Törkeän hauska kampe! Koeajossa Hyundai i30N Fastback

Kun sisällöntuottaja bongaa autoliikkeen pihasta jotain mielenkiintoista, on asiaan tutustuttava. Nyt vastaan tuli vaihtoautona myytävä Hyundai i30N, josta oli aikaisempien koeajokokemuksien mukaan todella hyvät ja positiiviset fiilikset. Tällä kertaa auto oli ehkä jonkun mielestä tylsän harmaa, mutta pellin alta paljastuui kuitenkin mehevä pihvi, mikä on kaikkea muuta kuin tylsää ja harmaata! Avaimet oli käytävä hakemassa koeajoa varten - muuta vaihtoehtoa ei ollut.

Aikaisemmin olen ajanut Hyindain sporttisemmista N kirjaimen omaavista autoista kolme: i30N:n lisäksi i20N ja Kona N. Tästä johtuen i30N lähti ajooni siis toistamiseen. Nyt ajoon lähtenyt auto on vuosimallia 2019, ja ajettu se on 89 000 kilometriä. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen bensakone, mistä löytyy tehoja 275 hevosvoimaa. Auto on etuvetoinen, ja vaihteistona on kuusivaihteinen manuaali. Jonkun mielestä neliveto voisi olla paikallaan, mutta onneksi ainakaan automaattivaihteistolla tätä ei ole menty pilaamaan.

Kuljettajan paikalla 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon käsisäätöjen kautta kohdilleen. Taajamassa auto on leppoisan oloinen ajaa niin kauan, kuin kuljettajalta löytyy malttia. Jos malttia ei löydy, karkaa nopeudet äkkiä liian korkeiksi. Alustatuntuma on urheilullisuuden nimissä kova, joten välttämättä kyseessä ei ole huonoselkäisten auto. Moottoritiellä se lysti vasta alkaakin, kun saa ajaa vauhdikkaammin kuin taajamassa! Nopeusrajoituksia on kuitenkin syytä noudattaa. Myös auton kosketusnäytön valikoita selatessa nykyihmisellä on hauskaa, sillä valikoiden kautta löytyy yhtä sun toista.

Olisi todella mielenkiintoista päästä testaamaan Hyundain N mallimerkinnän omaavia autoja radalle. Olen päässyt käymään Alastarolla ja Ahvenistolla kyllä, mutta aivan muissa merkeissä ja muiden tahojen kutsumana.

Koeajon jälkeen kaikkein harmittavinta oli peruuttaa auto takaisin autoliikkeen pysäköintiruutuun. Olisin halunnut ostaa auton itselleni! Mutta mutta, minun tulotasollani joutuu odottamaan seuraavaa koeajoa, jolloin saa pitää jälleen hauskaa edes hetken.

Kokonaisuudessaan Hyundai i30N on törkeän hauska auto ajaa! Jos ostaisin Hyundain, olisi i30N yksi potentiaalinen tapaus. Isoin miinus on nelivedon puute, mutta muuten mitään miinusta on hankala keksiä, jos auton pitää samalla toimia arjessa hyvin.

Hintaa autolla on 23 880 euroa.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Dethleffs XXL i9800-2 on todellakin XXL - koeajossa julmetun kokoinen asuntoauto

Autoliikkeen pihassa oli jo hetken pistänyt silmään julmetun iso asuntoauto. Katselin autoa jo ennen pääsiäistä sillä silmällä, että haluaisin koeajaa juuri tämän. Lopulta pääsisäisen jälkeen pyysin autoa koeajoon - ja koeajo järjestyi!

Auton alustana on Iveco, ja sen on varustellut asuntoautoksi Dethleffs. Mallimerkintä on todellinen nimihirviö - Dethleffs XXL i9800-2. Auto on niin iso, että se todellakin on XXL! Auton kokonaispainon takia kuljettajalla on oltava vähintään BC ajokortti. Myös pituutta on paljon, sitä löytyy noin 9 metriä. Takaylitys on merkittävä.

Myös auton hintalappu on näyttävä - reilu kymmenvuotiaasta autosta saa maksaa 89 980 euroa. Vuositasolla veroja autosta saa maksaa hieman yli 800 euroa.

Auton tiedoista voisi mainita, että konehuoneessa mylvii kolmelitrainen dieselkone. Vaihteistona on automaatti, ja auto on ajettu 76 000 kilometriä. Vuosimalli on 2013, joten ikäänsä nähden kilometrit on varsin kohtuulliset. Auto on takavetoinen, ja mukana tulee kesärenkaat ja talvirenkaat. Auto on rekisteröity kuudelle, samoin yöpymispaikat on kuudelle. Alustan merkiksi valikoitunut Iveco on sikäli jännä, että asuntoauton alustana näkee useammin joko Fiat Ducatoa tai Ford Transitia. Tämä on ensimmäinen kerta, kun ajan Ivecon asuntoautoa! Ivecoja olen kyllä muuten päässyt ajamaan, samoin asuntoautoja.

Autoon pääsee sisään vain yhdestä ovesta! Monta kertaa myös kuljettajan paikalle olisi oma ovensa, mutta nyt sitä ei ole. 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon mieluisaksi, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Käsijarru on kuljettajan vasemmalla puolella, mikä saattaa vaatia alkuun hieman totuttelua. Kun siihen tottuu, on käsijarrun sijainti tämän auton kohdalla ehkä hyväkin asia. Nyt se ei todellakaan ole tiellä, kun poistuu kuljettajan paikalta.

Taajamassa meno on toimivaa sen jälkeen, kun muistaa auton akselivälin ja pitkän peräylityksen. Ahtaalle parkkipaikalle autolla ei tee mieli joutua.

Moottoritiellä homma toimii sitten, kun pääsee vaihteistosta jyvälle. Nopeamminkin vaihtavia vaihteistoja on tässä maailmassa nähty, mutta tämänkin kanssa pärjää sen jälkeen, kun kuljettajalla on tarpeeksi malttia. Neljän tunnin mittaisella koeajolla ei ilmennyt mitään koeajossa havaittavia vikoja. Huomaan pitäväni autosta sitä enemmän, mitä enemmän autolla olen ajanut.

Kenelle tämä aivan julmettu asuntoauto sitten sopii? Varmasti jollekkkin, jolla on esimerkiksi kausipaikka jollakin leirintäalueella. Jos haluaa poistua leirintäalueelta vaikkapa autolla, voi olla hyvä pohtia joko asuntovaunua tai pienempää asuntoautoa. Onneksi kuitenkin tässä asuntoautossa on tarpeeksi säilytystilaa silloin, kun haluaa kuljettaa mukanaan vaikkapa polkupyöriä, joilla pääsee liikkumaan sujuvasti myös lähialueille.

Pidän myös siitä, että tämä on sen aikakauden auto, jolloin kuljettajan paikalla ei ollut niin älyttömästi digitaalisuutta. Perusmukavuudet löytyy, kuten Webasto ja ilmastointi, jotta matkustajilla on eri olosuhteissa mukavat oltavat. Matkutamon puolella tarjolla on myös televisio, jolloin leirintäalueella parkissa ollessa viihdykettä on tarjolla.

Ostaisinko minä tämmöisen julmetun ison asuntoauton? Se riippuu niin tilanteesta, minkälaisia keseäretkiä onkaan suunnitelmissa. Jollekkin tämä sopii, toiselle taas ei. Auton isot sisätilat on tietysti plussaa silloin, kun autossaan haluaa asumalla asua.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

American Car Show 2024 - hyvät autot näytillä!

American Car Show on ollut pääsiäsisperinteeni vuodesta 2009 alkaen. Välivuosista tulee mieleen ainakin 2017, milloin tapahtuma jäi välistä terveydellisistä syistä. Mutta nyt, vuonna 2024 tuli kuitenkin täyteen 15 vuotta ensimmäisestä käyntikerrastani tässä tapahtumassa. Myös tapahtumalle tämä oli juhlavuosi, kun tämä oli järjestyksessään tapahtuma numero 45.

American Car Show on Suomen suurin ja vanhin harrasteajoneuvotapahtuma. Se on myös pohjoismaiden mittapuulla yksi isoimpia. Itselleni tärkeä ja iso asia oli se, että tämä oli ensimmäinen kerta, kun tiesin, että minun käytössäni ollut auto on ollut messuhallissa näytillä. Moni blogini sometilejä seurannut on varmaankin ärsyttävyyteen asti saanut seurata GMC Sierraa, josta kirjoitin blogiini aiemmin, ja julkaisin myös koeajovideon.

GMC Sierra tuli ennen tapahtumaa haettua koeajoon ihan tarkoituksella, kun halusin hakea ennakkomaistit tulevasta tapahtumasta. Koeajohetkellä ei vielä ollut täyttä varmuutta siitä, onko juuri ajamani GMC näytillä, sillä auton minulle lainannut autoliike kyseli Tiktokissa, että mitä autoja he veisivät näyttelyyn RAM TRX:n lisäksi.

Tämän vuoden näyttelystä mieleeni jäi ehdottomasti Risto Harvian omistama Mercedes-Benz 300 SL. Harvian Mersua on monikin media fiilistellyt jutuissaan tapahtuman jälkeen, ja aivan ymmärrettävistä syistä. Kun puhutaan Mersun lokinsiipimallista, tämä Harvian Riston Mercedes lienee Suomen ainut. Tämän vuosituhannen puolella nähty SLS AMG on rekisteröity Suomeen sentään hieman runsaslukuisemmin, mikä on lokinsiipi tietysti myös. American Car Show:ssa esillä ollutta SLS AMG:tä olen päässyt koeistumaan Jämsässä merkkikerhon tilaisuudessa, ja kyseisen hopean auton omistaa tietysti maahantuoja Veho.

Myös Rolls Royce Ghost jäi mieleeni, mikä löytyy Bilbutiken nimisen autoliikkeen valikoimista. Vaikka Ghostilla onkin hintapussaan noin 350 000 euroa, kyseessä on hinnat alkaen malli. Rolls-Royce on kuitenkin auto, jollaista ei liian usein vastaan tule. Kyseisen merkin auton olen nähnyt Keski-Suomessa varmaan yksi tai kaksi kertaa. En enempää. Jos olenkin nähnyt enemmän, niin määrä lasketaan yhfden käden sormilla. Koeajomahdollisuutta Keski-Suomen alueen autoliikkeissä on ollut erittäin harvoin jos koskaan.

Rolls-Royce olisi hienoa päästä testaamaan joskus. Vaikka sitten sitä kaikkein halvinta autoa:

Koska asun Jyväskylässä, niin on pakko nostaa esiin vielä yksi Jyväskylästä tuotu auto - Lamborghini Huracan Performante, mikä löytyy MPS Motorsilta. En ole tähän asti Lamborghiniakaan ajanut, ehkä vielä jonain päivänä. Tämän keltaisen, MPS-640 rekisteritunnuksella olevan Lambon olen joskus bongannutkin Jyväskylän liikenteestä, sen sinisen IOL-1 kilpisen Huracanin lisäksi.

MPS Motorsitla näytillä oli myös Ford Sierra Cosworth, hyvä valinta sekin.

Lopuksi vielä, kaiken kruunasi yhdessä hallissa esillä ollut helikopteri. Nähtävää ja koettavaa varsinkin yhden päivän kävijöille oli paljon. Minä olin tapahtumassa vain päiväseltään, vaikka mielelläni olisin toisenakin päivänä ollut. Myös pienoismallikauppiaita ja muita krääsäkauppiaita oli, mutta tämän vuoden tapahtumasta pienoismallikokoelmani ei kasvanut yhdelläkään autolla, joita muuten kotonani on moni paikka täysi.

Tänäkin vuonna messupäiväksi valikoitui viimevuoden tapaan pääsiäislauantai, vaikka monena kertana aikaisempina vuosina olen ollut pitkäperjantaina messuilla. Katsotaan taas tulevina vuosina sitä, palaanko ruotuun ja käyn tapahtumassa taas pitkäperjantaina. Selvää kuitenkin on se, että mahdollisuuksien salliessa ACS tulee käytyä, joten pääsiäisperinne jatkunee.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - koeajossa Volkswagen Tiguan

Uudistunut Volkswagen Tiguan on yksi niitä autoja, joiden koeajoa olin hetken odottanut. Autosta oli ollut jälleenmyyjän kanssa puhetta jo alkuvuoden aikana, mutta koeajoa jouduin odottamaan aina maaliskuun puolelle. Lopulta se aika koitti - ja tuli todettua, että hyvää kannatti myös odottaa!

Silmämääräisesti huomaa, että uusiksi on mennyt kaikki. Vanhasta on säästetty lähinnä nimi, ja moni muu asia on ajateltu toisin. Esimerkiksi digiä on nyt nykyautolle tyypillisesti paljon. Jos on koeajanut vaikkapa uutta Passattia, käy Tiguanin kuljettajan paikalle sopeutuminen helposti ja nopeasti. Passattiin verrattuna on paljon tuttua.

Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mallikelpoisesti kuntoon. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Kun lähtee ajamaan, on Tiguan tasapainoisen oloinen kokonaisuus taajamassa. Myös moottoritiellä meno on varsin toimivaa, eikä valittaa voi. Jos minulla olisi edellisen korimallin Tiguan, laittaisin uuden auton tilaukseen jo pelkästään ulkonäöllisistä syistä! Uusi Tiguan on nimittäin ulkonäöllisesti enemmän minun mieleeni kuin vanha.

 Myös vertailu siitä, kumman minä ostaisin - Tiguanin, vai ennen Tiguania ajamani Passatin, niin itse valitsisin kyllä Tiguanin. Jollekkin toiselle Passat voi sopia paremmin, mutta itse pidän siitä, että autossa istutaan aavistuksen korkeammalla kuin tavallisessa henkilöautossa.

Myös takapenkkitilat on Tiguanissa kunnossa, ja siellä pärjää hyvin myös aikuinenkin ihminen. Pikaisen arvion perusteella mummolareissut Tiguanilla hoituvat hyvin. Uusi Tiguan on saatavissa tarpeiden mukaan niin bensana kuin dieselinä, kevythybridinä kuin lataushybridinä. Nyt koeajossa käynyt auto oli kevythybridi, jossa polttomoottorin virkaa hoiti 1,5 litrainen bensapata.

Uusi Tiguan lähtee omaksi noin 39 400 eurolla.

Koeajoauton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Harvinaisempaa herkkua - koeajossa Opel Corsa OPC

Lähdin kiertämään autoliikkeitä katsoakseni, mitä autoja tulisi vastaan. Jollain tasolla olin päättänyt, että nyt minua voisi kiinnostaa esimerkiksi Opel, koska tämäkin merkki oli jäänyt osaltani turhan vähälle huomiolle Mersujen ja Bemarien jälkeen.

Kuin tilauksesta autoliikkeen vaihtoautorivistä löytyi vuoden 2017 Opel Corsa OPC. Viimeksi vuoden 2023 kesällä ajoin vuosimallin 2011 Corsa OPC:tä, ja kirjoitin siitä myös blogiini. Nyt oli mahdollista ottaa tyypit talvella tästä Corsan pykälää tuoreemmasta räyhäversiosta. Hauskaa! Olihan Corsan malli ehtinyt myös muuttua vuosien 2011 ja 2017 välissä.

Opel Corsa OPC kätkee sisäänsä 1,6 litraisen bensakoneen ja manuaalivaihteiston. Auton olemuksesta käy nopeasti ilmi, ettei kyseessä ole mikään Corsan perusmalli. Auton istuimet on tehnyt Recaro, kuten aiemmassakin ajamassani Corsa OPC:ssä. Takapenkille kömmitään etuovien kautta, ja se käy isokokoiselta koeajokuskilta jo työstä. Silmämääräisesti arvioiden auto on siistin oloinen, eikä mikään paista ulkoasussa häiritsevästi silmään. Auto on ajettu noin 70 000 kilometriä.

Seuraavaksi laitan autoon koekilvet paikalleen, käynnistän auton, ja haen ajoasennon kohdilleen. 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon mieluisasti paikalleen, mutta takapenkillä ei enää istuisi huvikseen. Lähden ajamaan. Taajamassa Corsa OPC on julmetun hauska auto ajaa! Jos tästä ei pidä, niin silloin minä unohtaisin Opelit täysin. Hauskuus paistaa autosta läpi siitäkin huolimatta, että on maaliskuu, eikä tiet ole todellakaan täysin sulana. Jos olisin ostamassa tätä Opelia, odottaisin todellakin innolla sitä, että tiet sulavat! Opel Corsa on niin pieni ja arkinen auto, etten olisi aina edes uskonut sanovani autoa hauskaksi.

Myös moottoritiellä Opel Corsa OPC on toimivan oloinen auto ajaa. En tiedä onko autossa varsinaisesti mitään järkeä, mutta hupitakuu on sitäkin isompi! Noin 15 000 euron hinta ei pikaisesti arvioituna edes vaikuta mitenkään mahdottomalta. Corsa OPC on kuitenkin perus-Corsaa selvästi harvinaisempi tapaus, eikä autoja edelleenkään tule liian usein vastaan, vaikka tämä olikin minulla alle vuoden sisään jo toinen koeajomahdollisuus. Ehkä tämä koeajomahdollisuuksien määrä minun kohdallani oli vain hyvää tuuria, mene ja tiedä.

Jos Corsa OPC on liian pieni, niin mallistossa on myös pykälää suurempi Astra OPC. Astra OPC:tä en ole vielä päässyt ajamaan, voisi olla oikeastaan ihan hauskaa testata myös sekin.

Auton myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - koeajossa Mazda 6

Jostain vastaani tuli uutinen, että Mazda 6 olisi poistumassa mallistosta. Yksi uutinen oli päivätty vuodelle 2021, toinen vuodelle 2024. Koska tuoreemmat Mazdan kutoset olivat minun osaltani jääneet täysin testaamatta, päätin lähteä ottamaan viimeisen kerran autosta tyypit - vielä kun niitä edes jostain löytyy testattavaksi. Katsotaan nyt sitten, jääköhän tämä todella viimeiseksi kerraksi, kun koeajan Mazda 6:sta!

En oikein tiedä, mikä on syynä sille, miksi olen Mazdoja ajanut niin vähän. Vähän sama kuin Volvo, olen niilläkin ajanut huomattavan vähän, kun vertaa muihin merkkeihin. En oikein tiedä, onko kyseessä jonkinlainen fiilispuolen juttu, vai onko kyse yksinkertaisesti vain siitä, että muut automerkit myyvät senverran paljon enemmän, että ovat autoliikkeissä selvästi yleisempiä. Jatkan tämän pohtimista vielä hetken.

Koeajoon lähti vaihtoautona myytävä, vuosimallin 2013 Mazda 6. Tämä korimalli saatiin kauppoihin myytäväksi niillä tienoilla kun tämä auto oli uusi. Nyt on kyseessä tuotannon alkupään auto. Konehuoneessa mylvii kaksilitrianen bensapata, ja vaihteistona on kuusivaihteinen manuaali. Autolla on ajettu 231 000 kilometriä, mikä ei ole lainkaan paha noin kymmenvuotiaalle autolle. Varustelistaus on käytännöllinen, kuten ilmastointi, vetokoukku ja sisäpistoke.

Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta 170 senttiselle koeajokuskille kuntoon. Sisältä auto näyttää siistiltä, mitä nyt auton digivalikoista tulee mieleen Windows 98. Olen ajanut Mazdan kutosta viimeksi vuonna 2012, juuri ennenkuin malli uudistui. Kauheasti muistikuvia kyseisestä autosta ei ole, koska en ollut silloin vielä sisällöntuottaja. En dokumentoinut silloista autoa millään tavalla. Muistikuvat kuitenkin olivat järkevästä ja käytännöllisestä autosta, jolla oli mukava ajaa.

Mazda 6 on kokoluokkansa puolesta katoavaa kansanperinnettä. Samasta kokoluokasta Ford Mondeo on jo kadonnut, ja Citroen C5:n valmistus ollut tauolla. Toyota Avensis on myös poistunut mallistosta, ja korvattu muilla tuotteilla.

Taajamassa Mazda 6 on mukava ja leppoisa tapaus ajaa. Olen viimeaikoina ajanut huomattavasti enemmän automaattivaihteisilla autoilla, mutta manuaalin makuun pääsi yllättävän helposti. Vaihteisto on miellyttävä käyttää, ja kytkin on looginen. Taajamassa kokonaisuus on hyvin balanssissa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Myös moottoritiellä auto on miellyttävä ajaa. Auton kokoluokka on sellainen, että se sopii hyvin myös lapsiperheen käyttöön, varsinkin jos sopivan auton löytää farmarina.

Noin kymppitonnin autoksi auto on koeajon perusteella kunnossa. Pari aiempaa koeajamani vaihtoautoa ehdittiin myydä ennen jutun julkaisua, joten niiden tapauksessa tein lopulta päätökset olla julkaisematta juttuja. Nyt pääsin lopulta painamaan julkaise napppia, koska auto oli myymättä silloin, kun juttu oli julkaisuvalmis!

Auto myynniss: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Viikon vaihtari - Peugeot 208

Lähdin taas - yllätys yllätys, kiertämään Jyväskylän alueen autoliikkeitä. Vastaani tuli sininen Peugeot 208, vuosimalliltaan 2020. Värisävy miellytti silmääni, enkä ollut tuoreempia Peugeoteja juurikaan ajanut, joten kävin pyytämässä auton avaimet. Sisällöntuottajalle koeajo järjestyi.

Ranskalaisen, suht tuoreen ja vähän ajetun autn voi löytää edullisesti vaihtoautorivistä. Tällä autolla on ajettu noin 38 000 kilometriä, eli ikään suhteutettuna ei paljoakaan. Hinnaksi ilmoitetaan 17 790 euroa. Vaihteistona on automaatti, ja konehuoneessa mylvii 1,2 litrainen bensakone. Auto on käytännöllisillä varusteilla, alkaen ilmastointiautomatiikasta.

Jos mallimerkintä ei kerro vielä mitään, Peugeot 208 on muinaisen 205:n nykyinen seuraaja. Välissä nähtiin mallit 206 ja 207. Edeltäneistä malleista Peugeot 205 on nähty myös B-ryhmän kilpurina rallissa, ja 206 taasen WRC luokan kilpurina. B-ryhmän 205:sta on historian saatossa käskyttänyt Juha Kankkunen, ja 206 WRC:tä Marcus Grönholm.

Taajamassa auto on varsin leppoisa ajaa, eikä mikään paista häiritsevästi silmään. Alustatuntuma on arkikäyttöä ajatellen toimiva, mukavuusalueella. Melutaso ohjaamoon on sopivalla tasolla, eikä häiritse ainakaan minun olemassaoloani. Isommalla tiellä menohalut on yllättävän kohdillaan, vaikkakin hyvä muistaa, että ajoin autolla yksin 80 kilometrin rajoitusalueella. Mukavimmillaan Peugeot 208 on taajamassa ajaessa silloin, kun autolla ajaa yksin tai kaksin.

Peugeot 208 toimii parhaiten silloin, kun hakee itselleen kohtuuhintaista arjen käyttöautoa, jolla hoitaa ne tavalliset arjen askareet. Mikään ison lapsiperheen tilaihme tämä ei varsinaisesti ole, silloin auto sopii parhaiten kakkosautoksi. Takapenkki ei tämän kokoluokan autossa ole 170 senttiselle koeajokuskille mikään tilaihme, mutta pärjännee siellä kuitenkin pienen lenkin taajamassa. Jos lähtee tekemään vaikkapa pidempää mummolareissua, aikuinen istuu mieluiten etupenkillä.

Kaikki toimii hyvin myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi. Osa vioista voi ilmetä koneen ollessa kylmänä, osa taas koneen ollessa lämmin. Omalta ajettujen autojeni listalta löytyy myös vanhemmat mallit 206, 207 ja edellisen korimallin 208. On ilo todeta, kuinka ajotuntuman osalta auto on mennyt vuosien saatossa vain paremmaksi. Jos minä lähtisin autokaupoille ostamaan tämän kokoluokan Peugeotia, pitäisi mallin olla joko 205, tai uusin 208.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotaevike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki