Viikon vaihtari - Koeajossa Ford Ranger Thunder

Olin hetken katsellut autoliikkeessä Ford Rangeria. Tällä kertaa kyseessä ei ollut mikä tahansa Ranger, vaan erikoisversio Ranger Thunder! Thunder pohjautuu varustetasoista Wildtrakiin, mitä on paranneltu joillakin yksityiskohdilla. Vähän samaan tapaan kuin aikaisemmin ajamani Ford Ranger Stormtrak. Ranger Thunderin tummanharmaa värisävy on niin synkeä, että siihen verrattuna Wildtrak ja Stormtrak tuntuvat väriläiskiltä. Thunderin värisävy ja nimi lupaa ukkosta - ja rajua sellaista.

Nyt koeajoon lähtenyt auto on vuosimalliltaan 2021, ja ajettu 48 000 kilometriä. Se on ollut aikaisemmin yhdellä omistajalla. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen dieselpata, jossa on tehoa 213 hevosvoimaa. Vääntöä on 500 Newtonia. Vaihteistona on kymmenenvaihteinen automaatti - sama kuin Ford Mustangissa! Auto on rekisteröity kuorma-autoksi, koska siitä saa verohyötyä auton viisipaikkaisuudesta johtuen. Neliveto on luonnollisesti vakiotavaraa. Ja niille jotka haluavat vetää Rangerillaan kärryä - kyllä, 3500 kiloa painavan kärryn saa laittaa perään. Vetokoukku luonnollisesti tästä autosta löytyy.

Aikaisemmin olen ajanut useampia erilaisia Rangereita - varustetasoina on ollut esimerkiksi Limited ja Wildtrak, ja päässyt näillä poikkeamaan aika pahassakin maastossa. On tullut todettua, että Ranger on osaavan kuljettajan käsissä maastokykyinen auto.

Ulkoisesti kaikki näyttää siistiltä. Sama siisti linja jatkuu, kun autoon menee sisälle. Varsinkin auton ulkopuolelta erottaa selvästi, ettei kyseessä ole mikään vakiomalli. Työkalumaisuus loistaa poissaolollaan, ja muutenkin Rangerin kuljettajan paikalla olo on miellyttävä. Vaikka kyseessä on erikoispainos, huomaa sukulaissuhteen Wildtrakiin selvästi. Tuttuja palikoita on paljon.

Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta 170 senttiselle kuskille kohdilleen. Takapenkillä tilat on oikein mallikelpoiset. Taajamassa auto on leppoisan oloinen ajaa. Ajotuntuma on niin hiljainen ja mukava, että Ranger Thunder menee vaikka ainoana autona tavalliseen arkeen! Tämä tuntuu siltä, että ajaisi kuin isoa henkilöautoa. Itse pidän siitä, että autossa istutaan hieman korkeammalla kuin tavallisessa henkilöautossa, jolloin ennakointi helpottuu.

Ranger Thunder on tuttuun tapaan kuljettajan toiveiden mukaisesti joko takavetoinen tai nelivetoinen. Nelivedon asetuksista löytyy myös hidas puoli silloin, kun kuljettajan oma usko ja luotto ylittää fysiikan lait, ja autollaan jää jumiin johonkin pahaan paikkaan. Arkikäyttöä ajatellen ohjaamo on kaikkein tilavin, mikä Fordin mallistossa tottelee nimeä Double Cab.

Myös moottoritiellä meno on toimivaa, mutta rajoitin syö hieman fiilistä. Ajokorttivaatimus on vähintään BC1. Esimerkiksi pitkillä lomareissuilla tämä tekee äkkiä tunnin lisää ajoaikaa. Mutta toisaalta, kolikolla on aina kääntöpuoli, ja nyt se on raha. Silloin kun pitkillä reissuilla ei ole kiire, auto hoitaa siinäkin tarpeen varsin mallikkaasti. Mikäli ajokorttivaatimus tai rajoitin on ongelma, on olemassa myös paljon Rangereita, joihin riittää B-ajokortti.

