Viikon vaihtari - Koeajossa Mercedes-Benz E220d

Mercedes-Benz on yksi suosikkimerkkejäni. Se tarkoittaa sitä, että kun bongaan autoliikkeestä kyseisen merkin auton, usein myös kiinnostun siitä. Nyt ajoon lähti vuosimallin 2018 Mercedes-Benz E220d, tietysti farkkumallisena. Aikaisemmin minulla on ollut ajossa saman vuosimallin E220d Coupé. Vaikka Coupé ja farmari korimalleiltaan ovatkin erilaisia, on autoissa kuitenkin samoja tuttuja piirteitä. Ja koska olin muillakin Mercedeksillä ajanut autoiluhistoriani aikana todella paljon, pääsi tämän auton kanssa todella nopeasti juonesta kiinni.

Autolla on takana jo elettyä elämää 250 000 kilometrin verran. Kyseessä on selkeästi ollut käyttöauto, eikä mikään talliruusu. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen dieselkone, vaihteiston virkaa hoitaa yhdeksänvaihteinen automaatti. Varustelistalta löytyy esimerkiksi ilmastointi, vetokoukku ja Webasto. Näkee, että auton uutena ostanut henkilö on ajatellut järjellä, ja halunnut itselleen käytännöllisen auton.

Jos E-sarjan Mercedekselle haluaa hakea kilpailijaa, kannattaa pistää seurantaan BMW:n 5-sarja. E-sarjan Mercedes on kokoluokkansa puolesta se, mikä on varsinkin menneinä vuosina aikaisemmin nähty taksina. Moottorivalinta on voinut olla 200d, tai nyt nähtävä 220d. Nykyisinä aikoina, jolloin rahaa on pakko miettiä, taksissa saattaa näkyä pykälää pienempiäkin autoja, kuten C-sarjan Mercedeksiä.

Silmämääräisesti arvioiden auton kunto on siisti. Auto lähtee myös käyntiin terveen oloisesti. Ajasento löytyy kohdilleen osittain käsisäätöjen kautta, osa penkin säädöistä hoituu sähköllä. Ratin säädöt on hoituu kaikki käsisäätöjen kautta. Taajamassa auto on hyvin balanssissa, näkee että saksalainen insinööri on tehnyt autoa suunnitellessa hyvää työtä. Nitinät ja natinat loistavat poissaolollaan - myös mutkittelevalla Ampumaradantiellä, mikä paljastaa armotta varsinkin sen, mikäli auton alusta ei toimi.

Kaikki toimii ongelmitta myös sen jälkeen, kun auton kone on ajettu lämpimäksi. Vaihteisto vaihtaa hyvin, ja vaihde löytyy aina mukavuusalueen rajoista. Hintaa toki on vielä 23 900 euroa, mutta autolla on myös koeajon perusteella jäljellä hyvä pätkä elämää. Mikäli vain autostaan pitää hyvää huolta, niin auto tulee kestämään vielä toisen mokoman lisää.

Jos dieselkoneinen auto ei miellytä, on tarjolla myös AMG:n virittämä E63 AMG, missä potkua on vähintään tarpeeksi.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Viikon vaihtari - koeajossa vuoden 2010 Mitsubishi Lancer

Ajettujen autojen listallani on nyt 1369 ajettua autoa. Määrä on niin melkoinen, että olen jopa kuullut kysyttävän, onko vielä autoja mitä en ole ajanut? Kyllä sellaisia löytyy, mutta tilanne on kääntynyt, tai ainakin kääntymässä vahvasti siihen, että nopeammin on lueteltu autot, joita tuodaan Suomeen, mutta en ole vielä ajanut. Ajettujen autojen listalta puuttuu Ferrari ja Lamborghini, sekä joitakin kiinalaismerkkejä, kuten Voyah. Nämä puuttuvat siitäkin huolimatta, että olen ajanut jo 59 eri automerkillä.

Yksi auto, mikä oli jäänyt minulta ajamatta näihin päiviin asti, oli Mitsubishi Lancer. Siksi asiantila oli korjattava heti, kun mahdollisuus koeajolle tuli. Siispä testattavaksi lähti vuosimallin 2010 auto, missä tuli koeajon aikana tasan 100 000 kilometriä täyteen! Konehuoneessa mylvi 1,8 littrainen bensapata, vaihteistona oli manuaali, ja auto oli etuvetoinen.

Varsinkin LinkedInin puolella Mitsubishi Lanver tuntui keräävän huomiota, koska jaoin koeajosta tunnelmat kyseiseen kanavaan seuraavana päivänä. Ainakin osa Lancerilla ajaneista tuntui pitävän autosta, mikä tukee omia havaintojani.

Vaikka Mitsubishi Lancer on tunnettu myös rallin MM-sarjasta, nyt oli kyse täysin siviiliautosta. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mallikkaasti kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on kaikkineen järkevää. Auto lähtee käyntiin tervekäyntisen oloisesti. Taajamassa auto tuntuu olevan hyvin balanssissa, alustatuntuman ollessa mukava. Ylimääräiset äänet on saatu varsin hyvin eristettyä pois auton sisältä.

Tehoa löytyy 140 hevosvoimaa, ja käytännön ajotilanteissa auto tuntuu liikahtavan varsin mukavasti. Moottoritiellä tällä ei tarvitse jäädä jalkoihin - ei varsinkaan silloin, kun ajaa itse auton kesärenkaat kyydissä. Kun miettii Mitsubishi Lanceria arkiautona, tässä on noin kymppitonnin autoksi lähtökohdat varsin hyvin kohdillaan.

Ostaakko sitten Mitsubishi Lancer vai Subaru Impreza? Mielestäni kyseessä on fiilisjuttu. Olen ajanut nyt Subaru Imprezaa ja Mitsubishi Lanceria, ja uskon pääseväni kummallakin autolla oikeaan fiilikseen, mikäli japanilaista tämän kokoluokan henkilöautoa olen vailla. Halvimmillaan oman Lancerin voi löytää netin myyntipalstoilta suht edullisesti.

Mikäli nyt koeajettu Lancer on olevinaan liian mieto, niin kannattaa pistää etsintään Mitsubishi Lancer Ecolution. Silloin saa alleen paria pykälää räyhäisämmän ja sporttisemman tykin.

 Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike / www.rinta-jouppi.com

Viikon uutuus - koeajossa Renault Symbioz

Kävin huvikseni kiertämässä Jyväskylässä Renaultin jälleenmyyjällä, kun silmiinini pisti Renault Symbioz. En ollut vielä kerennyt perehtyä autoon, saati nähnyt autoa kovinkaan montaa kertaa muualla kuin kuvissa, joten halusin testata tuotetta. Koeajo todellakin järjestyi, joten pääsen raportoimaan autosta jotakin.

Mutta mikä ihmeen tapaus on Renault Symbioz? Kyseessä on kokoluokaltaan Capturia lähellä oleva, perhekokoinen crossover. Symbioz on valmistajan mukaan täyshybridi, ja polttomoottorin virkaa hoitaa 1,6 litrainen bensapata. Polttomoottori on vapaasti hengittävä, eli suomeksi sanottuna turboa ei ole. Teholukemat on arkikäyttöä ajatellen hyväksyttävät - tehoa löytyy 143 hevosvoimaa, ja vääntöä 250 Newtonia. Päästöt on 107 grammaa sadalle kilometrille, mikä viittaa siihen, ettei autoa voi ladata itse.

Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mukavasti kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on luonnollisesti järkevää. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on etuovien valaistus silloin, kun vaihtaa auton ajotilaa - sillä etuovien valaistus vaihtuu sen perusteella, mikä ajotila on käytössä! Myös takapenkille kokoiseni henkilö mahtuu vielä sen jälkeen, kun olen saanut kuljettajan paikalle mieluisan ajoasennon.

Kun autolla lähtee ajamaan, on eteneminen taajamassa miellyttävän hiljaista ja tasaista. Lutakossa kävin testaamassa autoa mukulakivillä, ja auto eteni sielläkin varsin tasaisesti. Myös moottoritiellä auton menohalut olivat kohdillaan, auton ajotuntuman ollessa mukava. Auto pääsee kuitenkin parhaiten oikeuksiinsa kaupungissa, koska kaupunkialueella Symbiozilla voi Renaultin mukaan ajaa jopa 80% ajoista sähköllä.

Kaupan parkkipaikalla auto on myös varsin helppo pysäköidä. Jos pysäköintiin tarvitsee apua, niin mukana kulkee 360 kamera, mikä näyttää kuvaa hyvin siitä, miten auto asemoituu parkkiruutuun.

Renault Symbiozissa moni asia on arkikäyttöä ajatellen kohdillaan. Voisin kuvitella, että Renault Symbioz kelpaa hyvin esimerkiksi yrityskäyttöön, tai lapsiperheille silloin, kun tämän kokoluokan hybridiauto on haussa. Tavaratilan koko on 492 litraa. Suurin miinus tulee siitä, että auton saa laittaa vain 750 kilon painoisen perävaunun, joten karavaanarin unelma auto ei ole. Myöskään mitään isoa klapikuormaa tällä ei kesämökille viedä, vaikka 169mm maavara mökkitiellä ajamisen mahdollistaakin.

Renault Symbiozin hinnat lähtetvät 31 390 eurosta.

Auton lainasi: Hämeen Auto / www.hameenautovaruste.fi

Koeajossa uudistunut Toyota Proace

Toyota Hiace on auto, mihin moni on historian aikana suhtautunut kuin uskontoon. Hiace on monen merkkiuskollisen henkilön mielessä niin tiukassa, että kaikki eivät ole katsoneet Hiacen korvannutta Proacea hyvällä, vaikka Hiacea ajaessa olisikin tullut lääkärin diagnosoimana kihti ja reumatismi. Tällä kertaa päätin kuitenkin antaa uudelle Proacelle mahdollisuuden, koska sellainen oli saatu Toyotan liikkeeseen koeajoon asti. Kannattaa tämä Proace kuitenkin koeajaa ja perehtyä tarkemmin, että olisiko hyvä ihmisen joskus nykyaikaistua? Paljon on Proacessa kuitenkin hyvää, esimerkiksi ajo-ominaisuudet on selkeästi menneet eteenpäin siitä vanhasta, mitä ne joskus Hiacen aikoina olivat.

Toyota Proace on nykyään sukua Citroen Jumpylle ja monelle muulle saman kokoluokan autolle. Tai oikeastaan on ollut sitä aina, historiansa ajan. Sukulaisuuden huomaa selkeästi, esimerkiksi ratti ja vaihteenvalitsin on käytännössä samanlaiset kuin Citroenissa. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mieluisasti kohdilleen. Taajamassa auto on mukavan leppoisa ajaa, vanhaan verrattuna esimerkiksi ohjaustuntuma on parantunut. Moni asia on hyvin balanssissa, eikä Citroen Jumpyn koeajon jälkeen mikään oikein yllätä. Kaikki on tasaisen vahvaa suorittamista, missä on onnistuttu.

Myös moottoritiellä auto on miellyttävä ja hyvä ajaa. Automaattivaihteisto pelaa mukavan oloisesti, ja moottoritielle liittyminen sujuu ongelmitta. Nyt ajossa ollut Proacen pikkumalli sopii mielestäni hyvin taajamaan, pitkää matkaa ajavalle saattaisin suositella enemmän pykälää isompaa Proace Maxia. Proace Max perustuu samaan rakenteeseen kuin Citroen Jumper, Opel Movano, Fiat Ducato ja Peugeot Boxer. Kyseisen kokoluokan pakua ei ole Toyotalla aiemmin ollut.

Nyt ajossa ollut auto oli dieselkoneella, ja tarjolla on myös täyssähköinen versio. Se kumpi kannattaa valita, riippuu täysin siitä, mikä on ostajan tarve autolle. Koska vuosi 2025 tulee hyvin pian, voi olla että jollakin aikataululla valmistajat haluavat ohjata ostajat kohti vähäpäästöisiä vaihtoehtoja myös pakettiautojen osalta.

Toyota Proace on helppo ajatella työhenkilön käyttöön, oli kyseessä sitten huoltomies tai kaupunkialueella toimiva lähetti. Tämä oli nyt kolmas kerta, kun pääsin ajamaan lenkin Toyota Proacea - aina olen todennut autmallin työhön sopivaksi. Halvin Proace lähtee omaksi 40 323 eurolla.

 Auton lainasi: Ok Auto, Jyväskylä / www.okauto.fi

Viikon vaihtari - koeajossa Range Rover Evoque

Pyörin autoliikkeessä aikeena koeajaa koeajokiertueella Polestar, kun katseeni vangitsi vuosimallin 2016 Range Rover Evoque. Ajettu Evoquella oli 178 000 kilometriä, ja hintaa oli 23 990 euroa. En ollut kertaakaan ajanut edes yhtä ainutta metriä Evoquella, joten koeajo kiinnosti! Jos uutta autoa ei ole tarjolla, niin testaan sitten vaikka käytettyä, jotta pääsen fiilikseen siitä, miltä auto suurinpiirtein tuntuu. Evoque on käytettynäkin sellainen ilmestys, mikä pistää totisesti automiehen silmään, joten väliäkös tässä tilanteessa sillä, onko auto uusi vai vaihtoauto.

Toki kävin lenkin ajamassa myös Polestarin malleja 3 ja 4, mutta ei niistä tässä sen enempää. Käsittelyyn halusin ottaa Range Roverin, sillä se lopulta kiinnosti minua enemmän. Jos Range Rover ei ole brändinä tuttu, on kyseessä Land Roverin hienostuneempi brändi. Ja Evoque on malliston pienimmästä päästä. Isompia malleja, Velar ja Sport, olen ajanut jo aikaisemmassa vaiheessa. Sport on ollut ajossani myös V8 moottorilla.

Nyt ajoon lähteneessä autossa on kaksilitrainen dieselkone. Auto on päällisin puolin siistin oloisessa kunnossa, ja sama siisti linja jatkuu myös sen jälkeen, kun auton moottori on ajettu lämpimäksi. Taajamassa auto on varsin tasapainoisen oloinen ajettava, myös Lutakon mukulakivillä, missä auto kulki vähintäänkin miellyttävän mukavasti. Auton alusta on mukava, ja ylimääräiset äänet on saatu eristettyä pois hyvin.

Myös moottoritiellä Evoque on varsin mukavan oloinen ajaa, eikä moitteen sijaa ole missään. Automaattivaihteisto on toimivan oloinen niin taajamassa kuin moottoritiellä. Näkee että auton suunnitellut insinööri on tehnyt laatutyötä, sillä nitinät ja natinat loistavat poissaolollaan täysin! Nopeasti tulee mieleen, että auto voisi olla hinnakkaampi, mitä se todellisuudessa edes onkaan. Jos itse olisin ostamassa uutta polttomoottoriautoa, niin saattaisin hyvinkin harkita ostavani käytetyn Range Roverin. Yksi syy on myös siinä, että Evoquella erottuu hyvin massasta, koka liikaa näitä ei näe autoliikkeen myyntihalleissa.

Offroadia en koeajolenkillä ajanut, mutta epäilemättä Range Rover pärjää hyvin myös mökkitiellä, silloin kun neliveto on tarpeen. Evoquen kohdalla isoin rajoittava tekijä on auton kokoluokka, sillä auto ei ole mikään suuren suuri. Se sopiiko Evoque omaan käyttötarpeeseen, selviää sillä, että tutustuu autoon itse, ja ottaa auton vaikka koeajolle.

Range Rover Evoque jätti koeajolla hyvän fiiliksen. Käytettykin voi olla vaihtoehto silloin, kun hyvä yksilö tulee vastaan. Tämän auton varustepaketti on HSE Dynamic, joten mukana tulee todella hyvät varusteet. Varustelistaan kuuluu Webastosta ja vetokoukusta alkaen kaikenlaista.

Auto myynnissä: Kätyttöauto Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Ohhoh! Koeajossa Mercedes-AMG GLE 53 4Matic+

Mercedeksen kiertueella Jyväskylässä oli tarjolla melkoista karkkia - Mercedes-AMG GLE 53 4Matic+ Coupé. Nimihirviön takaa löytyy 544 hevosvoimainen lataushybridi, minkä hintalapussa oli 169 127 euroa. Maahantuoja oli laittanut auton kiertueella käyvien ihmisten koeajoon, joten minäkin halusin käydä testaamassa autoa. Olihan kyseessä perusmallista poikkeava auto, mitä ei totisesti löydy Jyväskylästä Mercedeksen jälleenmyyjältä. Ei ainakaan normaalisti.

Konehuoneessa mylvii kolmelitrainen bensapata, ja varusteita on otettu mukaan noin 20 000 eurolla. Auton lähtöhinta ilman lisävarusteita on 147 871 euroa, missä autoveron osuus on vain noin 4500 euroa. Varusteista mainittakoon esimerkiksi vetokoukku, ja 2340 euroa maksavat AMG-hiilikuitusomisteet. Se mikä on mukavaa, autolla saa vetää 3300 kilon painoista peräkärryä, vaikka AMG:n luulisi olevan Mercedeksen mallistossa vain showmielessä tapahtuvaan fiilistelyyn tarkoitettu, bensasyöppö ja tehokas, mahdollisimman epäkäytännöllinen ja kivirekeä muistuttava auto. Mutta nyt käytännöllisyyttä on mietitty myös siten, että V8 on jäänyt historiaan. Kaukana on myös ajat, jolloinka mallimerkinnän numero ilmoitti moottorin litratilavuuden - ei ilmoita enää. Siksi voikin miettiä kysymystä, onko GLE AMG niin tunnepitoinen pakkaus, mitä ehkä pitäisi olla, jotta se ansaitsee mallimerkintäänsä kirjaimet AMG?

Sisusta on aitoa tekonahkaa. Kuljettajan paikalla 170 senttinen koeajokuski saa ajoasennon helposti mieleisekseen. Hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Kuljettajan paikalla huomaa kaikesta, että auto ei ole todellakaan perusmallia. Myös ulkoapäin eroavaisuudet huomaa esimerkiksi pakoputkista. Korimallin ollessa Coupé, aiheutuu siitä tottakai se, että lapsiperheen kannattaa ainakin käydä tutustumassa autoon ennen valintapäätöksen tekemistä. Onneksi tarjolla on myös perinteinen SUV, johon lasten rattaat mahtuvat varmuudella kyytiin. Korimallista huolimatta tässäkin autossa vielä takapenkillä pärjää, joten sen osalta ei ole ongelmia.

Taajamassa auto on mukavan oloinen ajaa. Auto tuntuu olevan mukavasti balanssissa - sisälle kuuluvat äänet on saatu minimoitua hyvin, ja mutkitteleva Ampumaradantie osoitti auton alustan toimivan vähintään hyvin. Myös takapenkillä tilat ovat aikuista ajatellen varsin toimivat, eikä moitteen sijaa ole. Koeajolla kerkesin käydä poikkeamassa tiellä missä on kahdeksankympin nopeus, ja GLE 53 AMG hoiti homman kotiin. Minulla riittää ymmärrystä heille, jotka haluavat autokseen ihan tavallisen farmarin, mutta toisaalta itse pidän siitä, että GLE:ssä istutaan perusfarkkua korkeammalla, jolloinka ennakointi varsinkin taajamassa helpottuu.

Autossa ajoakun kapasiteetti on 31,2 kilowattituntia. Se latautuu 10%:sta 80%:iin 20 minuutissa. Toimintamatka pelkällä sähköllä on 88 kilometriä. GLE AMG on pikaisen koeajon perusteella kyllä melkoinen kampe, josta paatunutkin automies helposti pitää - ainakin jos on löydettävä järkevä auto, minkä mallimerkinnässä lukee AMG. Lyhyen koeajon päätteeksi peruutan auton takaisin autoliikkeen pihalle, ja totean myös auton pysäköinnin olevan kohtuullisen helppoa.

Jos tavallinen GLE 53 AMG on olevinaan liian mieto, niin mallistosta löytyy myös S -kirjaimella tehostettu kevythybridi, josta tehoa löytyy vieläkin enemmän. Silloin auton kokonaishinnaksi ilman lisävarusteita tulee 316 502 euroa. Olisikohan se kenties joskus minun autoni?

GLE Coupé on auto, mikä ylipäätään ostetaan, koska sellainen halutaan. Ostolupa kannattaa varmistaa puolisolta, koska korimalli ei ole kaikissa tilanteissa mitenkään käytännöllinen. Jos haluaa ostaa GLE Coupénsa ilman AMG:n varusteita, sekin onnistunee, mutta minä haluan toki samaan konkurssiin AMG:n varusteet mukaan, koska nyt hintalappu ei karkaa niin järjettömäksi, kuin aiemmin ajamassani G-sarjan Mercedeksessä. G-käännöstä GLE ei tietenkään osaa, joten ostoperustetta kannattanee etsiä vaikka sisätiloista, koska oman näppituntumani mukaan GLE on sisätiloiltaan tilavampi kuin G.

Koeajon mahdollisti: Käyttöauto, www.kayttoauto.fi

Viikon vaihtari - Volkswagen Golf R32 vuodelta 2005

Autoliike on minun osaltani vähän sama asia, kuin menisi karkkikauppaan. Minun syyslomani oli alkamassa, mutta minkäs mahtaa silloin, kun autoliikkeestä vain sattuu löytymään jokin namupala. Olen ennenkin edennyt asenteella, että kyllä nyt pienen lenkin kerkeää ajamaan jollakin mielenkiintoisella autolla. Miksi tämäkään kerta olisi mitenkään poikkeus?

Nyt vastaan tuli vuosimallin 2005 Volkswagen Golf R32, tottakai automaattivaihteilla ja nelivedolla. Keski-Suomen alueella Golf R32 ei ole mitenkään yleinen, vaikka Golfeja muuten näkeekin todella usein. Mainituista syistä johtuen koeajo oli suoritettava pikimmiten. Koska hintalapussa mainittu hinnaksi vain 10 900 euroa, auto on saattanut hyvinkin mennä kaupaksi minun palattuani lomalta. En halunnut menettää mahdollisuutta mielenkiintisen auton koeajoon.

Olen toki ajanut tuoreempaa Golf R:ää, mutta tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun ajossani oli Golf R32. Mallistossa R32 nähtiin ensimmäisen kerran neloskoppaisen Golfin yhteydessä, ja nyt ajossa ollut vitoskoppainen Golf on toinen R32, mitä mallistosta on tarjolla ollut.

Myynti-ilmoituksen mukaan auto on tuotu maahan vuonna 2008. Auto on ajettu 272 000 kilometriä. Ulkoisesti auto on siistissä kunnossa, mutta eletyn elämän kuitenkin huomaa. Kun Golfin kokoiseen autoon laitetaan 3,2 litrainen bensakone ja 250 hevosvoiman tehot, on toki totta että autosta kuuluu tällöin nauttia ja ajaa. Tai toinen vaihtoehto on jättää auto talliin odottamaan ajamattomana niitä aikoja, jolloin siitä ehkä saisi omansa korkojen kanssa takaisin - jos saa. Itse toimisin luultavasti jommalla kummalla tavalla, riippuen siitä ostaisinko autoni uutena vai käytettynä.

Auto lähtee käyntiin tervekäyntisen oloisesti. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille järkevästi kohdilleen, eikä moitteen sijaa ole. Jos jostakin kymppitonnin autosta paatunut bensalenkkari voisi syttyä, niin tästä! Jos pelkkä perus-Golf on viimeisen päälle järkiauto järkeä rakastavalle, Golf R32 on huomattavasti tunnepitoisempi kampe niille, jotka vihaavat järkeä. Jos kyseessä olisi minun käyttöautoni, olisin jopa valmis maksamaan aavistuksen normaalia isommat polttoainekulut, jotta saisin nauttia autostani! Syystä että edes matkan määränpäähän tulee olla hauska, jos siihen on mahdollisuus.

Autoa on myynti-ilmoituksen mukaan myös huollettu, joten lähtökohdiltaan auto vaikuttaa järkevältä.

Auto on taajamassa niin kauan miellyttävän oloinen ajaa, kun kuljettajalta vain löytyy järkeä. Jos on ajanut tehokkailla autoilla enemmänkin, Golf saattaa silloin tuntua melko tavanomaiselta. Moottoritielle kurvatessa lysti vasta pääseekin irti! Päällimmäisin tunne on lähinnä se, etä autolla pitäisi päästä ajamaan radalle, jollonka siitä saisi irti paljon enemmän.

Ostaisnko minä sitten Volkswagen Golf R32:n? Jos olisi hakusessa kohtuuhintainen, massasta erottuva auto, niin todellakin ostaisin! Varustelistaus vaikuttaa hyvältä, sillä kaikkea on Webastosta alkaen. Tällä kertaa kuitenkin peruutan auton takaisin autoliikkeen myyntiriviin, ja päätän lähteä lomalle, kirjoittaen blogitekstini tietysti lomalla. Koskas mitäs muutakaan paatunut bensalenkkari lomaillessaan tekee, kuin jotakin autoihin liittyvää. Kun irti on kerran vaikea päästää.

Volkswagen Golf R32 pitää sisällään hauskan auton elementit, mistä on hyvä jatkaa eteenpäin. Vaikka auto onkin väriltään synkeän musta, on autoa ajaessa kuitenkin mieli valoisa. Volkswagen Golf R:n tarina jatkui uudempienkin Golfien kanssa, mutta 3,2 litrainen VR6 on sittemmin jäänyt Golfissa historiaan.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com