Viikon vaihtoauto - Koeajossa Audi TTs

Eräs maanantai menin autoliikkeeseen katselemaan autoja. Mielessä oli alunperin Mercedeksen S-sarjalainen auto, mutta se olikin ehditty jo myydä. Onneksi autoja on kuitenkin maailma täysi, ja ajoon löytyi auto, jollaista olen ajanut huomattavasti vähemmän - Audi TTs vuosimallia 2016! Niinpä päätin kysyä koeajolle Audia.

Olen kerran aikaisemmin ajanut Audi TT:llä, vuosi taisi olla 2014 tai 2015 - tarkkaan en enää muista. Tuolloin oli kuitenkin kyseessä Audin koeajotilaisuus, jossa pääsin tekemään nopean 20 minuutin koeajolenkin autolla. Nyt oli ensimmäinen kerta, kun pääsin heittämään pidemmän, useamman tunnin lenkin Audin pikkuhirviöllä.

Jos Audi TT ei ole ennestään tuttu, on se Audilta kohtuuhintainen sporttiauto silloin, kun R8 on saavuttamaton unelma. Varsinkin uudehkoa TT:tä haluavan kannattaa pitää kiirettä, sillä TT:n tuotannon on ilmoitettu päättyvän, ja tekevän tilaa uudelle.

Audi TTs on perus TT:tä jytkympi tapaus. Konepellin alla mylvii kaksilitrainen bensapata, josta irtoaa tehoa 370 hevosvoimaa. Neliveto löytyy, vaihteistona on automaatti. Jos tämä on olevinaan liian mietoa, niin mallistossa on myös TTRS.

Kun auton käynnistää, on äänimaailma uskottavalla tasolla. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille järkevästi kuntoon, hallinalaitteiden sijoittelu on järkevällä tasolla. Autossa on takapenkki, mutta sisätilat on senverran ahtaat, ja autossa istutaan senverran matalalla, että selkävikaisen tai perheellisen käyttöauto tämä ei ole. Takapenkille laittaa lähinnä kauppakassin, aikuinen siellä ei huvikseen istu.

Taajamassa meno on varsin leppoisan oloista - tosin alustatuntuma on jäykkä, kuten tämmöisessä autossa kuuluu ollakkin. Moottoritielle mentäessä lysti vasta alkaakin - tuntuu, että autoa pitäisi päästä ajamaan radalle! Audi TTs on myös sikäli jännä tapaus, että auto pistää todellakin kampoihin Audi R8 V8 mallille. Jotta R8 pärjäisi tehokkaimmille TT:n versioille, pitäisi olla R8 V10.

Vaihtoautorivistä löytyvä Audi TTs on vakuuttava tapaus. Olen autoiluhistoriani aikana ajanut huomattavasti enemmän Bemareita ja Mersuja kuin Audeja. Nyt kuitenkin on pohdittava uudelleen, olenko sittenkin hieman Audienkin perään?

Autolla on hintaa vielä 42 880 euroa, ja kalleimmat kilometrit on jo keretty ajamaan pois. Auto on kuitenkin silmämääräisesti arvioiden siistin oloisessa kunnossa, ja auto on ajettu vain 115 000 kilometriä, joten elämää on vielä edessä. Uskaltaisin myös itse ostaa auton, mikäli pankinjohtaja myöntäisi minun tuloillani autolainan. Sitä hetkeä kuitenkin saa vielä tovin odottaa.

Tälläkin erää joudun palauttamaan auton tuttuun tapaan takaisin autoliikkeen myyntiriviin. On tehtävä lisää töitä, jotta jonain päivänä saisin autorahoituksen.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Tutustumisen arvoinen auto - Mercedes-Benz G 400d

Ferrarin lisäksi on olemassa yksi toinenkin auto, johon olen aina halunnut päästä tutustumaan tarkemmin. Se on Mercedeksen G-sarja, jollaista ei näe Keski-Suomen alueella ainakaan liian usein - toisinaan kyllä. Kun kerrankin tuli mahdollisuus tehdä autoon lähempää tuttavuutta, mahdollisuus oli todellakin käytettävä!

Mielenkiintoista Mercedeksen G-sarjalaisessa on se, että auto suunniteltiin ja julkaistiin alkujaan jo 1970 luvulla. Sen jälkeen auton ulkonäkö ja perusfilosofia on pysyneet suurinpiirtein samoina, suurimpien päivityksien löytyessä pellin alta. Auto on myös digitalisoitunut vuosien saatossa, kuten on moni muukin malli automaailmassa.

Testiin lähtenyt auto oli Mercedeksen G 400d, mikä on hinnaston mukaan miedoin tämän hetken Suomessa tarjolla oleva G-sarjan malli. Kyseinen auto on dieselkoneella. Myös G-sarja on sähköistymässä, ja EQG on tekemässä tuloaan, joten mielenkiinnolla odotan, mitä on luvassa sitten kun EQG on virallisesti julkaistu. Tämän hetken tilanne on se, että G 400d maksaa ilman lisävarusteita 225 000 euroa, ja hinnasta autoveroa on noin 100 000 euroa.

G 63 AMG maksaisi 406 000 euroa, josta autoveron osuus on noin 200 000 euroa. Tästä johtuen Suomesta löytyy G-sarjan Mercedeksiä, jotka on muutettu kuorma-autoiksi. Vaikka muunnoksella onnistuu välttämään Suomen poskettoman autoveron, virallinen maahantuoja ei tarjoa C-kortillista muunnosta. Mallistosta löytyy myös bensakoneella oleva G 500, mikäli haluaa bensakoneisen auton, mutta G 63 AMG tuntuu liian kalliilta. Selvää kuitenkin on, että valmistaja ja maahantuoja haluaa siirtää katseen vaihtoehtoisiin voimanlähteisiin.

Koska auto maksaa paljon, ja autoveron osuus on aivan järjetön, herää kysymys, miksi tämmöisiä autoja pitää sitten valmistaa? Vastaus on helppo - koska kysyntää, ja toisinaan myös tarvetta on. On ihmisiä, joihin auton suorat linjat ja kulmikas muotoilu vetoaa.

G-sarjalainen on kohtuullisen maastokykyinen auto, joka on ollut valtakunnan mediassa esillä poliisin ostaessa sellaisia panssariautoiksi.  Myös Jyväskylässä on voinut bongata poliisin G-sarjalaisen panssari-Mersun. Lisäksi tarkkasilmäiset on voineet nähdä ainakin menneiden vuosikymmenten G-sarjalaisia Puolustusvoimien käytössä.

Historian saatossa miedompiakin G-sarjalaisia on Suomessa ollut, ja näitä voi löytää edelleen netin automyyntipalstoilta. Hintahaarukka vaihtelee vajaasta 20 000 eurosta noin 500 000 euroon. Jos haluaa edullisen auton, on katseltava 1980 ja 1990 luvuilla valmistettuja autoja. Näitä on kohtuudella tarjolla edelleen, mikäli autostaan ei halua maksaa samaa hintaa kuin hyvästä omakotitalosta. Yhteenlaskettuna Mercedeksen G-sarjalaisia löytyy netin myyntipalstoilta muutamia kymmeniä.

Sisätiloiltaan G-sarjalainen ei ole millään mittapuulla Mercedeksen isoin malli. G-sarjalaisen omaan henkilökohtaiseen käyttöön hankkivat varmasti lähinnä ne, jotka haluavat ostaa itselleen paljon fiilistä. Fiilis on suoraan sanottuna erilainen kuin missään GLC:n ja GLE:n versiossa, jotka tuntuvat G:hen verrattuna aivan kaupunkiautoilta.

Aikoinaan Mercedeksen S-sarja säväytti minua paljon. Mercedeksen Ässällä olen päässyt ajamaan useampiakin kertoja. G-sarjalainen on Mercedekseltä toinen, mikä säväytti minua huomattavan paljon. Pieni tutustumislenkki autolla on asia, minkä muistan taatusti vielä vanhainkotiin saakka. Tulavaisuudessa uusien autojen voimanlähteenä kuitenkin jotain muuta kuin fossiilisia polttoaineita, siirtymä on jo täydessä vauhdissa. Lopulta vain muutos on pysyvää.

Maahantuojan sivusto: www.veho.fi

Autoliikkeen sivusto: www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Mukavaa kyytiä Ranskasta - koeajossa Citroen C5X

Nykypäivän mittapuulla Citroen C5X on jännä tapaus. Ford Mondeo ja moni muu saman kokoluokan auto on tässä maassa kuopattu, koska maastoautot ja crossoverit myyvät hyvin. Citroen on päättänyt mennä vastavirtaan ja julkaista C5 kokoluokan farmarin takaisin - tosin kevyesti maastomeikattuna. Idea on sama mitä tarjoilee Volvo XC70 ja Audi A6 Allroad. Pääsin ajamaan Citroenin C5X:ää ensimmäisen kerran kesällä 2022, ja nyt kun kamerarepusta löytyi uusi Gopro, oli mielenkiintoista tehdä koeajo uudelleen. Nykyisellään Citroenilla on tarjota C5:stä parikin eri variaatiota - C5X:n lisäksi C5 Aircross. Myös Aircrossilla on tullut ajettua ja toimivaksi todettua.

Ajoon lähtenyt auto oli lataushybridi, joten päästöt on saatu pienennettyä vain 27 grammaan sadalle kilometrille. Pelkällä sähköllä pystyy päästelemään 55 kilometriä, joten kaupungissa ja taajamassa pärjää sähkölläkin. Talvella pakkasherra ottaa osansa, joten silloin latauspisteellä joutuu käymään useammin. Sähkömoottorin ja bensamoottorin yhteisteho on 225 hevosvoimaa, mikä riittää käytännössä arkiajoon hyvin.

Taajamassa Citroen C5X on leppoisa tapaus ajaa. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille käsisäätöjen kautta mallikkaasti kohdilleen, valittaa ei voi. Varsinkin pelkällä sähköllä ajaessa kyyti on miellyttävän hiljainen ja tasainen. Myös moottoritiellä meno on mukavaa - valittaa ei voi. Koeajon aikana kävin Korpilahden Satamakapteenissa kahvilla, joten autoa tuli isommallakin tiellä testattua. Mikään ei pistä autossa häiritsevästi silmään.

Citroen C5X:n parasta antia on tavallinen arki silloin, kun arkeen tarvitsee miellyttävän ja hyvillä sisätiloilla varustellun käyttöauton. Myös valkoinen väri sopii autoon mallikelpoisen hyvin. Jos itse olisin ostamassa Citroen C5X:ää, ostaisin oman autoni juuri tällä valkoisella sävyllä. On myös helppo kuvitella Citroen C5X esimerkiksi taksikäyttöön.

On hyvä että Citroen C5X löytyy nyt mallistosta, jotta on olemassa massasta erottuvia ja arkikäyttöön toimivia automalleja. Moni auto tuntuu liian samanlaiselta, ja siksi vaikuttavat olevan vähintään tylsiä. Citroen ei ole ainakaan tylsä.

Koeajetun auton hinta on 55 204 euroa. Halvin lataushybridi lähtee hinnaston mukaan omaksi 50 729 eurolla.

Auton lainasi: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Viikon vaihtari - Koeajossa Audi Q2 vuosimallia 2017

Olin jo hetken katsellut autoliikkeen myyntirivissä olevaa Audi Q2:sta. Lopulta kun kelit olivat kohdillaan, päätin mennä puhtaasta mielenkiinnosta pyytämään auton avaimet. Audin isommat maastoautot on minulle kyllä tuttuja, mutta pienemmät Q2 ja Q3 on jääneet minun osalta turhankin paitsioon. Molemmilla autoilla olen ajanut aikaisemmin muistaakseni kerran, joten tämä oli nyt elämäni toinen kerta Q2:en ratissa.

Nyt ajoon lähti vuosimallin 2017 auto, joka on nähnyt tietä noin 100 000 kilometriä. Auton omistushistoria on hyvä - vain yksi omistaja. Konehuoneessa mylvii 1,4 litrainen bensakone, turbolla tietenkin. Tehoa löytyy 148 hevosvoimaa. Vaihteisto on automaatti, ja auto on etuvetoinen. Auto lähtee vielä vanhan koulukunnan tyyliin avaimesta käyntiin, eikä mittaristokaan ole vielä digitaalinen. Varustelistaus ei ole mitenkään pröystäilevä - esimerkiksi peruutuskameraa autossa ei ole. Siksi tulee fiilis, että esimerkiksi Toyota Yarisissakin on enemmän varusteita kuin tässä Audissa. Arkikäyttöä ajatellen kaikki tarpeellinen tästä autosta kuitenkin löytyy.

Audilla mallimerkinnän numero kertoo, minkä kokoinen auto on. Mitä pienempi numero, sen pienempi auto. Muotoilultaan auto on minun silmääni toimivan oloinen.

Auto lähtee käyntiin terveen oloisesti. Taajamassa paketti on toimivan oloinen, eikä valittamista ilmene. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille järkevästi kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Koeajon aikana ajoin myös moottoritiellä, missä moottori jaksaa vääntää toimivan oloisesti. Myös Jyväskylän Ampumaradantiellä, mikä kuuluu minun osaltani koeajojen vakioreitistöön, oli käytävä ajamassa. Auto oli toimivan oloinen myös mutkaisemmalla tiellä.

Jostain syystä Audi on merkki, jota on tullut vähemmän ajettua - en tiedä miksi. Tästä koeajosta jäi positiivinen fiilis, eikä valittaa voi. Autolla on hintaa 20 790 euroa. Muutama viikko sitten ostettu Gopro oli koeajolla mukana, ja koeajolta tuli kuvattua myös video, joten olkaapa hyvä.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Kuvat, video ja teksti: Mikko Kilkki

Oho! Koeajossa Mercedes-AMG EQE 43

Mercedes-AMG EQE 43 4Matic on auto, jollaisen koeajoa olin odottanut tovin. Sellainen oli joskus Mercedeksen koeajokiertueella Jyväskylässä näytillä esittelyhallissa, mutta koeajolle ei tuolloin vielä päässyt. Muistan kuitenkin, kuinka tuttavaporukan kanssa ihmeteltiin autoa hallissa, ja EQE AMG tuntui monen muunkin mielestä melkoisen haluttavalta autolta.

Lopulta vuoden 2023 kiertueella, EQE 43 AMG oli tuotu asiakkaille koeajettavaksi. Kun sain Jyväskylässä ensimmäisenä koeajajana toivoa ajettavaa autoa, oli valinta tietenkin selvä - halusin aloittaa päivän AMG:llä! Vertailumielessä myös EQE 500 oli käytävä ajamassa myös, koska viisisatasessa ja 43 AMG:ssä on sama vääntömomentti, 858 Newtonia. Teholukema on autoissa aavistuksen eri, 408 hevosvoimaa vastaan 426 hevosvoimaa. AMG on kuitenkin AMG, ja onkin jännä, kuinka kolmeen kirjaimeen voi tiivistää niin paljon tunnetta ja fiilistä!

Varustelistaus AMG:ssä on huikea, ja niin on myös hinta - 145 560 euroa. Koska kyseessä on täyssähköauto, hintaan ei kuulu lainkaan autoveroa. Auto ei ole lähellekkään kallein ajamani, mutta kallis se on siitäkin huolimatta. Varustelistalla on esimerkiksi panoramakatto, sekä 10 190 euroa maksava Premium plus paketti. Kymppitonni kuulostaa kieltämättä jo lääkärin tai asianajajan kuukausipalkalata.

Kun auto on käynnissä, huomaa käynnissäolon näytön pienestä vihreästä ready tekstistä. Ajoasento löytyy sähkösäätöjen kautta. Taajamassa auto on yllättävän leppoisa ajaa silloin, kun kuljettajalta löytyy tarpeeksi malttia. Valittaa ei voi. Koeajon aikana oli poikettava myös moottoritiellä, ja siellä se lysti vasta alkoikkin! AMG:n sähkötykki on auto, jollaista tekee mieli käydä ajamassa myös radalla, koska tavallisen liikenteen seassa auton potentiaali ei todellakaan pääse esiin.

Olen päässyt ajamaan myös Mercedes-AMG EQE 53 4Matic+:aa, jossa on vakiona 950 Newtonia. Ajamassani 53:ssa oli lisäksi Dynamic Plus paketti, minkä johdosta autossa oli vääntöä tasan 1000 Newtonia. EQE AMG:n 43 ja 53 malleissa huomaa ajotuntuman osalta pienen eron, joten eroa ei ole pelkästään paperilla. Mielestäni EQE AMG:n versiot 43 ja 53 ovat jopa parempia ajaa, mitä kokoluokkaa isompi EQS 53 AMG, jollaista olen myös ajanut.

EQE 500:n ja 43 AMG:n kohdalla ero oli tasaisempi, molempien autojen ollessa niin hyviä, että autovalinnan voi tehdä oikeastaan täysin fiilispohjalta. AMG:n ja perusmallin ero oli polttomoottoriaikana ehkä selkeämpi ja oleellisempi, mutta sähköautojen kohdalla kyse on lähinnä fiiliksestä. Myös perusmallin EQE:ssä tehot on käytettävissä heti, joten auto kiihtyy varmasti todella nopeasti. Suurimman sallitun nopeusrajoituksen asettaa taas laki, joten jos EQE 500:n ja EQE 43 AMG:n haluaisi laittaa rinnatusten testiin, kannattaisi mennä varmasti radalle.

Ja mitenkä sitten ne hinnat? Mercedes-AMG EQE 43 maksaa halvimmillaan 113 000 euroa. Pykälää jytkympi AMG maksaa 119 500 euroa. Mikäli kokee EQE 500:n riittävänä, maksaa auto 91 400 euroa, toki sitten ostajan toivomat lisävarusteet päälle.

Mercedeksen koeajokiertue jatkuu lokakuun alkupäiville asti, ja siellä on testattavissa mainitut EQE 500 ja EQE 43 AMG.

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Menee vaikka rämeikön läpi! Koeajossa uusi Ford Ranger

Lähdin pyörimään autoliikkeisiin koeajaakseni BYD:iä, kun silmiini pisti keltainen uusi Ford Ranger. Ford Ranger on auto, jollaisen olin nähnyt Jyväskylässä vain autoliikkeen esittelyhallissa, mutta autoliikkeen koeajoautoa ei ollut kilvissä ennen syksyä 2023. Ford Rangerin koeajo oli niin iso asia minulle, että se oli hoidettava pois vielä saman päivän aikana - odottaa ei yksinkertaisesti malttanut.

Uuden Ford Rangerin varustetasoissa on vanhaa tuttua ja jotakin uutta - XL, XLT, Tremor, Limited, Wildtrak, Wildtrak X, Platinum ja Raptor. Valinnanvaraa siis riittää. Korimalleja on tarjolla kolme - Single cab, Super cab ja Double cab. Nyt autossa on 205 hevosvoimainen ja kaksilitrainen pata, vaihteistona kymmenenvaihteinen automaatti, ja ohjaamona Double cab ilman takapenkkejä. Varustetaso on Wildtrak. Jos moottori on liian mieto, niin tarjolla on myös kolmelitrainen ja 240 hevosvoimainen V6. Neliveto on luonnollisesti vakiotavaraa, koska Ford Ranger on maastokykyinen ajoneuvo.

Koska auto on kaksipaikkainen, takapenkkien tilalla on kaukalo. Syy takapenkkien puuttumiselle on puhtaasti verotekninen, sillä viisipaikkainen B-kortillinen auto on oleellisesti kalliimpi pitää kuin kaksipaikkaisena ja pakettiautoksi rekisteröitynä.

Uuden Ford Rangerin hinnastoa katsoessa kaikkein yllättävin asia on se, että edullisimpiin malleihin on edelleen tarjolla manuaalivaihteisto. Nykyään iso osa uusista autoista tilataan automaattivaihteistolla. Nähtävästi manuaalivaihteistoa kannattaa edelleen tarjota.

Vanhaan verrattuna uusiksi on mennyt koko auto. Vanhasta muistuttaa lähinnä mallinimi. Yksi selkeä parannus vanhaan on kulutuslukemat - tottakai uuden auton eduksi. Nykyisillä polttoaineiden hinnoilla ja hallituksen kaavailemilla muutoksilla on todellakin syytä painaa kulutukset alas. Uusi Ford Ranger on sukua Volkswagen Amarokille, ja autot valmistetaan samalla tehtaalla.

Taajamassa Ford Ranger on varsin leppoisa auto ajaa. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille sopivasti kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Työkalumaisuus on autosta kaukana, joten Fordin avolava kävisi sopivasti vaikka arkiautoksi - mikäli auto vain tavaratilan puolesta riittää. Myös moottoritiellä meno on mukavuusrajojen sisäpuolella, eikä valittaa voi. Vanhoilla Rangereilla olen ajanut keskellä ei mitään, ja silloin tuli vähintäänkin selväksi se, että mitä pahempaan paikkaan auton vie, sen paremmin auto on kotonaan.

Parasta antia uudessa Ford Rangerissa on äijäasenne ja käytettävyys! Jos olisin avolavaa ostamassa, niin vahva suositus uuden Ford Rangerin suuntaan - autoon kannattaa perehtyä ja käydä koeajolla, pyytää tarjous ja vertailla. Muutokset vanhaan on kaikkineen hyviä ja selkeitä parannuksia. Hyvää autossa on myös perävaunun vetokilot silloin, kun autollaan haluaa vetää vaikkapa hevostraileria tai venetraileria. Suurin sallittu vetopaino on 3500 kiloa, mikä riittänee varmuudella jytkympäänkin tarpeeseen - oli se mitä tahansa.

Ford Rangerista on luvattu tulevaksi myös lataushybridi eli PHEV, mikä lienee varsin metka ajettava. Kyseiselle uutuudelle on varmasti syynsä ja paikkansa, koska vaihtoehtoiset voimanlähteet tekee tuloaan myös hyötyajoneuvojen puolelle.

Volkswagen Amarokin lisäksi Ford Rangerille on kilpailijoita esimerkiksi Toyota Hilux ja Isuzu D-Max.

Uusi Ford Ranger maksaa halvimmillaan 45 925 euroa. Myös tuplaten kalliimpI, 100 000 euron Ford Ranger Platinum löytyy mallistosta.

Koeajoauto löytyy: Käyttöauto Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki

Ihan sairas auto! Koeajossa BMW M2 vuodelta 2017

Selasin tuttuun tapaani netin autmyyntipalstoja, kun vastaan tuli BMW M2 vuosimallia 2017. Autoliike sijaitsi kohtuullisen matkan päässä asunnoltani, joten samalta istumalta lähdin katsomaan autoa. Koska keli suosi, oli koeajo vastustamaton ajatus.

BMW M2 on nätisti sanottuna ihan sairas auto! M2 voisi olla myös pakkohoitolähete tai Apple tietokoneiden prosessori, mutta nyt se on kuitenkin auto. Tehoa on myyntiesitteen mukaan 370 hevosvoimaa, mikä ei sinänsä ole paperilla se säväyttävin asia. Olen ajanut ajanut henkilöautoja missä tehoa on vielä tätäkin enemmän. Mutta käytäntö kertoo ajoonlähdön jälkeen täysin omaa kieltänsä - auto säväyttää paatunutta ja paljon nähnyttä automiestä. Jo pelkästään auton käyntiääni on jotain julmettua ja sairasta, kun vähän painaa kaasupedaalia! Myös päästöt säväyttää, 185 grammaa sadalle kilometrille. Mutta niinhän se menee, tässä autossa säväyttää aivan kaikki, eikä sitä voi korostaa tarpeeksi.

Auto on ajettu 101 000 kilometriä, joten elämää on sen pohjalta vielä hyvin edessä. Aiemmin ajossani on ollut M4, M5 ja M6, tämä on ensimmäinen kerta kun pääsen ajamaan BMW M2:sta. Vielä kun M3 olisi joskus listalla, niin alkaisi olemaan kunnon lista M-sarjan Bemareita.

Varustelistaus on käytännöllinen - esimerkiksi takaveto ja automaattivaihteisto. Mistään etuvedosta on täysin turha tämän auton kohdalla edes uneksia, sillä se pilaisi taatusti tunnelman aivan täysin. BMW:n mukaan auton korimallin tunnus on F82.

Taajamassa BMW M2 saattaa jonkun mielestä olla leppoisa auto ajaa. Minä kuulun tähän ryhmään. Alustatuntuma on kuitenkin jo senverran kova, että selkävaivaisen auto tämä ei ole. Myös sisätilat on niin ahtaat, että se sulkee perheelliset henkilöt pois ainakin silloin, kun on pärjättävä vain yhdellä autolla. Tämä on ehdottomasti yksin asuvan henkilön auto, tai kakkosautoksi perheelle, jolla on jo jokin toinen auto käytössä. Takapenkki kyllä löytyy, mutta siellä ei aikuinen huvikseen vietä pitkiä aikoja.

Moottoritielle mennessä lysti vasta alkaakin! Auto istuu tiessä kuin tauti! Tulee vahvasti tunne, että BMW M2 huutaa päästä radalle! Auton ominaisuudet menee tavallisessa arkiliikenteessä vähintään vahvasti hukkaan. Mutta ei auta, liikennesääntöjä on noudatettava, vaikka auto kuinka vaatimalla vaatii painamaan kaasupedaalia pohjaan!

Koskaan ei voi sanoa tarpeeksi moneen kertaan sitä, että BMW M2 on brutaali ja sairas ajokokemus, josta pattunut autohenkilö nauttii aivan taatusti! Auto on mielestäni jopa parempi ajaa kuin isompi M6, jollaista on myös tullut menneinä vuosina ajettua. Voiko tästä auto mennä enää sairaammaksi? Jos kokoluokka on tämä, niin vaikeaa on tätä sairaampaa autoa tehdä.

Oma näkemykseni on, että jos omaan henkilökohtaiseen käyttööni ostaisin M-sarjan Bemarin, olisi se fiilispohjalta joko M2, M3 taai M4. Vuoden 2017 BMW M2 maksaa 59 990 euroa. Se on toki iso kasa rahaa edelleen, mutta siihen rahaan saa vastineeksi paljon fiilistä.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Kuvat ja teksti: Mikko Kilkki