Autossa ei havaittu koeajon perusteella mitään vikaa. Syy sille, miksi joku ostaa nimenomaan Ford Ranger Thunderin, eikä mitään muuta Rangerin versiota, on fiilis. Jos oman Rangerinsa ostaa vain ja ainoastaan työkäyttöön, on mallistossa tarjolla arkisempia kulkineita, joihin tohtii asentaa sitten auraa ja hiekoitinta. Jos itse omistaisin Ranger Thunderin, johtuisi se siitä, että haluan nauttia jostain, mitä vain harvalta löytyy. Ford Ranger Thunder on nimenomaan tunneperäinen valinta.

Euroopan alueelle Ford Ranger Thundereita toimitettiin 4500 kappaleen erä. Jyväskylässä Fordin liikkeessä oli aikoinaan esittelyhallissa Thunder, mutta koeajolle ei silloin päässyt. Oli mukavaa päästä tyyppäämään auto näin muutaman vuoden viiveellä. Suosittelenko autoa? Tiettyihin tarkoituksiin kyllä.

Ford Rangerille kilpailevia malleja on esimerkiksi Volkswagen Amarok ja Isuzu D-Max.

Hintaa autolla on 49 750 euroa.

Auto myynnissä: Käyttöauto Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuva ja teksti: Mikko Kilkki

Mehuisimmat koeajot, osa 7

Vuosikin on vaihtunut jo hyvä tovi sitten. Huomasin, että vuosi 2023 jäi summaamatta täysin blogissa, joten nyt on aika julkaista jonkinlainen välitilinpäätös menneestä! Vuosi 2023 oli osaltani mielenkiintoinen, sillä se toi ajamieni autojen listalle muutaman uuden automerkin - BYD, Infiniti ja MG. 

Koska kiinalaisten autojen marssi kohti Eurooppaa ja Suomea on ollut todella nopeaa, on vain ajan kysymys, koska pääsee koeajamaan lisää itselle uusia automerkkejä. Jos mopoautoa ei lasketa mukaan, olen tällä hetkellä ajanut 57 eri automerkillä. Jos päätät laskea mopoauton mukaan, on automerkkejä yksi lisää. Kiinalaismerkeistä minulta on testaamatta vielä ainakin Honqgi ja Voyah, mitkä käin nopeasti miettimällä tuli mieleen. Ökymerkeistä kokematta on esimerkiksi Lamborghini, Bentley ja Ferrari.

Ajattelin tehdä välitilinpäätökseni jälleen mehukkaimpien koeajojen muodossa, koska Autovouhotuksen tauottamisen jälkeen on tullut ajateltua asioita hieman uusiksi. Sitä en tiedä palaako Autovouhotus vielä joskus takaisin, voi olla että jossain muodossaan, aika näyttää. Yksi vuoden 2023 parhaita asioita oli uuden Gopron ostaminen, mikä mahdollistaa entistäkin paremmat koeajovideot.

Nyt valitsin tähän blogitekstiin kolme mehukasta autoa, joita blogissa ei ole muistikuvani mukaan nähty Autovouhotuksen jälkeen. Ajettuja autoja listalla on 1266, joten tässä on menneiltä vuosilta muutama mehukas tapaus, joita on tullut ajettua. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, joten tarinaa on taatusti luvassa jatkossakin.

Hyundai Veloster

Hyundai Veloster on mahtavan eksoottinen kampe! Kyseistä mallia on tullut Keski-Suomen autoliikkeissä vastaan harvakseltaan, ja kun lopulta tuli vastaan Jyväskylän Autotarvikkeella, koeajolle menin heti. Syy harvinaisuudelle lienee se, että kaikki Suomessa olevat Hyundai Velosterit on tuontiautoja, eikä näitä ole saanut tässä maassa uutena maahantuojan kautta.

Hyundai Velosterin yksi erikoisuus on se, että takapenkillä on ovi vain toiselle puolelle! Tässä tapauksessa oikealle, koska ratti on vasemmalla. Koeajon ajankohta oli joskus loppuvuoden 2019 tienoilla. Jos nimi Veloster mietityttää, niin se juontaa juurensa sanoista Velocity ja Roadster.

Tämän koeajon jälkeen olen päässyt ajamaan muitakin Suomessa harvinaisia Hyundaita, kuten Hyundai Genesis Coupea, joka tuotiin Suomeen käytettynä Etelä-Koreasta.

Mercedes-Benz 260E W124

Mercedes-Benz on minulle pitkään ollut automerkeistä se juttu. On ollut mielenkiintoista päästä testaamaan iäkkäämpiäkin Mercedeksiä, joita on autoliikkeistä vuosien varrella löytynyt. Tämä W124 on vuodelta 1992, ja löysin sen autoliikkeen vaihtoautorivistä vuonna 2018. Tämän aikakauden autoja näkee tällä vuosikymmenellä tavallisen autoliikkeen riveissä enää harvakseltaan.

Auto oli myynnissä Jyväskylän Rinta-Joupilla. Se oli manuaalivaihteilla, ja ihan loistavassa ajokunnossa. Omistushistoria oli hyvä, sillä kaikki rekisteriin merkityt omistajat pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Toki uudetkin Mercedekset ovat erittäin hienoja autoja ajaa, mutta kyllä se vain on vanhoissakin paljon fiilistä, jos ne on pidetty hyvässä kunnossa!

Peugeot 207CC

Peugeotista voisi ihan hyvin sanoa, että eihän se ole edes auto, se on Peugeot. Mutta totuus on se, että jos menee kysymään autoliikkeeseen edullista, uudehkoa ja vähän ajettua avoautoa, niin Peugeot on yksi nämä kriteerit täyttävä ehdokas. Ei muutakuin auto koeajoon, ja katto auki!

Mielestäni Peugeot 207CC on varsin leppoisa kesäpäivän kulkine silloin, kun tarkoitus on pitää kaverien kanssa hauskaa, ja poiketa ajelulla jätskikioskin kautta. Auto jätti minulle hyvän fiiliksen, sillä koeajon aikana keli suosi niin, että pääsi ajamaan katto auki. Myös pykälää isompi Peugeot 308CC on tullut testattua aikoinaan Peugeotin koeajokirtueella.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - Koeajossa Ford Transit Custom

Vuosi vaihtui, ja sisällöntuottajan roolissa olen palannut takaisin sorvin ääreen. Vuoden ensimmäinen koeajo oli uudistunut Ford Transit Custom, jonka bongasin autoliikkeen esittelyhallista jo vuoden 2023 puolella.

Aiempaan verrattuna auton kokoluokka ja mallinimi on pysyneet samana, mutta moni muu asia on uudistunut. Uusi perusrakenne mahdollistaa nyt myös täyssähköisen version, ja sellainen on myös tulossa - syystä, sillä myös pakettiautopuoli on viimevuosina sähköistynyt voimakkaasti. Ford Transit Customista nähtiin lataushybridi jo edellisen malliversion aikana, ja sellainen oli hetken aikaa koeajettavana Jyväskylässä Fordin liikkeessä. Tällä kertaa konehuoneessa mylvii kuitenkin kaksilitrainen ja 136 hevosvoimainen dieselkone. Vaihteistona on kahdeksanvaihteinen automaatti, ja vetotapa neliveto. Nelivetopakulle on toisinaan tarvetta, jos kuljetustarve sattuu esimerkiksi raksatyömaalle tai muuten huonommalle tielle. Nelivedon lisäksi hinnastossa on tarjolla etuvetoinen Transit Custom, kun autossa on jonkinlainen polttomoottori. Täyssähköinen Transit Custom on takavetoinen.

Jos automaattivaihteisto ei kiinnosta, Fordin nettisivujen tutkiskelu paljastaa, että myös manuaalivaihteisto on edelleen tarjolla. Nelivedosta joutuu silloin kuitenkin tinkimään, koska neliveto on tarjolla vain automaattivaihteiston kanssa. Manuaalivaihteiseen Transit Customiin on tarjolla mekaaninen tasauspyörästön lukko lohtua tuomaan. Muut tarjolla olevat moottorin tehovaihtoehdot ovat 110 hevosvoimaa, 150 hevosvoimaa sekä 170 hevosvoimaa.

Uuden Transit Customin tietoja tutkaillessa mukava asia on se, että esimerkiksi Fordin sähköpakulla voi vetää teknisten tietojen mukaan jopa 2300 kiloa painavaa kärryä. Fordin sähköpakussa kerrotaan olevan WLTP mitattuna pisimmillään 317 kilmetrin toimintasäde. Se tarkoittaa sitä, että optimioloissa siihen päästään, ja esimerkiksi talvella toimintamatkan ollessa vähemmän. Ford Transit Customin sähköversion voi ladata 10% lataustasosta 80% saakka 32 minuutissa, sillä autosta löytyy 125 kW DC pikalataus. Akkupaketin kapasiteetti on 65 kilowattituntia (käytettävissä oleva teho).

Jos Fordin sähköpakua haluaisi verrata muihin markkinoilla oleviin sähköpakuihin, esimerkiksi Volkswagen ID.Buzzissa on pidempi toimintamatka, mutta Ford pystyy tarjoamaan isommat vetokilot peräkärrylle. Nämä ovat asioita, millä voi olla autoa valitessa merkitystä - asiakkaan tarpeet ratkaisevat.

Nyt takaisin dieselpakuun. Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta, mikä saattaa olla auton käyttötarkoitus huomioiden hyväkin asia. Syystä että onpahan yksi rikkoutuva osa vähemmän, kun jättää sähköt pois kuljettajan istuimesta. 170 senttinen koeajokuki saa ajoasennon mieluisaksi kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Vanhaan verrattuna vaihdekeppi on siirtynyt viikseen, mistä sitä on mukavaa käyttää sen jälkeen, kun ensin tottuu.

Taajamassa Ford Transit Custom on leppoisa tapaus ajaa. Työkalumaisuus loistaa poissaolollaan, fiilis on kuin ajaisi isoa henkilöautoa. Ymmärrän täysin, mikäli joku haluaisi ostaa pakettiauton jopa ainoaksi autokseen! Tarvittaessa autoon saa tuunattua erilaisia sisustusratkaisuja, kuten takapenkit, jääkaapit, mikroaaltouunin, yöpymismahdollisuuden ja niin edelleen. Itse pidän pakettiautoissa siitä, että niissä istutaan hieman korkeammalla kuin normaaleissa henkilöautoissa, jolloin ennakointi helpottuu, koska näkee kauemmaksi.

Taajamassa Ford Transit Custom on kokonsa puolesta helppo ajettava. Auto on mitoiltaan sellainen, että sillä on helppo mennä uusiin paikkoihin, mutta tarvittaessa kyytiin mahtuu niin tavarat kuin ihmiset. Auto on myös tarpeeksi iso siihen, että se kulkee moottoritielläkin vakaasti silloin, kun on tarve ajaa pidempää matkaa. Vaihteisto vaihtaa mukavan oloisesti, ja pysyy koeajon ajan mukavuusalueella.

Koeajon päätteeksi on aika peruuttaa auto takaisin autoliikkeen esittelyautojen riviin. Peruutuskamera tuottaa selkeää kuvaa, sekä autossa on myös peruutustutka, mikä tekee auton peruuttamisesta parkkipaikalla kohtuullisen helppoa. Auton kokoa on turha pelätä, siihen tottuu kyllä.

Dieselkäyttöisenä uudistunut Ford Transit Custom on uskottava tapaus. Mielenkiinnolla jään odottamaan täyssähköisen virkaveljen koeajoa. Lataushybridi pakettiautossa on myös mielenkiintoinen tapaus - tämä Ford on ajamistani autoista numero 1266, ja pakettiautoa olen lataushybridinä ajanut muistaakseni vain kerran. Olen tottunut siihen, että yleensä pakettiauto käy selkeästi joko dieselillä tai sähköllä.

Halvin Ford Transit Custom maksaa melko tarkalleen 42 000 euroa, ja sillä saa omakseen dieselpakun.

Auton lainasi: Käyttöauto Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - BMW i5

 

Vuosi 2023 lähenee loppuaan. Yksi vuoden viimeisiä koeajoja oli BMW i5, jollainen oli loppuvuoden mittaan jäänyt minulta koeajamatta. Auto on takavetoinen, ja täyssähköauto, kuten aiemmin nähdyt i4 ja i7, sekä joskus muinoin nähty i3. Jännä muuten, että muinoin nähty i8 on lataushybridi, vaikka auto onkin nimetty samalla logiikalla Bemarin sähköautojen kanssa. Kaikkia äsken listattuja autoja olen päässyt ajamaan - joko käytettyinä tai uusina.

Auton nimeämislogiikka on selkeä - i5 sähköistää valmistajansa 5-sarjan. Hintalappu on komea, sillä autoliikkeen sivuilla esittelyauton hinnaksi kerrotaan 91 490 euroa. Valmistajan sivuilta löytyy tieto, että hinnat alkavat 75 400 eurosta. Siihen rahaan lähtee omaksi i5 eDrive40, auto on sillä hinnalla myös takavetoinen. BMW i5 M60 xDrive maksaa sitten hulppeat 104 500 euroa. Vaikka hintalappu on melkoinen, niin hyvää on se, että neliveto on saatavilla. Koeajolla oli tyytyminen takavetoiseen autoon, nelivetoauton koeajon jäädessä jonnekkin myöhäisempään ajankohtaan.

Jos Bemarin sähköiselle vitoselle haluaa jotakin vertailukohtaa, kannattaa vertailuun ottaa Mercedes-Benz EQE ja Volkswagen ID.7. Näistä Volkswagen on edukkain saman kokoluokan sähköauto.

BMW:n uusi viitossarja tulee tarjolle vielä polttomoottorin kanssa sekä lataushybridinä, mutta koko mallitarjonta ei tule ainakaan virallisen maahantuojan kautta meikäläisten maahan.

Sopiiko takaveto ja Suomen talvi samaan lauseeseen? Ajoasento löytyy kaikkineen sähkösäätöjen kautta. Kun lähtee ajamaan, meno on taajamassa miellyttävän oloista. Koeajopäivänä tiet oli aurattu hyvin, joten taajamassa ajotuntuma oli miellyttävä. Koeajon aikana tuli kahteen kertaan olo, että neliveto olisi kiva, mutta muuten ajotuntuma oli taajamassa toimiva. Jos ajokeli olisi heikompi, nelivetoa tekisi todennäköisesti enemmän mieli. Se on Suomen talvi huomioiden aivan mahdollinen tilanne.

Myös moottoritiellä ajotuntuma toimii, vaikka taajamassa sähköauto onkin taloudellisempi. Sisätilojen puolesta auto on myös arkikäyttöä ajatellen toimiva - varsinkin kun huomioidaan se, että farmarimallikin on tiedossa. Täyssähköinen farmariauto on siitä jännä, ettei se vielä ole mikään järin yleinen ilmestys. Myös takapenkkitilat aikuista ajatellen toimii. On helppo kuvitella, että autolla esimerkiksi taksikuski ajaa helposti työpäivän jos toisenkin. Tarvittaessa auto ja kuski lounastauon tai kahvitauon ajaksi latautumaan, ja homma jatkuu.

WLTP mitattu toimintamatka on 581 kilometriä. Se tarkoittaa sitä, että optimioloissa vähintään siihen pääsee, jopa aavistuksen pidemmälle. Esimerkiksi talvella kylmä ottaa veronsa, eikä niin pitkälle pääse. Ajoakun koko on 81,2 kilowattituntia, ja tehoa takavetoisesta versiosta löytyy 340 heovosvoimaa. BMW i5 olisi minun valinta nelivetoisena, pienempi i4 on takavetoisena talvioloissa ehkäpä aavistuksen mieluisampi.

BMW i5 on arkikäyttöä ajatellen toimiva kampe sille, kenellä on varaa maksaa autostaan, ja auton kokoluokka on sopiva. Jos koeajettu i5 eDrive40 on olevinaan liian mieto, tarjoaa i5 M60 xDrive tehoa 601 hevosvoimaa. Se on enemmän kuin BMW e60 / e61 korimallin M5:n aikoina, jolloin konehuoneessa mylvi viisilitrainen V10. Kaukana ovat kuitenkin nuo ajat.

BMW i5 eDrive40 on järkivalinta, kun taas i5 M60 xDrive vaikuttaa ainakin jossain määrin tunnepitoiselta autolta - ainakin paperila.

Auton lainasi: Hedin Jyväskylä / www.hedinautomotive.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - MG Marvel R

Vaikka MG on minulle merkkinä uusi tuttavuus, on merkillä takanaan jo pitkä historia. MG on alkujaan brittiläinen merkki, minkä sittemmin kiinalaiset ostivat. MG:n nykyinen omistaja on SAIC Motor, jonka toinen Suomessa myytävä merkki on Maxus. Maxusia olen päässyt ajamaan jo aikaa ennen kuin julkaistiin tieto siitä, että MG:tä myydään Suomessa.

