - saimme porukalla paremman mahdollisuuden tutustua tulevaan. Itse suuntasin Jyväskylästä kohti Alastaroa lähinnä tämän lehdistöpäivän takia, joten illan pimeydessä saikin jo suunnata kotimatkalle. Käynti oli mielenkiintoinen myös ammatillisesti, koska Alastaro Circuitilla en ollut käynyt vielä kertaakaan aiemmin.

Finnish Racing Championship ja TCR, mitä ne oikein ovat?

 

Finnish racing championship, eli FRC, tullaan ajamaan kolmen eri luokan autoilla: TCR, Legends ja V1600. Suomessa TCR on uusi, kun taas Legendsit ja V1600 on nähty jo aikaisemmin. Maailmalla TCR:ää on ajettu aiemminkin, ja nyt sen tuominen Suomeen nähtiin perusteltuna, mikäli rata-autoilun taso tässä maassa aiotaan saada nousemaan. AKK:lla on paljon pelissä, sillä sarjasta aiotaan brändätä rata-autoilun uusi pääsarja Suomeen.

TCR perustuu lähtökohdiltaan vakioautoon - esimerkiksi kori on lainattu vakioautosta, minkä jälkeen esimerkiksi aerodynamiikkaa on paranneltu. Myös sisustaan on tehty raskaita muutoksia, sen osalta auto on täysiverinen kilpuri putkirunkoineen ja kuppipenkkeineen.

Kone on kaksilitrainen turbopata, mistä tehoa löytyy autosta riippuen 330 - 350 hevosvoimaa. Autot ovat aina tehdasvalmisteisia, ja valmistajina on esimerkiksi Cupra ja Audi. Myös Toyotalla on oma TCR-autonsa. Missään mystisillä nyrkkipajoilla autoja ei ole pistetty kasaan.

 

Sarjassa tullaan ajamaan kuusi osakilpailua kaudella 2023: 20. - 21.5. Alastaro, 17. - 18.6. Motopark, 22. - 23.7. Vauhtiajot, 19. - 20.8. Porsche Ring Pärnussa, 2. - 3.9. jälleen Alastaro, sekä 16. - 17.9. Ahvenisto.

Ensimmäisellä kaudella TCR:iä tavoitellaan mukaan kymmentä autoa, mitä pidetään realistisena tavoitteena. Mukaan on mahdollista päästä myös käytetyllä autolla, mikäli maksukykyä vain löytyy. Jonkinlaisen auton saattaa löytää jo 50 000 eurolla, hyvän saa 80 000 - 90 000 eurolla.

Radalla - Miltä tuntuu olla ammattimiehen kyydissä sadekelillä?

 

Ennen radalle menemistä oli laitettava vakuutukisen takia nimet paperiin, sitten vain kypärä päähän ja odottamaan vuoroa. Autoon sisälle meneminen on helppoa sen jälkeen, kun oikea liikesarja vain löytyy.

Ratapäivän keli oi sateinen ja rata märkä. Se tieto rauhoittaa kummasti, että autoa ajaa ammattilainen - ei amatööri. Radalla muutaman kierroksen aikana huippunopeudet ovat sadekelille kovia - 170 kilometriä tunnissa. Myös mutkan alkaessa nopeudet ovat hurjia, JJ:n manatessa keliä ja renkaan pitämättömyyttä. Auto kuitenkin pysyy varmaotteisesti kuljettajan hallinnassa, eikä matkustajan paikalla pelota. Näissä tilanteissa kokematon kuljettaja saisi minut kokemaan suoranaista pelkoa. Näkee, että JJ on todellinen rattimies, ja koen olevani häneen verrattuna jopa aloittelija, vaikka monenlaisilla autoilla olen elämäni aikana kerennyt ajaa.

Ratakokemus oli kaikkineen hieno! Autosta poistuessa JJ antaa yhden vinkin: ota katon putkesta kiinni, ja kampea sitten itsesi ulos. Vinkki totisesti toimii, ja autosta poistuminen käy yllättävän helposti. Lopussa kiitos seisoo, ja kiitän JJ:tä kyydistä.

Lopputulema - Kesällä 2023 ensimmäinen kausi

Uutta rata-autosarjaa ajetaan Suomessa ensimmäisen kerran kaudella 2023. Tämä on monellakin tapaa loistava mahdollisuus nostattaa Suomalaisen rata-autoilun tasoa ylöspäin, koska TCR-autoilla on helppo lähteä ajamaan halutessaan myös ulkomaille, kun omat taidot siihen riittävät.

Viimeistään tämän mahdollisuuden jälkeen seuraan itse mielelläni TCR:ää tulevalla kaudella! Harmi vain, että JJ ei ole kilpailemassa TCR:llä, vaan kyyditsemässä median edustajia tämän päivän aikana.

Vaikka päivä oli osaltani Alastarolle vain muutaman tunnin mittainen pikavisiitti, jäi päivästä silti kerrottavaa eteenpäin. Tätä on mukava muistella vanhana kiikkustuolissa.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Secto Rally 2022 - Kaadon jälkeen podiumille

Vaikka lopulta kävin katsomassa vain Harjun erikoiskokeen, oli rallitunnelma vähintään kunnossa. Voiton vei Viron Ott Tänak, ja kakkkoseksi ajoi Kalle Rovanperä. Kolmanneksi ajoi Esa-Pekka Lappi ilman tuulilasia, mikä hajosi kaadon jälkeen. Kaadon jälkeen podiumille ajaminen on tapahtunut aiemminkin rallihistoriassa, mutta siitä on jo tovi aikaa.

Myös pienempiä ralliluokkia palkittiin podiumilla, mutta itselleni pääasia oli tietysti uusi Rally1. Nykyään myös ralliautot ovat hybridejä, koska myös moottoriurheilun on kannettava vastuunsa ilmastotalkoissa. Menneitä on ajat, jolloin rallin ykkösluokka oli WRC saati sitten B-ryhmä. B-ryhmää en ole ikäni puolesta tositoimissa koskaan nähnyt, mutta vuosien aikana WRC on tullut tutuksi.

Itsellä ensimmäiset rallimuistot sijoittuvat yhdeksänkymmentäluvun puoliväliin, jolloin muutin Jyväskylään. Vanhempani erehtyivät viemään minut ralleihin. Rallit tulivat elämääni nuorena, vaikka varsinainen autoinnostus käynnistyi vasta autokoulun tienoilla. Nyt olen kerennyt käymään ralleissa kymmeniä kertoja, ja on tullut tavattua esimerkiksi paljon julkkiksia. Yksi heistä on Teemu Selänne.

Muistan hyvin ajan, jolloin rallikilpailun keskus oli vielä Laajavuoressa. Myös Toyota Avensiksen ensiesittely Suomessa on yhdeksänkymmentäluvulta jäänyt mieleeni, kun markkinointimateriaalia jaettiin esittelyteltassa CD-rompuilla. Kun esittelijän silmä vältti, kahmaisimme kaverin kanssa CD-romppuja molempiin käsiin ja livistimme karkuun. Rikos on ehkä jo vanhentunut 25 vuodessa.

Sittemmin rallitoiminnan mittakaava on kasvanut, ja Laajavuoren hotelli käynyt paikkana liian ahtaaksi. Siksi Paviljjongin kilpailukeskus on ollut jo hyvän tovin Jyväskylän keskustan kupeessa Paviljongilla. Myös tiedotuskanavat on siirtyneet enemmän ja enemmän nettiin.

Kun kaveriporukassa rupesi olemaan ensimmäiset ajokortit, muistan hyvin, kun erikoiskoepätkille otettiin fillarit mukaan. Auto jätettiin parkkiin mihin saatiin, ja loppumatka ajettiin polkupyörällä.

Vaikka meno on vuosien saatossa siistiytynyt paljon, on ollut myös mukava nähdä, kuinka tietyt ralliperinteet ovat säilyneet. Yksi on se, että että ihmiset nukkuvat jopa autoissaan vaikka sitten keskustan alueella.

Innokkaimmat rallifanit olivat odottamassa palkintojenjakoa jo tunteja etuajassa!

 
Palkintoja oli jakamassa esimerkiksi AKK:n toimitusjohtaja Riku Bitter ja Jyväskylän kaupunkinjohtaja Timo Koivisto.

Palkintojenjaossa yleisöä riitti, mutta tuli fiilis, että yleisöä olisi ollut normaalia vähemmän. Liekkö syynä sitten korona tai kesälomien päättyminen, tai sitten molempien yhteisvaikutus. Paviljongilla oli nähtävää lähinnä enää palkintojenjako, koska huoltoparkkia oli alettu jo purkamaan, ja rallitallit alkaneet tehdä lähtöä alueelta.

Voi olla, että jatkossakin tulee tehtyä näin, että suurin osa erikoiskokeista tulee katsottua televisiosta tai netistä. Se on varmin keino nähdä ajamista kunnolla, koska erikoiskoepätkillä autoa näkee vain muutaman sekunin ajan. Se tekee rallista moottoriurheilun ratalajeja vaikeamman valokuvattavan. Paviljongilla sitten voi lähteä katsomaan huoltoja ja bongaamaan kuljettajia, vaikka kaikkein paatuneimmille se ei tietenkään riitä. Monelle rallitunnelmaan pääsy vaatii metsässä rämpimistä vaikka sitten vesisateessa.

Palkintojenjako oli normaalisti rutiinilla ohi, näki että homma on järjestäjätaholla hallussa.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Secto Rally 2022: EK1 Harju

Historian toisen Secto Rallyn avasi kaupunkierikoiskoe Harju. Ensimmäinen auto starttasi kaupunkipätkälle kello 19.08, ja itse saavuin paikalle jo paria tuntia aiemmin. Pari tuntia oli lähinnä vain aikaa ja odottamista. Onneksi paikalla oli itselleni jonkin verran tuttuja, niin tylsäksi aika ei käynyt. Enemmän oheisohjelmaa on nähtävissä perjantaina, jolloin Harju ajetaan toiseen kertaan. Torstain erikoiskokeella oheisohjelmassa oli lähinnä Secto Automotiven omistamien ralliautojen esittelyä - rallibaanaa kiersi Mini ja Audi.

Varsinkin toinen torstaina erikoiskoepätkällä nähdyistä autoista ansaitsee mielestäni maininnan - legendaarinen Audi S1, jonka Secton toimitusjohtaja Matias Henkola ja Speedhookedin Roni Collin hommasivat kimpassa Ruotsista. Auto on replika, ja vaikka se näyttää ulkoisesti vanhalta, on pellin alla kuitenkin uutta tekniikkaa. Roni Collin on esitellyt autoprojektia videoillaan, joten suosittelen käymään katsomassa Youtubesta.

Syy miksi Miniä ja Audia ajettiin ennen virallisen kilpailun alkua, on se, että Secto haluaa leasingyrityksenä markkinoida uusiutuvia polttoaineita. Vaikka ralli saattaa jonkun mielestä olla päästöhirviö ja ilmastohirvitys, on tahtotila kuitenkin Sectolla hyvä.

Kadun varressa asuvilla oli ainakin katselupaikka kunnossa, joten hieman käy kateeksi heitä, jolla asunto oli rallipätkän varrella.

Torstaina oli käännetty lähtöjärjestys normaaliin nähden. Siinä on tässä vaiheessa rallikilpailua jotain mukavaa ekstraa, koska erikoiskokeen pohja-aika varsinkin alkuun vain paranee ja paranee. Kilpailijoista mainittavaa on myös Kimi Räikkösen veljenpoika Justus Räikkönen.

Harjun avauspätkällä nähtiin myös kaikkien aikojen yleisöennätys, 19 500 katsojaa.

Kovinta vauhtia Harjun ykköspätkällä piti Belgian Thierry Neuville. Yleisösuosikki Kalle Rovanperä ei ollut nopein. Ensimmäisen pätkän jälkeen Kalle Rovanperä on neljäntenä Neuvillen johtaessa rallia.

Secto Rally 2022: Tästä se lähtee!

 
Kun Jyväskylässä ajetaan ralleja, yksi asia on yhdeksänkymmentäluvun puolivälistä ollut suunnilleen varmaa - se, että minä olen paikalla. Tämäkään vuosi ei tee poikkeusta, kun rallit ajetaan koronan jälkeen oikeaan aikaan. Virallisesti rallit alkavat vasta torstaina 4.8., mutta pressitilaisuuksia nähtiin jo keskiviikkona 3.8. Tietenkin pressissä oli käytävä jututtamassa rallikuskeja, tai ainakin sitä yhtä, joka aina pärjätessään saa aikaan kysyntäpiikin Suomen MM-rallin lippukaupassa.

Kalle Rovanperä lähtee ralleihin kertomansa mukaan hyvällä fiiliksellä. Omat odotukseni ovat miehen suorituksia kohtaan ainakin kovat.

Keskiviikkona oli pysähdyttävä fiilistelemään myös Skodan osastoa, syystä että nyt kyseessä on rallin virallinen auto. Paikalla nähdään ainakin minun silmään aika imelän värisiä autoja, jotka tuskin jäävät huomaamatta.

Minun ralliraportit päivittyvät tilanteen mukaan joko täältä Paviljongin pressistä tai kotoani, joten taajuudella kannattaa pysyä.

Viikon vaihtari - Koeajossa Chevrolet Silverado 2500 HD

 

Chevrolet Silverado on auto, jonka koeajoa olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Jostain syystä se oli saanut aina tehdä tilaa muille autoille - Fordin F -sarjalle sekä Dodge RAM:ille. Silveradon koeajo oli lähellä jäädä tälläkin kertaa vain haaveilun asteelle, koska autosta oli kaupanteko kesken silloin, kun satuin autosta kysäisemään.

Lopulta eräs iltapäivä puhelimeni kuitenkn soi. Vaikka en heti tunnistanut numeroa, päätin kuitenkin vastata. Puhelu tuli autoliikkeestä, josta olin katsellut Silveradoa koeajoon. Jostain syystä suunnitelmat olivatkin muuttuneet, ja pääsin sittenkin ajamaan koeajolenkin Chevrolet Silveradolla. Asiakas ei ollut halunnutkaan tätä autoa, koska se oli niin iso. Tottakai Chevrolet Silverado 2500 HD on iso, varsinkin jos se on korotettu kuten tämä.

Chevrolet Silverado 2500 HD - Minkälainen se on?

Auto on vuosimallia 2016, joten se löytyy autoliikkeen vaihtoautorivistä. Ajettu sillä on 132 000 kilometriä, mikä on yllättävänkin kohtuullinen lukema. Kävelykierros auton ympäri osoittaa, ettei autossa silmämääräisesti mitään kummallisuuksia ilmene.

Konehuoneessa mylvii kuusilitrainen V8, bensakone tietenkin. Tehoa siitä löytyy 364 hevosvoimaa. Vaihteistona on automaatti, ja auton mukana tulee suorastaan syntisen pitkä varustelistaus. Auton esittelytekstin mukaan autoa on korotettu 3,5 tuuman verran, vaikka auto ei ole vakionakaan mikään pieni. Isommat renkaat on merkattu rekisteriotteeseen, joten mitään rakenteellisia muutoksia korotuksessa ei ole tehty. Auto on mahdollista palauttaa normaaliin korkeuteen, mikäli auton omistaja sitä haluaa.

Kokoluokaltaan auto on jo niin iso, että ajokortista on löydyttävä vähintään merkinnät BC1 tai BC. Jos vetäisi yli 750 kg:n peräkärryä, ei BE -kortti todellakaan enää riitä. Pitäisi olla C1E tai CE. Vaade kuorma-autokortista on sikäli hyvä, että se tekee autosta veroedullisemman ylläpidettävän. Esimerkiksi takapenkit olisi veroteknisesti aivan järjetön asia, jos kokonaispainoa olisi alle 3500 kiloa. Ajokorttiasia toisaalta rajaa ostajakuntaa, koska kaikilla ei ole kuorma-autokorttia.

Jos Silveradonsa haluaisi pienempänä, pitäisi mallimerkinnässä olla numerosarja 1500. Jos Silveradon 2500 on olevinaan liian pieni, voi aina pistää hakuun vaikkapa pykälää isomman Silveradon - sen mallimerkinnässä on 3500.

Koeajo - Miltä tuntuu General Motorsin valmistama jenkkijärkäle?

 

Avaimesta käyntiin, "käsijarru" eli oikeammin seisontajarru on Jenkkityyliin pedaalimallinen. Vaihteet löytyy viiksestä, mistä niitä on yllättävänkin luontevaa käyttää, kun asiaan vain ensin tottuu. Kuljettajan paikalta auto näyttää melkoisen isolta, ja sitä se todella on myös sen perusteella, mitä seisoin auton vieressä. Olen 170 -senttinen, ja olo tuntui nätisti sanoen aika pieneltä. Kokoiseni koeajokuski joutuu jo kiipeämään autoon sisälle.

Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta kohdilleen. Kun ajoasento on kohdillaan, on olo kuljettajan paikalla kuin kuninkaalla. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää, eikä mistään voi valittaa myöskään sen jälkeen, kun liikkeelle on lähdetty.

Taajamassa Chevrolet Silverado on miehekäs auto ajaa. Isoon kokoon tottuu nopeasti, mutta toki kannattaa muistaa, että itse olen aika isoilla autoilla ajanut ennenkin. Kone on toimivan oloinen sen jälkeen, kun se on ajettu lämpimäksi. Myös vaihteisto pelaa toimivan oloisesti.

Myös isommalla tiellä poikkesin ajamaan autoa. Meno on toki toimivaa, mutta rajoitin saattaa jonkun mielestä pilata fiiliksen siksi, koska tämä on kuorma-auto. Yli yhdeksääkymppiä tällä ei pääse, koska laki on laki. Kolikolla on toki kääntöpuoli myös nyt, auto on kuitenkin huomattavan veroedullinen siihen verrattuna, että se olisi B-kortillinen. Matka-ajossa rajoittimen takia tulee äkkiä ajoaikaa lisää tunti tai pari, mutta toisaalta nykyisillä bensan hinnoilla tällä tuskin matkaa tulee taitettuakaan.

Koeajon perusteella Chevrolet Silverado on autoharrastajan auto. Auto soveltuu sellaiselle joka tietää mitä haluaa ja mitä saa. Kaikkien autoihmistenkään käyttötarpeisiin se ei sovellu. Mielestäni koeajo Silveradolla oli kokemuksen arvoinen, jota on kiva muistella jatkossakin.

Ostaakko sitten Dodge RAM, Ford F-Sarjalainen, vai Chevrolet Silverado? Tämmöisen auton ostaja haluaa fiilistä, joten koeajoja kannattaa suorittaa, itse saattaisin lähteä kotiin Silveradon kauppakirjan kanssa.

Chevrolet Silverado - Onko siitä mihinkään?

Jos kestää rajoittimen ja arvostaa kunnon Amerikan tunnelmaa, on autossa todellakin asennetta. Jos rajoitin on liikaa, voi olla hyvä pohtia vielä peliliikkeitä. Voi olla, että tämän auton kanssa kaikkein parasta antia on ajaa vaikkapa kavereiden kanssa jätskille kauniina kesäpäivänä - sadepäivän kulkineeksi valikoitunee sitten joku toinen. Ehkä ostajakandidaatti saattaa olla myös jokin koneyrittäjä, joka hakee firmalleen maskotiksi autoa. Autossa on niin iso sallittu kokonaispaino, että tällä kuljettaisi helposti vaikkapa työkoneiden polttoaineet työmaalle, eikä työkoneita tarvitse sitten lähteä tankkaamaan muualle.

Vaikka auto on käytetty, mikään edullinen tämä ei ole - hintalapussa lukee hinnaksi 56 780 euroa. Kyllä sitä joku kuume itselläni on jenkkimallin pick-upia kohtaan. Lopulta autokuume lähtee ehkä vain sillä millä se on tullutkin, eli ostamalla auton. Jos polttomoottoriautoa itselleen hakee, niin kiitos EU:n jatkuvasti kiristyvien päästönormien, autoon kannattaa iskeä kiinni nyt, ennenkuin ne tappavat jenkkiautoharrastuksen Suomessakin.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki