Kuulin autoliikkeessä, että Cupra Bornista olisi tullut facelift. Koska autoliikkeen auton rekisteritunnuksessa oli lisäksi pahaenteinen numerosarja, tarkoitti se todellakin koeajoa! Koeajoon lähtenyt auto on täyssähköinen, kuten Cupran Born on alusta alkaen ollutkin. Auto on lisäksi takavetoinen ja 79 kilowattitunnin ajoakulla.
Vaikka Born on saanut osakseen faceliftin, tunnistaa sen edelleen Borniksi. Kuljettajan paikalla tunnelma on tuttua ja turvallista Cupraa, auton perusidea on pysynyt samana. Auto käynnistetään istuutumalla kuljettajan paikalle, ja laittamalla vaihdevivusta D vaihde päälle. Sitten ajamaan!
Taajamassa auto on hyvin balanssissa. Tehoa löytyy 231 hevosvoimaa, mikä on varsinkin kaupunkikäyttöön varsin ok lukema. Auto ei ole mikään yliampuva tykki. Hinnaston halvin Born on 190 hevosvoimaisella tekniikalla, ja kallein auto 326 hevosvoimainen VZ. Halvimmillaan Born maksaa 33 300 euroa.
Koeajon perusteella itse pidän Cupra Bornista! Jos ajattelisin autovalintaa järjellä, ottaisin tehovaihtoehdoista keskimmäisen. Jos ajattelisin tunteella, tottakai tehokkaimman! Tällä hetkellä tehokkaampi Cupra Born VZ maksaa halvimmillaan 43 900 euroa. Varsinkin VZ:n koeajo pohjois-Norjan teillä voisi olla kiva!
Näin autoliikkeessä Toyota Highlanderin. En ollut kyseistä automallia ajanut kertaakaan, joten kiinnostuin heti mahdollisuudesta testata autoa. Kyseessä on vuosimallin 2023 auto, mikä on koeajohetkellä ajettu 95 000 kilometriä. Konehuoneessa on 2,5 litrainen bensakone, ja sen kaverina löytyy hybriditekniikka. Auto on nelivetoinen ja automaattivaihteilla.
Toyota Highlander vaikuttaa silmämääräisesti arvioiden siistikuntoiselta autolta. Taajamassa kaikki vaikuttaa toimivan hyvin, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Kaikki toimii hyvin myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi.
Autosta jää myös hyvä fiilis isommalla tiellä, sekä parhaat päivänsä nähneellä Ampumaradantiellä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen ensimmäistä kertaa lähemmin tekemisissä Toyota Highlanderin kanssa. Voisin kuvitella ajavani myös itse arkiajoni tällä autolla.
Kenelle Toyota Highlander sitten sopii? Auto sopii henkilölle, joka etsii kohtuuhintaista ja hieman eksoottisempaa, kuitenkin järkevää autoa. Highlandereita ei liikaa ole myynnissä Suomessa, juttua kirjoittaessa alle parisenkymmentä. Hintaa autolla on 53 880 euroa.
Tässä on auto, mitä olin odottanut koeajooni kauan! Perehdyin autoon etäyhteyksien kautta heti, kun se oli millään tapaa mahdollista. Minut pyydettiin katsomaan Suomen ensiesittelystä lähetettyä livestriimiä Aholaitaan, kun Jyväskylän Autotarvikkeen Volkswagen myynti toimi vielä vanhassa osoitteessa. Mukavampi se siellä oli kun kotona katsoa! Sen jälkeen Autotarvikkeen Volkswagenien myynti muutti toisaalle. Oli suunnattava Jyväskylän Palanderinkadulle ihmettelemään, miltä auto näyttää ihan oikeassa elämässä?
Ensimmäiset ID. Polot luovutettiin torilla. Tottakai! Olisi ollut hauska nähdä autot jo kesäkuussa Helsingin keskustassa, mutta harmikseni en kerennyt paikalle. Minulla oli muut suunnitelmat. Eiköhän hienoja mahdollisuuksia vielä tule! Näin ainakin toivon, jotta pääsisin itsekkin paikalle vastaaviin autotapahtumiin.
Ajoon lähteneessä autossa on 52 kilowattitunnin ajoakku. Tarjolla on myös yksi pienempi akkukoko, 37 kilowattituntia. Varustetasona on Style, mikä on parasta mitä ID. Poloon on tarjolla. Hinnat alkaen varustetaso on Trend. Autoliikkeessä kannattaa tarkastella yksityiskohtia, sillä Trendiin verrattuna Style varusteiden mukana tulee oikeasti hienoja herkkuja, kuten play ja pause idealla toteutetut kaasu ja jarrupedaalit!
Taajamassa auto on miellyttävän oloinen ajaa, samoin isommilla teillä. Myös sisätiloiltaan auto on yllättävän vakuuttava siihen nähden, että mallinimessä lukee Polo. Itse olisin odottanut kooltaan paljon pienempää autoa, mutta onneksi lopputulos oli odotettua isompi. Volkswagen ID. Polo maksaa halvimmillaan 26 390 euroa.
Volkswagen ID.Polon keskinäyttö oli kyllä jotakin, mitä en ole vielä muissa autoissa nähnyt! Näin kahdeksankymmentäluvun lapsena pidän siitä, että autoihin on saatu laitettua kaikenlaisia retroherkkuja.
Minkä sitten laittaisi jatkoon - Cupra Raval, Skoda Epiq vai Volkswagen ID.Polo? Kaikki mainitut autot on fiiliksensä puolesta erilaisia, joten sinun tulee miettiä ja päättää itse, mitä haluat autoltasi.
Mercedeksen uusi C-sarjalainen on ollut otsikoissa siitä, että lehdistökoeajot järjestttiin Suomessa. Se jos mikä on hieno asia! Minä jouduin odottamaan omaa koeajoani sinne asti, että autot saatiin koeajettavaksi autoliikkeisiin. Ja senkin jälkeen jutun julkaiseminen sai muiden kiireiden takia hieman odottaa. Koulusta valmistuminen odottaa parin kuukauden päässä, ja aika on mennyt esimerkiksi valokuvaajamestarin erikoisammattitutkinnon näyttötöitä tehdessä.
Juttua kirjoittaessa tarjolla on hinnastossa kaksi versiota - C300 ja C400. Koeajoon lähti autoista jytkympi, nelisatanen malli. Auto on täyssähköinen, tehoa löytyy 489 hevosvoimaa, ja toimntamatka jopa 750 kilometriä. Ajoakun koko nelisatasessa autossa on 95 kilowattituntia. Oma ensifiilikseni oli se, että tämä on ihan vain C-sarjalainen, voisiko fiilis edes olla mitään sen hienompaa? Olin fiiliksen osalta väärässä. Omat odotukseni ylittyivät koeajon aikana selvästi!
Vanhaan verrattuna uusiksi on mennyt kaikki. Vanhasta muistuttaa enää nimi. Keula näyttää samalta kuin Mercedeksen GLC:ssä. Taajamassa auto on mukava ja leppoisa. Kokonaisuus vaikuttaa olevan hyvin balanssissa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään, saksalainen autoinsinööri on tehnyt suunnitellesa hienoa työtä! Koska talvi on tulossa, neliveto on mukava lisä. Juttua kirjoittaessa neliveto kuuluu asiaan kaikissa hinnastossa olevissa autoissa. Talvella tätä autoa pitäisikin päästä koittamaan.
Auto on mukava ajaa myös isommilla teillä. Viihtyisin kuljettajan paikalla myös pidempään! Auto on helppo kuvitella esimerkiksi taksikäyttöön. Jos vanhasta C-sarjasta on pitänyt, suosittelen uuden auton koeajoa. Auto maksaa halvimmillaan 62 990 euroa, mikä on monelle iso kasa rahaa. Vastinetta rahoille kuitenkin on varmasti luvassa.
Heti kun aikataulut sallii, tarkempi koeajoraportti ja koeajovideo on tulossa.
Tässä se nyt olisi - Mini Cooper R58 Coupe. En muista kovin montaa Minin coupea aikaisemmin nähneeni, mutta nyt sellainen luvattiin minulle koeajoon. Olen ajanut yli 1550 eri autolla, mikä tarkoittaa sitä, että jos en ole jotakin automallia edes nähnyt, se on todennäköisesti harvinainen. Näin on tälläkin kertaa, ja löysin vastaavia R58 merkinnällä varustettuja Minin coupeja vain kaksi kappaletta myynnissä koko Suomesta. Toinen on juttua kirjoittaessa Tuusulan Kamuxilla, toinen Rinta-Joupin Autoliikkeellä Jyväskylässä. Nyt keskitymme Jyväskylän autoon.
Minit on olleet mielestäni aikaisemminkin oikein mukavia ajaa, joten odotukset olivat korkealla! Vaikka auto sinänsä vaikuttaa järjettömältä, on autossa kuitenkin joku järjellinen ajatus. Manuaalivaihteisto ja 1,6 litrainen bensakone tekevät sen, että edes järjettömän auton käyttökulut ovat järkevät.
Vuosimalli on 2012, ja auto on ajettu vain 90 000 kilometriä. Koska hintalapussa ilmoitetaan hinnaksi enää 12 880 euroa, vastaan tällä koeajolla myös yhteen toiveeseen - ajan kohtuuhintaisen vaihtoauton! Kalleimmat kilometrit on ehditty ajamaan pois jo ajat sitten. Tarkemin miettiessä tässä autossa on oikeastaan kaksi mahdollisuutta samassa paketissa: harvinainen ja kohtuuhintainen.
Kuljettajan paikalla moni asia on tutulla tavalla. Tavallisesta auto poikkeaa eniten takapään osalta. Myös takapenkki puuttuu, ja auto on kaksipaikkainen. Coupe-Minin ostaja haluaa varmuudella fiilistä, joten takapenkin puuttumisella ei edes ole suurta merkitystä. Lapsiperheellinen ostaisi ykkösautokseen tottakai perinteisemmän Minin, ja tämä toimisi enemmänkin harrasteautona tai työmatkakäytössä.
Taajamassa kaikki on hyvin balanssissa. Ohjaustuntuma on tarkka ja hyvä! Tulee tunne, että autolla pitäisi päästä ajamaan pohjois-Norjan mutkateitä! Myös radalla voisi olla varsin letkeää käydä Minillä, vaikka tehoja onkin vain 122 hevosvomaa. Parasta Minissä on hauskuus! Myös siirtymäpätkät isommilla teillä onnistuu silloin, kun on tarve siirtyä paikasta A paikkaan B. Minä elän vielä valitettavasti opiskelijan tuloilla, joten joudun palauttamaan tämän hauskanpitoon soveltuvan auton takaisin autoliikkeen myyntiriviin. Ostakoon joku onnellinen tämän auton!
Häiritseekö autossa sitten mikään? Mielestäni mitään häiritsevää ei ole! Voisin kuvitella ajavani jopa arkiajojani Mini R58 Cooperilla. Haaveita pitää olla, sillä joskushan ne voi toteutua!
Koeajon aikana auto herätti mielenkiintoa ja keskustelua. Pääsin parkkipaikalla juttelemaan kahdenkin ihmisen kanssa Ministä, ja kertomaan, mikä auto tämä oikein on? Minulla oli koeajolla tuttuun tapaan järjestelmäkameran lisäksi videokalusto mukana, joten kuvasin pienen videon, missä käydään auto läpi.
Koeajovideo on katsottavissa Youtubessa kanavallani, ja on upotettuna myös tähän blogitekstiin. Autovideoita olisi tarkoitus tehdä jatkossakin silloin, kun se on järkevyyden rajoissa mahdollista. Youtubessa olevalle kanavalleni pääset tästä.
Olin hetken katsellut autoliikkeen myyntirivissä Dodge Challengeria. Olin autosta niin tohkeissani, että kävin fiilistelemässä sitä useamman kerran, ennenkuin koeajoon tuli sopiva mahdollisuus. Lopulta koitti sopiva päivä, jolloin kaikki mahdollinen osui kohdilleen. Tästä ei olisi voinut päivä enempää parantua! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun pääsin ajamaan Challengerilla. Chevrolet Camaro ja Ford Mustang on tullut testattua aikaisemmin, joten vertailukohtaa on.
Auto on vuosimalliltaan 2011, ja ajettu 213 000 kilometriä. Konehuoneessa mylvii 3,6 litrainen V6, vaihteistona on automaatti. Myös tehoiltaan rajumpi V8 löytyy, mutta kutoskone on luonnollisesti taloudellisempi. Mielestäni auton vaihdekeppi on koko universumin paras - sopii paikalleen täydellisesti! Kävin kuvat läpi vasta muutama päivä koeajon jälkeen, ja havaitsin olleeni koeajosta hieman liian tohkeissani - kunnon sisäkuvat jäivät ottamatta, mutta hyvä että edes yksityiskohdista on kuvia muistona! Se on kohdallani koeajoilla melko harvinaista, että joku oleellinen kuva on ottamatta.
Taajamassa auto on oikein leppoisa ajaa! Auto on tehoiltaan varsin toimiva, eikä autossa ole missään muodossa yliampuvuutta. Tehoa on 305 hevosvoimaa. Varsinkin yksin ajaessa auto tuntuu mukavalta myös isommilla teillä ajaessa. Myös parhaat päivänsä nähneellä Ampumaradantiellä auto hoiti hommansa mallikkaasti. Auton ostaja ostaa eniten fiilistä, ja mielestäni sitä myös saa.
Koeajon perusteella voisin hyvnkin omistaa auton! Koeajon jälkeen autoa fiilistellessä tulee tunne, että tämä on yksi niitä muistoja, millä jaksan talven yli odotella seuraavaa kesää. Harmi vain, kun opiskelijan tuloilla en pysty autoa ylläpitämään, joten joudun peruuttamaan auton takaisin myytävien autojen riviin. Tämä koeajo lisää ainakin työmotivaatiota sen jälkeen, kun valmistun valokuvaajamestarin erikoisammattitutkinnosta.
Ennen tätä koeajoa luulin olleeni täysin immuuni autokuumeelle, ja luulin haluavani Chevrolet Camaron. Tämän koeajon jälkeen haluan lisäksi Dodge Challengerin, ja luulen että minulla on autokuume.
Lopulta hoksasin katsoa edes auton hinnan, että voin kertoa teille jotakin faktaa. Tämä auto maksaa 22 880 euroa. Dodge Challengereita on juttua kirjoittaessa netin myyntipalstoilla noin parisenkymmentä. Kalleimmat Challengerit ovat yli sadantuhannen euron hintaluokassa, ja niiden kohdassa komeilee lisänimi Hellcat.
Menin jälleen kerran huvikseni kiertelemään autoliikkeeseen. Mielessäni oli aivan jotakin muuta kuin Skoda, mutta lopulta bongasin autoliikkeen myyntihallista uuden Epiqin. Ei kestänyt kauaa, kun minulta kysyttiin, että olisinko kiinnostunut Epiqin koeajosta? Vastasin heti myöntävästi, ja lähdin samalta istumalta koeajolle. Olin varautunut siihen, että koeajaisin jotakin autoa.
Epiqistä tuntuu olleen koeajoraportteja aika hyvä määrä. Paperilla hinta on hyvin suhteessa siihen, mitä on tarjolla. Hinnat lähtee 27 890 eurosta, ja toimintamatka edullisimmassa mallissa on pisimmillään 315 kilometriä. Ajoakkuja on tarjolla kahta kokoa, 38.5 kilowattituntia tai 55 kilowattituntia. Akun saa ladattua 10% - 80%:iin pisimmillään noin puolessa tunnissa. Tämä riittää pisimmillään 440 kilometrin toimintamatkaan.
Jos Skoda Epiqiä haluaisi verrata saman konsernin muihin tuotteisiin, vertailuun kannattaa ottaa Cupra Raval ja Volkswagen ID.Polo. Hinnoiltaan autot poikkeavat toisistaan hieman. Jokaisessa autossa on myös oma fiiliksensä, miksi suosittelen koko kolmikon koeajoa. Jokainen autoista on omalla tavallaan onnistunut. Mielestäni autovalintaa voi lähestyä pohtimalla sitä, minkälaista fiilistä autoltaan haluaa?
Skoda Epiq on taajamassa varsin tasapainoisen oloinen ajettava, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Myös parhaat päivänsä nähnyt Ampumaradantie tuli ajettua päästä päähän, ja Epiq hoiti homman kotiin järkevyyden rajoissa. Voisin itsekkin kuvitella ajavani arkiajot Skodan Epiqillä, mikäli tarkoitus on löytää kohtuuhintainen ja järkevä arkiauto. Yhden rai kahden aikuisen taloudessa Skoda Epiq menee helposti jopa ainoana autona.
Koska koeajolla oli järjestelmäkameran lisäksi mukana myös videokalusto, päätin tehdä tänne myös pienen koeajovideon. Olkaapa hyvä!
Linkitin videon blogiini Youtubesta, ja Youtubessa löytyy kiinnostuneille enemmänkin tekemiäni autovideoita. Videoita on luvassa lisää sitten, kun kerkeän niitä tekemään!
Minulta on joskus toivottu riittävän edullisten autojen koeajoja. Lisäksi olen kuullut sanottavan, että talvi tulee tänäkin vuonna. Päätin tarttua näihin molempiin asioihin samalla kertaa, ja testata noin kymppitonnin nelivetoautoa. Testiin lähti farmarimallinen Mercedes-Benz C300 CDI 4Matic. Auto on kolmelitraisella dieselkoneella, automaattivaihteistolla, nelivetoinen, sekä ajettu 285 000 kilometriä. Vuosimalli on 2011. Viisitoistavuotiaasta autosta kalleimmat kilometrit on ajettu jo aikaa sitten.
Silmämääräisesti arvioiden kaikki on järkevässä käyttökunnossa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Kuljettajan paikalla on mukava istua, tulee kotoisa fiilis. Kaikki tuntuu taajamassa olevan balanssissa. Myös kahdeksankympin alueella homma toimii, ja mutkittelevalla parhaat päivänsä nähneellä ampumaradantiellä meno pysyy järkevyyden rajoissa.
Kolmesatanen Mercedes on mielestäni myös tehoiltaan järkevän oloinen. 231 hevosvoimaa toimii arkikäytössä, muttei tee autosta mitenkään yliampuvaa tykkiä. Autolla käy mielellään kaupassa, sekä hoitaa mummolareissut lasten kanssa. Jos haluaisi valita isomman koneen, tarjolla on vuosimallista riippuen esimerkiksi C320 ja C350.
Ostaisinko minä tämmöisen auton? Jos olisin autoa vailla, voisin todella harkita. Nyt kuitenkin joudun peruuttamaan auton takaisin myyntiriviin, ja palauttamaan avaimet. Auton hinnaksi ilmoitetaan 10 980 euroa.
Tuttuun tapaani kiertelin autoliikkeiden pihoja. Huomasin autoliikkeen pihassa uuden Nissan Leafin. Uusi auto on aina uusi mahdollisuus, joten kävin kysymässä avaimia koeajoa varten. Avaimet minulle annettiin heti, joten pääsin fiilistelemään uutta autoa!
Taajamassa auto on hyvin balanssissa, samoin isommilla teillä ajaessa. Myös vanhan tutun Ampumaradantien auto hoiti mukavuuden rajoissa. Koeajon perusteella parasta tuntuu olevan tavallinen arki. Vanhasta muistuttaa enää nimi.
Kun katsoo auton speksejä, tulee mieleen varsin uskottava auto! Toimintamatka on jo pa 622 kilometriä, ja akun saa ladattua 20% - 80%:iin 30 minuutissa. Akkutakuu on joko 5 vuotta tai 100 000 kilometriä.
Ostaisinko minä Nissan Leafin? Aiempiakin Leafeja olen ajanut. Ajettavuudeltaan Leaf on minusta nyt parempi kuin aiemmin. Sen perusteella voisin harkita ostavani, mikäli olisin auton tarpeessa. Vanhasta autosta muistuttaa enää nimi.
Kiersin jälleen tuttuun tapaani autoliikkeitä, kunnes vastaani tuli vuoden 1999 Chevrolet Corvette. Mielenkiintoisina yksityiskohtina oli manuaalivaihteisto ja rättikattoavo. Vielä löytyi myynnistä vanhan koulukunnan auto ilman turhia digitaalisia kilkkeitä, joten pyysin avaimet koeajoa varten. Kaiken lisäksi konehuoneessa mylvi 5,7 litrainen V8 bensapata. Jos tarkkoja ollaan, niin kuutioita moottorissa on pahaenteiset 5666.
Taajamassa auto on hyvin balanssissa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Moottori on toimivan oloinen sen jälkeen, kun auto on ajettu lämpimäksi. Myös isommalla tiellä oli käytävä hieman kokeilemassa, ja siellä tuntui juhlat vasta alkavan! Kaikki 344 hevosvoimaa tuntuvat olevan tallessa. Auto on luonnollisesti takavetoinen, eikä sitä ole pilattu millään etuvedolla tai nelivedolla.
Auto on parhaimmillaan kauniin kesäpäivän fiilistelyssä. On kiva ottaa kaveri kyytiin, ja poiketa jätskikioskin kautta retkelle! Ostaisinko minä tämmöisen auton? Jos olisi mahdollisuus ylläpitää autoa, niin todellakin! C5 ja C6 korimallin Corvetet olivat viimeiset, missä oli ympyränmuotoiset takavalot, C7 Corvetteen takavalojen ulkomuoto oli vaihtunut. Siksi Corveten korimalleista C5 ja C6 on viimeiset, jotka minä hyväksyn. C7 Corvette ei ole enää minunlaista, perinteitä kunnioittavaa ihmistä varten.
Chevrolet Corvette on taatusti mahtava auto kaikenlaiseen autoharrasteluun, kun tärkeintä on fiilis. Kiireessä en tällä autolla ajaisi, koska avoautosta kuuluu nauttia.
Hintaa autolla on vielä 33 980 euroa. Onko se paljon vai vähän, riippuu siitä paljonko haluat maksaa fiiliksestä. Auton käyttökuluja en laskisi Excelissä, koska rahaa menee varmasti.
Jyväskylän Autotarvikkeella oli kesän aikana vähän isommat muuttotouhut käynnissä. Palanderinkadulle rakennettiin ensin uusi uusi autokaupparakennus, minne muutti Volkswagenin ja Audin myynti. Tämän jälkeen Aholaidantiellä remontoitiin Autotarvikkeen vanha autokauppakiinteistö. Remontoituun rakennukseen muutti Sorastajantieltä Hyundain, Peugeotin ja Bydin myynti.
Kun Aholaidan toimipiste oli ensimmäistä päivää auki, päätin lähteä fiilistelemään remontoitua paikkaa. Vanhoina hyvinä aikoina olin käynyt siellä lukuisia kertoja, ja tehnyt lukemattoman määrän koeajoja. Hallissa pisti silmääni uusi Peugeot 408, mitä en ollut ajanut vielä kertaakaan. Keli näytti olevan silmämääräisesti hyvä, joten kävin pyytämässä auton avaimet. Koeajettava auto on etuvetoinen hybridi, tehoa kaikkineen 143 hevosvoimaa. Vaihteistona tottakai automaatti.
Ajoasento löytyy 170 senttiselle kuskille mukavasti kohdilleen. Taajamassa auto on varsin hyvin balanssissa, mikään ei paista häiritsevästi silmään. Myös parhaat päivänsä nähneellä Ampumaradantiellä kävi selväksi, että auton alusta on arkikäyttöön sopiva. Moottoritiellä meno on varsinkin yksin ajaessa toimivuuden rajoissa.
Tällä kertaa en koeajolla montaa tuntia ollut, kun taivaalla näkyi sadetta enteileviä pilviä. Päätin lähteä takaisin autoliikkeeseen, ja jatkaa sisällöntuotantoa jokin toinen kerta. Auton hinta on yllättävän järkevän oloinen, alkaen 31 990 euroa. Ostaisinko minä tämmöisen auton? Jos olisin ostamassa autoa järjellä, voisin toki harkita.
Jutun julkaisupäivänä Autotarvikkeella on Aholaidantiellä remontoidun toimipisteen avajaiset, missä ajattelin käydä.
Tässä se nyt oli - Cupra Raval valmiina koeajoon! Auto on kooltaan vastaava kuin Volkswagen ID.Polo. Se mikä on mukavaa, Cupra ja Volkswagen on saaneet loihdittua autoihinsa hieman eri tunnelman. Cupra on ulkonäöllisesti nuorekkaamman oloinen. Volkswagenin ID.Poloa en ole vielä päässyt ajamaan, joten Cupra saa blogissani pienen etulyöntiaseman.
Ajoakun kapasiteetti on 52 kilowattituntia, ja WLTP mitattu toimintamatka on 439 kilometriä. Tehoa löytyy 208 hevosvoimaa, ja auto on etuvetoinen. Kooltaan auto vastaa Volkswagen Golfia, joten tämä on varnasti monelle sopivan kokoinen auto tavalliseen arkeen.
Taajamassa auto on hyvin balanssissa, myös parhaat päivänsä nähneellä Ampumaradantiellä. Mikään ei paista häirisevästi silmään. Myös kahdeksankympin rajitusalueella homma toimii, eikä valittamista ole. Hinnastossa on mainittu myös 37 kilowattitunnin ajoakku, mutta näkisin että varsinkin pitkän matkan ajajalle isompi akku saattaa olla parempi. Pikkuakku sopii hyvin sille, kenellä ajaminen painottuu taajamaan.
Cupra Raval maksaa halvimmillaan 25 390 euroa. Volkswagen ID.Polo maksaa halvimmillaan tarkalleen tuhat euroa enemmän, 26 390 euroa. Tehoiltaan molemmat autot on 85 kilowattituntia, ja akkukoko on molemmissa sama, 37 kilowattituntia.
Peugeot Boxerin koeajon jälkeen minun teki mieli lisää ranskanpullaa. Päätin hakea sitä sitä viereisestä autoliikkeestä, joten kävelin tien toiselle puolelle kysymään Citroenia koeajoon. Koeajoon sai lähteä täyssähköinen Citroen C5 Aircross, koska uusimmista Citroenin malleista sitä olin ajanut kaikkein vähiten. Pienempi C3 oli paljon tutumpi. Talvella kävin ajamassa C5 Aircrossia lenkin, auton ollessa tuolloin itselataava hybridi. On mukava vaihtaa käyttövoimaa ihan vain nähdäkseen, minkälaisia eroja autoista voi löytää?
Uusi C5 Aircross eroaa jo silmämääräisesti vanhasta. Vanhasta on säästetty enää nimi. Autossa on paljon hyviä asioita, mitkä on ajateltu mukavuuden kannalta. Ainoastaan mukiteline on onnistuttu laittamaan hieman jännään paikkaan, mutta senkin kanssa oppinee vielä joskus elämään. Niin ainakin luulen. Nyt kun kamerarepustani löytyy uusi DJI Osmo Pocket 3, lienee haettava C5 Aircross kolmannen kerran koeajoon, ja haettava grilliltä ranskalaisten sijaan kahvi!
Olen ollut aiemmin sähköautovastainen. Nyt on kuitenkin todettava, että pidän Citroenin kohdalla täyssähköisestä autosta enemmän kuin hybridistä! Taajamassa meno on vähintään mukavaa, ja kaikki tuntuu ajotuntuman puolesta olevan balanssissa. Koeajon perusteella auto vaikuttaa järkevältä kamppeelta silloin, kun järkevää kampetta tarvitsee.
Kun puhutaan numeroista, akku latautuu 20% - 80%:iin noin 27 minuutissa. Toimintamatkasta puhuttaessa Citroen kertoo nettisivuillaan lukeman olevan 518 kilometriä. Siihen päästänee silloin, kun ajotyyli ja keli on molemmat optimit. Täyssähköisen C5 Aircrossin saa omaksi halvimmillaan 42 990 euroa. Ladattavat hybridit pyörivät lähes samoissa hinnoissa, itselataavan hybridin saa jo 36 389 eurolla.
Kiertelin tuttuun tapaani autoliikkeissä, kun silmään pisti uusi Peugeot Boxer. Olin ajanut Peugeot Boxeria viimeksi vuonna 2014, joten minua kiinnosti selvittää, minkälainen auto on kaikkien näiden vuosien jälkeen? Epäilemättä reilussa vuosikymmenessä muutoksia on paljon, ja paljon on myös kerennyt ihmismieli unohtaa.
Konehuoneessa mylvii 140 hevosvoimainen ja 2,2 litrainen dieselkone. Vaihteistona on automaatti, hinnaston mukaan myös manuaalivaihteisto on tarjolla. Mikäli haluaa siirtyä vaihtoehtoisiin voimanlähteisiin, tarjotaan mahdollisuutta ostaa myös täyssähköinen pakettiauto.
Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta, mikä on työkäyttöön tarkoitetun pakettiauton kohdalla hyvä. Syystä että on yksi rikkoutuva osa vähemmän. Taajamassa meno pysyy järkevyyden rajoissa, vähän mukavammaksi meno muuttuisi kuorman kanssa. Koeajon aikana auto oli tyhjä. Myös moottoritiellä auto toimii järkevästi, samoin Jyväskylän keskustan tuntumasta löytyneillä mukulakivillä.
Halvimmillaan Peugeot Boxerin saa omaksi 42 354 eurolla, mikäli tyytyy tankkaamaan fossiilisoppaa. Täyssähköisenä auto lähtee omaksi 74 980 eurolla. Mielestäni kyseiseen hintaan saa järkevän pakettiauton silloin, kun tämän kokoluokan pakua tarvitsee. Kaikkien mielestä Peugeot ei välttämättä herätä liikaa tunteita, mutta järjellä auton pystyy ainakin perustelemaan.
Olin hetken katsellut Jyväskylässä Fordin jälleenmyyjällä vähän, tai oikeastaan aika paljonkin massasta erottuvaa Transitia. Autossa näyttää olevan ihan hyvä määrä tuning osaa. Bongasin myös kirjaimet MS-RT, mikä kertoo siitä, että auto on lähtenyt tehtaalta tämmöisenä. Suomessa ei ole myyty Transiteja näillä varusteilla uutena, joten kyseessä on tuontiauto. MS-RT on tässä maassa niin harvinainen, etten muista vastaavaa aiemmin nähneeni. Google kuitenkin antaa aiheesta myös suomenkielisiä hakutuloksia, että ylipäätään tieto autojen valmistuksesta on löydettävissä.
Auton suunnitteluun on antanut osuutensa M-Sport. MS-RT varustelun on saanut myös lavamalli Ranger, ja kieltämättä kyseiseen autoon olisikin kiva päästä tutustumaan tämän Transit Customin jälkeen.
Auto on vuosimalliltaan 2025, ja mittarilukema on 24 000 kilometriä. Auto on lataushybridi, ja tankkiin laitetaan dieselin sijaan bensaa. Tehoa löytyy kaikkineen 232 hevosvoimaa, vaihteistona on automaatti. Kuljettajan paikalla istuessa tulee tunne, että Transitista on saatu aika haluttava kampe! Auto on oikeastaan sellainen, ettei sillä viitsisi mihinkään raskaaseen työhön edes lähteä. Työauto pitäisi olla erikseen, tämän auton ollessa firman edustuspaku.
Taajamassa kaikki on hyvin balanssissa, mikään ei paista häiritsevästi silmään. Tehoiltaan auto vastaa perus-Transitia, sen osalta ei ole tehty minkäänlaisia muutoksia. Myös moottoritiellä meno toimii ainakin auton ollessa tyhjä, mutta selvää lienee se, paljon pitkää matkaa ajavat ihmiset saattavat harkita muita voimanlähteitä. Käytännössä tämä auto tullaan ostamaan tunteella.
Hintaahan tällä vielä on, 64 980 euroa. Siihen rahaan saa auton, mitä ei taatusti ole naapurilla - ainakaan vielä. Ostaisinko minä tämmöisen? Aloittaisin miettimällä, mikä on minulla auton käyttötarkoitus, ja pohtisin asiaa uudelleen sitten.
On ihan mahtavaa, että myös massasta selvästi erottuvia hyötyajoneuvoja on olemassa. Näitä lisää!
Kun kävin testaamassa Mazdaa, pisti samalla esittelyhallissa silmään Porsche Panamera. Vuosimalli oli 2012, ajettu 140 000 kilometriä. Konehuoneessa mylvi 3,6 litrainen V6 bensakone, ja vaihteistona oli automaatti. Mielenkiinto Porschea kohtaan heräsi, ja oli käytävä pyytämässä avaimet koeajoa varten. Olisiko tällä autolla arjen seikkailut edes aavistuksen kiinnostavampia?
Ajoasento löytyy 170 senttiselle kuskille hyvin kohdilleen. Kaikesta näkee, että saksalainen autoinsinööri ja autonrakentaja on tehnyt laatutyötä! Auto lähtee hyvin käyntiin, eikä mikään paikka nitise ja natise. Taajamassa kaikki on hyvin balanssissa, ja kone on tervekäyntisen oloinen myös lämpimänä. Kahdeksankympin vauhdissa kaikki toimii, kuten myös parhaat päivänsä nähneellä Ampumaradantiellä.
Panamera on uutena melko hinnakas auto, ja hinnassa on helposti kuusi numeroa - ilman pilkkuvirhettä. Hinta näyttää aivan puhelinnumerolta. Paitsi nyt, kun hintalapussa kerrotaan hinnaksi 28 800 euroa. Koeajon perusteella auto tuntuu säilyttäneen ryhtinsä hyvin. Tämä oli toinen kerta, kun pääsin ajamaan koeajolenkin Porsche Panameralla - molemmilla kerroilla tykkäsin kovasti!
Ostaisinko minä tämmöisen auton? Jos se olisi omassa taloudellisessa tilanteessani mahdollista, ostaisin toki. Porsche sopii hyvin myös arjen käyttöautoksi, ja ainakin matka määränpäähän on silloin hauska. Porsche Panamera on kaikkineen todella miellyttävä auto ajaa, mutta niin se pitää tässä autoluokassa myös olla.
