Viikon vaihtoauto - Koeajossa Mercedes-Benz SLC 180

 
Kun kävin koeajamssa BMW 760 Li:tä, autoliikkeen esittelyhallissa pisti silmään punainen avoauto. Auto oli mallia Mercedes-Benz SLC 180. SLC on suoraa jatkoa Mercedeksen SLK:lle, joka esiteltiin vuonna 1996. SLK sai korvaajakseen SLC:n vuonna 2016, joten auto on aivan tuotannon alkuvuosilta. SLK oli minulle mallina tuttu, olin sellaista ajanut aiemmin pariinkin otteeseen, mutta SLC oli jäänyt väliin. Syy lienee se, ettei SLC:tä ole kovin usein Keski-Suomen alueen autoliikkeissä vastaan tullut. Myöskään koeajkiertueilla ei ole SLC:tä ollut ainakaan silloin, kun minä olen semmoisilla käynyt. Ja tunnetusti käyn koeajotapahtumissa usein - kysykää vaikka maahantuojilta ja autliikkeistä.

Tilaisuus teki tälläkin kertaa varkaan, ja SLC:n koeajo oli diilattava. Myös siksi, että bloggaajaurani aikana monta kertaa olen keväällä ja kesällä edes kerran tai pari käynyt ajamassa avoautolla. Se on yksi perinteistä, joista olen pitänyt kiinni, eikä tämäkään kevät ja kesä mikään poikkeus ole. Aikaisempina vuosina ajamiani avoautoja on olleet esimerkiksi Ford Mustang Convertible, BMW M4 Cabriolet, Volkswagen T-Rock Cabriolet, sekä Amaerikasta tuotu Saab 9-3 Cabriolet.

Ensimmäistä kertaa SLC nähtiin Mercedeksen mallimerkintänä vuosina 1971 - 1981, mutta nyt ajat on toiset, ja moni asia on muuttunut vuosikymmenten saatossa. Vanha SLC vaatisi aivan oman blogitekstin, joten siihen en paneudu tässä sen enempää. Juttua kirjoittaessa löysin netin myyntipalstoilta muutaman uudemman SLC:n, lisäksi muutaman vanhan, mutta kumpiakaan ei ollut myynnissä mitenkään runsain määrin.

 
Minulla oli Vehon järjestämän Tähtikuljettaja kampanjan kautta A 200 AMG Line muutaman viikon vuosina 2014 - 2015. SLC:n ohjaamo sisältää varsin paljon tuttuja elementtejä saman aikakauden Mercedeksestä, ja tunnistan ne edelleen. Ratti, mittaristo, kojelauta.. Mitään kulttuurishokkia ei tule Mercedestä fanittavalle henkilölle. Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Ainoa minkä minä jouduin tarkistamaan, oli se nappi, mistä katto avataan ja suljetaan, mutta sekin nappi löytyi varsin loogisesti. Uudemmissa Mercedeksissä digitaalisten ominaisuuksien ja ohjelmiston määrä on kasvanut, niin autot saattavat silloin vaatia enemmän totuttelua kuin tämä.

Taajamassa SLC on kaikkineen varsin leppoisa ja helppo tapaus. Auto on takavetoinen ja teholukema on 156 hevosvoimaa. Takavetoisuus tuo auton ripauksen sporttihenkisyyttä,  mutta tehoiltaan auto ei ole mikään yliampuva ohjus. Juuri siksi tämä on teoriassa arkikäyttöön varsin miellyttävä tapaus - mutta siis vain ja ainoastaan teoriassa, ei mitään muuta. Myös moottoritiellä meno toimii vaikka katto auki, mutta jos autoaan haluaa ajaa radalla, ostaisin meiluummin Mercedes-AMG SLC 43:n. Jos kaksipaikkaisella avoautollaan haluaa ajaa arkiajoja, SLC 180 on budjettitietoisen avoautokuskin valinta.

 
Sille, miksi auto on arkikäyttöön sopiva vain teoriassa, on vain yksinkertaisia syitä. Ensinnäkin auto on kaksipaikkainen, ja toisekseen, katto auki ajaessa auton tavaratila on lapsellisen pieni - katto vie silloin auton tavaratilasta suurimman osan. Tavaratilan lastausluukku on kyllä kohtuullisen kokoinen, jopa isompi kuin Citroen e-C4 X:ssä, joka on taas tarkoitettu juurikin arkikäyttöön.

Mercedeksen SLC sopii hyvin lapsettomalle ja yksin asuvalle henkilölle, tai kakkosautoksi sellaiselle perheelle, jolla on ykkösautona jokin isompi auto. Jos ihmiset ostaisivivat autonsa aina vain järjellä, tämmöisiä autoja ei koskaan valmistettaisi. Tämmöisiä autoja tehdään siksi, koska jotkut haluavat ostaa autonsa tunteella. Loppujen lopuksi tämä on vain ja ainoastaan täysin tunnepitoinen auto, ja hyvä sellainen - ei mitään muuta.

 
Tuleeko SLC:tä ajaessa ikävä vanhaa SLK:ta? Vain silloin, kun iäkkäämmän tämän kokoluokan avoauton haluaa ostaa edullisemmin. Hintaa SLC:llä on edelleen 42 580 euroa. Toisaalta vaakakupissa painaa pienet kilometrit, seitsemänvuotiaalla autolla on ajettu vain 18 000 kilometriä. Se tekee noin 2500 kilometriä vuoteen, joten autoa on ajettu varsin säästeliäästi. Auto vaikuttaa olleen lähes talliruusu, joten omistajalla lienee ykkösautona ollut joku toinen.

On helppo kuvitella, että harrasteautoksi tämä menee jatkossakin. Ostaja on joku joka tietää mitä haluaa ja mitä saa. Koska kone on malliston miedoimmasta päästä, sopii auto parhaiten leppoisan kesäpäivän fiilistelyyn, kun kauniina päivänä haluaa poiketa jätskikioskin kautta, ja mennä sitten mieluisaan paikkaan ihan vain fiilistelemään kesää ja aurinkoa. Eihän tämä nyt AMG ole, mutta tarvitseeko aina olla? Kyllä se fiilis löytyy tälläkin, kun mukana on vain hyvää seuraa ja paljon reipasta mieltä.

Mercedeksen SLC:lle kilpailevia malleja on esimerkiksi BMW Z4.

Auto myynnissä: Rinta-Jouppi Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Aja kuin pääministeri - Koeajossa BMW 760 Li

Sain vinkin autoliikkeestä - heillä olisi tarjolla vuoden 2003 BMW 760 Li. Auto on tuotu Japanista vuonna 2016, ja on todella vähän ajettu - vain 67 000 kilometriä. Auton ikään suhteutettuna mittarilukema on erittäin pieni - vain noin 3300 kilometriä vuoteen. Pienet kilometrit on normaaleja Japanista tuoduille autoille, eikä tämä BMW ole siinä mikään poikkeus. Tästä esimerkkinä aikaisemmin ajamani Mercedes-Benz S 55 AMG, joka oli myös tuotu Suomeen käytettynä Japanista. Mercedeksen tapauksessa saatiin sosiaalisessa mediassa hyvät keskustelut aikaan Japanista tuoduista autoista ja niiden historiasta.

Auton tuontihistorian näkee BMW E65 korimallin tapauksessa esimerkiksi perästä: takavalojen välissä oleva punainen valojuova on vain tuntiautoina tuoduissa 7 sarjalaisissa. Virallisen maahantuojan kautta tuoduissa autoissa sitä ei ole.

Ulkoisesti auto on siistissä kunnossa, ja varustelistaus on bloggaajan syntilistaakin pidempi. Konehuoneessa mylvii kuusilitrainen V12, tietysti bensalla. Varusteista mainitaan jopa Minidisc, josta tosin en itse ole viimevuosina kuullut enää mitään. Istuinlämmitys on myös takapenkille, lisäksi ilmastointiautomatiikka on vakiotavaraa. Auton huoltohistoria ei ole tiedossa, mutta autoa on kuitenkin huollettu Suomeen tuonnin jälkeen. Lisäksi auto on vain yksillä renkailla - jos haluaa toiset renkaat, joutuu käydä rengasliikkeen kautta. Tosin mikään talviauto tämä tuskin on, sillä auto on takavetoinen, ja potkua konehuoneesta löytyy 445 hevosvoimaa. Toki takavetoisella ja tehokkaalla nykyautolla pärjää talvellakkin, mutta minä alkaisin jo pikkuhiljaa säästelemään autovanhusta.

Kuljettajan paikalla tunnelma on Bemarille varsin tuttu ja turvallinen. Kun auton käynnistää, kuusilitrainen V12 mylvii bassovoittoisen miellyttävästi. Käyntiääni ei ole mitenkään räyhäisä, vaan asiallinen. Kone kuulostaa tervekäyntiseltä myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi. Vaikka tieto huoltohistoriasta on jäänyt jonnekkin matkan varrelle, on kaikki muu kuitenkin tallessa.

Taajamassa BMW 760 Li vaikuttaa varsin leppoisalta autolta. Auto on niin hyvin balanssissa, että ison pörssiyhtiön johtaja, tai jonkun valtion pääministeri voisi juoda takapenkillä aamukahvinsa, ja lukea läppäriltä aamun sähköpostit ja muut tehdä pakkopullalta maistuvat paperihommat. Myös moottoritiellä meno on varsin miellyttävää, ja auto vaikuttaa kaikkineen toimivalta. Saksalainen autonrakentaja ja autonsuunnittelijat on aikoinaan tehneet hyvää työtä, ja sen huomaa nyt.

Tämmöisen auton tapauksessa takapenkki on varmaankin se tärkein ja oleellisin paikka. Olen jo pitkään pohtinut sitä, kummalla on miellyttävämpää - kuljettajalla vai takapenkin matkustajalla? BMW 760 Li on auto, jollaisen takapenkillä on matkustanut esimerkiksi Matti Vanhanen pääministeriaikoinaan. Auton mallimerkintä vihjaa, että kyseessä on Lang malli, eli vakiomallia pidemmällä akselivälillä. Pidennetty akseliväli hyödyttää takapenkin matkustajia isomman jalkatilan muodossa.

 BMW 7 sarjalle kilpailevia malleja on esimerkiksi Mercedes-Benz S, Audi A8 ja Volkswagen Phaeton. Jos kuusilitrainen V12 tuntuu liian järjettömältä, on tarjolla pienempiäkin koneita bensana ja dieselinä, esimerkiksi 730i ja 730d, mitkä molemmat ovat rivikutosia. 750i on V8, 760i:n ollessa ainut V12. Koska tämän auton ostaja todennäköisesti on autoharrastaja, niin uskoisin V12 moottorin kelpaavan.

Nykyinen maailmanpoliittinen tilanne sorsii vahvasti isoja polttomoottoreita. Siksi BMW 7 sarjan V12 moottorille on jo jätetty hyvästit, ja tämmöiset autot löytyvät enää vaihtoautorivistöstä. Päästöt on nykymittapuulla jopa syntisen jäätävät - 330 grammaa kilometrille. Siksi tämmöisen auton koeajo oli minulle tärkeää suorittaa nyt, koska autoja on vielä saatavissa. BMW aikoo olla edustusautojen osalta esikuvana muille, sillä täyssähköinen i7 on jo julkaistu ja myynnissä.

Olen vielä sen ajan autonörtti, joka tykkää siitä, että autot ovat oikeita autoja, eivätkä pyörien päällä olevia tietokoneita. Vaikka ajoasento löytyy täysin sähkösäätöjen kautta, mitään turhaa digiä autossa ei kuitenkaan ole.

Onko BMW:n seiskasarjaan ikinä ollut mitään lisättävää? Mielestäni ei. Farmarina edustusluokan sedania ei ole ikinä saanut, eikä ole koskaan tulossakaan, joten sitäkään ei voi laskea puutteeksi.

Auto on ollut uutena erittäin hieno ja messevä. Koeajomahdollisuudesta on helppo olla innoissaan vielä vuosikymmenten jälkeenkin. Olen autoiluhistoriani aikana muutaman kerran ajanut BMW 7 sarjan autoilla: 740d ja 730d, joten nyt pääsin ajamaan ensimmäistä kertaa bensakoneista BMW:n 7:aa. Sittemmin mallisto on täydentynyt esimerkiksi lataushybridillä, jollaista olisi mielekästä kokeilla.

BMW:n E65 korimalli sai faceliftin vuonna 2005, jonka jälkeen myös moottorivalikoimaan tuli muutoksia. Tämä on toinen ajamani E65 korimallin BMW 7, joten jos suht edullista BMW 7:aa hakee, ja hyvän auton löytää, voin antaa suositukseni.

Vaihtoautona myytävä 760 Li maksaa enää 19 500 euroa, joten kalleimmat kilometrit on todellakin ajettu pois jo kauan aikaa sitten. BMW 760 on vaihtoautona senverran harvinainen tapaus, että netin myyntipalstoilla myytävät autot on laskettavissa vain yhden käden sormilla. Toinen näistä autoista on tässä, ja se löytyy Jyväskylästä (tilanne juttua kirjoittaessa koeajopäivänä 9.5.2023).

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Ranskanperunaa Mitsubishin logolla - Koeajossa Mitsubishi ASX

 
Uudistunut Mitsubishi ASX oli auto, jota olin hetken jo katsellut. Joskus muinoin, melko tuoreena bloggaajana ajoin silloista ASX:ää. Nyt jälkikäteen ajateltuna fiilis vanhasta ASX:stä jäi hieman laimeaksi. Syy on selvä - auto oli tuolloin varusteiltaan hieman vajaa. Tuntui, ettei autossa ollut kuljettajan paikalla tuollon muuta kuin ratti ja polkimet. Nyt vuosia myöhemmin, ainakin ulkonäkö on saatu fiksattua oleellisesti haluttavammaksi. Muutenkin on hyvä, että vanhuudesta kärsinyt ASX saatiin päivitettyä tähän päivään sopivaksi, muutamaa pykälää myyvemmäksi autoksi. Edelliseen malliin kerettiin erilaisia päivityksiä tehdä historian saatossa useita, joten vanhan elvyttäminen oli jo aika lopettaa syystäkin.

Tällä kertaa Mitsubishi ASX on samaa tavaraa uusimman Renault Capturin kanssa. Yhteyden autojen välillä huomaa selvästi. Capturista en ole vielä juttua kirjoittanut, mutta blogihommien ulkopuolella olen uusimmalla Capturillakin päässyt ajamaan lenkin. Sen perusteella Mitsubishi ASX ja Renault Captur myös tuntuvat suurinpiirtein samalta. Jos on jo ajanut toisella, pystyy päättelemään miltä toinen auto tuntuu. Se jää lopulta asiakkaan päätettäväksi, haluaako automerkin olevan Ranskasta tai Japanista. Automerkin kotimaa saattaa olla fiiliskysymys. Jos haluaa ajatella autohankintaansa puhtaasti järjellä, myös hintalappua voi katsoa, ja tehdä valinnan sen perusteella. Vanhasta ei ole säästetty enää muuta kuin nimi. Jos tuntuu, että parhaat ranskalaiset saa grilliltä, niin sitten on varmaan ostettava Mitsubishi, ja mentävä sillä grillille.

 
Ajoasento löytyy kuljettajan penkin osalta sähköllä, apukuljettajan puolella penkin säädöt joutuu hakemaan manuaalisäätöjen kautta. Taajamassa Mitsubishi ASX on peruspalikoiltaan toimiva - mitään puutteita ei ilmene. Auto on lataushybridi, ja eteneminen sähköllä on miellyttävän hiljaista. Kun polttomoottori tulee mukaan, sitä ei käytännössä huomaa mistään muusta kuin äänestä. Myös moottoritiellä meno toimii järkevyyden rajoissa, eikä valittamista ilmene muutaman tunnin mittaisella koeajolenkillä. Myöskään mitään järisyttäviä yllätyksiä ei ilmene koeajolenkin aikana - ei ainakaan väärällä tavalla. Jos itse olisin ASX:ää ostamassa, todennäköisesti valintani osuisi hybridiin.

Mitsubishi ASX:n päivittämiselle oli syytä myös senkin takia, että Mitsubishin nettisivuja katsoessa malleja on meikäläisten maassa tarjolla enää kolme: Space Star, ASX ja Eclipse Cross. Esimerkiksi Outlanderia ei tällä ehtkellä Mitsubishin suomenkielisillä sivuilla näy. Ilman mallipäivitystä olisin saattanut uutta, tämän kokoluokan autoa hakiessa kääntää katseet muihin merkkeihin. Nyt Mitsubishi kuitenkin pysyy kilpailussa mukana.

Vaikka Mitsubishin sukulaissuhde ranskalaiseen autoon on selkeä, ei se itseäni haittaa lainkaan. Autojen suunnittelussa automerkkien välinen yhteistyö on tätä päivää, ja sitä tapahtuu melkoisen runsaasti - halusi sitä tai ei.

 
Jos lataushybridi, eli PHEV ei kiinnosta, on tarjolla itselataava hybridi HEV, sekä kevythybridi MHEV. ASX on tarjolla lisäksi yksilitraisella bensakoneella, mutta itse jättäisin sen pois ainakin omista valinnoista. Valinta itselataavan ja ladattavan hybridin välillä selviää sitten, kun miettii omaa ajamistaan - ajaako paljon pitkiä reissuja, vai paljon taajamassa? Reissuihmiselle valinta on itselataava, kun paljon taajamassa ajavalle ladattava. Lataushybridissä ja itselataavassa hybridissä on hinnaston mukaan 1,6 litrainen bensapata. Kevythybridiin on tarjolla 1,3 litrainen bensapata.

Mitsubishi ASX on turvallinen valinta silloin, kun haussa on tämän kokoluokan perusauto. Hinnat alkaen malli maksaa 24 390 euroa - autonsa saa silloin yksilitraisella bensakoneella. Halvin lataushybridi maksaa 38 990 euroa.

Koeajettu auto löytyy Jyväskylästä Rinta-Joupin Autoliikkeen esittelyautojen rivistä.

 Www.rinta-jouppi.com

Päivitys 9.6.2023: Eipä tuossa kestänyt kuin kuukausi, kun lehtiotsikoissa ilmoitettiin, että Colt palaa mallistoon. Palaan asiaan koeajon merkeissä.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Mehukkaimmat koeajot, osa 4

 Selailin jälleen kerran ottamiani valokuvia, ja mietin, mitä kaikkea on vosien varrella tullut koeajettua. Kun listalla on likimain 1200 autoa, mahtuu joukkoon ihan mitä vain mopoautosta paloautoon. Koska harrasteautokausi on aluillaan, ja vappu on tulossa, ajattelin jälleen tehdä blogijutun mehukkaimmista koeajoistani, ja valitsin jälleen listalle muutaman mielestäni mielenkiintoisen ja mainitsemisen arvoisen auton.

Tällä kertaa kaikki listan autot olen ajanut vuonna 2017. Kaksi vaihtoautoa, yksi uusi. On äärimmäisen mielenkiintoista ajatella, kuinka autoala on vuoden 2017 jälkeen muuttunut, ja kuinka se tulee muuttumaan vaikkapa seuraavan kolmen vuoden aikana, sillä päästörajat kiristyvät jälleen 2025.

Mehukkaiden autojen listaa voisi minun osaltani jatkaa vaikka loputtomiin, ja koeajoilta voisi kertoa vaikka mitä tarinoita, mutta oma ratkaisuni on edetä pala kerrllaan. Ehkä joskus kokoan näistä sitten kirjan.

Mercedes-Benz S55 AMG

Selasin Jyväskylän autoliikkeiden myyntipalstoja, kun silmiini osui Mercedeksen S55 AMG pitkällä akselivälillä. Auton keulilla mylvii 5,5 litrainen V8, tietysti bensapata. Tämän korimallin tunnus oli W220, ja tämä on toinen ajamani tämän korimallin Mercedeksen Ässä. Tuoreempia Ässiä olen ajanut enemmän, varsinkin tätä seurannut W221 korimalli on tullut koeajoilla tutuksi.

Auto on tuotu käytettynä maahan Japanista, ja se oli myynnissä Jyväskylän Kamuxilla. S55 AMG ei ole Suomessa mitenkään erityisen yleinen auto - ainakaan netin myyntipalstojen perusteella, koska autoja on nyttenkin myynnissä vain kuusi kappaletta.Vaikka koeajosta on kulunut jo vuosia, muistan auton siitäkin huolimatta hyvin - syy on selvä, automallia saa senverran etsiä, että uutta koeajomahdollisuutta ei ole tullut ainakaan Keski-Suomessa.

Koeajon perusteella S55 AMG on luonteeltaan enemmän hienostunut kuin räyhäisä. Sittemmin korvaavaksi malliksi saatiin S63 AMG. Ainakin pari kappaletta tuoreempaa S63 AMG:tä tiedän Jyväskylän seudulla pyörineen, joista toinen oli Coupe, ja toinen perinteinen sedan. W220 korimallin Ässästä ei varsinaisesti Coupea ollut, vaan Coupen virkaa hoiti CL sarja. Ainakin yksi CL55 AMG löytyy Jyväskylästä.

Volvo 240, vuosimalli 1987

Kiersin Jyväskylän alueen autoliikkeitä, ja pihassa seisoi kutsuvana vuosimallin 1987 Volvo 240, tottakai automaattivaihteilla. Olen syntynyt vuonna 1987, enkä ollut tuolloin vielä kertaakaan koeajanut tämän korimallin Volvolla, joten hain avaimet myyjältä. En muista enää auton kilometrimäärää, mutta omistajia oli kolmessakymmenessä vuodessa ollut vain neljä, eli mistään kiertopalkinnosta ei ollut kyse.

Auto herätti paljon nostalgisia fiiliksiä, sillä kun olin lapsi, vanhemmillani oli hetken aikaa manuaalivaihteinen Volvo 240. Siitä autosta aika on jättänyt jo kauan aikaa sitten. En tiedä missä koeajamani Volvo 240 menee nykyään, mutta selvää on, että vuonna 2017, kun tämäkin koeajo tehtiin, tämän mallin Volvoja näki autoliikkeissä enää harvoin. Joskus menneinä vuosikymmeninä Volvo 240 on ollut huomattavan paljon yleisempi auto.

Iveco Stralis tienhoitoauto

Ajoin joskus menneinä hyvinä aikoina autokoulussa BC ajokortin. Minulla oli yhteen aikaan myös kuljettajilta vaadittu ammattipätevyys, ennenkuin ammattipätevyyskortti meni vanhaksi. Saisin ammattiluvat edelleenkin voimaan ammattipätevyyden jatkopäivät käymällä. Joskus halusin olla rekkamies, mutta enää niihin hommiin minulla ei ole mitään pakottavaa hinkua. Minulla on ihan hyvät oltavat sisällöntuottajana. Toisinaan kuitenkin on mukava käydä ajamassa isojakin kuorma-autoja, ja sellainen fiilis sattui tulemaan, kun Niemi-Korpi oli saanut pihaansa esittelykäyttöön Iveco Straliksen.

Koeajopäivänä autossa oli sivuaura ja alusterä kiinni, autoon on mahdollista kytkeä myös etuaura. Ajettavuudeltaan auto on kuin tavallinen kuormuri, mutta sivuauran takia auto vaatii normaalia enemmän tarkkaavaisuutta, sillä sivuaura tuo autoon noin puolisen metriä lisää leveyttä. Aurakuskin työtä helpottamaan autoon on rastitettu esimerkiksi automaattivaihteisto. Auto oli myös neljäakselinen.

Autokouluautona ajokorttia suorittaessa oli vuosimallin 1989 Scania 113H 340, ei voi kun todeta että vuonna 2017 kuorma-autot olivat täysin toista maata. Tähän voisi laittaa hymynaaman. Harmi kun minulla ei kyseisestä Scaniasta ole kuvaa, olisi ollut mukava lisä tälle listalle!

Lopputulema

Mehukkaita autoja olisi tarjota vaikka kuinka paljon. Jos haluat jostain tietystä autosta lukea, niin laita kommenttia blogipostauksiin, niin yritän järjestää.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Mikä ihmeen Truckmasters? Koeajossa kuorma-autoksi muuttunut Toyota Land Cruiser

Viimeaikoina on otsikoissa ollut kuorma-autoksi muutetut autot. C-kortillisiksi on aiemmin muutettu Euroopassa myytäviä pick-upeja, kuten Ford Ranger, Volkswagen Amarok, Isuzu D-Max, sekä Truckmastersina myytävä Toyota Hilux. Nyt on ollut kyse muustakin, kuten Toyota Land Cruiser, Mercedes-Benz GLS ja kuorma-autoversiona kummajainen Mercedes-Benz Vito - näistä on myös saanut C-kortillisia muunnelmia, ja syynä on puhtaasti verotekninen kikkailu. Auto on silloin viisipaikkaisenakin autoverovapaa.

Kun bongasin Jyväskylässä Toyotan jälleenmyyjän pihassa Land Cruiserin, jossa komeili keulalla Truckmastersin logo, viimeaikaiset otsikot tulivat mieleeni. Truckmastersin tuotteet olivat aiemmilta juttukeikoilta tuttuja, sillä olin tutustunut heidän tuotteisiinsa aiemmin Toyota Hiluxin muodossa. Truckmastersilla on ideana muuttaa kuorma-autoiksi jo olemassaolevia autoja, ja nyt heidän mallistosta löytyy Toyotalta kaksi järeää maastoautoa - Hilux ja Land Cruiser.

Kävin tälläkin kertaa pyytämässä myyjältä auton avaimet. Olin toki ajanut Toyotan Land Cruiseria aiemminkin, mutta siitä oli jo jokunen vuosi aikaa. Viimeksi ajamani Land Cruiserin vuosimalli oli 2013, joten oli mukavaa päästä myös todentamaan, minkälaisia muutoksia autoon on tullut noin kymmenessä vuodessa.

Päällisin puolin katsottuna auto näyttää aivan tavalliselta Land Cruiserilta. Silmiin pistää lähinnä Truckmastersin markkinointiviestintä, esimerkiksi logo auton perässä ja keulassa. Ratissa oleva Toyotan logo muistuttaa auton alkuperästä. Pohjimmiltaanhan tämä on Toyota, ja myydään uutena Toyotan liikkeen kautta. Jos ei ole tarkkana, saattaa äkkiä mennä sekaisin B ja C1 kortilliset versiot - tieto selviää rekisteriotteelta. Auto rekisteröidään luokkaan N2G, mikä tarkoittaa suomeksi C1-ajokortin vaativaa kuorma-autoa. Jos peruspaku rekisteröitäisiin kuorma-autoksi, rekisteröitäisiin se luokkaan N2, nyt lisänä oleva G kirjain taas viittaa siihen, että autolla pääsee pahemmasta paikasta.

Kuorma-auto tästä on saatu nostamalla kokonaispaino 3505 kiloon. Kokonaispainon korotus on saatu aikaan taka-akselin muutoksilla. Lisäksi on täytynyt asentaa myös rajoitin. Suurin sallittu perävaunun vetopaino on 3000 kiloa, mutta on hyvä muistaa, että tapauksista riippuen tarvitaan ajokortissa merkinnät C1E tai CE. B-kortillisessa Land Cruiserissa vetohommiin riittää aina ajokortin merkintä BE, eikä muuta tarvita.

Takaa saa auki vaikkapa vain takaikkunan, jos tilanne niin vaatii.

Auto lähtee napista käyntiin, ja autosta löytyy vielä perinteinen käsijarrukahva. Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta. Land Cruiser on iso auto, ja sen huomaa, sillä sisätilat on melkoisen isot. Taajamassa auto on melko helppo ajettava, eikä ongelmia ilmene. Myös moottoritiellä meno on mukavuusalueen rajoissa, joskin rajoittimen takia ohitettavia riittää. Paljon pitkiä matkoja ajavan kannattaa toki itse miettiä oma autontarve, haluaako ostaa autonsa B kortillisena vai C1  kortillisena, koska B kortillisella saa ajaa rajoitusten mukaan myös moottoritiellä. Silloin matka-aika esimerkiksi Lapin lomareissuilla on helposti tunnin nopoeampi.

Viisipaikkaisen Toyota Land Cruiserin saa halvimmillaan 105 872 eurolla. Kun autonsa ostaa C-kortilliseksi muunnettuna, hinta on sen jälkeen enää 77 558 euroa. Mainitut hinnat sisältävät ALV:n. Hintaero rupeaa nätisti sanoen olemaan tavallisen duunarin vuosipalkan verran, saattaa käydä mielessä erilaisten vaihtoehtojen miettiminen. Se mihinkä kukakin sitten päätyy, on jokaisen itsensä mietittävissä.

Itse ainakin mielenkiinnolla odotan, milloinka nämä kuorma-automuunnokset veronkiertomielessä lopetetaan, vai annetaanko asian vain olla ja jatkua? Selvää kuitenkin tuntuu olevan, että kuorma-automuunnoksien tekeminen tulee jatkossakin jatkumaan niin kauan, kun niiden veroedut sallitaan.

Kuka tämmöisen kuorma-autoversion sitten ostaa? Voisin kuvitella, että yrittäjät, varsinkin koneyrittäjät on yksi potentiaalinen kohderyhmä, jolle tämän luokan auto uppoaa täysin. Heillä on monesti C-kortit valmiina, mielenkiintoa autoja ja koneita kohtaan, sekä firmat, jotta autosta saa vähennettyä ALV:n. Toisaalta ihmisten kanssa kuorma-automuunnoksista jutellessa on saattanut tulla puheeksi kyseisen toiminnan eettisyys, sillä ilman verohyötyä näitä ei tehtäisi. On jännä ajatella, että kyseessä on tavallaan laillinen veronkierto.

Tämä auto löytyy Jyväskylästä OK Auton esittelyautojen rivistä. Www.okauto.fi

 Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - Koeajossa Hyundai Ioniq 6

 
Selasin tylsyyttäni sosiaalista mediaa. Vastaan osui autoliikkeen somepäivitys, että Hyundai Ioniq 6 on heillä joskus lähiaikoina, ja ennakkomyynti on jo alkanut. Myös koeajo olisi ollut mahdollista varata. Kuvien perusteella auto vaikutti vähintään mielenkiintoiselta, ja olin kiinnostunut koeajosta. Asia lopulta unohtui ja hautautui muiden asioiden alle.

Pääsiäisen jälkeen tiistaina lähdin kiertämään autoliikkeitä, ja etsimään jutun aiheita. Hyundain liikkeen pihassa seisoi musta Ioniq 6, ja muistin välittömästi sen, mitä olin kerennyt unohtaa. Siispä koeajoaika oli sovittava välittömästi. Auto näytti silmääni vähintään yhtä hyvältä mitä kuvissa, joten odotukset olivat melkoisen kovat.

Jos Hyundai Ioniq 5 säväytti kulmikkaalla muotoilullaan, ja pikselimäisillä yksityiskohdillaan, niin säväyttää yksityiskohdillaan myös Ioniq 6. Uutuus on muotoilultaan pehmeä ja sulavalinjainen, mutta 5:sta tuttu pikselimäisyys on tallella. Myös kuljettajan paikalla Ioniq 5 ja Ioniq 6 ovat keskenään samantyylisiä. Ioniq 6:ssa on myös virtuaalipeilit, eli tavallisia sivupeilejä autossa ei ole lainkaan. Virtuaalipeilit tarkoittavat sitä, että peilien tilalla on kamerat ja näytöt. Vastaavaa on nähty myös Audilla, sekä Mercedes-Benzillä kuorma-autoissa.

Hyundai Ioniq 6 on tarjolla takavetoisena ja nelivetoisena. Nyt on kyse nelivetoisesta, ja tehoiltaan jytkymmästä mallista. Potkua konehuoneesta löytyy nyt 325 hevosvoimaa. Ajoakun koko on 77 kilowattituntia. Auton ostaminen on tehty helpoksi, sillä akkukokoja ja varustetasoja on tarjolla vain yksi, valittavaksi jää lähinnä vetotapa ja madollisesti lisävarusteita. Se mikä on ostajan kannalta kuitenkin hyvä tieto, on se, että auton perään saa laittaa 1500 kilon painoisen peräkärryn. Edelleen Suomen teillä liikkuu säköautoja ja hybridejä, joihin ei ole tarjolla minkäänlaista vetokoukkua.

170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon kohdilleen mielekkäästi. Ajoasento säädetään sähkösäätöjen kautta. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Kun kokoiseni kuljettaja on saanut hyvän ajoasennon, mahtuu myös takapenkille hyvin.

Taajamassa auto on mielekäs ajaa, valittaa ei voi. Suurin totuttelua vaativa asia on virtuaalipeilit, sillä itselleni nyt oli ensimmäinen kerta, kun ajoin tämmöisellä autolla. Listallani on jo 1197 autoa, joten perinteisiin peileihin on jo kerennyt vahvasti tottua. Mielessä kävi myös, että jos Ritari Ässä vaihtaisi Trans Amistaan Hyundaihin, olisi malli ehdottomasti Ioniq 6!

Myös moottoritiellä meno on toimivaa, mutta ehdottomasti taajamassa sähköauto on taloudellisempi, koska moottorijarrua pystyy hyödyntämään. Toimintamatka on 519 kilometriä, joten myös sen osalta auto rupeaa olemaan arkikäyttöön kelvollinen. On toki hyvä muistaa, että talvella pakkasherra ottaa toimintamatkasta osansa, ja laturilla joutuu käydä jopa selvästi useammin.

Itse pidän autossa ehdottomasti siitä, että se on niin selkeästi oma itsensä, eikä todellakaan ole mitenkään kopiokoneella tehty. Tämmöisiä autoja tarvitsisi todellakin lisää markkinoille, jotta bloggaajan mielenkiinto pysyisi yllä! Tähän voisi laittaa vaikka hymynaaman.

Hyundai Ioniq 6 on hyvä auto silloin, kun auton pitää samaan aikaan kampittaa arjen harmautta, ja toimia tavallisessa arjessa. Toki noin kymppitonnin edukkaammin saisi myös muitakin toimivia sähköautoja, kuten Nissan Ariya sekä Volkswagenilta ID.4 ja ID.5, mutta uskon Hyundai Ioniq 6:n löytävän silti oman ostajakuntansa, koska mainitut sähköautomallit painivat senverran eri sarjassa. Vaikka mainitsemani verrokkiautot ovatkin pykälää suurempaa kokoluokkaa, on Hyundai Ioniq 6:ssa kuitenkin yksi selkeä etuus moneen muuhun sähköautoon - se tukee 800 voltin latausjännitettä, minkä avulla ajoakku on mahdollista saada ladattua nopeammin täyteen. Vastaavaa 800 voltin latausjännitettä tukee esimerkiksi Porsche Taycan, mikä taas painii selkeästi eri hintaluokassa Hyundai Ioniq 6:n kanssa.

Noin parin tunnin koeajolenkki ei sisältänyt vielä kovin isoa pätkää huonompia teitä, joten pidemmän koeajon tulen tekemään joskus ajan kanssa.

Hyundai Ioniq 6 maksaa takavetoisena 60 390 euroa, ja nelivetoisena 65 390 euroa. Auto löytyy Jyväskylän Autotarvikkeen esittelyautojen rivistä / www.jklauto.fi

 Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Harrastekauden aloitus: American Car Show 2023

Pääsiäisenä se jälleen alkoi minulla - harrasteautokausi 2023! American Car Show on osaltani kuulunut pääsiäisperinteisiin monena vuotena alkaen 2009. En ole tarkkaan laskuissa pysynyt siitä, kuinka monesti olen käynyt, mutta ensimmäisen kerran olin tapahtumassa vuonna 2009. Koronan takia vuodet 2020 ja 2021 jäivät luonnollisesti väliin, mutta 2019, 2022 ja nyt 2023 on tullut peräkkäin tapahtumassa käytyä. Kaikkineen tämä vuosi oli ainakin kuudes kertani tässä tapahtumassa. Koronan lisäksi muitakin välivuosia on ollut, mutta enää en usko välivuosiin ilman pakottavaa syytä.

Kaikilla käyntikerroilla juurikin American Car Show on ollut pääsyy sille, miksi menen Jyväskylästä Helsinkiin. Muistan vieläkin syyn, miksi ensimmäisen kerran tapahtumaan lähdin - olin huomannut tapahtuman mainoksen V8 Magazinesta, ja ajattelin, että ACS voisi olla kiva, haluan sinne! Suuntasin tapahtumaan silloin ensimmäisellä autollani, mikä oli vuosimallin 1989 Nissan Sunny. Enää en autoa omista, joten junaliput olin varannut jo hyvissä ajoin, jolloin sai liput ostajan kannalta parhaaseen mahdolliseen hintaan.

Vehon toimesta tapahtumassa nähtiin Mercedes-Benz SLS AMG vuodelta 2012.

Helsingissä perillä tapahtumaan on helppoa löytää - esimerkiksi junalla tullessa jää pois Pasilan asemalta, mistä on lyhyt kävelymatka Helsingin Messukeskukselle. Autolla tullessa mieleeni on jäänyt, että oli helppo päätellä edessä ajavasta autoletkasta suurimman osan menevän American Car Show:hun, joten perille pystyi navigoida ilman navigaattoriakin, vaikkei olisi mitenkään kummoista paikallistuntemusta.

Huomattavaa on ehkä myös se, että minkään muun harrasteautotapahtuman osalta minulla ei ole ollut (vielä ainakaan) näin pitkää perinnettä, kuin juuri American Car Show:n kanssa. Tapahtuma vakuutti minut kerrasta!

Karonin osastolla nähtiin esimerkiksi keltainen, KRN-1 kilpinen Chevrolet Corvette.

Yleensä olen tapatumassa ollut aina pitkäperjantaina - en oikein osaa selittää mistä se juontaa juurensa, mutta näin se on aina ollut. Tänä vuonna kävin ensimmäistä kertaa messuilla lauantaina, vaikka tapatuma on minulle tuttu reilusti yli vuosikymmenen ajalta. Voi olla, että jatkossa palaan pienen hairahduksen jälkeen takaisin ruotuun, ja messupäiväksi palautuu jälleen perjantai.

Tuttuun tapaani aloitin fiilistelemään tapahtumaa sosiaalisessa mediassa viimeistään menomatkalla - niin Linkedinissä kuin Facebookissa. Instagramiin tuli ladattua somepostaukset tapahtuman ajalta.

Tapahtumana American Car Show on järjestetty vuodesta 1978 alkaen, ja on nykyään Suomen suurin alan harrastajien pääsiäistapahtuma.  Tapahtumaa varten oli valjastettu Helsingin Messukeskuksessa tilaa 32 000 neliötä. Keli suosi, ja aurinko paistoi Helsingissä erittäin mukavasti. Ihmisiä tuntui olevan messuilla varsin mukava määrä, mikä on tietysti vain hyvä asia.

Mad of Cars -autoliike oli tuonut paikalle esimerkiksi Ferrari SF90 Stradalen.

 Ajoneuvoja tapahtumassa on näytillä laidasta laitaan - Jenkkiautot tietysti pääosassa, lisäksi omana alueenaan tuningautot ja moottoripyörät. Perinteiseen tapaan myös alan firmoja on paikanpäällä, sekä erilaisia myyntikojuja alkaen pienoismallikauppiaista. Itse ostin yhdeltä pienoismallikojulta omaan kotiani hyllyn päälle kolmannen 1:24 kokoisen Ferrarin pienoismallin. Ferrarin tuon kokoluokan pienoismalleja on varsinkaan Jyväskylästä ollut todella vaikea löytää, koska Ferrari on brändistään todella tarkka, myös pienoismalliautojen osalta.

Autojen lisäksi messutapahtumassa oli muutakin oheisohjelmaa - esimerkiksi livemusiikkia ja showpainia! American Car Show on toistaiseksi ainut paikka, missä olen nähnyt showpainimatsin oikeassa elämässä. En oikein tiedä mitenkä se liittyy tapahtuman teemaan, mutta onpahan muuten suhteellisen brutaalia settiä - huh huh!

Miksi sitten minä tykkään käydä tämmöisissä tapahtumissa? Syy on puhtaasti sosiaalinen, sillä alan piireissä minulla on paljon tuttuja. Kaikki on jaettuna paljon mielekkäämpää, kun harrastekalustoa on ensin rakenneltu ja puunattu talven yli talleissa joko yksin, tai pienellä porukalla. Ilman sosiaalista puolta en näkisi tämmöisessä tapahtumassa paljoa järkeä. Autojen lisäksi tärkeää on toinen ihminen, ja tämmöinen tapahtuma kokoaa hyvin yhteen samanhenkistä porukkaa.

Carvista oli RAM:in maahantuojana osastollaan RAM malliston kanssa

Mikä tämän vuoden tapahtumassa oli parasta? Mielestäni tapahtuman järjestäjä oli tehnyt hienoa työtä, ja tapahtuma oli tänäkin vuonna hienosti toteutettu. Autohullu messukävijä sai tapahtumassa paljon silmänruokaa ja samanhenkistä seuraa, joten ennakkoon ostetun 25 euron messulipun hintaan sai vastinetta. Ennakkolippu oli muutaman euron edullisempi kuin ovelta ostettu lippu. Lisäksi sisäänpääsy nopeutui ennakkolipulla, koska ainakin lipputiskille oli jonoa ainakin minun tullessa paikalle.

Vaikka autot ja päästöt ovatkin nykyään lähes kirosanan maineessa, on hienoa nähdä, kuinka harrasteautoilu elää ja voi hyvin. Omalta osaltani en jaksa uskoa harrasteautoilun kuolemaan ainakaan vielä hetkeen - kyllä harrasteautoilulle vielä oma paikkansa varmasti löytyy.

American Car Show on jatkossakin osana minun pääsiäisperinteitäni, tavataan tulevinakin vuosina tapahtumassa ja moikataan!

Suosittelenko minä tapahtumaa toisille? Jos harrasteautoilu kiinnostaa, niin todellakin.

Moottoripyöristä moni oli rakenneltuja.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki