Hei se uudistui! Koeajossa Citroen Jumpy

Citroen Jumpy uudistui, joten se oli taas koeajon paikka. Auton erottaa vanhasta selvästi, sillä uusiksi on mennyt keula, logo, kuin myös kuljettajan paikalta moni asia. Mutta tietyt perusasiat on pysyneet ennallaan - Citroen Jumpy on paku edelleen, ja tietysti nimi on vanha tuttu.

Ajoon lähtenyt auto oli 144 hevosvoimaisella, kaksilitraisella ja neljäsylinterisellä dieselkoneella. Auto on etuvetoinen, ja siinä on kahdeksanvaihteinen automaattivaihteisto. Päästöjen kerrotaan olevan 200 grammaa sadalle kilometrille. Vaihtoehtoja haluavalle tarjotaan myös sähköistä 136 hevosvoiman voimalinjaa. Moottoreiden osalta valinta on tehty helpoksi, sillä sähkön ja dieselin lisäksi muuta valinnanvaraa ei ole tällä hetkellä annettu.

Parin tunnin koeajolenkin perusteella voi todeta sen mitä auton sanotaan olevan - esimerkiksi käytännöllisyys on hyvällä mallilla. Valmistajan ja myyjän puheet on monta kertaa helppo kuitata sillä, että tottakai jokainen omia tuotteitaan kehuu. Mutta nyt puheet on myös lunastettavissa.

Uudistunut Jumpy on tarjolla kahdessa eri koossa - M ja XL, joista koeajoauto on tietysti isompi. Auton teknisiä tietoja katsoessa mukava asia on se, että auto on edelleen tarjolla manuaalivaihteisena ja automaattina, vaikka nykyään lähes kaikki autot myydäänkin automaattivaihteisina. Aina ei ole edes viitsitty laittaa manuaalivaihteista autoa tarjolle, koska menekki on se mikä on. Edelleen on kuitenkin niitä vanhan koulukunnan kuljettajia, jotka manuaalivaihteisen haluaa ja tarvitsee. Yksi manuaalivaihteiden tarvitsija on autokoulu, koska jos suorittaa ajokorttinsa automaattivaihteisella, saa ajokortin vain automaattivaihteiselle autolle.

Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on 170 senttisen koeajokuskin kannalta toimivaa. Taajamassa ajotuntuma on miellyttävä, ja auto tuntuu olevan hyvin balanssissa. Myös moottoritiellä auto kulkee mukavasti, eikä moitteita ole antaa. Esimerkiksi rengasmelu on saatu hyvin aisoihin. Oikeastaan ainoa mitä autoon koeajon perusteella kaipaisi, on neliveto.

Se mistä itse pidän Jumpyssä, on se, että autossa istutaan normaalia henkilöautoa hieman korkeammalla, jolloin ennakointi kauemmaksi helpottuu. Auton parasta antia on tavallinen arki, mistä se suoriutuu hyvin.

Ajotuntuman osalta uusi Jumpy on miellyttävä auto ajaa. Saman kokoluokan autoista myös Toyota Proace on mennyt uusiksi, mikäli jotain uutuutta haluaa ottaa Citroenin kanssa vertailuun.

Citroen Jumpy tarjoaa parastaan esimerkiksi kiinteistönhuoltoa tai kaupunkialueella jakelukuljetuksia tekevälle yritykselle. Koska myös harrastekäyttöön myydään hyötyajoneuvoja jonkin verran, myös sellaiseen autoa voi harkita, mikäli vain kokoluokka on oikea. Jos Jumpy on liian pieni, kannattaa vertailuun ottaa pykälää suurempi Jumper. Uusi Jumpy lähtee halvimmillaan omaksi 42 196 eurolla.

Auton lainasi koeajoon: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Koeajossa jotain kivaa - Cupra Tavascan VZ

Selasin eräs päivä LinkedIniä, kun huomasin, että Jyväskylässä Cupran liikkeeseen oli saatu Tavascan koeajettavaksi asti. Kello oli niin paljon, että oli nukuttava yön yli. Seuraavana päivänä lähdin kyselemään autoa koeajoon. Testilenkki onnistuikin samalta istumalta.

Koeajoon lähti nelivetoinen Cupra Tavascan VZ. Auto sijoittuu samaan kokoluokkaan kuin Volkswagen ID.4 ja Skoda Enyaq. Sisällä autojen sukulaissuhteen voi havaita, hallintalaitteiden ollessa samoja, mutta Cupraa on muotoiltu selkeästi rohkeammin. Pidän siitä, että Cupra Tavascan erottuu muotoilullaan jopa muista saman konsernin vastineista! Vaikka auto on VW-konsernin tuote, liikaa ei ole ulkonäköä kuitenkaan kopioitu. Tavascanissa on selkeää sukunäköä faceliftattuihin saman merkin Formentoriin ja Leoniin.

Tehoa nelivetoisessa autossa on kaikkineen 340 hevosvoimaa, kun taas takavetoisesta autosta tehoa löytyy 286 hevosvoimaa. Nelivetoisen auton toimintamatka on WLTP mitatuna 519 kilometriä, takavetoisella autolla WLTP mitattu toimintamatka on 566 kilometriä. Eroon vaikuttaa myös se, että nelivetoisessa autossa on enemmän sähköä vieviä komponentteja. Mainittuihin toimintamatkoihin pääsee kelin ja ajotavan ollessa optimit. Tällä hetkellä hinnastossa on tarjolla kaikkiin Tavascaneihin yksi akkukoko - se on 77 kilowattituntia. Auto latautuu 10% - 80%:iin alle puoleen tuntiin.

Mitä tulee varusteisiin, autossa on Adrealine Pack. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että autossa on todella runsaat varusteet. Kaikkea löytyy alkaen panoramakatosta! Auton ulkoväri on nimeltään Atacama Desert. Myös vetokoukku on mahdollinen varuste, ja autolla saa vetää 1200 kilon painoista perävaunua. Perävaunun vetokilot on tuttua juttua Volkswagenin ID.-sarjan tuotteista.

Taajamassa Cupra Tavascan on mukavan leppoisan oloinen ajaa - auto on hyvin balanssissa, eikä mikään yliampuva tykki! Myös moottoritiellä meno on toimivaa, eikä moitteelle ole sijaa. Ylimääräiset äänet on saatu minimoitua hyvin, eikä mikään pistä häiritsevästi silmään. Arkikäyttöä ajatellen takapenkillä on hyvin tilaa, ja 170 senttinen koeajokuski mahtuu myös takapenkille hyvin.

Mitä tulee Volkswagen ID.4:ään ja Skoda Enyaqiin, Cupra sai vastineensa myöhemmin kuin muut saman kosnernin merkit. Kuitenkin näkisin, että hyvää ja mehukasta kannati odottaa. Jos olisin itse ostamassa tämän kokoluokan autoa, oma fiilispohjainen järjestykseni olisi seuraava - Cupra Tavascan ensin, Skoda Enyaq toisena, ja Volkswagen ID.4 kolmantena. Ajotuntumassa mitattuna mikään kolmesta ei ole toistaan huonompi, vaan järjestys on tässä tilanteessa täysin fiilispohjainen asia. On tilanteita, missä tunne vie enemmän kuin järki.

Se mikä joko on yllättävää, tai ei ole sitä lainkaan, on se, että Cupra Tavascan on sukua uudistuneelle Ford Explorerille. Volkkarin. Skodan ja Cupran lisäksi neljäntenä autona voi halutessaan ottaa vertailuun myös Fordin, ja funtsia sitten, mikä on valinnoista mieluisin.

Jos kuitenkin haluat suhtautua autovalintaan järjellä, mieti ensin tarpeet ja odotukset uutta autoa kohtaan, ja pyydä tarjous kaikista jutussa mainituista autoista - Cupra Tavascan, Skoda Enyaq, Volkswagen ID.4 ja Ford Explorer, ja tee päätös kun näet tarvittavat asiat paperilla, ja tiedät autojen toimitusajat.

Auton lainasi: K-auto CUPRA Jyväskylä / www.cupraofficial.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - Volkswagen ID.7 GTX

Olin odottanut suurinpiirtein koko kesän Volkswagenin ID.7:n farmarimallin koeajoa. Perjaatteessa auto oli ollut jo tovin farmarimallisenakin liikkeessä näytillä, mutta vain esittelyhallissa, joten jouduin aluksi tyytymään siihen, että tutustun autoon muuten kuin ajaen. Liike halusi asiakkaiden koeajoon nimenomaan nelivetoisen farkun, koska takavetoinen sedan oli otettu koeajettavaksi jo aikaisemmin. Mielestäni järkevä veto, koska nyt asiakkailla on mahdollista vertailla monipuolisemmin erilaisia ID.7:ja. Olin myös itse koeajanut takavetoisen sedanin talvella.

Kun elokuu oli kääntynyt kohti loppua, sain Volkswagenin liikkeestä tekstiviestin - ID.7:n farkkumalli on koeajettavissa! Koska matka kotoani Volkswagenin liikkeeseen on kohtuullisen lyhyt, ampaisin samalta istumalta kohti autoliikettä, kirjoittaen myyntipäällikölle viestiä, onnistuuko tulla heti? Kyllä onnistui! Tämä oli hyvä, koska kelit suosivat. Olin jälleen ensimmäinen auton koeajanut asiakas.

Odotukset olivat koeajoa kohtaan kovat, koska talvella testattu takavetoinen ID.7 oli jo silloin miellyttävä ja vakuuttava tapaus. Nelivetoista autoa kohtaan luonnollisesti odotukseni olivat vieläkin kovemmat, sillä tulisihan auto ainakin talvikäytössä huonoissa olosuhteissa olemaan takavetoista virkaveljeään järkevämpi.

Testiin lähti Volkswagen ID.7 GTX. Ulkoisesti auto on miellyttävä, ja kuljettajan paikalla sisätilat on selkeät. Jos on ajanut aikaisemmin muilla Volkswagenin ID. -sarjan autoilla, kuljettajan paikka on varsin tuttua ja turvallista suunnittelua. Design on yksinkertaisen simppeli ja toimiva. Auto käynnistetään painamalla jarrupedaali pohjaan, ja laittamalla vaihde pesään ratin vieressä olevasta viiksestä. Kaikkineen auto vaikuttaa silmämääräisesti arvioiden olevan hillityn balanssissa.

Taajamassa auto on varsin mukava ajaa, alustatuntuma on toimiva. Auto on hiljainen, eikä ylimääräisiä haittaääniä kuulu sisään. Auto on miellyttävä myös mukulakivillä, minkä takia kävin testaamassa autoa Jyväskylän Lutakossa. Kuljettajan paikalla tulee tunne, että jos olisin taksinkuljettaja, niin viihtyisin todellakin auton ratissa helposti koko työpäivän. Esimerkiksi kuljettajan istuimesta jää 170 senttiselle koeajokuskille hyvä laatuvaikutelma. Myös takapenkillä on jalkatilaa niin paljon, että auto voisi hyvin kelvata myös taksikäyttöön.

Farmarimallissa myös tavaratila on uskottavan kokoinen silmämääräisesti arvioiden. Kokoa sillä on 545 litraa. Jos takapenkit taittaa alas, tavaratilan koko on tällöin 1714 litraa.

Muotoilullisesti itse pidän jopa enemmän tästä farmarimallisesta kuin sedanista. Volkswagen ID.7 Tourer myös iskee sopivaan väliin siinä, että se tulee markkinoille aikana, jolloin ei vielä ole tarjolla mitenkään liikaa sähköfarkkuja. Mieleen tulee ainakin BMW i5, Opel Astra ja kiinalainen MG. Mainituista MG ja Opel painivat eri kokoluokassa, BMW i5 taas maksaa enemmän.

Suoranaisia heikkouksia autosta on 1,5 tunnin koeajon aikana hankalaa keksiä. Paketti on hiottu sellaiseen kuntoon, että sitä kehtaa tarjota hyvinkin asiakkaille. Olisi tietty kiva koeajaa takaveto kesäolosuhteissa ja neliveto talviolosuhteissa.

Volkswagen ID.7 GTX on monellakin tapaa uskottava auto. Perään saa laittaa 1200 kilon painoisen perävaunun, ja akku latautuu 10%:sta 80%:iin 28 minuutissa. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että jo vartin tauon aikana autoaan lataa jo aika hyvin. Ajoakun koko on 86 kilowattituntia, ja WLTP mitattuna toimintamatka on farkkumallissa 574 kilometristä ylöspäin silloin, kun kelit ja ajotyyli on kohdillaan. Vetokoukun lisäksi lisävarusteista saa rastitettua mukaan esimerkiksi panoramakaton.

Halvin Volkswagen ID.7 Tourer maksaa 58 090 euroa.

Koeajoauton lainasi: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Vaihtoautoa tiskiin - Koeajossa BMW 120D

Kun autoliikkeen pihasta löytyy siistikuntoinen BMW tai Mercedes-Benz, herää minulla usein mielenkiinto autoa kohtaan. Nyt vastaan osui BMW 120d, joten kävin pyytämässä autoon avaimet koeajoa varten.

Auto on vuosimallia 2014, joten ikää on jo kymmenen vuotta. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen dieselkone, joka tuottaa tehoa 135 hevosvoimaa. Vaihteistona on manuaali, ja auto on nelivetoinen, joten varmasti monen etenkin vanhan koulukunnan autohenkilön mieleen. Mikäli Bemarin ykkössarjalaisensa ostaa ilman nelivetoa, on auto silloin Bemarille epätyypilliseen takaan etuvetoinen, eikä mikään takavetoinen. Neliveto tuo mukanaan siksi Bemarille tyypillisempää fiilistä.

Suurin sallittu perävaunun kokonaispaino on 1200 kiloa, mikä tuntuu yllättävän hyvältä lukemalta autoa ulkoapäin katsoessa. Suomalaisetthan tunnetusti ovat perävaunukansaa, ja mökeille pitää saada kuljetettua polttopuut jollakin kulkuvälineellä, oli se sitten vaikka polkupyörä.

Auto lähtee käyntiin terveen oloisesti, muutenkin kaikki vaikuttaa silmämääräisesti arvioiden siistiltä myös sisältä. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on toimivan oloista silloin, kun kokoiseni kuljettaja testaa. Taajamassa kokonaisuus on hyvin balanssissa.

Koeajon perusteella myös moottoritiellä meno on toimivaa. Jos autoa kuitenkin katselee lapsiperhe, saattaa olla mieluista katsoa pykälää suurempia 3-sarjan ja 5-sarjan autoja, 1-sarjan autojen ollessa se pienin mallistosta löytyvä tapaus. Silloin kun autoa ajaa pääsääntöisesti kaksi aikuista, ja takapenkin tarve ei ole välttämättä suuren suurta, on tämä ykkössarjalainenkin loistava auto ajaa.

Taajamassa auton ajotuntuma on balanssissa, samoin moottoritiellä. En ole nähnyt vielä kertaakaan Bemaria, mikä olisi väärällä tavalla huono - kyse on siitä, mikä Bemari sopii omaan tarpeeseen kaikkein parhaiten.

Entäs sitten ne brändimielikuvat, valitakko BMW:m 1-sarjalainen, vai Mercedeksen A-sarjalainen? Se selviää käymällä koeajolla, ja testaamalla potentiaaliset autot itse. Molemmilla autoilla varmasti omat faninsa.

Hintaa autolla on enää 13 900 euroa, joten kalleimmat kilometrit on ehditty ajaa pois.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - koeajossa Nissan Interstar

Kun autobloggaajana kiertelee autoliikkeitä, niin monesti katson autoja sillä silmällä, mitä en ole vielä ajanut, tai mitkä muuten kiinnostaisivat blogissani. Tällä kertaa silmään osui Nissan Interstar, joten koeajolla oli käytävä. Interstar on Nissanin mallistosta toki tuttu, mutta minun koeajossani ei ole vielä kertaakaan aikaisemmin ollut autoa Interstarin nimellä. Nissan on myynyt vastaavaa mallia mallimerkinnällä NV400, mitä olen muutaman kerran elämäni aikana ehtinyt ajamaan. Sikäli tämän kokoluokan pakettiauto Nissanilta on minulle tuttu.

Nyt koeajoon lähtenyt auto myydään vaihtoautona. Vuosimalli on 2023, ja auto on ajettu varsin kohtuullisesti, vain 21 000 kilometriä. Auto on etuvetoinen ja manuaalivaihteilla, varustelistaus käsittää esimerkiksi vetokoukun ja ilmastointiautomatiikan. Ajoasento löytyy kohdilleen käsisäätöjen kautta, mikä on sikäli hyvä, koska auto on tarkoitettu työkäyttöön.

Nissan Interstar on taajamassa miellyttävän oloinen ajaa. On ollut mukava seurata, kuinka vuosien aikana pakettiautojen ajomukavuus on muuttunut vain paremmaksi ja paremmaksi. Itse tykkään pakettiautoissa siitä, että niissä istutaan normaalia henkilöautoa korkeammalla, mikä helpottaa ennakointia sillon, kun sen älyää käyttää hyödyksi. Ymmärrän myös sen, jos joku haluaa käyttää pakua jopa arkiautonaan.

Konehuoneessa mylvii 2,3 litrainen dieselkone, mistä löytyy tehoa 150 hevosvoimaa. Koeajon perusteella se on arkikäyttöä ajatellen riittävä, autolla pärjää myös moottoritiellä. Jos tämä kuitenkin tuntuu liian miedolta, niin Interstarin voi löytää myös 165 ja 180 hevosvoiman tehoisina, moottorin litratilavuuden pysyessä aina samana. Autoa koeajaessa huomaan pohtivani sitä, että pitäisikö minun ostaa itselleni retkipaku, johon muuttaisin asumaan? Se mahdollistaisi sellaisen liikkuvan elämäntavan, mikä ei ainakaan henkilöautolla onnistuisi aivan samaan malliin, koska autossa pystyisi myös asumaan.

Nyt koeajossa ollut Nissan Interstar maksaa 36 890 euroa. Halvin uusi Interstar lähtee omaksi 39 995 eurolla. Hintaeroa pohtiessa lienee huomioida varusteet, mitkä saattavat poiketa vertailtujen autojen kohdalla. Interstar on mahdollista ostaa omaksi myös alustamallina, johon saa oman tarpeen mukaan niinsanotun "pullakaapin", tai avolavan.

Nissan Interstarin sisarmalleja on esimerkiksi Opel Movano ja Renault Master. Nissan Interstar on uudistumassa, ja uuden mallin myötä tulossa on myös täyssähköinen vaihtoehto.

Auto myynnissä: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - Koeajossa Suzuki Across

Kun autoliikkeen vaihtoautorivissä tuli vastaan Suzuki Across, kävin pyytämässä autoon avaimet. Koeajolle oli parikin syytä - Suzukeja olen ajanut melkoisen vähän, enkä Acrossia tätä ennen metriäkään. En ole edes istunut Suzuki Acrossin sissällä ennen koeajoa, mikä saattaa tuntua hieman jännältä muistaen se, että olen ajanut yli 1300 autoa. Suzuki Across on johdannainen Toyotan RAV4:stä, joten sinänsä auto  sisältää tuttuja elementtejä niille, jotka ovat RAV4:ää ajaneet. Kuten minulle. Idea on vähän sama kuin Toyota Corollan ja Suzuki Swacen kanssa - autot ovat tunnistettavasti sukua toisilleen.

Suzuki Across on vuosimallia 2021, ja ajettu sillä on 60 000 kilometriä. Auto on lataushybridi, ja polttomoottorin virkaa hoitaa 2,5 litrainen bensapata. Tarkkasilmäisimmät voivat huomata, että esimerkiksi auton etuoven vieressä plug-in hybrid lukee samalla fontilla, kuin mitä Toyotassakin. Neliveto on tietysti vakiotavaraa. Ajoasento löytyy 170 senttiselle hyvin kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää.

Taajamassa auto on miellyttävän oloinen ajaa, homma on hyvin balanssissa. Toyota RAV4:ssä geenit on hyvin kohdillaan, ja epäilemättä samat geenit on onnistuneesti siirretty myös Suzukiin. Lutakossa oli poikettava testaamaan autoa myös mukulakivillä, ja auto suoriutui sieltäkin hyvin. Myös moottoritiellä meno on mukavuuden rajoissa, auto toimii käytettynäkin hyvin. Esimerkiksi kaikki ylimääräiset äänet loistavat koeajon aikana poissaololla.

Harmi vain, Suzuki on jäänyt Toyotaan verrattuna hieman marginaaliin. Juttua kirjoittaessa Suzuki Acrosseja löytyy netin automyyntipalstoilta noin parisenkymmentä, kun taas Toyota RAV4:sia useita satoja. Suzuki Across tietysti ansaitsisi koeajon perusteella tulla myydyksi huomattavasti enemmän. Jossainhan se syy sitten on, jos myynti ei vedä - liekkö sitten markkinoinnissa, hinnoittelussa vai missä?

Jos käytettyä Suzuki Acrossia aikoo katsoa, tässä olisi tarjolla yksi 39 980 eurolla. Netin automyyntipalstoja selatessa huomasin, että saman vuosimallin Toyota RAV4:sia sai yli 100 000 kilometriä ajettuna jopa aavistuksen edullisemmin, mutta oma henkilökohtainen mielipiteeni on se, että saattaisin päätyä 40 000 kilometriä vähemän ajettuun, kun hintaeroa on vain muutama tuhat euroa. En ole niin merkkiuskollinen ihminen, että olisi pakko saada juuri Toyota tai Suzuki. Olen huomattavasti tarkempi silloin, kun kyseessä on esimerkiksi BMW tai Mercedes-Benz.

Suzuki Across osaa yllättää positiivisesti myös ensimmäisen koeajokokemuksen jälkeen. Suosittelen perehtymään automalliin silloin, jos tämän kokoluokan auto kiinnostaa, ja mahdollisuudet myös Suzukiin on edessä.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon uutuus - Koeajossa Nissan Qashqai

Kesän mittaan se tapahtui - pääsin koeajamaan uutta Nissan Qashqaita! Muistan varsinkin ensimmäisen Qashain kohdalla, kuinka auto ei välttämättä tuolloin ollut niin mieleeni. Nissan oli päättänyt haudata Primeran, ja tuoda markkinoille pykälää toisenlaisen auton, crossoverin. Qashqai on autona muuttunut vuosien varrella selvästi paremmaksi, mikä on todellakin hyvä asia.

Aiempaan verrattuna ulkonäkö on uudistunut, vaikka auton tunnistaa Qashqaiksi heti ja selvästi. Epäselvyyttä ei ole mistä on kyse. Eron vanhaan huomaa heti parkkipaikalla auton tietojärjestelmiä tutkiessa - niiden taustalla on Google, mikä on käyttäjän kannalta hyväkin asia siten, että sovelluspuoli oikeasti ehkä jopa aiempaa nopeammin. Mukava tieto on, että uusikin Qashqai on tarjolla etuvetoisena ja nelivetoisena. Auto on aina vähintään kevythybridi, ja tankkiin laitetaan bensaa. Dieseliä ei ole enää vaihtoehtona, vaan dieseliä haluava joutuu etsimään autonsa vaihtoautorivistä.

Jos autollaan haluaa vetää peräkärryä, on silloin valinta aina kevthybridi, koska silloin sallittu vetopaino on 1800 kiloa. Jos valitsee tarjolla olevan e-Power voimalinjan, joutuu tyytymään 750 kilon vetopainoon. e-Power voimalinjaa liikuttaa ainoastaan sähkömoottori, bensamoottorin tuottaessa lopputuotteena vain sähköä.

170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon miellyttävästi kohdilleen, ja hallintalaitteet löytyy järkevyyden rajoissa. Takapenkillä kävin valokuvan ottamisen verran, ja sielläkin pärjää sen jälkeen, kun kokoisellani kuljettajalla on ajoasento kunnossa. Taajamassa uusi Qashqai on todella miellyttävä auto ajaa. Poikkesin myös mukulakivillä Lutakossa, ja pakko todeta, että sielläkin auto on miellyttävä ajaa - jopa miellyttävämpi kuin aikaisemmin ajamani Ford Kuga! Vaikkei Kuga mikään huono ollut. Moottoritiellä meno on myös miellyttävyyden rajoissa, eikä valittaa voi.

Olen ajanut kahdeksankymmentäluvun mallistosta lähtien kaikki Nissan Qashqain edeltäjät, alkaen vuosimallin 1988 Nissan Bluebirdistä. On todellakin kiva nähdä, kuinka autoteollisuus on vuosikymmenten saatossa mennyt eteenpäin. Vaikka useimmiten aina Nissan on osannut auton tehdä, kun mittarina on käytetty tavallista arkea. Ehkä opin arvostamaan niitä ensimmäisiä Qashqaita sitten, kun joku aikanaan laittaa oman Qashqainsa museorekisteriin, ja tulee esittelemään minulle autoaan.

Oma henkilökohtainen näkemykseni on, että jos omistaisin jonkin vanhemman Qashqain, vaihtuisi se koeajon perusteella uuteen. Tästä ei olisi lainkaan epäselvyyttä. Ymmärrän täysin, miksi Qashqai on viihtynyt Suomessa myyntitilastojen kärjessä, koska järkevän auton voi saada kohtuulliseen hintaan. Halvin Qashqai lähtee omaksi 32 650 eurolla.

Auton lainasi: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki