Ohhoh! Koeajossa vuoden 2002 Chrysler 300M

Chrysler 300M on auto, minkä olemassaolon olen aina jollakin tapaa tiedostanut. Auton koeajo on jäänyt aina tekemättä, koska olen onnistunut kiertämään kyseisen mallin kaukaa - todella kaukaa. Syytä tähän ei tarvitse paljoa miettiä, sillä lokakuussa 2024 autoja on netin myyntipalstoilla ilmoitettu myytäväksi vain neljä, ja niistäkin kaikki yksityisillä myyjillä. Haen autot ajoon autoliikeistä - eikä yksikään autoliike tällä hetkellä myy kyseisiä autoja. Ei, vaikka hakualueeksi laittaisi koko Suomen. Onko Chrysler 300M todella niin huono auto, etteivät autoliikkeet sellaista vaihdossa huoli?

Lopulta minulle tarjottiin koeajoon Chrysler 300M sillä ehdolla, että omistaja pysyy nimettömänä. Tähän lupaudun, koska haluan todellakin päästä fiilistelemään kolmesatasta Chrysleria! Saan kirjoittaa autosta blogiini fiilikset, mitä ajatuksia minulle herää autosta? Se kelpaa minulle, anonymiteettiin suostun jos minulta sitä pyydetään.

Auton vuosimalli on 2002, ja konehuoneessa mylvii 2.7 litrainen V6, tottakai bensalla käyvä. Auto on etuvetoinen, ja vaihteistona on neljävaihteinen automaatti. Nykymittapuulla vaihteiden määrä on todella pieni, nykyaikaisessa automaatissa niitä voisi olla jopa tuplat. Vähän reilu kaksikymmentävuotiaalla autolla on ajettu varsin kohtuudella, vain noin 200 000 kilometriä, eli ei sinänsä edes paljoa. Chrysler 300M on uutena profiloitunut enemmän hienostuneemmaksi käyttöautoksi enemmän kuin harrasteautoksi.

Ajoasento löytyy kohdilleen sähkösäätöjen kautta, ja 170 senttinen koeajokuski kokee olonsa mukavaksi. Kaikesta näkee, että Chrysler 300M on ollut uutena loistava auto, ja omistaja taatusti tohkeissaan. Vuonna 2024 auton ulkopinta vaikuttaa joistakin kohdin hieman jo parhaat päivänsä nähneeltä. Mikä parasta, auto kuitenkin lähtee terveen oloisesti käyntiin, joten ehkä toivoa kuitenkin on. Siispä koeajo voi alkaa. Huomaan innostuvani!

Chrysler 300M on taajamassa varsin miellyttävän oloinen auto ajaa. Auto toimii mukavasti myös mukulakivillä, sekä mutkittelevalla ja rospuuttoa nähneellä tiellä, missä nopeusrajoitus on 50 kilometriä tunnissa. Toki eletty elämä näkyy. Myös kahdeksankympin alueella näkee, että auto on uutena ollut todella hieno tapaus! Aika on kuitenkin tehnyt tehtävänsä, eikä esimerkiksi auton vaihteisto ole enää tätä päivää. Pääasia että vaihteisto kuitenkin toimii. Kaikki viittaa siihen, että Chrysler 300M sopii henkilölle, jolla on osaamista ja viitsimistä antaa autolleen aikaa ja rakkautta, koska sitä tämä auto tarvitsee. Jos siis satut löytämään jostakin itsellesi sopivan harrastelelun, joka on malliltaan Chrysler 300M.

Jos haluat etsiä vaihtoehtoja Chrysler 300M:lle, niin eipä niitäkään montaa löydä tästä maasta. Voit ainakin yrittää googlata esimerkiksi automallia nimeltä Dodge Interpid.

Oliko auto koeajon väärti? Oli! Harmi vain, kun itselläni ei ole mahdollisuutta nyt harrasteautoon, niin joudun palauttamaan auton takaisin. Toisena hieman harmi, että 300M:n tuotanto päättyi vuonna 2004, joten aivan tavalliselle autoliikkeelle tämä tuskin kelpaa enää vaihtoautoksi. Jos tulevaisuudessa sopivaa Chrysler 300M:ää ei meinaa löytyä, voi yrittää hakea seuraajamallia 300C:tä, millainen on löytynyt esimerkiksi Barack Obaman tallista.

Näinä päivinä Chrysler 300M ei enää paljoa maksa, ja omansa voi löytää jo parilla tonnilla. Tässä on kieltämättä koeajo, mikä minun osaltani tuskin toistuu hetkeen. Siksi ajattelinkin kirjoittaa autosta blogiini, vaikka auto onkin siellä missä se on, tuntemattomassa paikassa.

Kohtuuhintainen vaihtari - Koeajossa Citroen C2 VTR

Tapahtuipa samana perjantaina, jolloin keli oli märkä ja bongasin autoliikkeestä Ford Escortin. Koska halusin säästellä Escortin koeajoa kuivemmalle kelille, enkä halunnut lähteä autoliikkeestä tyhjin käsin, oli etsittävä koeajoon jotakin muuta.

Seuraavaksi autoliikkeen pihassa pisti silmään sininen, kohtuuhintainen vaihtoauto vuodelta 2008. Kyseessä oli Citroen C2 VTR, hintalapussa enää 3850 euroa. Olin menneinä vuosina pariinkin otteeseen ajanut Citroen C2:sta, mutta en ollut kertaakaan päässyt autosta kirjoittamaan. Nyt ajattelin korjata asiantilan, koska viimeksi ajoin kohtuuhintaista pakettiautoa tehdäkseni siitä jutun blogiini. Nyt oli totiesesti kohtuuhintaisen, jopa edullisen henkilöauton vuoro.

Auton konehuoneessa mylvii 1,4 litrainen bensapata, vaihteiston virkaa hoitaa manuaali, ja auto on luonnollisesti etuvetoinen. Autossa kaikki henkii sitä, että kyseessä on rehti ja rehellinen käyttöauto, eikä mikään harrastelelu. Autolla on ajettu 128 000 kilometriä, mikä ei ole kuusitoistavuotiaalle autolle edes paljoa. Ei varsinkaan silloin, kun kilometrimäärän suhteuttaa auton tämänhetkisen elinkaaren ajalle. Citroen C2 on automalli, jollaista on voinut nähdä historiansa aikana esimerkiksi korjaamon asiakkaille tarjoamana vara-autona, koska se on edullinen ylläpitää. Vakuutukset ja verot on edullisia, kulutus pieni.

Citroen C2 lähtee käyntiin tervekäyntisen oloisesti. Auto on vielä ajalta, jolloin autot olivat vielä autoja, eivätkä mitään tietokoneita. Käsijarru on perinteistä kahvamallia, ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta, eikä mittaristossakaan ole tarjolla mitään ylimääräisiä digikilkkeitä. Auto käynnistetään vanhan koulukunnan tyyliin avaimesta, eikä mistään napista.

 Taajamassa auto on varsin leppoisan ja järkevän oloinen ajettava. Koska kyse on ihan autosta eikä mistään mopoauosta, oli autoa käytävä testaamassa kahdeksankympin rajoituksen omaavalla tiellä, sekä kokeilemassa alustaa Ampumaradantiellä. Mielestäni auto on selkeästi parhaimmillaan silloin, kun auton tarve on pääasiassa taajamassa. Mutkittelevan Ampumaradantien auto suoritti selkeästi paremmin kuin kahdeksankympin baanan. Monelle henkilölle Citroen C2 on parhaimmillaan varmasti silloin, kun tarvitsee kakkosautoa vaikkapa työmatkakäyttöön.

Ostaisinko minä tämmöisen auton? Vastaus riippuu ihan siitä, mikä sattuu auton tarve olemaan.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon todellinen helmi - Koeajossa Ford Escort 1.6 GX

Jos minut näkee lauantaisin käymässä autoliikkeessä, tarkoittaa se käytännössä yhtä asiaa - tarjolla on jotakin erikoisempaa. Niin kävi tälläkin kertaa, sillä olin perjantaina bongannut autoliikkeestä vuosimallin 1990 Ford Escortin. Auto oli ollut yhden suvun omistuksessa uudesta alkaen, eli käytännössä 34 vuotta. Lisäksi autolla oli ajettu hävyttömän vähän, vain 60 000 kilometriä. Vakuutan että luit oikein.

Auto herättää minussa varsin nostalgisia fiiliksiä, sillä ukillani oli vuosimallin 1983 Ford Escort. Kun sain ajokortin vuonna 2006, auto oli ehtinyt siirtyä vanhempieni kotipihaan hoitamaan kakkosauton virkaa, joten silloin tuli ajettua Escortia niinä hetkinä, kun autolle oli tarvetta. Vaikka vuosimallit 1983 ja 1990 näyttävät suurinpiirtein samoilta, on malliversio kuitenkin vaihtunut vuonna 1986, ja eroavaisuuksia löytyy. Esimerkiksi ukkini vuosimallin 1983 autossa puskurit olivat metallia, kun nyt ajoon lähteneessä autossa muovia. Etumaskit autoissa on hieman erilaiset, isoimpien erojen löytyessä kuljettajan paikalta. Vuonna 1983 Escort on ollut muistikuvieni mukaan karumpi, siinä missä 1990 on kiinnitetty enemmän huomiota mukavuuteen.

Koska perjantaina satoi vettä, ja auto oli juuri saapunut pesusta, päätin odottaa koeajoa lauantaille, milloin oli luvattu kuivempaa keliä. Näin myös tapahtui, joten säntäsin autoliikkeeseen takaisin. Auto on ulkoisesti varsin siistissä kunnossa, puutteista on mainittavana vain yksi pölykapseli. Varustelistaus on käytännöllinen - penkinlämmittimet ja keskuslukitus. Mitään ihmeempää varusteita ei löydy. Viimeisin huolto on papereiden mukaan tehty hiljattain, ja katsastuskin on edessä vuoden 2025 kesällä. Auto on etuvetoinen, vaihteisto manuaali, ja tehoa konehuoneessa kokonaiset 90 hevosvoimaa. Tehoiltaan isompiakin Escorteja on toki ollut olemassa, mutta litratilavuudeltaan auton 1,6 litrainen bensapata on isoimpia, mitä on Escortiin tarjolla ollut.

Auto on taajamassa varsin leppoisa ajaa niin kauan, kun pysyy asfalttitiellä. Kun kävin Lutakossa testaamassa alustaa mukulakivillä, huomaa ettei mukavuus aivan ole tältä vuosituhannelta. Myös Ampumaradantiellä oli käytävä testaamassa, koska kyseinen pätkä kertoo varsin armottomasti sen, toimiiko auton alusta. En ole ikinä testannut Ford Escortin alustaa näin ajatuksella, ja voin sanoa jopa yllättyneeni lopputulemasta. Jos kyseessä olisi minun harrasteautoni, ajaisin autolla varsin mielelläni, joten jotain on Fordilla tehty oikein.

Auton hintalappu on 6900 euroa, ja hanskalokerosta löytyi kiitettävä määrä dokumenttia autoon liittyen. Autoa on selkeästi pidetty rakkaudella, ja sellaisen ylläpidon sille soisi mielellään myös jatkossa. Käyttöautoa tästä tuskin enää tulee, joten auto löytynee tulevaisuudessa jonkin autoharrastajan tallista. Harrastajat tietävät mitä ostavat ja mitä saavat, sekä heillä on asiantuntemus huoltaa autojaan tarvittaessa itse, sekä paikantaa autoon ilmeneviä vikoja.

Ostaisinko minä sitten Ford Escort 1.6 GX:n harrasteautoksi? Jos olisi mahdollisuus pitää autosta hyvää huolta, niin todellakin. Tämä kuuluu taas niiden autovalintojen sarjaan, joita ei voi perustella järjellä, vaan ostopäätös on tehtävä puhtaasti tunteella.

Vuosituhannen vaihteen tienoilla Escortin korvasi Focus, ja Escortin tarinalle laitettiin lopullisesti piste. Koska Escorteja ei varsinaisesti enää liikaa tule vastaan autoliikkeissä, on niistä pyrittävä nautiskelemaan aina silloin, kun sellaisen jostakin löytää. Muutamia varsin vähän ikäänsä nähden ajettuja Escorteja autoliikkeistä kuitenkin netin automyyntipalstojen mukaan löytyy. Esocrtin korvannut Focus onkin määrällisesti mitattuna yksi eniten ajamiani autoja, joten tarinaa on helppo jatkaa toisella kerralla.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - Koeajossa Opel Vivaro

Opel Vivaron koeajoon oli oikeastaan kaksi syytä - olin ajanut sellaista viimeksi vuonna 2007, samana keväänä kun täytin 20. Uusi ajokerta oli hyvä ottaa heti perään, 17 vuotta edellisen jälkeen. Toinen syy koeajolle oli se, että minulta oli pyydetty myös kohtuuhintaisten autojen koeajoja. Ajattelin tehdä toteuttaa toivetta silloin, kun siihen on mahdollisuus. Vaikka blogi alkujaan lähti puhtaasti siitä, että halusin vain ajaa ja testata itselle uusia autoja, loppujen lopuksi olen tässä auttamassa ihmisiä. Sen tähden kohtuuhintaisen auton koeajo on hyvä idea.

Ajoon lähtenyt auto on vuosimallia 2015, ja ajettu 181 000 kilometriä. Pian kymmenvuotiaalle autolle se tekee vuositasolla varsin kohtuullisen lukeman - on autoja, joilla on helposti ajettu enemmänkin. Auto on etuvetoinen, vaihteistona kuusivaihteinen manuaali, ja 1.6 litraisessa dieselkoneessa on 140 hevosvoimaa. Auto on ainakin paperilla kohtuullinen vetoauto yhdistelmille, sillä perään saa laittaa 2000 kilon painoisen peräkärryn. Varustelistalta vetokoukku tosiaan löytyy.

Opel Vivaro on toki tämänkin mallin jälkeen uudistunut, mutta nyt keskitytään tähän ajossa olleeseen yksilöön.

Auto lähtee käyntiin terveen oloisesti, ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta. Auto on silmämääräisesti arvioiden siistissä käyttökunnossa. Taajamassa auto on hyvin balanssissa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Mitään vikoja ei koeajon perusteella ilmene senkään jälkeen, kun moottori on ajettu lämpimäksi. Myös moottoritiellä meno on arkikäyttöä ajatellen järkevyyden rajoissa, samoin Lutakossa mukulakivillä. Auto hoiti siellä homman kotiin hyväksytyn rajoissa.

Onko aika kullannut muistot? Edellinen ajamani Vivaro oli vuoden 2007 mallia, ja vuoteen 2015 mennessä malli oli kerennyt uudistua. Mielestäni tällä uudella työnsä tekee varsin hyvin, mikäli haussa vain on edullisemman luokan pakettiauto. Sitten kun tämä auto on keretty myydä, vastaavia autoja on valmistettu muillakin nimillä - Nissan Primastar, Renault Trafic ja Fiat Talento, joita kannattaa katsella ja vertailla myös. Kaikki nämä olen aikanaan ajanut - omat suosikkini ovat kyllä Opel ja Nissan.

Kuvasin koeajota myös videon, minkä linkitin tähän blogitekstiin mukaan. Video löytyy myös Youtube -kanavaltani, samasta paikasta muiden koeajovideoideni kanssa.

 

Auto myynnissä: Kamux Jyväskylä, Panu Kotilainen, 044 709 8962 / www.kamux.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Saksalaista laatua - Koeajossa BMW 530e

Autoliikkeen pihassa pisti silmään uusi farmarimallin BMW 530e xDrive. Aikaisemmin koeajamani täyssähköinen BMW i5 vakuutti, joten seuraavaksi oli luonnollista ottaa käsittelyyn hieman jotain muuta. Nyt mallimerkintä kertoo auton olevan nelivetoinen lataushybridi. BMW on Mercedeksen lisäksi ollut niitä merkkejä, mitkä sopivat minun ajatusmaailmaani, joten halusin fiilistellä Bemarin uutta vitossarjalaista.

Olen koeajanut aikaisemmin useampaa BMW 5-sarjalaista, jytkyimmän auton ollessa kenties E60 korimallin BMW M5. Ajalta, jolloin BMW M5 oli vielä V10 koneella. Kauas on noista ajoista tultu, ja maailma on muuttunut paljon.

Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille järkevästi kohdilleen. Mikäli on ajanut BMW:n uudemmilla malleilla, moni asia on jo valmiiksi tutulla tavalla. Sitten vain auto käyntiin ja ajamaan. Sähköllä ajaessa auto on mukavan hiljainen, eikä ylimääräisiä ääniä kuulu autoon sisälle. Koska kyseessä on nelivetoinen farmarimalli, pelkällä sähköllä pääsee WLTP mitattuna pisimmillään 88 kilometriä. Se on hyvä niiden kannalta, jotka eivät vielä ole valmiita siirtymään täyssähköiseen autoon, vaan haluavat polttomoottorin mukaan. Pelkällä sähköllä pääsee hyvin esimerkiksi työmatkat, ja polttomoottori on sitten pidempiä siirtymiä varten.

BMW 5-sarja on ollut jo aikaisemmin loistava auto ajaa, mutta aina BMW on osoittanut sen, että paremmasta voi tehdä vieläkin paremman. Jyväskylän Lutakossa kävin kääntymässä pienen pätkän mukulakivillä, ja auto selvisi sieltä varsin mukavasti. Myös moottoritiellä BMW 530e oli varsin toimivan oloinen ajettava. Jos olisin taksikuski ja saisin BMW:n ajettavakseni, en sanoisi ei. Auton teholukema on 299 hevosvoimaa, mikä ei tietenkään ole mikään aivan posketon määrä, mutta arkikäyttöä ajatellen ok.

BMW:n viitossarjalaiselle kilpailijoita on esimerkiksi Mercedeksen E-sarja. Varsinkin kun mukaan otetaan BMW i5 sähköfarmari, varsinaisia suoria kilpailijoita on vasta tulossa. Saman kokoluokan sähköfarkkuja on esimerkiksi Volkswagen ID.7, mutta Bemarilla sitä ei varsinaisesti nähdä suorana kilpailijana.

Ostaakko sitten uusi 5-sarjalainen lataushybridinä vai täyssähköisenä? Se selviää miettimällä esimerkiksi omia autoilutottumuksia ja tarpeita.

BMW 530e xDrive maksaa halvimmillaan 69 784 euroa, päälle tulee tietysti valitut lisävarusteet. Vastaavan takavetoisen auton saisi omakseen 67 705 eurolla. Myös dieselkoneinen kevythybridi, 520d löytyy edelleen mallistosta 68 650 euron hintaan. Jos nämä on liian mietoja, löytyy mallistosta vielä 489 hevosvoimainen 550e xDrive. Hintaa tälle räyhäversiolle tulee 91 552 euroa.

Auton lainasi: Hedin Automotive Jyväskylä / www.hedinautomotive.fi

Soiva peli konehenkilölle, jopa lapsiperheelle? Koeajossa Chevrolet Suburban

Päätin käydä moikkaamassa kaveriani Jyväskylän Kamuxilla, koska hän oli ruvennut myymään siellä hyötyajoneuvoja - käytännössä esimerkiksi pakettiautoja. Autoja ihmetellessä vastaan osui Chevrolet Suburban, jollaista en ollut vielä kertaakaan ajanut. Kyseessä on vaihtoauto, vuosimalli 2008 ja ajettu 195 000 kilometriä. Niinhän siinä sitten kävi, että lähdin koeajamaan autoa. Halusin tietää, minkälainen ajettava Chevrolet Suburban mahtaa olla?

Chevrolet Suburbanin historia on pitkä, alkaen vuodesta 1935. Auto on vuosikymmenten saatossa kerennyt uudistua useita kertoja, vuosimallin 2008 edustaessa kymmenettä painosta. Historiansa aikana Chevrolet Suburban on nähty esimerkiksi Jenkkien presidentin Joe Bidenin autosaattueessa.

Auto on hiljattain tullut autoliikkeeseen myyntiin. Konehuoneessa on kuuslitrainen V8, tietysti bensakone. Tehoa siitä löytyy 371 hevosvoimaa. Vaihteistona on automaatti, koska kuka nyt manuaalia varsinkaan Amerikassa haluaa? Neliveto kuuluu lunnollisesti asiaan, ja autosta löytyy alennusvaihde niitä tilanteita varten, kun sattuu ajamaan vähän hankalampaan paikkaan, ja on jumissa vaikkapa mökkitiellä. Auton kokonaispaino on niin iso, että sen ajaminen tarvitsee vähintään C-ajokortin. Auto on rekisteröity seitsemälle, ja sisätilojen ollessa niin jäätävän isot, että takapenkit on kaikkineen melkoisen tilavat.

Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta. Kone lähtee käyntiin tervekäyntisen oloisesti, ja on sitä myös sen jälkeen, kun se on ajettu lämpimäksi. Taajamassa auto on varsin leppoisa ajaa - ei mikään yliampuva tykki. Ahtaissa paikoissa, kuten kaupan parkkipaikalla, huomaa auton ison koon haittapuolen - auto on niin kankea ja iso, ettei se meinaa mahtua edes parkkiruutuun! Pituutta autolla on 5650 milliä. Tämän kanssa kuitenkin pärjää silloin, parkkipaikalla on tilaa, tai ratissa on tottunut ja paatunut rattimies.

Moottoritiellä autolla pärjää niin kauan, kun kestää rajoittimen, ja varautuu viihdyttämään lomareissuilla kyydissä olevia lapsia. Tämä syystä että rajoitin lisää äkkiä matka-aikaa tunnillakin, riippuen mihin on menossa. Tällä vetää myös isompaakin asuntovaunua tai venetraileria, mikäli ajokortissa on luokat C1E tai CE.

Chevrolet Suburban on vastaava auto kuin Cadillac Escalade tai GMC Yukon. Chevrolet Suburbanin lisäksi Cadillacia olen päässyt testaamaan Suomessa. Chevrolet Suburbanin ostaa esimerkiksi koneyrittäjä, joka tietää mitä haluaa ja mitä saa. Hintaa myt myynnissä olevalla Chevrolet Suburbanilla on 21 900 euroa.

Auto myynnissä: Kamux Jyväskylä / automyyjä Panu Kotilainen,  044 709 8962, www.kamux.fi

Viikon vaihtari - Koeajossa vuoden 2016 BMW 520d

Kiertelin autoliikkeen pihassa, kun vastaan tuli nelivetoinen, vuoden 2016 BMW 520d sedan. Ajettu autolla oli 121 000 kilometriä, hintaa 18 880 euroa. Tunsin kuinka auto kutsuu minun nimeäni, joten päätin käydä pyytämässä auton avaimet koeajoa varten.

Auto on silmämääräisesti arvioiden siistissä kunnossa. Varusteista voisi mainita nahkasisustan, minkä vaalea väri takaa sen, ettei kyseessä ole ainakaan työmiehen auto. Automaattivaihteisto ja ilmastointiautomatiikka löytyy tietysti tämän auton varustelistalta. Peruutuskameraa ei ole, nyt joutuu tyytymään pelkkiin peruutustutkiin. Hieman tuntuu, että Toyotan Yarisiinkin on vakiona tarjolla monipuolisemmat varusteet. Sama juttu on vastassa myös silloin, kun verrataan Audia ja Toyota Yarista keskenään.

Kuten mallinimi kertoo, BMW 520d on dieselkoneella. Auto lähtee nätin oloisesti käyntiin, ja kone on tervekäyntisen oloinen myös sen jälkeen, kun se on ajettu lämpimäksi. Auto on varsin leppoisan oloinen taajamassa, kaikki on hyvin balansssissa. Myös mutkittelevalla Ampumaradantiellä auton alusta tuntui toimivan oikein hyvin.

Sisätiloiltaan BMW 520d on oikein mukava, ja takapenkkitilat toimii 170 senttistä koeajokuskia ajatellen. Kilpailijoista mainittavia on esimerkiksi Mercedeksen E-sarjalainen. Arjen käyttöautona BMW on oikein loistava silloin, kun tunne uhkaa ohittaa järjen, mutta järjen ääni kuitenkin nostaa jostakin päätänsä. Ymmärrän myös sitä taksiyrittäjää, joka on joskus päättänyt hankkia vastaavan auton taksiautokseen. Nykyään tosin myös pykälää pienempiäkin autoja näkee taksina, eikä Bemariltakaan 5-sarja ole aina automaatio taksissa, sillä 3-sarjalainenkin hoitaa saman asian.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com