Tällä hetkellä MG:lle ei ole virallista maahantuontia Suomessa. Se tarkoittaa sitä, että kaikki meikäläisten maahan myytävät MG:t on ainakin paperilla käytettyjä autoja, koska ne on ensin rekisteröity Ruotsissa. Ensin MG:tä ilmoitti tuovansa Hedin, mutta nyt vaihtoautopalstoja katsoessa kävi ilmi, että esimerkiksi Jyväskylän Rinta-Joupilta löytyi yksi MG - tottakai Ruotsin tuonti. En ollut MG:tä räplännyt edes myyntihallissa, joten tiesin haluavani ajaa autoa. Koeajolle lähdin heti, kun auto oli laitettu koeajoa varten kilpiin (punatekstiset tarralaput).

MG on kiinalaisista sähköautoista nopeasti vilkaistuna halvimmasta päästä. Halvimmillaan MG4 Standard lähtee omaksi 27 900 eurolla. Esimerkiksi BYD maksaa enemmän.

Autoliikkeessä löytynyt MG Marvel R oli ajettu noin 7000 kilometriä. Se on takavetoinen täyssähköauto, missä ei ole suoraan sanottuna mitään krumeluureja. Hintalapussa kerrotaan hinnaksi 37 880 euroa. Siihen rahaan tarjolla on esimerkiksi ilmastointiautomatiikka, navigointi, mukautuva vakinopeudensäädin, sekä tutkat edessä ja takana. Auto on vuosimallia 2023, joten se on käytännössä kuin uusi. Nettiä selatessa löysin tiedon, että Marveliin on lisähintaan tarjolla myös neliveto.

Kuljettajan paikalla 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon kohdilleen järkevyyden rajoissa. Hallintalaitteiden sijoittelu on arkikäyttöä ajatellen toimivaa. Kun autolla lähtee ajamaan, takavetoisuuden huomaa selvästi. Autolla toki pärjää taajamassa, mutta joissakin tilanteissa talvipäivänä nelivetoa huomaa kaipaavansa. Kun lähdin ajamaan Laukaaseen päin, tiellä missä on 80 kilometrin tuntinopeus, on paketti arkikäyttöä ajatellen toimivaa. Samoin Kuormaajantiellä, mikä on vakiokoeajoreittejäni mutkittelevana tienä. Jos harkitsisin kiinalaista sähköautoa, niin ajotuntuman perusteella ainakin tarjouksen voisin pyytää, jotta voin vertailla autoa muihin vaihtoehtoihin.

Muutaman tunnin koeajon perusteella mieleeni tulee se, että MG:n parasta antia on tavallinen arki silloin, kun auton ei tarvitse säväyttää liikaa, mutta on löydettävä kohtuuhintainen täyssähköauto. Itse seurailisin hetken aikaa ylipäätään kaikkia kiinalaisia täyssähköautoja, mitenkä mahdollinen jälleenmyyntiarvo kehittyy, ennenkuin lähtisin ostamaan omani.

Kiinalaiset täyssähköautot tuntuvat nyt kovasti tekevän tuloaan Euroopan markkinoille. Ymmärrän myös autojen laatutasoon liittyvät kysymykset. Autojen laatutasosta saadaan tietoa sitten, kun kiinalaisia autoja on myyty tarpeeksi monelle, ja omistajat on ajaneet autoillaan tarpeeksi paljon myös talviajoa.

Autoliikkeen myyntihallista löytyi myös BYD Han, mikä myydään jo käytettynä. Kyseinen BYD on sikäli jännä tapaus, ettei kyseisen automerkin rantautumisesta Suomeen edes ole kovin kauaa. MG ja BYD ovatkin tämän takia koeajon tarjonneen autoliikkeen mielenkiintoiset seurattavat, kuinka nopeasti menevät kaupaksi. Milloin menee kaupaksi? Heitäppä veikkauksesi kommentteihin!

Auton lainasi: Rinta-Joupin Autoliike / Jyväskylä, www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

No nyt on! Koeajossa Kia EV9

Minusta on ollut toisinaan hauska keksiä kaikkea, mitä KIA voisi tarkoittaa. Olen kuullut, että KIA voisi olla lyhenne sanoista kasattu ilman aikuisia, tai kivojen ihmisten auto. Eihän siinä.

Nyt Jyväskylässä Kian jälleenmyyjälle oli saatu koeajoon uusi täyssähköauto EV9. Olin jo hetkeä aiemmin lueskellut autosta juttuja lehdistä, sillä kaikkein hätäisimmät ovat autoa jo testanneet ennen niiden saapumista liikkeisiin. Auton näin ensimmäisen kerran muutamaa päivää ennen koeajoa, mutta se ei ollut silloin vielä rekisteröitynä, joten koeajo sai odottaa vielä hetken.

Kun koeajopäivä koitti, olin matkalla liikkeeseen hyvissä ajoin. Olin ensimmäinen, joka pääsi korkkaamaan autoliikkeen auton tieliikenteessä. Olen useampiakin kertoja ajanut autoja, mitkä on ajettu alle 10 kilometriä, mutta kyllä se aina vain tuntuu mukavalta - uudestaan ja uudestaan! Vähän ajettu auto on vähän ajettu auto.

Kia EV9 on valtava möhkö. Sisällä fiilis on kuin kuninkaalla! Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta, ja 170 senttinen koeajokuski saa sen mallikkaasti kohdilleen. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää - esimerkiksi vaihdevipu löytyy viiksestä, mikä mielestäni hoitaa asian hyvin. Silmämääräisesti arvioiden moni asia on arkikäyttöä ajatellen kohdillaan. Sisätilat on mielettömän isot! Niin isot ja mukavat, että pörssiyhtiön hallitus tai johtoryhmä matkustaisi auton kyydissä mielellään!

Kun autolla lähtee ajamaan, on ajotuntuma taajamassa miellyttävä. Vaikka auto on aavistuksen yli viisimetrinen möhkö, ei auto kuitenkaan lopulta tunnu niin isolta, koska ajamisen helppouteen on panostettu. Auto on myös yllättävänkin helppo pysäköidä kaupan parkkipaikalla, kiitos hyvien kamerajärjestelmien ja avustimien. Myös moottoritiellä meno on varsin mukavaa, auton kyydissä istuisi mielellään pidempäänkin.

Ajoakun koko on 99,8 kilowattituntia, ja WLTP mitattuna toimintamatka on noin 500 kilometriä. Se tarkoittaa sitä, että keliolosuhteet vaikuttavat siihen, kuinka pitkälle autolla voi päästä. Talvella pakkasherra syö osansa, kun taas optimiolosuhteissa voi päästä aavistuksen pidemmälle. Tehoa sähkömoottoreista löytyy 384 hevosvoimaa, mikä rupeaa pikkuhiljaa kelpaamaan jo paatuneellekkin automiehelle. Kia EV9 on nelivetoinen.

Mukavana tietona tulee suurin sallittu perävaunun vetopaino, 2500 kg. En ole tietenkään testannut vetää autolla painavaa kärryä, mutta epäilemättä toimintasäde tippuu nopeasti, ja latauspisteellä on poikettava useammin.

Kia EV9 on jälleen auto, minkä kohdalla mietin sitä, että olisi mukava joskus istua kyydissä. Koska koeajoilla käyn yleensä yksin, ei monestikkaan ole muuta vaihtoahtoa kuin ajaa. Korealainen osaa tehdä varsinkin arkikäyttöä ajatellen hyvän ja toimivan auton, jolla tosin tässä tapauksessa alkaa olla jo melkoinen hintalappu. Kia EV9 sopii hyvin sellaiselle käyttäjälle, joka arvostaa isokokoista ja tilavaa autoa.

Koeajoauton varusteilla hintaa on 89 500 euroa. Halvimmillaan Kia EV9 lähtee omaksi 81 780 eurolla.

Auton lainasi: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - Koeajossa Volkswagen ID.7

Yksi loppuvuoden eniten odottamiani autouutuuksia on Volkswagen ID.7. Sellainen kävi ennakkokiertueella Jyväskylässä syksyllä, mutta varsinaiselle koeajolle pääsin vasta marraskuun lopulla. Koeajovarauksen tein heti, kun huomasin sosiaalisesta mediasta, että koeajoautot olivat saapuneet Jyväskylän jälleenmyyjälle. Auto jätti hyvän vaikutelman jo myyntihallissa, kun pääsi hetkeksi istahtamaan auton takapenkille ja kuljettajan paikalle.

Koen Volkswagen ID.7:n siksi mielenkiintoisena autona, että se ei ole crossover, kuten vaikkapa ID.4 ja ID.5 on. Tällä hetkellä markkinoilla on paljon crossovereita, koska ne on perinteisesti myyneet hyvin. Jos ID.7:aa haluaisi kuvailla jollakin, on se ikäänkuin "sähkö-Passat". ID.7 on Volkswagenin malliston lippulaiva, ja sen huomaa nopeasti sen jälkeen, kun kiertää autoliikkeen myyntihallissa autoja ympäri. Näkee, että ID.7:n kohdalla asioita on mietitty niin, että hyvääkin on saaatu paranneltua.

Toimintamatka on WLTP mitattuna 617 kilometriä. Oikealla ajotavalla ja optimiolosuhteissa hieman pidemmälle voi päästä, mutta talvella pakkasherra ottaa osansa. Ajoakku on 77 kilowattituntia. Se on samankokoinen, mitä löytyy ID.4 ja ID.5 malleista. Autosta löytyy tehoa 286 hevosvoimaa, mikä on arkikäyttöä ajatellen riittävästi. Vääntömomentti on 545 Newtonia. Loppuvuodesta 2023 autot ovat vielä takavetoisia, nelivetoautot on tulossa tarjolle vuoden 2024 aikana.

Silmämääräisesti arvioiden ID.7 pitää sisällään varsinkin yhden yksityiskohdan, jota ei juuri muilla näe - latauspistokkeen luukku aukeaa ylöspäin, minkä voisi kuvitella olevan varsinkin talvella lumikelissä hyvä asia. Vastaavaa olen nähnyt vain Nissan Leafissa, ja silloinkin puhutaan erilaisesta autosta kuin ID.7.

Kuljettajan paikalla ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta. 170 senttinen koeajokuski löytää ajoasennon kohdilleen mukavasti. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää, ja kaikki se mitä kuljettaja ajon aikana tarvitsee, löytyy kätevästi. Jos on ajanut muilla Volkswagenin ID-sarjan autoilla, niin seiskasta voi löytää tuttuja elementtejä - auto esimerkiksi käynnistetään painamalla jarrupedaali pohjaan, ja laittamalla vaihde pesään!

Myös auton sisätilat ansaitsevat maininnan, sillä ne on hyvät! Takapenkillä kävin valokuvan ottamisen verran, ja sinne mahtuu aikuinen ihminen hyvin sen jälkeen, kun kuljettajalla on ajoasento kohdillaan. Myös tavaratilaa on ajateltu, ja sen huomaa. Tavaratilan koko on 532 litraa. Jos olisin taksiyrittäjä, voisin kuvitella, että ID.7 olisi potentiaalinen taksiauto silloin, kun henkilöautomallista taksia tarvitsee.

Taajamassa ID.7 on leppoisa tapaus ajaa. Mitään häiritseviä ääniä ei kuulu sisään, ja alustatuntuma on muutenkin miellyttävä. Kaikki tuntuu olevan sopivasti balanssissa. Myös moottoritiellä homma toimii, eikä valittaa voi. Itse jään kaipaamaan lähinnä nelivetoa, mutta sekin asiantila tulee ajan mittaan korjautumaan. Mukavana tietona on se, että autoon saa vetokoukun, sekä sallittu vetomassa on 1000 kiloa. Se riittänee useimmille arkikäyttöön, kun klapit on saatava kuljetettua kesämökille. Ei tarvitse montaa vuotta kelata taaksepäin, kun vetokoukkua ei saanut läheskään näin moneen hybridiin ja sähköautoon, mitä vuonna 2023 on tarjolla.

Kokonaisuutena ajatellen Volkswagen ID.7:ssa on moni asia kunnossa. Omilla sosiaalisen median tileilläni pohdittiin sitä, että tekeeköhän Skoda tästä autosta oman painoksensa - ja jos tekee, milloinka sen julkaisu olisi? En tiedä, mutta jos tulee, menee peli mielenkiintoiseksi, koska auto on niin hyvä että tästä on hyvä jatkaa.

Koeajolla oli mukana myös Gopro, joten koeajovideo tuli kuvattua.

Volkswagen ID.7 maksaa halvimmillaan 59 390 euroa. Koeajoautossa lisävarusteita oli rastitettu mukaan noin kymppitonnilla. Mukaan olisi mahdollista rastittaa myös panoramakatto, mikäli omaa autoaan haluaisi vielä parannella lisävarusteilla. Jos minä ostaisin ID.7:n, panoramakatto olisi nelivedon lisäksi toinen, minkä minä haluan.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki