sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Koeajossa uusi Volkswagen Passat

Vihdoinkin se saapui autoliikkeeseen - uusi Volkswagen Passat! Tässä on auto, jollaista olin odottanut jo Volkswagen ID.7:n koeajosta lähtien.Vaikka ID.7 ja Passat on kokoluokaltaan samoja autoja, on työnjako selvä - Passat on polttomoottorilla, kun taas ID.7 on täyssähköinen. Passat myydään aina farmarina, kun taas ID.7 joko porrasperäisenä tai farmarina. Porrasperäistä Passatia kaipaavat joutuvat tyytymään Passatin vanhempiin korimalleihin.

Nyt konehuoneessa mylvii 1,5 eTSI bensapata - mallimerkintä kertoo auton olevan hybridi. Menneinä vuosina puolitoistalitrainen bensamoottori olisi voinut tuntua tämän kokoluokan autossa pieneltä, mutta nyt se on tätä päivää. Vaihteistona on automaatti, koska manuaalivaihteisto on häviävää perinnettä. Varustetaso on Comfort Business. Vanhaan verrattuna uusiksi on mennyt kaikki, eikä vanhasta ole säästetty muuta kuin nimi. Mainittuun ID.7:aan verrattuna, kokoluokan lisäksi samaa on digivalikoiden kautta löytyvä tietojärjestelmä. Plussaa on annettava valikoiden selkeydestä, koska sen opetteluun ei todellakaan tarvita insinöörin tutkintoa.

Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta 170 senttiselle koeajokuskille kohdilleen. Kun autolla lähtee ajamaan, taajamassa tulee heti fiilis, että uudistunut Passat on Volkswagenilta perusvarmaa suorittamista. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää, alustatuntuma on miellyttävä, eikä mitään ylimääräisiä ja häiritseviä ääniä kuulu sisään. Myös moottoritiellä meno on varsin miellyttävää, eikä uutta Passattia auta ruveta silläkään saralla moittimaan. Mielestäni melutaso auton sisällä on hyvällä tasolla arkikäyttöä ajatellen.

Takapenkillä kävin valokuvan ottamisen verran. Myös siellä oli kokoluokka kohdillaan - istui takapenkillä sitten lapsi tai aikuinen. Nykyään autojen kokoluokka on niin hyvä, että siinä missä taksiyrittäjä saattoi aiemmin ostaa Volkswagen Passatin tai Skoda Superbin, saattaa taksiautoksi nykyään kelvata myös Golf tai Octavia. Passat hoitaa taatusti taksissakin työn kunnolla, mikäli yrittäjällä vain budjetti on myöten.

Jos olisin sitä kohderyhmää, jolle uusi Passat on tarkoitettu, olisin kiinnostunut autosta. Tällä hetkellä Volkswagen Passatin kokoluokasta löytyy esimerkiksi Citroen C5X. Kilpailijoista esimerkiksi Ford Mondeo on jo kuollut ja kuopatti, ja Citroenillakin C5 oli tovin pois mallistosta.

Mitäpä sitten Volkswagen Passat maksaa? Volkswagenin nettisivu kertoo hinnaksi 44 994 euroa.

Auton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

tiistai 20. helmikuuta 2024

Viikon uutuus - koeajossa BYD Seal

Vihdoinkin se tapahtui! Eräs helmikuinen päivä sain viestin, että BYD Seal oli saapunut edellisenä yönä autoliikkeeseen. BYD on kiinalaisena automerkkinä ollut mielestäni mielenkiintoinen tapaus. BYD on Suomeen tuotavista kiinalaisista merkeistä tällä hetkellä kalleimmasta päästä. Se on myös kiinalaisista autoista se merkki, jota olen tällä hetkellä koeajanut eniten. Seuraavana tulee Maxus, vähiten olen ajanut MG:tä. BYD:iltä olen ajanut kaikki ne mallit, mitä vain Jyväskylän liikkeessä on ollut koeajettavissa: aikaisemmin Han, Tang, Atto3 ja Dolphin. Juttua kirjoittaessa katumaasturimalli Seal U tekee vasta tuloaan, enkä ole sitä vielä ajanut, mutta tieto auton tulemisesta Suomeen on olemassa.

BYD on lyhenne sanoista Build Your Dreams. Firma valmistaa myös junia ja busseja - busseja on voinut nähdä esimerkiksi pääkaupunkiseudun paikallisliikenteessä. Hoksasin asian kerran eräällä Helsingin reissullani sen jälkeen, kun olin päässyt itse koeajamaan BYD:ejä enemmän. Voi olla että BYD:ejä olen bussiliikenteessä huomannut aiemminkin, mutta en ole huomioinut asiaa sen tarkemmin.

Mikä sitten on BYD Seal? Kyseeessä on täyssähköauto - luonnollisesti, koska kaikki muutkin Suomeen tuotavat BYD:it on sellaisia. Ajoakun koko on 82,5 kilowattituntia, mikä on nykymittapuulla hyväksyttävä lukema.

BYD Seal on ulkoisesti mielestäni mukavan näköinen. Kuljettajan paikalla on kiva istua, ajoasento löytyy 170 senttiselle koejaokuskille mallikkaasti kohdilleen. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Muutenkin laatu vaikuttaa olevan hyvää, varsinkin kun huomioidaan yleinen asenne kiinalaisia tuotteita kohtaan. Hyvää BYD Sealissa on laadun lisäksi myös uskottava toimintamatka, mikä on WLTP mitattuna jopa 570 kilometriä.

Taajamassa auto tuntuu mukavalle ajaa. Koeajopäivänä keli on liukas, ja sen huomasi. Neliveto on takavetopainotteinen, mutta hyvää kuitenkin on se, että neliveto löytyy. Auto kulkee mukavuusalueen rajoissa, kun mittarina käytetään tavallista arkea. Myöskin 80 kilometrin tuntinopeudessa peruspalikat on hyvin mallillaan, sekä mutkittelevamman Ampumaradantien auto kulki oikein mallikkaasti.

Myös auton ajoakun latausaikoja mietittäessä asiat on ok. Akku latautuu kymmenestä prosentista 80 prosenttiin 37 minuutissa silloin, kun käyttää DC pikalatausta. Latausnopeus on nimittäin yksi asia, mikä kannattaa itselleen sopivaa sähköautoa etsiessä selvittää, jos haluaa autoja vertailla keskenään.

Kiinalaisiin autoihin ei auta muuta kuin tottua Suomen markkinoilla - ne tekevät vahvasti tuloaan. BYD Seal on monella tapaa hyvä jatkumo mallistolle silloin, kun mittarina käytetään tavallista arkea. Mielenkiinnolla odotan, miltä autojen hintataso näyttää silloin, kun kiinalaisia sähköautoja rupeaa löytymään muutaman vuoden päästä vaihtoautorivistä.

BYD Seal maksaa halvimmillaan 47 690 euroa.

¨Autona lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

perjantai 16. helmikuuta 2024

Koeajossa Volkswagen Caddy

Myös järkeviä ajoneuvoja on kiva käydä testailemassa. Yksi järkivalinta mistä minun on pitänyt jo hyvän tovin kirjoittaa, on Volkswagen Caddy. Sellainen lähti koeajoon eräs helmikuinen maanantai, kun poikkesin Volkswagenin liikkeeseen alkujaan aivan muista syistä. Volkswagen Caddy kiinnosti minua myös siksi, koska Tourania ei enää valmisteta, sillä kyseinen malli on päätetty korvata muilla tuotteilla.

Tällä kertaa auton konehuoneessa mylvii 1,5 litrainen bensapata. Hinnaston mukaan tarjolla on myös kaksilitrainen dieselpata. Vaihteistona on automaatti, mikä tottelee Volkswagen tuntien nimeä DSG. Auto on seitsemänpaikkainen henkilökuljetin, myös pakuversio on saatavilla. Itseäni hieman yllätti se tieto, että uusin Volkswagen Caddy tehdään yhteistyössä Fordin kanssa. Tosin ulkonäköä on muutettu, jottei tarjottaisi ostajille kahta identtisen näköistä autoa. Autoissa on todellakin muitakin ulkonäöllisiä eroja kuin vain merkki keulalla. Myös Volkswagen Amarok ja Ford Ranger on nykyään samanlaisen yhteistyön tulosta, joten Ford ja Volkswagen tuntuvat selkeästi sopivan yhteen.

Jos Volkswagen Caddy on autona vieras, on kyseessä yksi pienimpiä autoja, mitä Volkswagen myy pakettiautona. Isompia vastaavia autoja on Transporter ja Crafter. Volkswagen Caddya on voinut nähdä jopa invataksina!


Volkswagen Caddy vaikuttaa kuljettajan paikalla istuessa varsin toimivalta, kun mittarina käytetään tavallista arkea. Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Auto on seitsenpaikkainen, ja penkkirivejä on kolme. Toinen penkkirivi on vielä hyvän kokoinen, ja siellä istuu mielellään aikuinenkin. Kolmas penkkirivi on niin pieni, ettei ainakaan isokokoinen henkilö istu siellä enää huvikseen - ei ainakaan pitkää matkaa. Joissakin tapauksissa harkitsisin kolmannen penkkirivin jättämistä pois, kun tilaan uutta autoa.

Taajamassa Volkswagen Caddy on järkevän auton oloinen. Koska lähdin koeajolle hieman yllättäen, sain startata auton kylmästä, siten että Webasto oli ollut päällä hetken. Auto hoiti homman silloinkin järkevästi. Mikään ei paista taajamassa häiritsevästi silmään. Myös moottoritiellä meno on toimivaa, ja auto soveltuu myös pidemmille reissuille.

Volkswagen Caddyn voisi kuvitella hyvin esimerkiksi taksikäyttöön. Miksei myös perheelle silloin, kun auton on oltava puhtaasti tila-auto, eikä mikään crossover ole vaihtoehto.


 

Auton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

perjantai 9. helmikuuta 2024

Viikon vaihtari: Mini John Cooper Works

Silloin kun Minin takaluukussa lukee Paceman, voisi kuvitella, että ei ole mitään ihmeellistä. Mutta ihmeellistä siitä saadaan silloin, kun John Cooper Works on virittänyt autoa. Juuri sellainen auto löytyi Jyväskylästä vaihtoautona, joten koeajolla oli poikettava. Keski-Suomen alueen autoliikkeistä olen bongaillut vastaavia John Cooper Worksin tuunaamia Minejä korkeintaan satunnaisesti. Mikään yleinen ilmestys vaihtoautorivissä tämä ei ole. Ei ainakaan Suomessa. Siksi tämä on toinen kerta, jolloin muistan bonganneeni Mini John Cooper Worksin muualla kuin valokuvassa.

Mutta ennen kuin mennään itse autoon, on kysyttävä, mikä ihme on John Cooper Works? Kyseessä on virityspaja, joka virittää Minin eri malleista sporttisempia versioita. Tällä kertaa lähtökohtana on mainittu Minin Paceman, jollaista en ollut koskaan aikaisemmin ajanut. Ensimmäinen kerta oli myös John Cooper Worksin virittämiin tuotteisiin tutustuminen minun osaltani. Miniltä toki muita autoja on tullut ajettua, kuten Clubman ja Countryman.

Mini on mielestäni aina ollut hauska auto ajaa, joten tälläkin kertaa odotukset olivat hauskuuden osalta korkealla! Ajattelin mennä koeajon fiilispohjalta. Minissä varsinkin ohjaus on ollut minun mieleeni, sillä ohjaus reagoi todella tarkasti ratin liikkeisiin.

Auton vuosimalli on 2013, ja se on tuotu käytettynä Suomeen. Auton varustelistaus käsittää esimerkiksi nelivedon, automaattivaihteiston, ilmastoinnin, sekä tietysti sporttisemman alustan. Tehoa konehuoneesta löytyy 218 hevosvoimaa, päästöjä on 184 grammaa sadalle kilometrille. Päästöt on nykymittapuulla isot, ja moni asia onkin muuttunut automaailmassa kymmenen vuoden aikana. Moottorin litratilavuus on 1,6 litraa.

Ajoasento löytyy järkevästi kohdilleen manuaalisäätöjen kautta. Takapenkki on vain kahdelle, ja sinne joutuu kömpimään etuovien kautta, joten mikään suurperheen auto tämä ei ole. Kun auton käynnistää, kone on tervekäyntisen oloinen myös sen jälkeen, kun auto on ajettu lämpimäksi. Kuljettajan paikalla moni asia on aiemmin uudempia Minejä ajaneelle tutulla tavalla, eikä mikään siltä osin yllätä.

Pienen tutustumisen jälkeen totean, että oikeastaan pidän autosta! Tekniikka on tuttua BMW:tä, ja auto eroaa muotoilun osalta harmaasta massasta, missä konserniyhteistyö näkyy ja tuntuu erittäin vahvasti.

Taajamassa auto on leppoisan oloinen ajaa. Huomaa, että alusta on aavistuksen normaalia kireämpi, eikä niin pehmeä kuin joissakin perheautoissa on. Sisään kantautuvat äänet on kohtuuden rajoissa, eikä mitään häiritseviä ylimääräisiä ääniä kuulu. Myös moottoritiellä menohalut on järkevällä tasolla, jos tämä auto sisätilojen puolesta edes pitkää matkaa ajavalle sopii. Moottorin äänet on asiantilasta riippuen joko plussa tai miinus. Jos etsii jytää ja pauketta, sitä ei koeajon perusteella löytynyt. Kolikolla on kääntöpuoli silloin, kun ajaa autollaan pitkää matkaa - silloin ei tarvitsekkaan kuulua, sillä matkaa tekevä henkilö arvostaa tietyissä tilanteissa myös hiljaisuutta.

Loppujen lopuksi John Cooper Worksin tuunaama Mini Paceman on melkoisen tunnepitoinen auto. Jos kuitenkin mieli tekee ostaa kymmenvuotiaan harrasteauton, on kilometrejä varsin kohtuullisesti, sillä auto on nähnyt tietä vain 97 000 kilometriä. Se tekee ajoa aavistuksen vajaan kymppitonnin vuoteen, kun suhteuttaa kilometrit auton ikään. Hintaa on 20 990 euroa. Juttua kirjoittaessa John Cooper Worksin virittämiä Minejä on Suomessa myynnissä noin kymmenen, joten jos etsii monipuolisempaa tarjontaa, voi olla hyvä katsoa myös ulkomaiden myytävät vaihtoautot.

Nousiko autokuume sisällöntuottajalla? Todellakin nousi! Nelivetoisella Minillä voisi olla suorastaan hauskaa päästä ajelemaan talvella esimerkiksi jäärataa, joten sitä päivää odotellessa.


Auton lainasi: Rinta-Joupun autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

perjantai 2. helmikuuta 2024

Korkkasin pränikän auton! Koeajossa uusi Mitsubishi Colt

Mitsubishi Coltista tulee mieleen video, missä Vesa Toskala vedättää toimittajaa. Tarkoitus oli vastata jääkiekkoa koskeviin kysymyksiin suomeksi, kun toimittaja kysyy englanniksi. Toskala kertoi haastattelussa esimerkiksi ensimmäisestä autostaan, joka sattui olemaan Mitsubishi Colt.

Mitsubishi Colt on myös auto, jollaista en ole aiemmin ajanut. Koin että sivistyksessäni on aukko, koska Colt on ollut menneinä aikoina Suomen teillä yleisempi näky mitä nyt. Koeajoon tarjoutui mahdollisuus vihdoin vuoden 2024 alussa, kun Colt teki tauon jälkeen paluuta mallistoon, ja koeajoautot oli saatu jälleenmyyjälle.

Mitsubishi Colt on läheistä sukua Renault Cliolle, samaan tapaan kuin Mitsubishi ASX on sukua Renault Capturille. Coltin ja Clion kohdalla sukulaissuhteen näkee selvästi, samoin kuin ASX:n ja Capturin kohdalla. Vaihteistona on nyt automaatti, ja konehuoneessa mylvii 1.6 litrainen bensapata hybriditekniikan kanssa. Tehoa löytyy 145 hevosvoimaa, ja auto on etuvetoinen, vaikka näin talvikelillä saattaisikin nelivetoa kaivata. Varustetasoja on tarjolla kolme - Invite, Intense ja Instyle. Nyt auton varustetasona oli Instyle.

Koeajon päivänä keli oli julmetun liukas, koska lämpötila oli jossakin plussan ja miinuksen välimaastossa. Se mikä kuitenkin lämmitti mieltä, oli se, että pääsin korkkaamaan täysin uuden auton! Autolla oli ajettu ennen minua vain 16 kilometriä. Alkuun oli otettava näytön suojamuovit pois. Sitten ajoasento kohdilleen käsisäätöjen kautta, ja auto käyntiin. Uuden auton korkkaamisessa on aina oma fiiliksensä, ja vanhoissa, varsinkin museorekisteröidyissä autoissa oma fiiliksensä.

Hallintalaitteiden sijoittelu autossa on järkevää, 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon kohdilleen hyvin. Taajamassa auto on leppoisan oloinen ajaa, moni asia vaikuttaa olevan balanssissa. Koeajolenkki piti sisällään myös moottoritietä, mistä Mitsubishi Colt selvisi toimivan oloisesti. Koska auton sisätilat eivät ole mitkään megalomaanisen isot, niin auto on parhaimmillaan sellaiselle henkilölle, joka ajelee pääasiassa taajamassa yksin tai kaksin, ja silloin kun takapenkin tilantarve on arvioitu omaan käyttöön sopivaksi. Myöskään mikään maastoauto ei ole kyseessä, sillä Mitsubishi Coltin maavara on 142 milliä. Mitään häiritseviä asioita ei koeajon aikana ilmene, ja esimerkiksi sisätilan äänet on järkevällä tasolla.

Mitsubishi Colt sopii parhaiten henkilölle, joka etsii kohtuuhintaista arjen käyttöautoa. Mikään harrasteauto ei ole kyseessä, eikä ostos ole mitenkään tunneperäinen. Mitsubishi Colt on nimenomaan järkivalinta. Uuden Mitsubishi Coltin hinnat alkavat 19 900 eurosta, ja siihen rahaan autonsa saa yksilitraisella bensakoneella ja manuaalivaihteilla. Esimerkiksi dieseliä ei ole Suomen hinnastossa lainkaan. Vielä kun muutaman vuoden malttaa odottaa, rupeaa Coltia todennäköisesti löytymään myös vaihtoautorivistä, jolloin kalleimmat kilometrit on ajettu pois. Silloin uusi Mitsubishi Colt vasta järkevä valinta onkin, kun hyvän vaihtoauton ensin löytää.

Auton lainasi: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

perjantai 26. tammikuuta 2024

Viikon vaihtari - Koeajossa Ford Ranger Thunder

Olin hetken katsellut autoliikkeessä Ford Rangeria. Tällä kertaa kyseessä ei ollut mikä tahansa Ranger, vaan erikoisversio Ranger Thunder! Thunder pohjautuu varustetasoista Wildtrakiin, mitä on paranneltu joillakin yksityiskohdilla. Vähän samaan tapaan kuin aikaisemmin ajamani Ford Ranger Stormtrak. Ranger Thunderin tummanharmaa värisävy on niin synkeä, että siihen verrattuna Wildtrak ja Stormtrak tuntuvat väriläiskiltä. Thunderin värisävy ja nimi lupaa ukkosta - ja rajua sellaista.

Nyt koeajoon lähtenyt auto on vuosimalliltaan 2021, ja ajettu 48 000 kilometriä. Se on ollut aikaisemmin yhdellä omistajalla. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen dieselpata, jossa on tehoa 213 hevosvoimaa. Vääntöä on 500 Newtonia. Vaihteistona on kymmenenvaihteinen automaatti - sama kuin Ford Mustangissa! Auto on rekisteröity kuorma-autoksi, koska siitä saa verohyötyä auton viisipaikkaisuudesta johtuen. Neliveto on luonnollisesti vakiotavaraa. Ja niille jotka haluavat vetää Rangerillaan kärryä - kyllä, 3500 kiloa painavan kärryn saa laittaa perään. Vetokoukku luonnollisesti tästä autosta löytyy.

Aikaisemmin olen ajanut useampia erilaisia Rangereita - varustetasoina on ollut esimerkiksi Limited ja Wildtrak, ja päässyt näillä poikkeamaan aika pahassakin maastossa. On tullut todettua, että Ranger on osaavan kuljettajan käsissä maastokykyinen auto.

Ulkoisesti kaikki näyttää siistiltä. Sama siisti linja jatkuu, kun autoon menee sisälle. Varsinkin auton ulkopuolelta erottaa selvästi, ettei kyseessä ole mikään vakiomalli. Työkalumaisuus loistaa poissaolollaan, ja muutenkin Rangerin kuljettajan paikalla olo on miellyttävä. Vaikka kyseessä on erikoispainos, huomaa sukulaissuhteen Wildtrakiin selvästi. Tuttuja palikoita on paljon.

Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta 170 senttiselle kuskille kohdilleen. Takapenkillä tilat on oikein mallikelpoiset. Taajamassa auto on leppoisan oloinen ajaa. Ajotuntuma on niin hiljainen ja mukava, että Ranger Thunder menee vaikka ainoana autona tavalliseen arkeen! Tämä tuntuu siltä, että ajaisi kuin isoa henkilöautoa. Itse pidän siitä, että autossa istutaan hieman korkeammalla kuin tavallisessa henkilöautossa, jolloin ennakointi helpottuu.

Ranger Thunder on tuttuun tapaan kuljettajan toiveiden mukaisesti joko takavetoinen tai nelivetoinen. Nelivedon asetuksista löytyy myös hidas puoli silloin, kun kuljettajan oma usko ja luotto ylittää fysiikan lait, ja autollaan jää jumiin johonkin pahaan paikkaan. Arkikäyttöä ajatellen ohjaamo on kaikkein tilavin, mikä Fordin mallistossa tottelee nimeä Double Cab.

Myös moottoritiellä meno on toimivaa, mutta rajoitin syö hieman fiilistä. Ajokorttivaatimus on vähintään BC1. Esimerkiksi pitkillä lomareissuilla tämä tekee äkkiä tunnin lisää ajoaikaa. Mutta toisaalta, kolikolla on aina kääntöpuoli, ja nyt se on raha. Silloin kun pitkillä reissuilla ei ole kiire, auto hoitaa siinäkin tarpeen varsin mallikkaasti. Mikäli ajokorttivaatimus tai rajoitin on ongelma, on olemassa myös paljon Rangereita, joihin riittää B-ajokortti.

Autossa ei havaittu koeajon perusteella mitään vikaa. Syy sille, miksi joku ostaa nimenomaan Ford Ranger Thunderin, eikä mitään muuta Rangerin versiota, on fiilis. Jos oman Rangerinsa ostaa vain ja ainoastaan työkäyttöön, on mallistossa tarjolla arkisempia kulkineita, joihin tohtii asentaa sitten auraa ja hiekoitinta. Jos itse omistaisin Ranger Thunderin, johtuisi se siitä, että haluan nauttia jostain, mitä vain harvalta löytyy. Ford Ranger Thunder on nimenomaan tunneperäinen valinta.

Euroopan alueelle Ford Ranger Thundereita toimitettiin 4500 kappaleen erä. Jyväskylässä Fordin liikkeessä oli aikoinaan esittelyhallissa Thunder, mutta koeajolle ei silloin päässyt. Oli mukavaa päästä tyyppäämään auto näin muutaman vuoden viiveellä. Suosittelenko autoa? Tiettyihin tarkoituksiin kyllä.

Ford Rangerille kilpailevia malleja on esimerkiksi Volkswagen Amarok ja Isuzu D-Max.

Hintaa autolla on 49 750 euroa.

Auto myynnissä: Käyttöauto Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuva ja teksti: Mikko Kilkki

perjantai 19. tammikuuta 2024

Mehuisimmat koeajot, osa 7

Vuosikin on vaihtunut jo hyvä tovi sitten. Huomasin, että vuosi 2023 jäi summaamatta täysin blogissa, joten nyt on aika julkaista jonkinlainen välitilinpäätös menneestä! Vuosi 2023 oli osaltani mielenkiintoinen, sillä se toi ajamieni autojen listalle muutaman uuden automerkin - BYD, Infiniti ja MG. 

Koska kiinalaisten autojen marssi kohti Eurooppaa ja Suomea on ollut todella nopeaa, on vain ajan kysymys, koska pääsee koeajamaan lisää itselle uusia automerkkejä. Jos mopoautoa ei lasketa mukaan, olen tällä hetkellä ajanut 57 eri automerkillä. Jos päätät laskea mopoauton mukaan, on automerkkejä yksi lisää. Kiinalaismerkeistä minulta on testaamatta vielä ainakin Honqgi ja Voyah, mitkä käin nopeasti miettimällä tuli mieleen. Ökymerkeistä kokematta on esimerkiksi Lamborghini, Bentley ja Ferrari.

Ajattelin tehdä välitilinpäätökseni jälleen mehukkaimpien koeajojen muodossa, koska Autovouhotuksen tauottamisen jälkeen on tullut ajateltua asioita hieman uusiksi. Sitä en tiedä palaako Autovouhotus vielä joskus takaisin, voi olla että jossain muodossaan, aika näyttää. Yksi vuoden 2023 parhaita asioita oli uuden Gopron ostaminen, mikä mahdollistaa entistäkin paremmat koeajovideot.

Nyt valitsin tähän blogitekstiin kolme mehukasta autoa, joita blogissa ei ole muistikuvani mukaan nähty Autovouhotuksen jälkeen. Ajettuja autoja listalla on 1266, joten tässä on menneiltä vuosilta muutama mehukas tapaus, joita on tullut ajettua. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, joten tarinaa on taatusti luvassa jatkossakin.

Hyundai Veloster

Hyundai Veloster on mahtavan eksoottinen kampe! Kyseistä mallia on tullut Keski-Suomen autoliikkeissä vastaan harvakseltaan, ja kun lopulta tuli vastaan Jyväskylän Autotarvikkeella, koeajolle menin heti. Syy harvinaisuudelle lienee se, että kaikki Suomessa olevat Hyundai Velosterit on tuontiautoja, eikä näitä ole saanut tässä maassa uutena maahantuojan kautta.

Hyundai Velosterin yksi erikoisuus on se, että takapenkillä on ovi vain toiselle puolelle! Tässä tapauksessa oikealle, koska ratti on vasemmalla. Koeajon ajankohta oli joskus loppuvuoden 2019 tienoilla. Jos nimi Veloster mietityttää, niin se juontaa juurensa sanoista Velocity ja Roadster.

Tämän koeajon jälkeen olen päässyt ajamaan muitakin Suomessa harvinaisia Hyundaita, kuten Hyundai Genesis Coupea, joka tuotiin Suomeen käytettynä Etelä-Koreasta.

Mercedes-Benz 260E W124

Mercedes-Benz on minulle pitkään ollut automerkeistä se juttu. On ollut mielenkiintoista päästä testaamaan iäkkäämpiäkin Mercedeksiä, joita on autoliikkeistä vuosien varrella löytynyt. Tämä W124 on vuodelta 1992, ja löysin sen autoliikkeen vaihtoautorivistä vuonna 2018. Tämän aikakauden autoja näkee tällä vuosikymmenellä tavallisen autoliikkeen riveissä enää harvakseltaan.

Auto oli myynnissä Jyväskylän Rinta-Joupilla. Se oli manuaalivaihteilla, ja ihan loistavassa ajokunnossa. Omistushistoria oli hyvä, sillä kaikki rekisteriin merkityt omistajat pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Toki uudetkin Mercedekset ovat erittäin hienoja autoja ajaa, mutta kyllä se vain on vanhoissakin paljon fiilistä, jos ne on pidetty hyvässä kunnossa!

Peugeot 207CC

Peugeotista voisi ihan hyvin sanoa, että eihän se ole edes auto, se on Peugeot. Mutta totuus on se, että jos menee kysymään autoliikkeeseen edullista, uudehkoa ja vähän ajettua avoautoa, niin Peugeot on yksi nämä kriteerit täyttävä ehdokas. Ei muutakuin auto koeajoon, ja katto auki!

Mielestäni Peugeot 207CC on varsin leppoisa kesäpäivän kulkine silloin, kun tarkoitus on pitää kaverien kanssa hauskaa, ja poiketa ajelulla jätskikioskin kautta. Auto jätti minulle hyvän fiiliksen, sillä koeajon aikana keli suosi niin, että pääsi ajamaan katto auki. Myös pykälää isompi Peugeot 308CC on tullut testattua aikoinaan Peugeotin koeajokirtueella.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki