Mikä oli vuoden 2024 pähein koeajoauto?

 

LinkedInissä tuli puheeksi vuonna 2024 ajamistani autoista ne kaikkein parhaat ja mehukkaimmat, mitkä ovat minulle jääneet eniten mieleen. Vuoden viimeisten päivien kunniaksi olimme erään lukijani kanssa yksimielisiä siitä, että kyseessä olisi blogitekstin paikka. Tämä myös siitä syystä, että kaikki blogini lukijat eivät käytä sosiaalista mediaa, joten tätä kautta tämä palvelee myös isompaa yleisöä. Blogitekstin olen kirjoittanut omien mieltymysteni mukaan, joten se ei välttämättä edusta aivan jokaisen mielipidettä. Joku toinen valitsisi listaukseensa varmasti toisenlaisen kattauksen autoja. Lisää ajamiani autoja voit selata blogini kautta. Tällä hetkellä ajettuja auton on listalla 1381, joista kaikkia ei kuitenkaan tässä blogissa näe.

LinkedInissä pohdin kolmea tänä vuonna ajamaani autoa, jotka ovat tämän vuoden aikana olleet jostakin syystä minun mielestäni merkityksellisiä. Ne olivat GMC Sierra, Mercedes-Benz G580 ja Audi SQ6. Myös Cupra Tavascania nostin hieman esiin samaisessa LinkedIn päivityksessä, vaikka VW-konsernin osalta keskustelu olikin vähintään taattu. Vuoden päheimmän auton titteli menee minun osaltani kuitenkin Merceekselle, GMC:lle ja Audille, ja järjestys voisi perusteista riippuen olla oikeastaan mikä tahansa.

Audi SQ6 - Jos järjellä ajattelisin, tämä olisi kolmikon järkivalinta kaupunkilaiskuskille

Olen ajanut melkoisen vähän Audeja, mutta tätä Audia ajaessa tuli vahvasti tunne, että voisin vaikka maksaa tämän auton ajamisesta. Auto on noin 100 000 euron hintaisena selvästi halvempi kuin listauksen Mercedes-Benz, joten se on todennäköisesti nopeammin minun ostettavissa. Vaikka hintaeroa ilman lisävarusteita Audilla ja Mercedeksellä on noin 50 000 euroa, on Audikin tunnepitoinen pakkaus, josta saa hyvät fiilikset. Jos harrastuksiini kuuluisi offroad, saattaisi silloin katseeni kääntyä GMC:n tai Mercedeksen suuntaan. Mutta kun enimmäkseen ajan kaupungissa, Audi on myös vahvoilla.

 

Ajan paljon autoja töissä ja harrastuksissa, enkä jaksa vapaalla innostua Toyota Corollan ajamisesta. Jos ajaisin jotain tylsänharmaata autoa, olisi silloin oltava jokin tarve, miksi lähteä liikenteeseen. Audi SQ6 on myös 490 hevosvoimaisena pystyvä auto silloin, kun haluaa tehdä Audilla vaikutuksen henkilöön, kuten minuun, joka normaalisti tykkää Mercedes-Benzistä. Audissa on myös arkikäyttöä ajatellen toimivat sisätilat, joten tämä voisi hyvin toimia myös ainoana arkiautona. Tässä autossa hinta, fiilis ja laatu kohtaa hyvin silloin, kun ostajalla on riittävästi maksukykyä.

Audi SQ6:n koeajoraporttiin pääset tästä.

Mercedes-Benz G580 - halvin valinta kun haluat G-sarjalaisen

Tiesin uuden G-sarjan Mercedeksen olevan myyntihallissa näytillä koeajokiertueella. Mutta kiertueelle mennessä en vielä tiennyt sitä, että päivän päätteeksi tulisin koeajamaan autoa. Tämä auto ei todellakaan ollut yleisessä koeajossa!

Olen jo pitkään lukenut juttuja siitä, kuinka Mercedes aikoo sähköistää myös G-sarjalaisen. Sittemmin EQG mallinimenä haudattiin, ja täyssähköinen sai pitää nimenään ihan vain G. Ja tässä se nyt oli edessäni, täyssähköihen Mercedes-Benz G580. Samalla se on myös edullisin G-sarjalainen 154 000 euron hintaan. Jos ajattelisin täysin pelkästään tunteella, ostaisin kolmikosta tämän Mercedeksen! Mutta minun on pakko todeta, ettei tulotasoni tähän autoon riitä vielä hetkeen. Työnhaku jatkukoon vielä.

Mercedes-Benz G580 pitää sisällään mielenkiintoisena ominaisuutena G-käännöksen, jota en päässyt koeajolla kuitenkaan testaamaan. Ehkä vielä sekin päivä joskus koittaa, jolloin pääsen testaamaan tätä autoa muualla kuin kestopäällysteellä.

Mercedes-Benz G580:n koeajoraporttiin pääset tästä.

GMC Sierra - Tämä oli esillä American Car Show:ssa!

GMC Sierra on minun koeajoistani merkittävä siksi, että kyseinen auto oli näytillä vuoden 2024 American Car Show:ssa. Olen käynyt kyseisessä, Helsingin Messukeskuksessa järjestetyssä tapahtumassa vuoden 2009 jälkeen niin usein, että kyseessä on minun osaltani jo perinne. Koskaan aikaisemmin siellä ei ole ollut näytillä autoa, jollaista olisin ajanut. Nyt on. Tästäkin varmasti puhutaan vielä pitkään sellaisten tuttujeni kanssa, jotka tapahtumassa ovat käyneet.

 

Auto on myös niin hyvä, että sillä varmasti pärjäisi ainoana arkiautona, vaikka se onkin pick-up. Voi olla, että jollakin koneyrittäjällä näin onkin, koska C-kortti on jo valmiina, ja lavalle saa työpäivien ajaksi esimerkiksi polttoainesäiliön. Mainituista syistä tämä voisi olla listauksesta ainoa auto, mikä sopisi jollekkin koneyrittäjälle silloin, kun autoja pitäisi valita vain yksi. Mutta yksityishenkilönä vielä miettisin tarkemmin, mitä todella haluan ja tarvitsen, ja palaisin ostopäätökseen sen jälkeen. Hinnaksi ilmoitettiin 107 990 euroa.

GMC Sierra on myös kolmikosta ainoa auto, jossa on kolmelitrainen dieselkone. Olen ollut joskus jopa sähköautovastainen, joten tämmöisen autokolmikon valitsemista en olisi aina voinut omalta osaltani kuvitella. Nyt kuitenkin listalla oli vain yksi auto, missä oli polttomoottori.

Uskon kyllä, että polttomoottorilla on vielä tulevaisuutta niin kauan, kuin lainsäädäntö sellaisen auton sallii. Ja on tilanteita, missä pidän vielä polttomoottorista, vaikka päästöjen minimointi on lähtökohtaisesti hyvästä niin pitkään, kun se vain tehdään järkevästi.

GMC Sierran koeajoraporttiin pääset tästä.

Viikon vaihtoauto - koeajossa Lada 2105

Päätin lähteä kaakaolle minua lähellä olevaan autoliikkeeseen. Vaihtoautohallissa pisti heti silmään Lada 2105 vuodelta 1989. Autoa ei ollut vielä keretty ilmoitella netin myyntipalstoilla, joten en tiennyt yhtään, että tämä helmi on saapumassa myyntiin! Siksi odottelin koeajoa seuraavalle päivälle, jolloin auto olisi kuvattu myynti-ilmoitusta varten. Auto on papereiden mukaan ajettu 140 000 kilometriä. Matkamittari näyttää vain kymppitonnit, eli selvää on että mittari on pyörähtänyt jossain vaiheessa auton historiaa ympäri - ainakin kerran.

Auto on tietysti takavetoinen ja neljävaihteisella manuaaliaskilla. Auton 1,2 litraisesta koneesta muistutti takakontissa oleva maininta 1200S. Hevosvoimia löytyy huimat 60. Hintaa oli vielä 5880 euroa, mutta toisaalta autoon liittyy pala suomalaista taksihistoriaa, koska auto on ollut eräällä suomalaisella taksifirmalla markkinointikäytössä firman kesäkiertueilla. Eihän tämä yli kolmekymmentävuotiaana uusi ole, mutta ei tarvitsekkaan olla. Siksi tämmöinen retroauto on varmasti ollut hyvä firman markkinointiosastolle, sillä taksikupu Ladan katolla 2020 luvulla herättää taatusti huomion! Voin antaa vinkin - kannattaa tutkia suomalaisten taksifirmojen sometilejä, niin saattaa löytyä tieto, kenen vanha auto?

 

Ajoasento löytyy kohdilleen jotenkin - jos löytyy. 170 senttinen koeajokuski kuitenkin kykenee ajamaan autolla, oli ajoasento lähes lähestulkoon mitä tahansa. Siinä on insinööri tehnyt hyvää työtä. Virtalukko löytyy ratin vasemmalta puolelta, ja käsiryyppy oikealta puolelta. Auto on ikäänsä nähden varsin siistikuntoisen ja hyvin pidetyn oloinen, eikä esimerkiksi maalipinnasta löydy silmämääräisesti arvioiden sanomista. Isoin huomauttamisen kohde vaikuttaa olevan kiveniskeymä tuulilasissa, mutta sekään ei näytä kovin pahalta - ainakaan koeajopäivänä.

Auto käy mukavan oloisesti myös sen jälkeen, kun kone on ajettu lämpimäksi. Mitä tulee varusteisiin, niin kasettimankka löytyy, samoin lohkolämmitin. Varsinaista huoltokirjaa ei löytynyt, mutta huoltotositteita löytyy kyllä. Hanskalokerosta löytyy myös kaikkea muuta mielenkiintoista, mitä uusi omistaja voi ehtiessään tutkia.

Taajamassa auto on niin kauan hauska ajaa, kun kuljettajalla on huumorintajua. Kun huumorintaju loppuu, loppuu myös hauskuus. Myös 80 kilometrin rajoitusalueella kävin ajamassa, ja mutkittelevalla Ampumaradantiellä. Paljon parempi tämä auto on kuitenkin paikoissa, missä nopeusrajoitus on korkeintaan 50 - 60 kilometriä tunnissa - sellainen on nopeusrajoituksena juurikin Ampumaradantiellä. Eihän tämä sielläkään mikään täydellisyys ollut. Ajo-ominaisuudet eivät ole enää tätä päivää. Pisteet on annettava siitä, että koeajon perusteella Lada on lämmin auto.

Tämä auto löytää tiensä jonkun harrastajan talliin. Ladat on joskus kahdeksankymmentäluvulla olleet hyvinkin yleisiä autoja tässä maassa, mutta nykyään ne ovat lähinnä harvenemaan päin. Siksi auto kannattaa taltioida tulevaa varten, vaikkei sillä ehkä paljoa ajaisikaan. Myös minulla itselläni liittyy Ladaa kohtaan lapsuusmuistoja, kun vanhemmillani oli kaksi ladaa peräkkäin. Ajokorttia minulla ei tietenkään alle kouluikäisenä ollut, joten tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun pääsin ajamaan tämmöistä Ladaa.

Autoiluhistoriani aikaan olen muutamaa Ladaa ehtinyt ajamaan. Ajettujen autojen listalta löytyy kolme Nivaa, sekä yksi 110. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin silloin, kun neuvostoautoa kohtaan ei koe pelkoa.

Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike, Jyväskylä / www.rinta-jouppi.com

Viikon pähein koeajo - Jeep Gladiator

Kotikaupungissani Jyväskylässä järjestettiin pitkästä aikaa harrasteautotapahtuma sisätiloissa. Siellä olin todellakin paikalla heti, kun tapahtuma aukesi! Kuin tilauksesta, samaan aikaan kanssani paikalle tuli tuttu autokauppayrittäjä - tietysti Jeep Gladiatorilla! Tyyli oli näyttävä kuten kuuluu olla, koska niin voi tehdä. Jeepin oli tarkoitus jäädä tapahtuman sisäänkäynnin edustalle näytille tapahtuman ajaksi, ja minun tehtäväkseni tuli hakea auto pois Paviljongilta tapahtuman päätyttyä. Jeep tuntui myös kiinnostavan autoihmisiä, ja jonkun kanssa tulikin myös muutama sana vaihdettua. Innokkaimmilla on autosta myös kuvia, ja sehän sopii.

Olin salaa toivonut mahdollisuutta testata Jeep Gladiator, joten nyt siihen tarjoutui hyvä mahdollisuus! Näin tyylikkäästi hoidettua auton luovutusta koeajolle en kuitenkaan osannut odottaa, koska sain sain avaimet samalla, kun tapasin autokauppayrittäjän. Jos mietitään autojen luovutustilanteita, tämä menee bloggaajaurallani todellakin top5 listalle!

Gladiator on Jeepin mallistossa pick-up. Konehuoneessa mylvii kolmelitrainen V6 diesel, josta irtoaa tehoa 264 hevosvoimaa. Vaihteistona on automaatti, ja neliveto on luonnollisesti vakiotavaraa. Kokonaispainoa autolla on 3510 kiloa, joten auton ajamiseen vaaditaan vähintään C1 ajokortti. Kolikolla on kääntöpuolensa myös nyt, ja se on veroedullisuus, koska autossa on paikat viidelle henkilölle. Jos tämä olisi B-kortillinen, lisäisi jo takapenkin olemassaolo veroa aika paljon. Myös rajoitin hidastaa matkaa lomareissuilla, ja nopeatempoiseen elämään tottuneelta se voi viedä pahimmillaan järjen. Rajoitinta ei kuitenkaan kannata poistaa, koska veroseuraamus olisi suorastaan kohtuuton, jos siitä jää kiinni.

Kuka tämmöisen auton sitten ostaa? Esimerkiksi koneyrittäjä, koska auton lavalle saa helposti esimerkiksi polttoainesäiliön, jotta pääsee tankkaamaan kaivinkonetta tai metsäkonetta työmaalle. Jos oikein hurjaksi haluaa heittäytyä, niin takapenkin alta löytyy pieni työkalupussi, jolla autosta saa riisuttua ovet ja katon pois, sekä tuulilasin taitettua auton konepeltiä vasten. Silloin on mukava lähteä kavereiden kanssa ajelemaan vaikka kylille ja jätskille! Eli tässä on tavallaan kaksi autoa samassa - työauto ja harrasteauto. Perheelliselle ihmiselle voi toki joskus tulla eteen kakkosauton osto, mikäli kaksi ihmistä haluaa autoilla esimerkiksi töihin eri suuntiin.

Koska auto on vähän uli 1800 milliä korkea, joutuu 170 senttinen hobitti hieman jo kiipeämään kyytiin. Ajoasento löytyy käsisäätöjen kautta. Mainittu 170 senttinen hobitti saa ajoasennon kohdilleen kiipeilysuorituksen jälkeen. Koska keli ei ollut mitenkään päätä huimaava, oli kytkettävä neliveto päälle. Lunta tuli viikonlopun aikana vähintään tarpeeksi, myös sosiaalinen media vahvisti omat havaintoni. Taajamassa meno oli varsin toimivan oloista, eikä ongelmia ilmennyt. Myös moottoritiellä homma toimii, mutta selvää kuitenkin on, että mitä pahempaan paikkaan Jeep Gladiatorinsa vie, sen parempi auto on kyseessä. Tästä kertoo se, että Jeepissä on tarjolla pahoihin paikkoihin hidas neliveto, ja nopea neliveto silloin, kun metsäautotie on tiestä kaunis nimitys.

Nyt tämä auto on jo myyty, joten ei auta kuin katsella vastaavia autoja netin myyntipalstoilta. Liikaa niitä ei todellakaan tässä maassa ole, tuskin myöskään tulee olemaan. Uutena vastaavalla autolla on ollut hintaa 89 900 euroa. Se on toki paljon rahaa, mutta toisaalta rahalle saa vastineeksi yhden tämän aikakauden hauskimmista hyötyajoneuvoista!

Huomaan ajattelevani, että olisipa ollut kesä, jolloin olisi saanut riisua autosta pois kaiken ylimääräisen, kuten ovet, mutta toisaalta - nyt kävi hyvin ilmi se, kuinka hyvä tämä auto todellakin on! Tätä hauskempaa hyötyajoneuvoa tuskin löytyy, tai ainakaan minä en ole vielä sellaista ajanut. Jos sellainen vastaan tulee, tulen todellakin asiasta raportoimaan.

Omassa tuloluokassani joudun vielä palauttamaan auton ja avaimet autoliikkeeseen. Jatkan työnhakua vielä toistaiseksi, että pääsen jonakin päivänä ostamaan autotalliini myös vastaavan Gladiatorin. Voi toki olla, että sen päivän koittaessa joudun etsimään Gladiatorini ulkomailta.

Koeajon mahdollisti: Work Cars Jyväskylä / www.workcars.fi

Viikon uutuus - Koeajossa Kia EV3

Ennen lomareissuani se tapahtui - autoliikkeen esittelyhalliin oli saapunut Kia EV3, ja pääsin näkemään auton! Mutta koeajoa jouduin odottamaan lomareissuni jälkeiselle ajalle, koska autoa ei ollut vielä rekisteröity. Joskus olen kuullut sanottavan, että hyvää kannattaa odottaa, ja näin se oli myös tälläkin kertaa. Kia EV3 on autouutuus, josta olin pitkin syksyä lukenut juttuja ympäri internetiä. Odotukset autoa kohtaan olivat kohdillaan - eikä ne olleet mitkään pienet. Ajattelin myös, että ainakin paperilla auto näytti siltä, että sitä todennäköisesti tullaan vielä myymään ja paljon!

Koska aikaisemmin on tullut ajettua isompi EV9, on EV3 kuskin paikalta tutun oloinen. Oikeastaan mieleen tulee, etä EV3 on kuin kutistettu EV9. EV3 on etuvetoinen, ja tehoa sähkömoottorista löytyy 204 hevosvoimaa. Kia tuntuu suhtautuvan tämän auton kohdalla tehoihin järkevästi, eikä ole lähtenyt revittelemään järjettömän suurilla tehoilla.

Ajoakku on tarjolla kahdessa eri koossa - 58,3 kilowattituntia ja 81,4 kilowattituntia. Tällä kertaa autossa oli isompi ajoakku, mikä on kooltaan varsin uskottava, kun vertaa muihin nykyajan sähköautouutuuksiin. Ajoakun saa ladattua 10% - 80%:iin 31 minutissa, joten kahvitauon aikana saa autoaan ladattua jo varsin kohtuudella, jotta matka pääsee jatkumaan. Toimintamatka on WLTP mitattuna jopa 605 kilometriä, mikä tarkoittaa sitä, että hyvällä kelillä siihen voi jopa päästä.

Kuskin paikalla ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille järkevästi kohdilleen. Vaihdeviiksi löytyy ratin oikealta puolelta, mikä tuo mieleen suosikkiautomerkkini. Takapenkillä pärjää, vaikkei sinne kaksimetrinen koripalloilija kunnolla mahtuisikaan. Taajamassa Kia EV3 on hyvin balanssissa, eikä häiriöääniä kuulu ohjaamoon sisälle. Koeajolenkillä piipahdin myös parkkihalliin testaamaan autoa, ja testimielessä myös pysäköin auton. Molemmista auto selvisi hyvin pistein. Auton mittasuhteet on mielestäni helppo hahmottaa, ja silloin kun ei ole, peruutuskamera auttaa hyvin.

Myös moottoritiellä Kia EV3 toimii, vaikka joku saattaisikin haluta joissain tilanteissa autoonsa hieman enemmän tehoa. Mutta ainakin toistaiseksi hinnastossa on vain 204 hevosvoimainen versio. Kun kuljettajana on jokin muu kuin Kimi Räikkönen, ja mittarina käytetään tavallista arkea, pärjää mielestäni tälläkin oikein hyvin. Kia EV3 on monella tapaa aika maltillinen tapaus, ja sellaisena se lunastaa ainakin minun odotukseni. Muotoilu herättänee joidenkin ihmisten intohimoja enemmän kuin auton tehot.

Kia EV3 maksaa halvimmillaan 36 990 euroa. Kun katsotaan hintaa ja sitä, mitä rahalla saa, on paketti vähintäänkin kunnossa. Se, onko tämä sinun autosi, selviää sillä, että käyt autoliikkeessä tutustumassa autoon, ja poikkeat koeajolle.

Auton lainasi: Rinta-Joupin autoliike / www.rinta-jouppi.com

Auto kannattaa pestä myös talvella - tässä vinkit

Autojen pesu talvipakkasilla on aihe, joka herättää helposti keskustelua. Ennen vanhaan autot pestiin kesällä ja talvella vaan ajettiin. Auton pesu talvella on kuitenkin aivan yhtä tärkeää. Erityisesti meidän olosuhteissamme, joissa tiesuola kuluttaa auton pintoja, vaikka auto ei sinänsä näyttäisi likaiselta. Kävin tutustumassa autojen talvipesuun Vantaan Kärcher Centerillä, missä aihetta esitteli avainasiakaspäällikkö Verneri Sinkkonen

Auton voi pestä talvella aina, kun pesuhalliin pääsee sisälle. Voi olla, että kovemmilla pakkasilla osa pesuloista eivät vastaanota asiakkaita. Paras pesukeli talvella on kuiva pakkaskeli. Yksi talvellakin tiuhaan pesupalvelua käyttävä asiakasryhmä on taksit, koska taksiauton pitää olla puhdas. Kun autoa käyttää pesussa usein, ei kaikilla kerroilla ole tarvetta valita pisintäja kalleinta pesuohjelmaa.

Autopesu on hyvä aloittaa sillä, että puhdistaa lumet auton päältä. Joissakin paikoissa on tarjolla lumiesipesuja. On tärkeää, että maalipinta olisi näkyvissä, koska silloin pesukemikaalit saa suoraan auton pintaan. Lumien putsaamisen jälkeen onkin valinnan paikka, haluaako autonsa viedä itsepalveluhalliin, vai ajaa autonpesukoneeseen.

Itsepalveluhallissa ostetaan pesuaikaa, jolloin auton peseminen perustuu pesijän käyttämään aikaan. Laitteisto annostelee pesuaineet eri pesuohjelmien mukaisesti, joten kaikki säädöt on saatu yhden valintakiekon taakse. Korkeapaineella tapahtuvaa pesua voidaan tehostaa laitteistoon kuuluvalla harjalla, jota voi käyttää auton likaisuuden mukaan. Peseminen kannattaa tehdä alhaalta ylöspäin, jolloin pesuaine ehtii vaikuttaa auton pinnalla kaikkein pisimpään. Itsepalveluhallissa autonsa saa pestyä hyvin jo 12 - 13 eurolla. Viimeisinä vaiheina on tarjolla vahaus ja kuivausapuaineen levitys, joiden ansiosta kankaalla tai lastalla kuivaamista ei useinkaan tarvita.

Automaattikoneissa prosessi halutaan tehdä mahdollisimman nopeasti. Tällöin oikeat pesuaineet ja pyörivien pesuharjojen tuoma mekaaninen teho on avainasemassa. Pesun viimeisenä vaiheena oleva kuivaimella tapahtuva kuivaus palvelee sekin nopeutta. Nyrkkisääntö on, että mitä useammin autonsa pesee, sen lyhyempää pesuohjelmaa voi käyttää. Kuukausia pesemättä ollut auto vaatii sen pisimmän pesuohjelman, jos takana on paljon kilometrejä suolatuilla teillä.

Jos pestävä auto on mattapintainen, harjapesua ei suositella, koska auton mattasävyt ei kestä vahaamista. Kärcherillä harjapesuissa on aina käytössä jonkinlainen vaha, joten mattapintaisen autolle suositellaan itsepalveluhallia. Mattapintaiset autot ovat toki harvinaisia, joten niiden omistajat osaavat nykyään kysyä autolleen sopivia pesuaineita.

Suomalaisissa autonpesukoneissa on määritelty kesälle ja talvelle erilaiset pesuohjelmat. Tämä johtuu siitä, että kesällä auton keulassa on hyttysiä, kun talvella lika keskittyy auton peräpäähän. Talvella myös vannepesuaine levitetään koko kyljen matkalle, koska siinä on rautaa poistavia aineita. Kärcher käyttää vahvasti emäksistä pesuainetta kesät talvet, talvella isommalla seossuhteella.

Harjapesuun vietäessä on ohjeena, että käännä peilit, ja ota varsinkin piiskamallinen antenni pois. Jos vetokoukun voi kääntää pois, voi sen tehdä. Kattotelineet, suksiboksi ja taksikupu on asioita, mitkä kannattaa varmistaa, voivatko ne jäädä katolle.

Oven tiivisteisiin suositellaan joskus laitettavaksi silikonia, koska sinne kerääntyy helposti kosteutta, mikä jäätyy. Myös alustapesu on suositeltavaa kerran vuoteen, hyvä aika on ennen määräaikaishuoltoa. Myös rengaskoteloissa voi olla taskuja, minne on kerääntynyt hiekkaa - nämäkin on hyvä puhdistaa.

Autonpesukoneissa kaikki pesuvesi puhdistetaan ennen kuin se lasketaan viemäriverkkoon. Nykytekniikan ansiosta vettä voidaan myös kierrättää, jolloin pesuprosessissa käytetystä vedestä jopa 85% voi olla erillisen kierrätysjärjestelmän läpi ajettua. Kun lasketaan paljonko vesi maksaa, niin vilkkaalla liikennepaikalla olevan, kahden autonpesukoneen kohteessa kierrätyslaitteisto voi maksaa itsensä takaisin jopa 2 - 3 vuodessa.

Harhaluulo siitä, ettei talvella kannattaisi pestä autoja, on helppo todeta vääräksi. Kärcherin nettisivuille löydät osoitteesta www.karcher.com/fi

Viikon uutuus - MG HS on lataushybridi Kiiinasta

Kun koeajoin Audia, päätin poiketa Hedinille katsomaan autoja. Hallissa oli esillä MG HS, josta oli aikaisemmin ollut puhetta myyjän kanssa. Kysyin autosta myyjältä, joka kertoi auton olevan myös koeajettavissa. Vaikka keli oli suorastaan karmiva ja huusi nelivetoa, päätin ottaa myös etuetoisen MG:n koeajoon, ja Audi sai jäädä hetkeksi autoliikkeen pihaan. Kävisihän nyt hyvin ilmi se, onko auto hyvä vai huono?

Koeajo kiinnosti myös siksi, että edellisenä talvena koeajossani oli takavetoinen Marvel R, ja silloin tuntui jäävän fiilis, että Kiinassa valmistettua MG:tä pitäisi päästä todentamaan hieman lisää. Tämä on myös elämäni toinen kerta, kun pääsen testaamaan kiinalaista lataushybridiä - edellisellä kerralla ajossa oli BYD, nyt toisen merkin luomus.

Hedin aloitti MG merkin maahantuonnin 2023 tuomalla Suomeen autoja, jotka oli ensin rekisteröity Ruotsiin. Koska menekkiä tuntui olevan, kokeilujakson jälkeen maahantuonti virallistettiin. On helppo kuvitella, että kiinalaisuus olisi myynnin este automaailmassa, mutta hinnoittelusta johtuen MG:n myynti on tuntunut vetävän. Jopa niin hyvin, että EU on suunnitellut tuontitulleja kiinalaisautoille.

On myös jännä ajatella, kuinka MG on perinteisenä brittimerkkinä sittemmin kiinalaistunut, kun se konkurssin myötä päätyi kiinalaisten haltuun. Mielestäni on kiva, että MG:n brändi on säästetty siten, miten se on pystytty säästämään.

Polttomoottorin virkaa hoitaa 1,5 litrainen bensapata. Tehoa löytyy kaikkineen 339 hevosvoimaa, vääntöä 350 Newtonia. Ajoakun koko on 21 kilowattituntia, ja sähköllä kerrotaan pääsevän jopa 100 kilometriä. Se mikä tulee suomalaisille hyvänä tietona, on että autolla voi vetää 1500 kilon peräkärryä. Se antaa hyvän pelivaran lähteä mukaan asuntovaunun tai venetrailerin kanssa. Varustelistaus pitää sisällään niin ilmastoinnin, navigoinnin, kuin 360 kamerajärjestelmän. Varustetasoja on tarjolla kaksi - Comfort ja Luxury, joista koeajettu auto on jälkimmäinen.

Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille hyvin kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on järkevää. Laatuvaikutelma materiaalien osalta on hyvällä tasolla. On tarkistettava hinta, että koeajoyksilö maksaa todellakin vain 41 900 euroa. Materiaaleja pohtiessa mietin, että auto voisi ihan hyvin olla esimerkiksi Hyundai - saattaisi mennä täydestä jos ei tietäisi auton alkuperää.

Taajamassa MG HS suoriutuu yllättävän hyvin kelissä, missä olisi ehkä kaivannut jo nelivetoa. Mutta tämä auto se vain eteni! Myös mutkitteleva Ampumaradantie meni varsin hyvin, myös aurakuskin ajaessa vastaan, jolloin paljoa pelivaraa auton sivuille ei enää jäänyt. Lutakossa poikkesin myös loskasohjon peitossa olevilla mukulakivillä, missä auto vielä pärjäsi. Auto oli ennakko-odotuksiin nähden yllättävän hiljainen. Voisi jopa kuvitella kiinalaisen auton taksiin. Ensimmäiset kiinalaisautot itseasiassa on jo Suomen takseissa, bongasin yhden käydessäni loppuvuodesta 2024 Vantaalla.

MG HS on autona yllättävän edullinen, sillä hinnat alkaen on tällä hetkellä 39 994 euroa. Jos auton lähtömää ei ole ongelma, autoon kannattaa perehtyä tarkemmin ja pyytää tarjous. Jos olisin uutta autoa ostamassa, voisin myös itse pyytää autosta tarjouksen.

Auton lainasi: Hedin Automotive Jyväskylä / www.hedinautomotive.fi

Viikon vaihtari - Audi A4 Allroad Quattro

Viikko alkoi vähintäänkin liukkaalla ja loskasohjoisella kelillä. Mietin jo hetken, että tohdinko kyseisellä kelillä lähteä kiertämään autoliikkeitä, mutta lähdin koska oli maanantai. Yleensä alkuviikon päivinä kierrän lenkin autoliikkeisssä tutkiakseni, minkälaisia autoja ja juttuideoita on tarjolla. Nyt ajattelin, että tämä keli vaatii vähintään nelivetoautoa, ja sopivasti käden ulottuvilla näytti olevan Audi A4 Allroad Quattro. Valitsin siis koeajoautoksi Audin. Samassa myyntirivissä olisi toki ollut myös Audi A5 Coupé, mutta sen ajattelin jättää sitten toiseen kertaan.

Vuosimalli on 2017, ja ajettu auto on 154 000 kilometriä. Ei mikään uusi, ja kalleimmat kilometrit ajettu pois. Hintalapussa kerrotaan hinnaksi 22 900 euroa. Auto tottelee lisänimeä Allroad, mikä tekee siitä Audin mallistossa perusmalliin nähden maastomeikatun. Quattro kertoo siitä, että auto on nelivetoinen. Vaihteiston virkaa hoitaa automaatti, koska nykyautoissa se on manuaalivaihteistoa yleisempi. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen dieselpata, mikä tuottaa tehoja 188 hevosvoimaa. Päästöt on 128 grammaa sadalle kilometrille.

Audi A4 Allroad on ollut aiemminkin koeajossani, mutta koeajohetkellä uutena ja vähemmän ajettuna. Aikaisempina vuosina pikatyypit olen päässyt ottamaan Audin koeajokiertueella Riihivuoressa, missä on erittäin hyvin päässyt todentamaan Audin nelivetoa!

 

Auto lähtee terveen oloisesti käyntiin, ja ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajouskille järkevästi kohdilleen. Varustelistaus on käytännöllinen - esimerkiksi vetokoukku ja Webasto löytyy. Autoa tutkiessa käy ilmi, että Toyota Yarisissakin saattaa olla varusteita hieman enemmän. Mutta tämänkin auton varusteilla toki pärjää silloin, kun tavallinen on riittävää. Toyota Yaris on hyvä silloin, kun ei halua maksaa autostaan paljoa. Mutta silloin kun haluaa fiilistä, ottaisin mieluummin tämän Audin.

Audi A4 Allroad on taajamassa varsin miellyttävän oloinen ajettava. Koska keli on aivan umpisurkea, niin huomaa että autoa suunnitellut insinööri on tehnyt laatutyötä! Auto hoitaa koeajolenkillä kaikkineen homman kotiin oikein mainiosti, missä ikinä sitten ajankaan. Vuosien saatossa Audi A4 Allroad on tullut niin tutuksi, että luotto autoa kohtaan löytyy jo heikoissakin olosuhteissa.

Ostaisinko minä sitten tämmöisen Audin, jos olisin autoa vailla? Kyllä tämä vähintään harkintalistalle menisi. Jos Audi A4 Allroad on liian pieni, niin kannattaa ottaa vertailuun Audilta A6 Allroad, mikä on pykälää isompi auto vastaavalla idealla, kuin tämä nyt koeajettu auto.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Viikon vaihtari - Skoda Octavia RS

 

Alkuviikosta teen yleensä kierroksen autoliikkeissä etsien juttuaiheita. Tämäkään viikko ei ollut mikään poikkeus, sillä olin juttuideaa vailla. Autoliikkeen vaihtoautorivissä silmään pisti Skoda Octavia RS vuosimallia 2018. Dieselkoneella ja automaattivaihteilla, korimalli farmari. Auto oli etuvetoinen, mikä lienee isoin miinus speksejä katsoessa. Joku saattaisi haluta auton tietyissä tilanteissa nelivetoisena, ja nelivedon Octaviaan myös saa. Tietä auto on nähnyt 236 000 kilometriä, joten mikään talliruusu tämä ei ole ollut, vaan puhdas käyttöauto.

Skoda Octavia on mielestäni ollut aina järkevä auto. Ja RS sen tunnepitoisempi painos, jollainen on ollut ajossani joskus aikaisemminkin. Jos on aikaisemmin ajanut Skoda Octavioita, RS:n erottaa vakiomallista joistakin sisustan yksityiskohdista.

Konehuoneesta löytyy tällä kertaa kaksilitrainen diselekone, mikä tuottaa tehoja 184 hevosvoimaa. Se on monelle arkikäyttöä ajatellen järkevä määrä tehoa. Ei mikään yliampuva tykki, mutta kuitenkin sellainen lukema, ettei auto ole enää mikään nuhapumppu.

Vaikka talvi näyttää jo saapuneen myös Keski-Suomeen, auto lähti pihalla terveen
oloisesti käyntiin. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille järkevästi kohdilleen. Taajamassa auto on miellyttävän oloinen ajaa, myös sen jälkeen kun auto on ajettu lämpimäksi. Myös vaihteisto pelaa toimivan oloisesti. Paketti vaikuttaa arkikäyttöä ajatellen toimivalta, eikä moitteen sijaa ole. Myös isommalla tiellä Skoda Octavia RS on järkevän oloinen paketti.

Auto on myös varusteiltaan monelle sopiva, koska kaikkea löytyy alkaen Webastosta ja vetokoukusta. Hintaa on enää 14 990 euroa, joten kalleimmat kilometrit on todellakin ajettu tästä kamppeesta pois. Jos itse etsisin kohtuuhintaista farkkua käyttöautoksi, saattaisin harkita jotakin vastaavaa. Se saattaa joissakin tapauksissa olla makuasia, haluaako autonsa RS lisämerkinnällä, vai ilman kyseisiä merkintöjä. Mutta tuo kyseiset kirjaimet ainakin sen lisän, että matka määränpäähän on mukava, vaikka määränpäässä odottaisi hammaslääkäriaika.

Jos dieselkoneinen Octavia RS ei kiinnosta, RS on tarjolla toki myös bensakoneisena. Autoliikkeen aukioloaikojen puitteissa suoritetulla parin tunnin koeajolla en kulutuksia sen tarkempaa mitannut, mutta sen tiedän, että auto soveltunee myös lapsiperheen käyttöön, koska takapenkillä ja takakontissa löytyy tilaa tarpeeksi. Skoda Octavia RS:n parasta antia on tavallinen arki, missä se kampittaa arjen harmauden erittäin sujuvasti!

 

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Viikon uutuus - Koeajossa Ford Capri

Ford Capri on yksi niitä autoja, joita olin odottanut jo hetken aikaa. Huhua autosta olin kuullut jo hyvän aikaa ennenkuin lopullista varmuutta autosta edes oli. Koeajoa jouduin odottamaan syksylle 2024 saakka, jolloin auto oli ajettavissa jälleenmyyjällä. Vaikka autouutuus on pitkälti samaa tavaraa kuin aikaisemmin nähty Ford Explorer, tai Volkswagenilta ID.4 ja ID.5, Skoda Enyaq ja Cupra Tavascan, niin Capri oli koeajona varsin mieluisa tapaus.

Nykyinen Capri on aina täyssähköauto, eikä sillä ole paljoakaan tekemistä vanhan Caprin kanssa. Ei oikeastaan muuta kuin nimi. Ajoakku on kooltaan 79 kilowattituntia. Kyseisen akkukoon kanssa Caprit on aina nelivetoisia, ja tehoa löytyy 340 hevosvoimaa. Kaksi muuta akkukokoa on 52 kilowattituntia ja 77 kilowattituntia, ja silloin Capri on aina takavetoinen. Ne ovat myös tehoiltaan miedompia, 52 kilowattituntinen akku on 170 hevosvoimaisen tekniikan kanssa, ja 77 kilowattituntinen akku 286 hevosvoimaisen tekniikan kanssa.

Vaikka Capri eroaa ulkonäöllisesti muista saman perusrakenteen jakavista autoista, on kuljettajan paikalla kuitenkin Volkswagenista tuttuja piirteitä, ja ne erottaa silloin, kun on käynyt vaikkapa Volkswagenin tai Skodan liikkeessä koeajolla. Huomiota kannattaa kiinnittää näyttöihin ja vaihdeviikseen, sekä ovesta löytyviin painikkeisiin.

Kuljettajan paikalla ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mallikkaasti kohdilleen, eikä valittamista ole. Tämän jälkeen kokoiseni henkilö pärjää myös takapenkillä kuljettajan takana. Taajamassa auto on varsin tasapainoisen ja mukavan oloinen ajaa, samoin myös moottoritiellä. On sähköautoja, mitkä eivät ole enää arkikäytössä mukavia siksi, koska niissä on tehoa yksinkertaisesti naurettavan paljon liikaa. Ford tarjoilee tehoa arkikäyttöä ajatellen jo järjellisen määrän.

Ford Capri on myös Lutakossa löytyvillä mukulakivillä miellyttävän oloinen ajaa. Alusta on saatu insinöörien toimesta hiottua mukavan oloiseksi, eikä ongelmia vaikuta muutaman tunnin mittaisella koeajoelenkillä olevan. Voisin kuvitella, että Ford Capri tulee toimimaan hyvin esimerkiksi työsuhdeautoilijan tai taksiyrittäjän käytössä. Auto on myös sisätiloiltaan niin uskottava, että taksiasiakas pärjää sen kyydissä taajamassa muutaman kilometrin matkan hyvin.

Ford Capri ja Explorer on senverran samasta puusta veistetyt, että miten ne sitten eroavat toisistaan? Vertailla kannattaa tavaratilaa, mikä onnistunee jonkin Fordin jälleenmyyjän luona. Explorerissa tavaratila on 470 litraa, kun taas Caprissa 572 litraa silloin, kun auto on takavetoinen. Nelivetoisessa autossa tavaratila on viisi litraa pienempi. Explorerin ja Caprin tavaratilan koko selittynee sillä, että Capri on Exploreria 16,6 senttiä pidempi. Tavaratilan takia Capri saattaisi olla oma henkilökohtainen valintani.

Kun mietitään arkikäyttöä, ja sähköautojen vertailun helpottamiseksi, on akun latausnopeus oleellinen tieto. Pelkällä akkukoon tiedolla ei tee mitään. Nelivetomallistossa akun lataa täyteen 10% - 80%:iin 26 minuutissa, eli alle puoleen tuntiin. Nelivetoisen auton toimintamatkaksi ilmoitetaan 592 kilometriä, kun taas takavetoisena auton toimintamatkaksi 627 kilometriä. Ero johtuu ainakin osittain siitä, että nelivetoisessa autossa on enemmän sähköä kuluttavia komponentteja.

Halvimmillaan Capri lähtee omaksi 45 650 eurolla. Ostaakko sitten nelivetoauto vai takavetoauto, selviää miettimällä omia mieltymykisä, tai suhtautuen asiaan ihan puhtaati järjellä - ajaako paljon kaupungissa ja valtateillä asfalttipinnalla, vai poikkeaako ajamaan kinttupolkuja pienemmille teille, käyden vaikkapa mökillä?

 Auton lainasi: Käyttöauto, Jyväskylä / www.kayttoauto.fi

Viikon vaihtari - Koeajossa Mercedes-Benz E220d

Mercedes-Benz on yksi suosikkimerkkejäni. Se tarkoittaa sitä, että kun bongaan autoliikkeestä kyseisen merkin auton, usein myös kiinnostun siitä. Nyt ajoon lähti vuosimallin 2018 Mercedes-Benz E220d, tietysti farkkumallisena. Aikaisemmin minulla on ollut ajossa saman vuosimallin E220d Coupé. Vaikka Coupé ja farmari korimalleiltaan ovatkin erilaisia, on autoissa kuitenkin samoja tuttuja piirteitä. Ja koska olin muillakin Mercedeksillä ajanut autoiluhistoriani aikana todella paljon, pääsi tämän auton kanssa todella nopeasti juonesta kiinni.

Autolla on takana jo elettyä elämää 250 000 kilometrin verran. Kyseessä on selkeästi ollut käyttöauto, eikä mikään talliruusu. Konehuoneessa mylvii kaksilitrainen dieselkone, vaihteiston virkaa hoitaa yhdeksänvaihteinen automaatti. Varustelistalta löytyy esimerkiksi ilmastointi, vetokoukku ja Webasto. Näkee, että auton uutena ostanut henkilö on ajatellut järjellä, ja halunnut itselleen käytännöllisen auton.

Jos E-sarjan Mercedekselle haluaa hakea kilpailijaa, kannattaa pistää seurantaan BMW:n 5-sarja. E-sarjan Mercedes on kokoluokkansa puolesta se, mikä on varsinkin menneinä vuosina aikaisemmin nähty taksina. Moottorivalinta on voinut olla 200d, tai nyt nähtävä 220d. Nykyisinä aikoina, jolloin rahaa on pakko miettiä, taksissa saattaa näkyä pykälää pienempiäkin autoja, kuten C-sarjan Mercedeksiä.

Silmämääräisesti arvioiden auton kunto on siisti. Auto lähtee myös käyntiin terveen oloisesti. Ajasento löytyy kohdilleen osittain käsisäätöjen kautta, osa penkin säädöistä hoituu sähköllä. Ratin säädöt on hoituu kaikki käsisäätöjen kautta. Taajamassa auto on hyvin balanssissa, näkee että saksalainen insinööri on tehnyt autoa suunnitellessa hyvää työtä. Nitinät ja natinat loistavat poissaolollaan - myös mutkittelevalla Ampumaradantiellä, mikä paljastaa armotta varsinkin sen, mikäli auton alusta ei toimi.

Kaikki toimii ongelmitta myös sen jälkeen, kun auton kone on ajettu lämpimäksi. Vaihteisto vaihtaa hyvin, ja vaihde löytyy aina mukavuusalueen rajoista. Hintaa toki on vielä 23 900 euroa, mutta autolla on myös koeajon perusteella jäljellä hyvä pätkä elämää. Mikäli vain autostaan pitää hyvää huolta, niin auto tulee kestämään vielä toisen mokoman lisää.

Jos dieselkoneinen auto ei miellytä, on tarjolla myös AMG:n virittämä E63 AMG, missä potkua on vähintään tarpeeksi.

Auto myynnissä: Jyväskylän Autotarvike / www.jklauto.fi

Viikon vaihtari - koeajossa vuoden 2010 Mitsubishi Lancer

Ajettujen autojen listallani on nyt 1369 ajettua autoa. Määrä on niin melkoinen, että olen jopa kuullut kysyttävän, onko vielä autoja mitä en ole ajanut? Kyllä sellaisia löytyy, mutta tilanne on kääntynyt, tai ainakin kääntymässä vahvasti siihen, että nopeammin on lueteltu autot, joita tuodaan Suomeen, mutta en ole vielä ajanut. Ajettujen autojen listalta puuttuu Ferrari ja Lamborghini, sekä joitakin kiinalaismerkkejä, kuten Voyah. Nämä puuttuvat siitäkin huolimatta, että olen ajanut jo 59 eri automerkillä.

Yksi auto, mikä oli jäänyt minulta ajamatta näihin päiviin asti, oli Mitsubishi Lancer. Siksi asiantila oli korjattava heti, kun mahdollisuus koeajolle tuli. Siispä testattavaksi lähti vuosimallin 2010 auto, missä tuli koeajon aikana tasan 100 000 kilometriä täyteen! Konehuoneessa mylvi 1,8 littrainen bensapata, vaihteistona oli manuaali, ja auto oli etuvetoinen.

Varsinkin LinkedInin puolella Mitsubishi Lanver tuntui keräävän huomiota, koska jaoin koeajosta tunnelmat kyseiseen kanavaan seuraavana päivänä. Ainakin osa Lancerilla ajaneista tuntui pitävän autosta, mikä tukee omia havaintojani.

Vaikka Mitsubishi Lancer on tunnettu myös rallin MM-sarjasta, nyt oli kyse täysin siviiliautosta. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mallikkaasti kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on kaikkineen järkevää. Auto lähtee käyntiin tervekäyntisen oloisesti. Taajamassa auto tuntuu olevan hyvin balanssissa, alustatuntuman ollessa mukava. Ylimääräiset äänet on saatu varsin hyvin eristettyä pois auton sisältä.

Tehoa löytyy 140 hevosvoimaa, ja käytännön ajotilanteissa auto tuntuu liikahtavan varsin mukavasti. Moottoritiellä tällä ei tarvitse jäädä jalkoihin - ei varsinkaan silloin, kun ajaa itse auton kesärenkaat kyydissä. Kun miettii Mitsubishi Lanceria arkiautona, tässä on noin kymppitonnin autoksi lähtökohdat varsin hyvin kohdillaan.

Ostaakko sitten Mitsubishi Lancer vai Subaru Impreza? Mielestäni kyseessä on fiilisjuttu. Olen ajanut nyt Subaru Imprezaa ja Mitsubishi Lanceria, ja uskon pääseväni kummallakin autolla oikeaan fiilikseen, mikäli japanilaista tämän kokoluokan henkilöautoa olen vailla. Halvimmillaan oman Lancerin voi löytää netin myyntipalstoilta suht edullisesti.

Mikäli nyt koeajettu Lancer on olevinaan liian mieto, niin kannattaa pistää etsintään Mitsubishi Lancer Ecolution. Silloin saa alleen paria pykälää räyhäisämmän ja sporttisemman tykin.

 Auto myynnissä: Rinta-Joupin Autoliike / www.rinta-jouppi.com

Viikon uutuus - koeajossa Renault Symbioz

Kävin huvikseni kiertämässä Jyväskylässä Renaultin jälleenmyyjällä, kun silmiinini pisti Renault Symbioz. En ollut vielä kerennyt perehtyä autoon, saati nähnyt autoa kovinkaan montaa kertaa muualla kuin kuvissa, joten halusin testata tuotetta. Koeajo todellakin järjestyi, joten pääsen raportoimaan autosta jotakin.

Mutta mikä ihmeen tapaus on Renault Symbioz? Kyseessä on kokoluokaltaan Capturia lähellä oleva, perhekokoinen crossover. Symbioz on valmistajan mukaan täyshybridi, ja polttomoottorin virkaa hoitaa 1,6 litrainen bensapata. Polttomoottori on vapaasti hengittävä, eli suomeksi sanottuna turboa ei ole. Teholukemat on arkikäyttöä ajatellen hyväksyttävät - tehoa löytyy 143 hevosvoimaa, ja vääntöä 250 Newtonia. Päästöt on 107 grammaa sadalle kilometrille, mikä viittaa siihen, ettei autoa voi ladata itse.

Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mukavasti kohdilleen, ja hallintalaitteiden sijoittelu on luonnollisesti järkevää. Yksi mielenkiintoinen yksityiskohta on etuovien valaistus silloin, kun vaihtaa auton ajotilaa - sillä etuovien valaistus vaihtuu sen perusteella, mikä ajotila on käytössä! Myös takapenkille kokoiseni henkilö mahtuu vielä sen jälkeen, kun olen saanut kuljettajan paikalle mieluisan ajoasennon.

Kun autolla lähtee ajamaan, on eteneminen taajamassa miellyttävän hiljaista ja tasaista. Lutakossa kävin testaamassa autoa mukulakivillä, ja auto eteni sielläkin varsin tasaisesti. Myös moottoritiellä auton menohalut olivat kohdillaan, auton ajotuntuman ollessa mukava. Auto pääsee kuitenkin parhaiten oikeuksiinsa kaupungissa, koska kaupunkialueella Symbiozilla voi Renaultin mukaan ajaa jopa 80% ajoista sähköllä.

Kaupan parkkipaikalla auto on myös varsin helppo pysäköidä. Jos pysäköintiin tarvitsee apua, niin mukana kulkee 360 kamera, mikä näyttää kuvaa hyvin siitä, miten auto asemoituu parkkiruutuun.

Renault Symbiozissa moni asia on arkikäyttöä ajatellen kohdillaan. Voisin kuvitella, että Renault Symbioz kelpaa hyvin esimerkiksi yrityskäyttöön, tai lapsiperheille silloin, kun tämän kokoluokan hybridiauto on haussa. Tavaratilan koko on 492 litraa. Suurin miinus tulee siitä, että auton saa laittaa vain 750 kilon painoisen perävaunun, joten karavaanarin unelma auto ei ole. Myöskään mitään isoa klapikuormaa tällä ei kesämökille viedä, vaikka 169mm maavara mökkitiellä ajamisen mahdollistaakin.

Renault Symbiozin hinnat lähtetvät 31 390 eurosta.

Auton lainasi: Hämeen Auto / www.hameenautovaruste.fi

Koeajossa uudistunut Toyota Proace

Toyota Hiace on auto, mihin moni on historian aikana suhtautunut kuin uskontoon. Hiace on monen merkkiuskollisen henkilön mielessä niin tiukassa, että kaikki eivät ole katsoneet Hiacen korvannutta Proacea hyvällä, vaikka Hiacea ajaessa olisikin tullut lääkärin diagnosoimana kihti ja reumatismi. Tällä kertaa päätin kuitenkin antaa uudelle Proacelle mahdollisuuden, koska sellainen oli saatu Toyotan liikkeeseen koeajoon asti. Kannattaa tämä Proace kuitenkin koeajaa ja perehtyä tarkemmin, että olisiko hyvä ihmisen joskus nykyaikaistua? Paljon on Proacessa kuitenkin hyvää, esimerkiksi ajo-ominaisuudet on selkeästi menneet eteenpäin siitä vanhasta, mitä ne joskus Hiacen aikoina olivat.

Toyota Proace on nykyään sukua Citroen Jumpylle ja monelle muulle saman kokoluokan autolle. Tai oikeastaan on ollut sitä aina, historiansa ajan. Sukulaisuuden huomaa selkeästi, esimerkiksi ratti ja vaihteenvalitsin on käytännössä samanlaiset kuin Citroenissa. Ajoasento löytyy 170 senttiselle koeajokuskille mieluisasti kohdilleen. Taajamassa auto on mukavan leppoisa ajaa, vanhaan verrattuna esimerkiksi ohjaustuntuma on parantunut. Moni asia on hyvin balanssissa, eikä Citroen Jumpyn koeajon jälkeen mikään oikein yllätä. Kaikki on tasaisen vahvaa suorittamista, missä on onnistuttu.

Myös moottoritiellä auto on miellyttävä ja hyvä ajaa. Automaattivaihteisto pelaa mukavan oloisesti, ja moottoritielle liittyminen sujuu ongelmitta. Nyt ajossa ollut Proacen pikkumalli sopii mielestäni hyvin taajamaan, pitkää matkaa ajavalle saattaisin suositella enemmän pykälää isompaa Proace Maxia. Proace Max perustuu samaan rakenteeseen kuin Citroen Jumper, Opel Movano, Fiat Ducato ja Peugeot Boxer. Kyseisen kokoluokan pakua ei ole Toyotalla aiemmin ollut.

Nyt ajossa ollut auto oli dieselkoneella, ja tarjolla on myös täyssähköinen versio. Se kumpi kannattaa valita, riippuu täysin siitä, mikä on ostajan tarve autolle. Koska vuosi 2025 tulee hyvin pian, voi olla että jollakin aikataululla valmistajat haluavat ohjata ostajat kohti vähäpäästöisiä vaihtoehtoja myös pakettiautojen osalta.

Toyota Proace on helppo ajatella työhenkilön käyttöön, oli kyseessä sitten huoltomies tai kaupunkialueella toimiva lähetti. Tämä oli nyt kolmas kerta, kun pääsin ajamaan lenkin Toyota Proacea - aina olen todennut autmallin työhön sopivaksi. Halvin Proace lähtee omaksi 40 323 eurolla.

 Auton lainasi: Ok Auto, Jyväskylä / www.okauto.fi