Viikon uutuus - Koeajossa Ford Kuga lataushybridinä

Kesän alkupuolella pääsin ajamaan uutta Ford Kugaa, mikä oli itselataava hybridi. Kesän edetessä autoliikkeeseen saapui koeajettavaksi myös malliston tehokkain, lataushybridinä myytävä Kuga. Tästäkin autosta tarjottiin minulle koeajoa, joten oli käytävä todentamassa, mihin autosta on.

Valmistajan speksejä katsoessa käy ilmi, että Ford Kugalla pystyy ajamaan pelkällä sähköllä 69 kilometriä. Lukema on WLTP mitattu, joten kesällä kyseiseen lukemaan voi päästä, talvella toimintamatkan jäädessä pienemmäksi. Täyteen akun lataus kestää valmistajan nettisivujen mukaan hetken - vähän reilun kolmisen tuntia. Nykymittapuulla valmistajan nettisivuilla ilmoitettu latausnopeus ei ole nopein, mutta totisesti sähköllä kuitenkin pääsee, mikä on monen nykyauton kohdalla arkipäivää.

Halvimmillaan Ford Kugan lataushybridin saa omakseen 45 092 eurolla, kun taas edullisin Kuga lähtee omaksi lähes kymppitonnia edullisemmin, 35 508 eurolla. Eroa totisesti on muuallakin kuin hintalapussa, joten jää jokaisen omaksi arvioksi, millaisen Ford Kugan omalle parkkipaikalleen huolii. Jos on mahdollista testailla Ford Kugaa peräkkäin lataushybridinä ja itselataavana hybridinä, sen totisesti suosittelen tekemään.

Kaikkein yllättävintä, että uusimpaan Kugaan on tarjolla jopa manuaalivaihteet! Manuaaliaski on tarjolla kaikkein edullisimpaan Kugaan. Aikana, jolloin suurin osa uusista autoista myytään automaattivaihteisina. On selvää, että lähes kaikki uudet Kugat ovat hinnastossa automaattivaihteisia. Automaattiaskin virkaa hoitaa CVT, mikä suomeksi tarkoittaa portaatonta vaihteistoa.

Ford Kugan hybridiversiot on aina 2,5 litraisen bensakoneen kanssa. Jos autonsa haluaa ilman mitään hybridejä, joutuu silloin tyytymään 1,5 litraiseen bensapataan. Dieseliä ei ole eikä tule. Bensakoneessa potkua on 150 hevosvoimaa, itselataavassa hybridissä 180 hevosvoimaa tai 183 hevosvoimaa riippuen siitä, haluaako autonsa nelivetoisena tai etuvetoisena. Ladattava hybridi on kaikkineen 243 hevosvoimainen ilmestys. Koeajamieni autojen perusteella tehoero on yksi oleellinen ero, minkä huomaa käytännössä.

Taajamassa Ford Kuga on miellyttävä ajaa, samoin moottoritiellä. Varsinkin pelkällä sähköllä edetessä auto on miellyttävän hiljainen, eikä valittaa voi. Lutakon alueella kävin testaamassa autoa mukulakivillä, koska sieltä sellaiset vielä löytyy. Auto selvisi mukulakiviltä hyväksytysti. Myös moottoritiellä meno on toimivaa, eikä valittaa voi. Myös takapenkillä pärjää silloin, kun 170 senttinen koeajokuski on saanut ajoasennon kohdilleen.

Kumpi sitten kannattaa ostaa - lataushybridi vai itselataava hybridi? Se riippuu vahvasti siitä, minkälaista oma käyttötarve sattuu olemaan. Paljon kaupungissa ajava henkilö pärjää lataushybridillä, jos ajaa paljon esimerkiksi työmatkoja autollaan. Jos ajaa paljon pidempää reissua, kannattanee mahdollisesti harkita itselataavaa hybridiä. Kuitenkin fakta lienee se, että jos auto tulee työsuhdeautoksi, joutuu silloin ottamaan suoraan lataushybridin, koska monen firman autopolitiikka suosii vähäpäästöisiä autoja.

Ford Kugan parasta antia on tavallinen arki, siinä se hoitaa osuutensa varmuudella hyvin kotiin.

Auton lainasi: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Eksoottinen kampe! Koeajossa Ssangyong Tivoli

Olin palannut Ylläksen lomareissulta, kun uutta koeajettavaa oli löydettävä. Rinta-Joupin Autoliikkeen rivissä pisti silmään vaihtoautona myytävä Ssangyong Tivoli, vuosimallia 2017. Ajettu autolla oli 190 000 kilometriä. Ssangyong on korealainen automerkki, jota näkee Suomen autoliikkeissä melkoisen harvoin - siitäkin huolimatta, että merkille on ollut virallinen maahantuoja. Juttua kirjoittaessa netin myyntipalstoilta löytyi 24 Ssaangyongia silloin, kun alueena oli koko Suomi, ja malleiksi rajattu kaikki mahdollinen - Musso, Kyron, Korando, Rexton, Tivoli...

Ssangyong Tivolia pääsin ajamaan viimeksi vuonna 2015. Mieleeni jäi, että pelkän koeajon järjestäminen oli tuolloin melkoinen työmaa, koska merkille ei ollut jälleenmyyjää Jyväskylässä. Eikä muuten ole ollut tuon jälkeenkään - vain vaihtoautoja on ollut myynnissä joitain yksittäisiä kertoja. Kävin tuolloin hakemassa auton koeajoon Helsingistä. Se oli silloin järkevin mahdollisuus. Mutta tällä kertaa tuurilla oli osuutensa, tähdet ja kuu olivat oikeassa asennossa. Joku oli halunnut vaihtaa autoaan, ja siksi koeajoon lähtenyt auto löytyi lähempää.

Nyt ajoon lähtenyt auto on etuvetoinen ja 1,6 litraisella dieselkoneella. Tivolia on ollut tarjolla myös bensakoneella. Vaihteistona on kuusivaihteinen manuaali. Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta varsin toimivaksi 170 senttiselle koeajokuskille. Taajamassa käy hyvin ilmi, että eksoottisesta merkistä huolimatta auto on varsin pirteä ajettava. Autoa on testattava myös moottoritiellä, missä auto on myös järkevän oloinen. Mielestäni manuaalivaihteisto on järkevän oloinen käyttää, ja muutenkin autoon sisälle kuuluva melutaso varsin kohdillaan. Mikään ei paista häiritsevästi silmään.

Koeajon jälkeen peruutan auton takaisin myytävien autojen riviin, ja pohdin, että paljon huonompiakin dieselautoja on vastaan tullut. Syy sille, miksi Ssangyong ei kuitenkaan ole tässä maassa yleistynyt, lienee liian eksoottinen ja tuntematon merkki, sekä sekä jälleenmyyjä- ja huoltoverkoston laajuus. Näillä kilometreillä toki on toki aivan sama millä nyrkkipajalla autonsa huollattaa, kunhan toimii huolto-ohjelman mukaan. Mutta uuden autonsa saattaisi haluta huollattaa merkkihuollossa. Myöskään autokaupoille kaikki eivät edelleenkään halua lähteä koeajamatta autoa, vaikka autojen nettikauppa kovasti onkin yleistynyt.

Koeajon perusteella autosta ei löytynyt mitään vikaa. Auto on esimerkiksi helppo pysäköidä kauppareissuilla parkkipaikalle - ja jos ongelmia tuleekin, peruutuskamera auttaa. Parasta antia autossa on eksoottinen merkki silloin, kun autovalinnallaan haluaa erottua massasta. Auto erottuu takuuvarmasti massasta siitäkin huolimatta, että väri on tylsän harmaa! Ssangyong Tivolista pyydetään tällä hetkellä 7580 euroa. Se ei totisesti ole paljoa autosta paljoa. Tarjolla on kohtuullisella kulutuksella varustettu arjen käyttöauto.

Mukana koeajolla oli tietysti myös Gopro, joten Youtubeen lataamani koeajovideo on linkitettynä tähän mukaan. Olkaa hyvä.

Auton lainasi: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

 Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Blogi täyttää syksyllä 10 vuotta!

 

On kesä, ja se tarkoittaa sitä, että pian blogini täyttää kymmenen vuotta! Aloin kirjoittamaan blogia vuoden 2014 lokakuussa. Kovin montaa muuta autobloggaajaa en tuolloin tuntenut. Jyväskylässä heitä oli tuohon aikaan lisäkseni kaksi muuta, joista toinen on sittemmin painottanut sisällöntuotannossaan videoihin, sekä muuttanut pois. Aloittamiseni jälkeen on aloittanut myös muita autobloggaajia, mutta moni heistä on myös lopettanut. Tässä välissä on nostettava esiin Koeajolle.com ja 250km/h, joiden sisältöjä tykkään seurata myös itse. Hyviä blogeja molemmat.

Tämä kymmenvuotinen matka on ollut huima, enkä olisi blogia aloittaessani ikinä uskonut, mihin kaikkeen tie tulee viemään! Melko pian blogin aloittamisen jälkeen tuli Vehon järjestämä Tähtikuljettaja kampanja, jossa 20 henkilölle jaettiin pakasta vetäistyt, ajamattomat Mercedes-Benzit ajettavaksi. 10 sai GLA:n, ja 10 sai A:n. Itse sain A-sarjan Mercedeksen käyttöön kuudeksi viikoksi. En muista kuinka moni tarkalleen haki kampanjaan mukaan, mutta isommalla todennäköisyydellä pääsee kuitenkin opiskelemaan lääkäriksi tai lakimieheksi. Kokemus tuntui niin överiltä, ettei siitä voinut kieltäytyä! Se nosti oman blogini tunnettuutta heti kertaheitolla. Autot luovutettiin vuoden 2014 lopuilla Porvoon Premier Parkissa. Tuohon tilanteeseen liittyy kokemuksia, joista ehkä kerron tarkemmin sitten, kun kirjoitan kirjan.

Seuraava steppi eteenpäin bloggaajana ajoittuu vuoden 2015 lopuille, kun päätin hakea mediapuolen kouluun. Minulla oli tavoite saada sisällöistä jonain päivänä rahaa. Koulun aikana soitin Keskisuomalaiselle kysyäkseni työssäoppimispaikkaa, ja sen sain. Jossain vaiheessa työssäoppimisjakson jälkeen alkoi myös palkanmaksu. Jossain vaiheessa mukaan tuli myös Suur-Jyväskylän lehti. Sain media-assistentin paperit vuodenvaihteessa 2017 - 2018. Sittemmin koronavuosina päivitin itselleni Gradialla media-alan ammattitutkinnon.

Sisällöntuottajaurani aikana olen ollut myös radiossa, jonne pääsemisestä olen osannut aikaisemmin vain uneksia. Nyt siitäkin on tullut totta! Kun tuhannes ajamani auto tuli ajankohtaiseksi, tuli Hesari istumaan kyytiini.

Tässä seuraavaksi joitain mehukkaita autoja, jotka on blogihistoriani käänteiden kautta hävinneet jonnekkin bittiavaruuteen:

Chevrolet Chevy Van Granville

Olin aina ajatellut, että jenkkivanit ovat BC kortin vaativia kamppeita. Minulla kuorma-autokortti on, joten ajokorttivaatimus ei ole mikään ongelma. Kun B-kortillinen ja vanha jenkkivani löytyi autoliikkeestä, oli koeajolla käytävä.

Koeajoon lähteneen auton liikanimi on Granville, jollaiseen en ollut aiemmin perehtynyt. Kyseessä on Chevy Vanista jalostettu matkailuversio. Keulilla tietenkin iso V8, joten bensalenkkarille tässä on ehdottomasti matkafiilistä.

Daewoo Lacetti

Autoliikkeessä vastaan tuli Daewoo Lacetti, jota sittemmin myytiin myös Chevrolet Lacettina. Tämän auton vuosimalli oli 2004, joten se on viimeisiä autoja joita vielä Daewoona sai. Koska Daewoot eivät ole autoliikkeissä enää mitenkään yleisiä, oli se koeajon paikka.

Olen ajanut sittemmin myös Chevrolet Lacettia.

Dodge RAM 3500

Tämä auto on jäänyt mieleeni vahvasti. Löysin tutusta autoliikkeestä mielenkiintoisen auton, ja halusin koeajaa sitä. Kirjoitin autosta ensin blogiini ja julkaisin jutun. Olin kävelemässä pois Jyväskylän Paviljongilta, kun puhelimeni soi. Vastasin. Kyseli autojuttua Keskisuomaaliseen, ja koska jutun piti olla jokin eksoottinen auto, mieleeni tuli tämä RAM.

Tämä auto on eksoottinen senkin takia, että se on manuaalivaihteilla, kun normaalisti isot jenkkiautot on automaattivaihteilla.

Lopputulema

Vuonna 2012 ostin hetken mielijohteesta järjestelmäkameran. En olisi ikinä uskonut kameraa ostaessa, minkälaiseen reissuun se minut vie! Ihan alkuun halusin olla rekkakuski, mutta rekkakuskia minusta ei koskaan tullut. Jälkeenpäin kun mietin, en kadu mitään - olen kiitollinen kaikesta siitä mitä olen saanut.

Nyt ajettujen autojen listallani on 1309 autoa, joten 2000 autoon on matkaa enää alle 700 auton verran!

Viimevuosina videot on tuntuneet valtaavan alaa myös autoalalla, joten niihin pitää varmasti itsekkin jälleen panostaa lisää. Vuoden 2023 syksyllä päivitin itselleni tuoreemman Gopron kamerareppuun, joten seikkailu jatkukoon!

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - Koeajossa BYD Seal U

 BYD on tehnyt Suomeen tuloaan vähintään hengästyttävällä tahdilla. Rytinällä on tullut myös iso läjä muitakin kiinalaismerkkejä, kuten MG ja Maxus, enkä edes tähän tähään muista kaikkia ulkoa. Yksi viimeisimpiä tulokkaita Bydin mallistoon on Seal, ja sen jatkeeksi nähty kookkaampi ja mastohenkisempi painos Seal U. Nyt ajoon lähti täyssähköinen Byd Seal U. Sen jälkeen kun BYD:in maahantuonti alkoi, on vuoden aikana on maahan ruvettu tuomaan BYD:iltä useampia eri malleja - Atto3, Dolphin, Han, Tang ja Seal. Se vaikuttaa kovalta tahdilta myös siksi, ettei BYD ole ollut kiinalaisista auoista mitenkään edullisimmasta päästä.

Henkilöautojen lisäksi Suomen rekisterissä on myös BYD:in valmistamia linja-autoja ainakin pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä. BYD:in tekemiä junia en ole Suomesta bongannut, mutta niitäkin olisi valmistajan kotimaasta saatavilla.

Uutuusmalli BYD Seal U maksaa halvimmillaan 43 500 euroa, joten se on merkin kalleimpiinn, vähän yli 70 000 euroa maksaviin malleihin nähden varsin houkuttelevasti hinnoiteltu. Sisätiloiltaan Seal U vaikuttaa varsin hyvältä, eikä laadussakaan vaikuta olevan valittamista. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille kohdilleen mukavasti. Koeajokuski mahtuu hyvin istumaan myös takapenkille kuvan ottamisen aikana. Ajoakun kapasiteetti on 87 kilowattituntia, ja se latautuu 30% - 80%:iin 28 minuutissa.

Koeajoon lähtenyt BYD Seal U on tehoiltaan 215 hevosvoimaa, joten auto on arkikäyttöä ajatellen taajamassa hyvin balanssissa. Myös moottoritiellä meno on toimivaa, eikä valittamista ole. Kiinalaisten tuotteiden kohdalla laatuvaikutelman voisi olettaa olevan huonompi, mutta BYD on onnistunut pitämään laatuvaikutelman koeajon perusteella kunnossa.

Byd Seal U sopii hyvin monenlaiseen arkikäyttöön ja lomareissuille, sillä autolla saa vetää myös 1300 kilon painoista perävaunua. Itseäni mietityttää kiinalaisten autojen kohdalla vaihtohyvitys, paljonko autoista saa vaikka muutaman vuoden päästä, kun autoilla on ensin ajettu pari talvea meikäläisten Suomessa. Ja eiköhön parin talven jälkeen rupea myös käytännön ajokokemuksia löytymään kiinalaisista autoista.

Kaikkein yllättävintä ehkä on se, että BYD Seal U tekee tuloaan myös nelivetoisena lataushybridinä. Netistä löytyvien tietojen perusteella odotan koeajoa varsin mielenkiinnolla, koska en ole ajanut kiinalaisia autoja polttomoottorilla vielä kertaakaan.

Auton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

400 000 kilometriä takana - Koeajossa Mercedes-Benz S 320

 Kiertelin autoliikkeen pihaa ihan vain katsoakseni, mitä on tarjolla. Vastaan tuli vuosimallin 2007 Mercedes-Benz S 320 4Matic. Autossa ei sinänsä mitään ihmeellistä, olin ajanut Mercedeksen S-sarjaa aikaisemmin useita kertoja. Tarkempi tutkiskelu paljasti auton kilometrit - autolla oli ajettu noin 400 000 kilometriä! Näin paljon ajettua S-sarjalaista en ollut koskaan testannut. Päätin hakea avaimet silkasta mielenkiinnosta.

Autossa on kolmelitrainen V6, neliveto ja automaattivaihteisto. Nykymittapuulla päästöt on isot, 231 grammaa sadalle kilometrille. Auto on väriltään harmaa - joku voisi sanoa että tylsän harmaa, mutta Mercedeksen harrastajat tietänevät värin merkityksen. Moni autoharrastaja muistanee hopeanharmaat Mercedekset rata-autoilusta, ja tietysti termin hopeanuoli. Nyt ei ole kyse urheiluautosta, vaan edustusluokan autosta, minkä takapenkillä voisi hyvin istua presidentti, pääministeri, tai ison pörssiyhtiön toimitusjohtaja.

Auton kone lähtee käyntiin tervekäyntisen oloisesti. Taajamassa auto on toimivan oloinen ajettava, eikä mikään paista silmään häiritsevän oloisesti. Toki eletty elämä näkyy autosta varsinkin silloin, kun autoa tutkii hieman tarkemmin, mutta arkikäyttöä ajatellen moni asia on edelleen täysin kunnossa. Vaihteisto pelaa toimivan oloisesti, ja myös moottoritiellä menohalut on edelleen tallessa. Maailmassa on Mercedeksiä, millä on ajettu selvästi enemmänkin kuin tällä mainitulla autoyksilöllä - kunhan auto vain on pidetty kunnossa.

Autoliikkeen mukaan auton huoltohistoria on tiedossa. Jakopää on ketjulla, ja varustelistaukseen kuuluu esimerkiksi ilmajousitus, nahkaverhoilu ja ilmastointiautomatiikka.

Mercedeksen S 320 maksaa enää 8480 euroa, joten alle kymppitonnilla on nyt mahdollisuus päästä käsiksi menneiden vuosien ministeritason autoon. Uutena auto on maksanut paljon, sillä kyse on edustusluokan autosta - samaa kaliberia kuin BMW 7-sarja, Audi A8 ja Volkswagen Phaeton. Mitä sitä ihminen enää kaipaa, jos tämmöistä autoa itselleen etsii?

Auton lainasi: Rinta-Joupin atuoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - Koeajossa Toyota GR Yaris

Selasin netin automyyntipalstoja, kun vastaan tuli Toyota GR Yaris. Vuosimalli 2021, ajettu 46 000 kilometriä, hinta 43 880 euroa. Autoyksilö on varmaan puolet kalliimpi, mitä suurinpiirtein samanverran ajettu, saman ikäinen tavallinen Yaris maksaisi. Oli haettava avaimet ihan vain siksi, että pääsen todentamaan, onko autossa 20 000 eurolla fiilistä - vai saako rahalle myös jotain vastinetta?

Autossa on 1,6 litrainen, kolmesylinterinen bensamoottori. Tehoa löytyy 261 hevosvoimaa. Neliveto on lunnollisesti vakiotavaraa. Päästöt on 186 grammaa sadalle kilometrille, joten mikään ekologinen vaihtoehto ei ole kyseessä. Koska kyseessä on autohipsterin auto, on hyvä että vaihteistona on kuusivaihteinen manuaali eikä automaatti.

Kun autoa katsoo sisältä ja ulkoa, ralligeenit näkyy ja tuntuu. Auto on neljäpaikkainen, ja takapenkille joutuu kömpimään etuovien kautta. Perus-Yarisissa kun nykyään olisi myös takaovet tarjolla. Kuljettajan paikalla 170 senttisen koeajokuskin on yllättävän mukava istua. Tavaratilaa ei liiaksi asti ole. Kuljettajan paikalla oltavat on hyvät, ja ajoasento löytyy kohdilleen käsisäätöjen kautta.

Kun auton käynnistää, alkaa väkisin hymyilyttää. Taajamassa auto on kaikkineen balanssissa varsinkin silloin, kun kuljettajalta löytyy tarpeeksi malttia. Auton ralligeenit näkyy ja tuntuu, sillä niin on tarkoitettu ja auton nimi velvoittaa siihen. GR tulee sanoista Gazoo Racing, mikä vihjaa suoraan Toyotan rallitalliin. Toyota GR Yarisin kehitystyötä on tehty myös Keski-Suomessa, omilla kotinurkillani, joten Jyväskylä oli koeajopaikkana siitäkin syystä oikein mainio.

Hieman mutkittelevampi Ampumaradantie sujuu autolta oikein mallikkaasti, nopeuden ollessa sallitussa viidessäkympissä. Autolla olisi epäilemättä mukava käydä ajamassa vaikkapa pohjoisen Norjan vuonoteitä! Ne on tilanteita, missä Toyota GR Yarisin hauskuus pääsee epäilemättä vauhtiin. Myös radalla olisi kiva käydä todentamassa autoa.

Normaalissa liikenteessä hauskuus pääsee vauhtiin sitten, kun kurvaa moottoritielle. Silloin saa painaa kaasupedaalia edes aavistuksen enemmän, joten lysti voi alkaa.

Autossa ei ehkä ole paljoa järkeä, mutta tunnetta sitäkin enemmän. Auto sopii hyvin ykkösautoksi kaupungissa asuvalle ja yksin asuvalle ihmiselle, tai kakkosautoksi jollekkin perheelliselle. Tämä on juuri sitä mitä itse kaipaan, eli paljon autoja testaavalle ihmiselle vaihtelua arjen harmauteen, missä moni auto tuntuu niin kovin samanlaisilta.

Kaikkein parasta - tai jonkun mielestä jäätävintä antia autossa on se syy, miksi se on suunniteltu ja valmistettu? Vain yhdestä syystä, ja se on ralli. Eikait siinä.Ostaisinko minä tämmöisen auton? Riippuen siitä, mikä on elämäntilanteeni, voisin harkita. En tyrmää autoa, vaikka tälläkin kertaa joudun peruuttelemaan auton takaisin myytävien autojen riviin. Olisihan se luonnollisesti kivaa jonain päivänä omistaa tämmöinen auto edes harrasteautona.

Sittemmin Toyota GR Yaris on uudistunut, ja tämä auto myydään tosiaan jo autoliikkeen vaihtoautona.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Koeajossa uudistuksen kokenut Mercedes-Benz EQA 300

Kävin ihan vain katselemassa autoliikkeissä juttuideoita, kun vastaani tuli Mercedes-Benz EQA 300. Olin aikaisemmin muutaman kerran ajanut Mercedeksen EQA:lla, mutta en uudistuksien jälkeen, joten avaimet oli tietysti pyydettävä.

Ulkonäöllisesti EQA:n tunnistaa edelleen Mercedeksen pienimmän pään sähköautoksi. Mallimerkinnän numerointi paljastaa, ettei auto ole aivan miedoin, sillä kolmesatasen alapuolella on EQA 250 ja yläpuolella EQA 350. Olen aikaisemmassa vaiheessa ajanut kaikki tarjolla olevat mallit, ja todennut, että tehojen osalta eron huomaa käytännössä. Nyt ajoon lähtenyt kolmesatanen on 4Matic, mikä tarkoittaa nelivetoa. EQA 300 ja 350 ovat nelivetoja aina. Jos autonsa haluaisi ilman nelivetoa, on tarjolla malliston miedoin 250.

Ulkonäöllisesti uudistuneen mallin erottaa vanhasta, tottakai. Huomiota kannattaa kiinnittää esimerkiksi etupuskuriin. Uudistuksia on tullut myös auton komponentteihin. Kuljettajan paikalla auto tuntuu edelleen tutulta Mercedekseltä, eikä mitään yllättävää ilmene.

Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mieluisasti kuntoon. Taajamassa auto on leppoisa ajaa, kokonaisuus on hyvin balanssissa. Myös moottoritiellä homma toimii, vaikka sisätilat ei ole mitkään järin suuret. Jos auton kokoluokka on oikea, on EQA näpsäkkä kulkine vaikka työmatkoille tai arjen liikkumiseen. Jos auton kokoluokkaa haluaa vertailla muuhun Mercedeksen mallistoon, kannattaa vertailuun ottaa GLA.

Kolmesatanen EQA pitää sisällään 66,5 kilowattitunnin ajoakun, ja tehoa autosta löytyy 228 hevosvoimaa. Vääntöä on 390 Newtonia, ja WLTP mitattu toimintamatka 453 kilometriä. Jos WLTP mitatun toimintamatkan haluaa optimoida, kannattaa silloin valikoida autoksi malliston miedoin EQA 250+, jossa toimintamatka on 557 kilometriä. Ero selittyy sillä, että miedommasta autosta puuttuu neliveto, jolloin on vähemmän sähköä kuluttavia osia, lisäksi ajoakku on tällöin 70,5 kilowattituntia.

Esimerkiksi EQA 250 latautuu 10% - 80%:iin 30 minuutissa, kun hyödyntää suurimman mahdollisen 100 kilowatin lataustehon, joten lataustauon aikana ehtii hyvin vaikkapa lounaalle.

Mercedeksen halvin EQA maksaa 54 390 euroa.

Auton lainasi: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki